Minä luulen, että aika on kypsä sille omallekin voimasuhde-ennakolle. Tässä kesän edetessä olen oikeastaan jaksanut itsekin hössöttää ainoastaan kolmesta joukkueesta, joten yritän nyt tuoda lihaa muidenkin joukkueiden ympärille. Uskallan epäillä tosin, että analyysini muutamasta joukkueesta ovat hieman vääriä, koska joidenkin joukkueiden rosteriin ei ole edes tullut kunnolla tutustuttua. Ennakoin nyt vaan voimasuhteita runkosarjan osalta - playoff-ennakot sitten aikanaan.
1. Kärpät
Ihmettelen, jos Kärpät ei voita runkosarjaa. Yksi tärkein elementti Kärpillä on se, että organisaatio saa hyvää selkänojaa viime kauden sekoilusta. Jollakin tavalla Kärpistä aistii kaikilla eri tasoilla sen, että organisaatio on vähän häpeissään siitä, miten he ovat tässä viimeiset kaudet suorittaneet. Joskus päästääkseen eteenpäin täytyy ottaa steppejä taaksepäin - ja Kärpät näyttää ottaneen parikin isoa steppia takaisinpäin. Taustalle on tuotu Kukkonen, jolla vaikuttaisi riittävän kompetenssi auttamaan Kärppiä myös muutoin. Marjamäki tietää, mihin tulee ja miten siitä jotakin syntyy. Rosteri on kunnossa ja varmasti kesällä on keskitytty oikeisiin asioihin, joten Kärpät lienee vaarallinen heti syksyllä.
2. Tappara
Mestaruuskauden runko on säilynyt kiitos strategisen älykkyyden ja viime kauden luoton. Tapparan mestaruusjoukkue ei hajonnut lainkaan sellaisiin palasiin kuin esim. Lukon pari kautta sitten, joten jatkumolle on olemassa tilausta. Rosteri on kunnossa ja todennäköisesti myös valmiutta on erilaisiin reagointeihin kesken kauden. Itse asiassa, jos itse peilailen Tapparaa viime kauden aloittaneeseen ryhmään niin pitäisin tätä nippua hitusen kovempana jopa, mutta samalla on huomioitava, etteivät kilpailijatkaan ole maanneet laakereillaan. Tapparan runkosarjan voiton haaveet kaatanee kuitenkin se, ettei Tapparan DNA:ssa ole koskaan ollut viitettä tasaisesta 60 ottelun runkosarjasta. Todennäköisesti kone yskii tutulla tavalla syksyllä ja fanina menee taas hermot, mutta se on se hinta, jonka jokainen tapparalainen on jo tottunut maksamaan hymystä joskus myöhemmin.
3. Ilves
Vahvistuksia suhteessa viime kauteen on saatu hereille, joten mitään suoranaista viitettä romahduksesta ei ole. Erityisesti Ilves on saanut lisättyä alakertaansa äijämäisyyttä, joten siinä suhteessa mahdollisuus on oikeastaan runkosarjassakin ihan mihin tahansa. Ilveksen uhkakuvaksi laitan sentteristön, joka mielestäni ei ole yhtään sitä, mitä se on kahdella muulla tässä top 3:ssa. Toinen iso uhkakuva liittyy Ilveksen valmennukseen: Myrrän pelitapa näytti viime keväänä surkealta suhteessa TPS:n ja jopa siipirikkoinen Kärppä sai Ilveksen vaikeuksiin. Oppia on tultava - ja toisin kuin monet ehkä ajattelevat niin ihan yhtä vaihdetta vääntämällä Ilveksen kiekosta ei muodostukaan sellaista, mitä ehkä fanit ajattelevat. Haapala on Ilveksessä se dynamo, joka voi muuttaa montaa asiaa, mutta häneen liittyy myös riskejä. Tiedän, että Ilvestä minulla on tapana kroonisesti aliarvioida ja voin siihen syyllistyä nytkin - romanttisimmat fanit eivät hyväksy edes sitä, että vertailee Tapparan prosessia Ilveksen prosessiin. Kuitenkin siitä 2017 mestaruuden voittaneesta, hyvin kiekottomasta pelitavasta Tapparalla kesti muutos nykyiseen pelitapaan sellaisen viisi vuotta. Se vaatii nappionnistumista, että Ilveksen vauhtikiekosta matkustetaan kiekolliseen dominanssiin kaudessa, enkä usko sen onnistuvan nytkään.
