Tämä kiteyttää mielestäni Sportin tilanteen varsin osuvasti. Mike Vaskivuo on tryoutilla 2-3 ketjun laiturin tonttia ajatellen ja nähtäväksi jää, lunastaako sopimuksen. Jos ei muuta, niin ainakin Vaskivuon kokeilu kuvastaa sitä, minkä hintaista pelaajaa tuohon yritetään istuttaa. Itse odotan ainakin Sami Blomqvistilta läpimurtokautta ja oikeastaan riippumatta siitä pelaako Kokkalan vai Komulaisen kanssa 2. vai 3. ketjussa. Vaikkei Kokkala ehkä olekaan Jarkko Malisen tasoinen sentteri on hän kuitenkin varmasti Sportin aliarvostetuin pelaaja ja omissa papereissani Komulaista ehdottomasti edellä sentterihierarkiassa. Ehjä kausi Komulaiselta saattaa toki tuoda asiaan muutosta. Vänttisen tuhkimotarinan taustalla on ainakin osittain (kuten usean muun Sportissa kukkaan puhjenneen pelaajan osalta) uudenlainen suhtautuminen treenaamiseen ja elämäntapoihin yleensä. Omien sanojensa mukaan painoa lähti viime kesänä 8 kiloa. Samanlaisiin tehoihin yltäminen saattaa olla haasteellista, mutta tätä ei välttämättä odotetakaan, kun ykkösketjun toisessa laidassa on oikeasti pisteisiin kykenevä laituri eikä pelkkä pörrääjä. En ole kovinkaan huolestunut Viitaluoman kunnosta. Mies on pompannut ennenkin heikon Ruotsissa vietetyn kauden jälkeen Liigan eliittiin, ja nälkää riittää aivan varmasti.
Hyökkäyksen osalta Sportilla siis erittäin laadukas ykkösketju (Vänttinen-Viitaluoma-Nenonen) ja nelosketju (Riska-Riska-Karvinen) kestää varmasti vertailua. Kakkos- ja kolmosketjuja en lähtisi tässä vaiheessa vielä nimeämään. Myönteistä on, että ketjuja päästään rakentamaan vanhojen tutkaparien, Kokkala-Kiviranta ja Komulainen-Vauhkonen ympärille. Paperilla Sport siis näyttäisi saava kolme toimivaa hyökkäysmuodostelmaa, mikä on ollut aikaisemmin hyökkäyksen osalta suurin ongelma.
Puolustuksessa tosiaan Newtonin vaihtuminen Nordlundiin on suurin murheenkryyni. Hyvin samantyylisiä puolustajia molemmat, ja periaatteessa suhteellisen samantasoisia. Todellisuus kuitenkin iskee vasta syksyllä. Gröndahl on perinteisesti ottanut suuria harppauksia joka toinen kausi, joten nyt olisi vuorossa pieni suvaintovuosi kehityksen kannalta. On kuitenkin se pelaaja, joka on pysynyt yhtäjaksoisesti pisimpään Sportissa, joten mitään suurempia yllätyksiä tuskin on luvassa. Pukka on Pukka. Lähtökohtaisesti puolustus on kuitenkin vahvistunut jo pelkästään sillä, että Brennan vaihtui Kankaanperään.
Kaikenkaikkiaan Sportilla näyttäsi olevan varsin hyvin rakennettu joukkue. Suurin heikkous on rosterin kapeus. Täytemiehiä löytyy käytännössä vain nelosketjun rooliin. UTJ:n lausuntojen perusteella, rivien välistä luettuna tämä on kuitenkin harkittu ratkaisu. Pidemmän sairauspoissaolon sattuessa korvaajaa etsitään joukkueen ulkopuolelta ja tähän on myös varauduttu budjetissa.
Vuosi sitten pidin 10. sijaa Sportin mestaruutena, tulevalla kaudella tämän tulisi olla minimitavaoite. Realistinen tavoite on varmaankin kotietu sääleihin (vähintään 8.). "Sportin mestaruus" kaudella 16-17 on pelaaminen puolivälierissä, säälien kautta tai ilman.