Liigaennakon osa 1
Sijalla 15. – Lahden Pelicans
Sijalla 14. – Vaasan Sport
Jos eilen oli viikko kauden alkuun, niin tänään on kaiken järjen mukaan enää 6 päivää starttiin. Tänään siis vuorossa joukkueet sijoilta 13. ja 12., olkaat hyvät!
Sijalla 13. – Saimaan Pallo
Hyvin vaikea arvioitava. Tämä on kyllä siitä epäkiitollinen tehtävä tehdä ennakoita, koska tässä joutuu olemaan vähän turhankin julma ja jättämään hyviä joukkueita rannalle pudotuspeleistä, vaikkei ole vielä ensimmäistäkään peliä pelattu. SaiPa on esimerkiksi joukkue, joka on selkeästi vahvistunut viime kaudesta, mutta toisaalta en näe rosterissa sellaista voimaa, joka kantaisi sen pudotuspeleihin saakka. Pekka Virta on hyvä valmentaja, mutta en usko, että edes hänen rohdoillaan saadaan tästä nimilistasta voittavaa joukkuetta. Katseeni kiinnittyisi pikemminkin urheilujohtoon, tai tässä tapauksessa koko seuran johtoon, ja lähtisin sitä kautta pohtimaan ja perkaamaan tilannetta, jos edessä on taas yhtä karmea kausi kuin viime kausi oli.
Maalissa Westerholm pelannee niin paljon kuin pystyy, ja periaatteessa hyvä niin. Westerholm on ehdottomasti hyvä veskari, mutta onko sittenkään se maalivahti, joka yksin kantaa joukkuettaan ja pystyy voittamaan pelejä yksin? Huhtamaa oli viime kaudella yllättävän hyvä Mestiksessä ja pystyy tarvittaessa stunttaamaan Westerholmia riittävällä tasolla, mutta tuskin on kuitenkaan valmis tasaiseksi pariksi tandemiin. Pakistossa Kalle Maalahti heiluttaa tahtipuikkoa ja tykinkuulalla varustettu Aaron Irving säestää. Viitasalolle olisi ollut aivan unelmien mahdollisuus nousta yhdeksi Liigan tähtipakeista, mutta loukkaantuminen syö ison osan alkukaudesta ja minä väitän, että se on yksi syy, miksei SaiPa pääse pudotuspeleihin tulevalla kaudella. Moroa on kehuttu, mutta omaan silmään vaikuttaa aika riskihankinnalta – samoin kolmas ulkkaripakki Donohue tuntuu olevan ehkä vähän väärässä sarjassa. Rikkilä oli hyvä viime kaudella ja toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena jatkossakin.
Hyökkäyskalusto on periaatteessa vahva, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että sen onnistuminen tai epäonnistuminen on täysin kiinni Kristian Pospisilista. Jos Pospisil on tullut pelaamaan ja Pekka Virta saa hänet jälleen aisoihin, on hän pelaaja, joka pystyy nostamaan koko SaiPan tasoa. Pospisil on omalla tavallaan ehkä koko Liigan käänteentekevin yksilö niin hyvässä kuin pahassakin. Koskiranta vaikuttaa olevan taas kunnossa ja hän hoitaa kyllä oman osuutensa, vaikkei varmastikaan pysty olemaan enää mikään valovoimaisin tähti pisteiden valossa. Meskanen oli hyvä hankinta, mutta en ole aivan varma hänen ja Pekka Virran liitto pelkästään ruusuilla tanssimista – uhkakuvia on ilmoilla melko nopeallakin aikataululla, mikäli maaleja ei ala syntymään odotetusti. Descheneau, Fitzgerald, Olhaver jne. minun papereissani täysin arpoja. Onneksi kuitenkin suhteellisen varmaa taustatukea kykenevät antamaan niin Loimaranta, Ojantakanen kuin Lipiäinenkin, eli totaaliseen tehottomuuteen SaiPa ei huonoimmassakaan tilanteessa todennäköisesti kaadu.