4. JYP
Rautakorpi saapui Jyväskylään adjutantteineen - Rautakorpi tunnetusti herättää kärkkäitä ajatuksia suuntaan ja toiseen. Yksi asia kuitenkin on suhteellisen varmasti totta: Rautakorpi ei valmenna ilman työkaluja. Näinpä Jyväskylässä on tuttuun tapaan Rautakorven edessä avautunut lompakon nyörit ja valmennuksen lisäksi Rautakorvelle on kiikutettu kasa varsin kilpailukykyisiä työkaluja jokaiselle pelipaikalle. JYPissä käydään ensi kaudella kovaa kilpailua pelipaikoista, mutta ennen kaikkea urheilullisuus palaa taloon. Kukaan ei pääse helpolla ja järjestys tulee näkymään alkukaudesta käynnistymisvaikeutena, mutta kauden edetessä JYPin traktori alkaa puskuttamaan kohti parempia sijoituksia. Jyväskylässä löytyy nyt kärkiyksilöt, mutta myös vaadittava laajuus sekä vahva viha viime kaudesta ja parista muustakin kaudesta. Jos JYP ei ole top 6 joukkue niin se on kyllä ihme.
5. TPS
Jotkut ovat ehdottaneet yllä mainittua JYPiä kauden mustaksi hevoseksi, mutta minä uin tässä vastavirtaan ja väitän, että musta hevonen on itse asiassa TPS. TPS on kaikilla mittareilla rosteristaan heikentynyt viime kaudesta, mutta samaan aikaan tuntuu, että aina TPS kuitenkin pääsee yllättämään. Viime kaudella TPS keskittyi hankkimaan pisteitä silloin, kun Tappara päätti vedellä syvähorrosta. Ahokas näytti viimeistään viime kaudella, että hän on valmentaja, joka pystyy menestymään myös Liigassa, jos aiemman KooKoo visiitin jälkeen tästä oli vielä epäselvyyttä. Vaikka rosteri ei ole merkittävästi parantunut suhteessa muihin kilpailijoihin niin tarkalla pelaamisella, viime kauden pelitavan jalostamisella sekä pienellä tuurilla TPS pystyy pitämään itsensä kiinni hyvässä kilpailussa.
6. Lukko
Vaikka Virtanen tuntuu olevan monen hampaissa niin Lukko oli viime kaudella mainettaan parempi ja hän selvisi mestaruuten jälkitunnelmissa aika hyvin. Lukko kamppaili playoffeissa hyvin Tapparaa vastaan, joten jäänyt siitä vahvasti mieleen. Mitään varsinaista merkittävää hajoamista ei joukkueessa ole ja taustalla häärii edelleenkin tasonsa osoittanut urheilujohtaja. Rosterissa Lukko jää kuitenkin erityisesti top 4:stä mielestäni ikävän selvästi jälkeen, mutta kaiken onnistuessa en usko, että kenelläkään on liian helppoja pisteitä tiedossa Raumalta.
