Onhan siellä heikohkoja rostereita. Ilves, HPK, Sport, Ässät, KooKoo, Blues ja KalPa nyt ainakin. Pelicansilla ei ole mitään hävettävää tuossa porukassa.
Milloinkas oli Matikaisen valmennustaitojen vanhenemispäivämäärä? Onhan se juu erilaista kiekkoa kuin Tuokkolalla, mutta onhan noiden kavereiden meriiteissäkin vähän eroa. Voit päätellä itse, kumpi on päässyt urallaan pidemmälle. Keväällä Pelicans on sääleissä ja Ilves samoilla sijoilla.
Jäin miettimään, että onkos Matikainen menestynyt koskaan muualla kuin Bluesissa? Ja olisko suurin osa siitä johtunut valmennuksen oivallisesta sisäisestä balanssista, ja että jääkiekon ymmärtäminen pelinä on kuitenkin monimutkaisempaa ja -syisempää, kuin joillekin pelaajauralla vain tarttuu? En väitä, että se olisi rakettitiedettä, mutta slogan "jääkiekko on pelaajien peli", voi johtaa väärinymmärrettynä katastrofiin.
No tätä te olette kuulleet ennenkin: pitäisikö ainakin kakkosvalmentajaksi saada taktiikasta, taktiikoista ja jääkiekosta syvemmältä ymmärtävä valmentaja? Nyt siellä on vain kaksi pahaa poliisia, joista toinen on vielä seuran osaomistaja. Se on nähty, että pelkällä tahtokiekolla ei liigassa menestytä, ja että enrtisillä pelaajilla ei välttämättä ole ymmärrystä valmennuksen kokonaisuudesta. Ja vaikka ymmärrystäkin olisikin, saattavat kokonaisuuden sisällä painottua väärät asiat.
Vaikka on menossa vasta kauden alku, näyttää eilisenlaiset rämpimiset pelsujen näkökulmasta pahalta. Jos voitaisiin olettaa, että pelitapa olisi jollain aikataululla tulossa kuntoon, niin en olisi huolestunut. Nyt on takamatkaa paljon. Muutkin parantavat koko ajan. Kysymyys on kolmiosainen: riittääkö aika? riittävätkö valmennuksen taidot? sopiiko valittu materiaali valittuun tahtokiekkoon? (suhteessa muiden joukkueiden monimutkaisempiin taktiikoihin ja ehkäpä parempiin materiaaleihin)
Mitä tulee Tuokkolaan. Hänellä on omat pimeät kohtansa, mutta Ilveksen valmennuksella on nyt kolme isoa etua esim. pelsuvalmennukseen: 1) syvempää ymmärrystä pelitavoista ja -taktiikoista 2) kolme vuotta koossa ollut valmennus, joka on mennyt koko ajan eteenpäin 3) joukkue kykenee toteuttamaan valmentajansa heille räätälöimää pelitapaa.
Nyt alkukaudella ovat onnistuneet erityisesti uudet hankinnat. On aina hyvä merkki, että on oireita joidenkin entisten marginaalipelaajien noususta uudelle pelilliselle tasolle: tämä saattaa kertoa siitä, että Ilves on onnistunut hankkimaan pelaajia, jotka sopivat joukkueen pelitapaan mainiosti (Ennakko-odotuksia paremmin suorittaneita: Flinck, Vittasmäki ja Vihko, sekä omista kasvateista 7-8 pakkina pelannut Mäkinen ja debyytti kautta pelaava Eemeli Suomi). Muuta voihan se olla alkukauden huumaa ja sitten pidempään kasassa olleen rungon ja muiden kärkipelaajien aika tulee vasta syksyn pimeillä.
Mihin tämän kauden Ilves riittää on toinen kysymys ja riippuu paljolti siitä, kuinka muut joukkueet ja heidän valmennuksensa onnistuvat a) oman pelitapansa löytämisessä b) löytämään lääkkeet Ilveksen pelitapaa vastaan.