Paras pistemies: Kristian Pospisil – 55 pistettä
Paras maalintekijä: Kristian Pospisil – 25 maalia
Tehokkain puolustaja: Kalle Maalahti – 30 pistettä
Läpimurto: Veikko Loimaranta – Loimaranta on mielestäni pelannut jo jonkin aikaa suhteellisen laadukkaasti, mutta tasaisuus on loistanut poissaolollaan. Mikäli kehitys on jatkunut positiivisena ja saa kiekollisesti hyvän roolin, voidaan hyvin nähdä yli 30 pisteen kausi.
Seuraa häntä: Kristian Pospisil – Tätä käytiinkin jo läpi, mutta tässä on Liigan mielenkiintoisin yksilö. Voi ratkoa pelejä yksin, pelata hyvää joukkuepeliä tai tuhota koko joukkueen pelin. Vain taivas on rajana, jos edes sekään.
Floppaa odotuksiin nähden: Jaedon Descheneau – Mukava kaveri, taitoa kyllä riittää ja varmasti hyvä tyyppi pukukoppiin, mutta samalla se on myönnettävä, että Descheneau oli valtava pettymys viime kaudella Turussa. Dösönöön vahvuudet olivat kaukalon sijasta selkeästi turkulaisissa kuppiloissa, joten lähtökohtaisesti ehkä viimeinen palanen, jonka yhdistäisin Pekka Virran jengiin – nähtäväksi jää tuleeko onnistuminen vai pikaisesti kenkää. Juuri nyt tuntuu siltä, että viimeistään tammikuussa pelaa ICEHL:ää jossain kivassa italialaisessa jengissä lämpimän auringon alla.
Sijalla 12. – Kouvolan KooKoo
KooKoolla on hyvä organisaatio ja vähintäänkin kohtuullinen joukkue, mutta jokin ei vain natsaa. Oman lusikkansa soppaan tuo myös se, että oli vähintäänkin erikoista, miten viime kauden valmennusryhmä hajosi lähes totaalisesti voimassa olevista sopimuksista huolimatta. Todella erikoiseksi sopan tekikin sitten se, että uudet apuvalmentajat ja näistä varsinkin Sami Heleniuksen haku tuntui vähän muropaketista löydetyltä ratkaisulta. Harvoin jostain Ö-junnujen sarjasta tullaan liigakoutsiksi ja sitten ensimmäisessä haastattelussa fiilistellään jo ”vanhan liiton” pelityyliä, kun päävalmentajat teesit eivät ole oikeastaan mitenkään siihen suuntaan kaartuvat. Etenkin kokonaisuuden hauskaksi tekee se, että seura on KooKoo ja joukkueessa ei ole erityisesti fyysiseen peliin kykeneviä pelaajia. Ehkä annoin tälle liikaa negatiivista painoarvoa ajatuksissani, mutta ei tämä missään tapauksessa mikään erityisen vakuuttava lähtökohta tunnu olevan.
Maalivahteihin KooKoo ei takuulla kaadu, vaikka on toki Malikilla oma pieni riskinsä toisen kauden kiroukseen. Lähtökohtaisesti kaksikko on kuitenkin Liigan ehdottomasti parhaimpia, ellei jopa paras. Helpoksi homma tuskin tulee, kun edessä huseeraava pakisto on vuorostaan yksi Liigan heikoimpia. Warg ja Manninen pystyvät varmuudella suorittamaan oman roolinsa hyvin, mutta varmoja pakkeja ei näiden lisäksi oikein ole. Eero Teräväinen oli viime kaudella jopa erinomainen, mutta on kärsinyt paljon loukkaantumisista. Miska Kukkonen pystyy myös parhaimmillaan pelaamaan luotettavasti, mutta en ole ainakaan toistaiseksi aivan vakuuttunut hänen kyvystään pelata isoja ja vastuullisia minuutteja. Charles-Edouard D’Astous on taas ihan oma tarinansa ja voi olla sitten aivan mitä tahansa – kieltämättä en voi olla syttymättä ajatukselle siitä, että tämä kykenisi jatkamaan ECHL:n pudotuspeleissä nähtyä kykyä iskeä maaleja liukuhihnalta puolustajan paikalta. Olisi varsin mukava piristysruiske ja näkemisen arvoinen lisä, jos oikeasti kykenisi jatkamaan siitä, mihin keväällä jäi. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista vahvistuksista, vaikkakin todellinen suoritustaso on vielä täysin kysymysmerkki.