7. HIFK
Viime kaudella IFK:lla oli mielestäni rosterin puolesta melkoinen momentum päällä, mutta Peltosen ensimmäisen kausi ei tuottanut oikein juurikaan sitä, mitä odotusarvot antoivat. IFK on lähtenyt kesän siirtomarkkinoille maltillisemmin ja ilmeisesti tavoitteena on pitkäjänteisemmin saada IFK vakiokävijäksi tuonne aivan Liigan kärkeen. Tällä kaudella IFK kuitenkin kaikin puolin näyttää tyytyvän jonkinlaiseen kyttääjään rooliin - melkoinen määrä kärkiyksilöitä on vaihtanut maisemaa. IFK on kuitenkin aina IFK, joten heillä on vaihteluvälin sisällä mahdollisuus oikeastaan melkein mihin tahansa. Kovan taistelun IFK saa silti tehdä, että suoraan pudotuspelipaikkaan saa näppinsä uudestaan kiinni.
8. HPK
HPK on mielestäni vahvistunut selvästi suhteessa aiempaan - ja erityisen tärkeä on se, että Pikkarainen pääsee nyt huseeraamaan HPK:n kanssa koko kauden. Viime kaudella HPK pelasi todella vakuuttavasti sitä ehkä kusipäisempää lätkää, jossa pidettiin vastustaja todella vähäisissä maaleissa ja painettiin itse tuhatta ja sataa. Pikkuisen ulospuhalluksen maku jäi siitä playoff-sarjasta, koska HPK olisi mielestäni ansainnut enemmänkin tekemisellään. Erityisesti muutamat profiilihankinnat tuovat kaivattua nostetta, mutta samalla Liigan kokonaistaso on kasvanut, joten viime kaudesta pieni parannus ei riitäkään enää yhtä hyvään sijoitukseen.
9. KooKoo
Heillä lienee Liigan mittapuulla aivan huippuvalmennus, joka osoitti kykynsä yllättää jo viime kaudella. Menetyksiä rosteriin on kuitenkin tullut, jonka vuoksi on vaikea nähdä, että KooKoo pystyisi tuonne kärkeen itseään enää hilaamaan.Hyvällä syyskaudella voivat pelata itsensä asemaan, jossa saavat pidettyä asemansa sinne keväälle saakka pudotuspelien puolella. KooKoon tilanteen ennakoiminen on mielestäni melkein haastavinta, koska heiltä lähti paljon pelaajia, mutta mielenkiintoisia pelaajia tuli myös tilalle.
10. Jukurit
Nähdäkseni viime kauden huippusuoritus ei enää toistamiseen toistu Mikkelissä. En usko, että suoritustaso Mikkelissä varsinaisesti laskee, mutta jonkin verran viime kauden huippusuoritukseen myötävaikutti se tosiasia, että peli oli syksyllä aika sekaista myös Mikkelissä. Tämä sekaisuus aiheutti sen, että jonkinlaisia aliarviointejakin sattui ja Jukurit sai hieman hups vahingossa kerättyä pisteitä. Jukurien kohtalona on toisen kauden kuolettavaksi todettu kierre: vastustajat tunnistavat paremmin joukkueen potentiaalin, joten he suhtautuvat peliin myös tarvittavalla kunnioituksella. Jokisen suoritus viime kaudella oli aivan huippua, mutta kokemattomuus tuli julmasti näkyviin keväällä, kun KooKoo kampesi Jukurit pois jatkosta. Kärkiyksilön ja kapteenin menettäminen ei ainakaan tulevaa työsarkaa helpota.
11. KalPa
KalPa on Miettisen alaisuudessa heilahdellut pahasti - välillä ylös ja välillä alas. Miettinen on kuitenkin vannonut perinteisen kuopiolaisen kiekon nimiin ja KalPa on edelleen kiekollisena hyvin vaarallinen joukkue. KalPa voi hypätä mukaan playoffeihin, mutta myös vieraissa täytyy pystyä joskus jotain voittamaan. Nimilista on nähdäkseni entistä köykäisempi suhteessa aiempaan ja erityisesti JYP on tunkeutunut samaan lohkoon hakemaan parempaa asetelmaa itselleen. KalPa on hankalassa tilanteessa, joten vaikea nähdä, että edes huippusuoritus riittää playoff-junaan.
