Sen vähän, mitä tätä ketjua katselin, mua ihmetyttää Olli Jokisen arviointi. Viime vuoden paras valmentaja, joka veti liigan (enemmän tai vähemmän) viimeiseksi arvioidun Jukurit runkosarjan kakkoseksi. 60 ottelua ei ole mikään suonenveto, vaan kertoo kyllä hyvin, mikä on ollut joukkueen perussuorittamisen taso.
Osa kirjoittajista kertoo arviointiperusteekseen useamman vuoden valmennushistorian, ja Jokisen miinukseksi laitetaan vähäinen kokemus liigavalmentajana. Miten sitten ensimmäisellä kaudellaan liigan parhaaksi valittu pelaaja, eikö sellaistakin pitäisi arvioida samoin tavoin, eli ei kovin korkealle? Pelaajien arvioinnissa painaa (tietysti) se, että nuoret pelaajat kehittyvät, joten... ööh... miksi valmentajat eivät kehittyisi? Kun Jokinen oli ensimmäisellä kaudellaan liigan paras, niin mua oikeasti ihmetyttää logiikka siinä, että nyt hänen arvioidaan taantuvan jonnekin sijoille ynnä muut.
Huomattakoon myös se, että Jokinen näkee pelin kehityksen eri tavoin kuin osa valmentajista ja Jokinen on osoittanut pystyvänsä muutoksiin pelitavassa, jos muutoksia on tarvittu. Peli kehittyy, ja Jokinen haluaa paitsi itse kehittyä, myös kehittää peliä. Jokisella on hyvät eväät viedä pelin kehitystä ja pelaajayksilöiden valmennusta eteenpäin. Jokinen on jo osoittanut saavansa pelaajista yksilöinä paljon irti. Jokinen on myös osoittanut, että pelaajat toteuttavat Jokisen suunnitelmia, pelaajat siis pelaavat valmentajalleen. HIFK:n aikainen Shedden oli ja on tästä erinomainen esimerkki. Shedden ei taktisesti ollut esim. Jukka Jalosen tasolla, "two dogs and a fox" - pelitapa, jossa laitettiin kiekko vastustajan päätyyn, ja sitten ahnaasti ajettiin kahdella hyökkääjällä kulmassa olleen yksinäisen pakin kimppuun oli a) erilaista (tähän ei oltu totuttu, joten vastustajat eivät saaneet pelitapaan muissa liigapeleissä harjoitusta), b) pelitapana kauniisti ilmaisten: "old school", mutta unohtaa ei saa myöskään kohtaa c) pelaajat rakastivat pelitapaa ja karismaattista valmentajaansa, jonka eteen tehtiin töitä suurella sydämellä. Shedden oli siis hengen luojana parasta A-luokkaa, ja tällä hän saattoi kompensoida taktista puoltaan.
Väitän, että Jokisessa on saman tapaista karismaa kuin Sheddenillä oli, ja Olli saa pelaajat pelaamaan itselleen, mutta erona Sheddeniin on se, että Jokinen kehittää peliä ja on kykenevä uudistamaan pelikirjaansa. Jokinen tulee tälläkin kaudella saamaan joukkueestaan enemmän irti kuin keskivertovalmentaja.
Otan menneiden vuosien valmentajista esimerkit Jortikasta ja Aravirrasta: molempia arvostettiin maan parhaiksi jossain vaiheessa uraansa, mutta sitten kehitys loppui, eikä esim. Jortikan valmennusura TPS:ssä saavutetun kuudennen mestaruuden jälkeen ollut mikään menestystarina. Ei tainnut olla kuin pari vuotta Jortikan viimeisestä mestaruudesta, kun hänen valmennustapaansa pidettiin vanhentuneena (ja mestaruuksia pidettiin enemmänkin TPS:n resurssien kuin Jortikan maagisen valmennuksen ansiona). Tässä on myös syy, miksi en valmentaja-arvioissa lähtisi katsomaan kovinkaan kauas taaksepäin.
Voi olla, että tällä kaudella Jukurit sijoittuu sarjassa puolivälin tienoille. Joillekin se voi olla osoitus Jokisen viime kauden "suonenvedosta" ja samalla osoitus Jokisen keskinkertaisuudesta valmentajana. Tosiasia on kuitenkin se, että Jukurien resursseilla sekin olisi selkeä onnistuminen.
Joka tapauksessa: ne, jotka eivät sijoita Jokista valmentaja-arvioissaan liigan neljän parhaan joukkoon: perustelkaa nyt vähän tarkemmin, millä logiikalla olette arviointiinne päätyneet. En ymmärrä, valaiskaa.
Editoitu typo