Hyökkäyksessä Heikki Liedes on tälläkin kaudella selkeä liideri. Otti viime kaudella isoja steppejä kiekollisessa roolissa ja kouvolalaisten kauden kannalta olisi erityisen tärkeää, että sama noususuhdanne jatkuisi myös tällä kaudella. Antonen käytti myös viime kaudella saamansa tilaisuuden paremmin kuin hyvin ja nousi yhdeksi varteenotettavaksi nimeksi, kun puhutaan Liigan kärkihyökkääjistä. Mutta ei Antonen missään nimessä vielä ole vakiinnuttanut paikkaansa tässä keskustelussa, vaan näyttöjä on annettava tasaiseen tahtiin jälleen. Ruotsalaiskolmikko Molin, Ottosson ja Andersson on mielestäni melko lailla parasta, mitä KooKoon budjetin joukkue voi Ruotsista naarata, vaikkei näistä tuskin yksikään ole mikään suvereeni tähtipelaaja. Jos (valitettavasti iso jos) Molin pysyy terveenä, niin voi olla kiekollisesti varsin laadukas pelaaja, mutta nykytaso on loukkaantumisten takia vielä selvittämättä. Ottosson on itselleni tuntemattomampi, mutta tuolla taustalla on usein saatu varsin laadukkaita pelaajia Liigaan – positiivista on myös pitkä tausta Ruotsin nuorten maajoukkueesta. Se laskee heti riskiä näissä Allsvenskanin tähdissä. Anderssonia seurasin viime kaudella yllättävän paljonkin ja siinä on kyllä pelaaja, jolla on potentiaalia iskeä isojakin lukemia taululle.
Paras pistemies: Joose Antonen – 45 pistettä
Paras maalintekijä: Linus Andersson – 18 maalia
Tehokkain puolustaja: Charles-Edouard D’Astous – 30 pistettä
Läpimurto: Leevi Aaltonen – Pikaisella katsauksella on vaikea valita selkeää läpimurtajaa, mutta harjoituspelien perusteella Aaltoselle sitä pedataan. Rooli on ainakin ollut sellainen, että kaikki mahdollisuudet sille olisi, mutta loppu on tietysti Aaltosesta kiinni. Henkilökohtaisesti en ole ihan vakuuttunut, että Aaltonen pystyisi lyömään läpi, mutta eipä kovin montaa muutakaan vaihtoehtoa tuosta ryhmästä tullut mieleen. Kalle Loponen on varmaan toisiksi lähimpänä läpimurtoa.
Seuraa häntä: Linus Andersson – Nopeat jalat, hyvä laukaus, työteliäs. Omaan silmään olisi voinut paukuttaa viime kaudella SHL-tasollakin jo vaikka lähemmäs parisen kymmentä kaappia, mutta ei ihan pystynyt pitämään tasoaan yllä. Toivottavasti saa otteisiinsa tasaisuutta ja pystyy olemaan kärkihyökkääjä.
Floppaa odotuksiin nähden: Emil Molin – ehkä turha nimi tähän, mutta pelkään pahoin ettei pysy kasassa tai ei vain löydä enää huipputasoaan, kun alla on niin monia loukkaantumisia.
Ja kas näin. Huomenna jatketaan kovalla kamppailulla, sillä ennakossa vuorossa ovat niukasti pudotuspeleistä ulosjäävä porukka ja pienellä marginaalilla pudotuspeleihin pääsevä joukkue. Eli huomenna siis sijat 11. ja 10.