12. Ässät
Karri Kivi palasi pitkän sapattinsa jälkeen sinne, mistä kaikki hyvä alkoi. Ässät on onnistunut hakemaan pari huippuhankintaa vapailta markkinoilta - Joensuu ja JMJ olisivat todennäköisesti kelvanneet muuallekin kuin Ässiin. Ikävä kyllä paperilla erityisesti puolustus näyttää niin kevyeltä, ettei Ässillä mielestäni ole realistia mahdollisuuksia kuin rakennella jonkinlaista tulevaisuuden kivijalkaa. Porissa on mennyt niin moni asia viime vuosina ohisektoriin, että toivoisi asiaan parannusta, mutta mitään viitteitä paremmasta ei vieläkään ole. Ainoa epävarma asia on porilaisuus, joka voi yllättää, kun sitä vähiten odottaa.
13. SaiPa
Huippuvalmentaja? Kyllä on. Onko muuta? Ei oikeastaan ole. SaiPaa käy toisinaan jopa sääliksi, koska niin vaikea sen on omassa ympyrässään kilpailla. SaiPa ei pääse oikein kilpailemaan kunnolla parhaimmista tekijöistä monen asian summana, mutta samalla sen oma tuotantokaan pelaajissa ei ole sitä parasta A-luokkaa. Virran imussa on saatu muutamia profiilipelaajia ja Virran projekti etenee varmasti, mutten vielä ensi kauttakaan näe sellaisena, josta SaiPa kaivelee jackpottia. Tiukkaa tulee olemaan päästä edes katsomaan playoffeja ja vaatii sen, että syksyllä yksikään turha piste ei tipahda matkasta.
14. Pelicans
Lahdessakin on tehty jo vuosia hyvää työtä, mutta pienen seuran arki ei ole aina niin ihanaa. Päävalmentaja tekee määrätietoisesti omaa projektiaan, mutta raha ja vetovoima eivät ole seuran puolella. Viime kaudella sentään ehkä Liigan yleistason ollessa matala Pelicans vaikutti hyvältä, mutta nyt se on kyllä jo täysin muiden varassa. Puolustus ei ole Liigatasoa eikä oikeastaan hyökkäyskään - varsinkaan, kun molemmista osastoista parhaat ovat poissa riveistä. Larmin myyminen kesken viime kauden on pelottava oire asioista, jotka vaikeuttavat Pelicansin nousua edes playoffeihin.
15. Sport
Organisaation koko urheilustrategia on hukassa. Sportin touhuissa ei ole ollut oikeastaan mitään punaista lankaa moneen vuoteen ja ikäväkseni totean, että sama jatkuu. Organisaation vakuuttavin osa on Dufvan armeija, jolla voi vielä venyä jonkinlaiseen suoritteeseen, mutta viime kauden hajuton, mauton ja tyylitön Sport lienee se todellisuus. Dufva ei ole osoittanut minkäänlaista kykyä uusiutua valmentajana eivätkä Sportin pelaajamateriaalin palasetkaan hurraahuutoja aiheuta juuri missään.
Bonusveikkaukset:
Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aiheuttama markkinahäiriö tuo myös valmentajia tyrkylle, jotka vaanivat erityisesti pohjalla olevia joukkueita. Ari-Pekka Selin on mielenkiintoinen, nimekäs valmentaja, jolla on viime aikoina ollut vaikeuksia löytää itsensä näköinen paikka Liigassa. Osoittanut kuitenkin osaamistaan maajoukkueesta Jalosen katveessa. Selinin oleminen markkinoilla ei tarkoita pohjalla pyöriville erityisesti Sportille, Pelicansille eikä KalPalle mitään hyvää. Bonuskorttini on se, että Sport antaa kauden ensimmäiset lähtöpassit Dufvalle ja A-P Selin korvaa hänet ennen marraskuun alkua.
