Kaikki arviot liigaperheen uusimman paluumuuttajan eli kouvolan KooKoon sijoituksesta ja ylipäätänsä pelaamisesta, maalinteosta ja kaikesta ovat mielestäni hiukan alakanttiin koska joukkueen materiaalinen taso ja iskukyky ovat sittenkin kuitenkin varsin lähellä viimekauden Vaasan Sportin tasoa joten odotettavissa lienee heittopussin sijasta ennemminkin sitkeä ja jääräpäisesti pelaava joukkue joka ei anna kenellekkään mitään ilmaiseksi. Kun lähtökohta ensimmäiseen liigakauteen on mennä mukaan kiusaamaan kaikkia mahdollisimman paljon,ja hankitaan vain kovuutta sarjan jatkoa varten, niin voisi ajatella peli-ilon säilyvän halki kauden ja kun mentaalipuoli säilyy korkealla niin se näkyy myös kentällä. Lukemani perusteella seuralla on vielä jäljellä rahaa myös pelaajahankintoihin eli jos kovin tukalaa tulisi, pari maalintekijää markkinoilta irtoaisi tilannetta helpottamaan tai mitä nyt sitten tilanteen mukaan siellä tarvitaan. KooKoo on paperillakin katsottuna kelvollinen yhdistelmä vanhoja pelipiruja ja nuoria yrittäjiä jotka varmasti löytävät toisensa kujeet laatikossa syyskauden aikana.Miehiä, nuoria ja vanhoja, jotka ovat odottaneet mustaorassien paluuta liigaan ja jotka tahtovat oikeasti näyttää kaikille. Näissä ennakkoarvioissa yleensä jonkin verran unohtuu yksi keskeinen, ennalta arvaamaton tekijä: Ihminen, pelimies joka on sen kilpipaidan sisällä. Mitä enemmän väheksyntää ja naurahtelua kohdalle tulee ja ennakkoon päänpudistuksia, sitä enemmän pelimiestä laittaa yrittämään.Tulee raivokas halu nousta oman kykyrajan ylärimalle ja vielä pikkusen sen päälle. Todellinen pelimies palaa alkujuurilleen, hän pelaa itselleen uskottavuutta ja lisätahtoa. Jääkiekko on- tahtopeli.
Noita muutamaa hassua harjoituspeliä ja niiden tuloksia en noteeraisi kovinkaan korkealle koska niissä hiottiin vain vielä jäljelläolevaa kahden sarjaportaan välisen eron aiheuttamaa tasoeroa pois,tässätapauksessa ei niinkään materiaalisen eron vaan pelillisen ja taktisen eron hiomista umpeen, eli KooKoon valmennuskin on monta ottelua viisaampi noiden kokeilujen perusteella ja osaa laatia kutakin liigavastustajaa vastaan omat pelikuvionsa. Vain harjoittelemalla ja siellä ne virheet tekemällä ja häviämällä samaa vastustajaa kohtaan voi lähteä seuraavaan peliin voittamaan. Joskus on hävittävä joku kerta oikein kunnolla, että seuraavassa kohtaamisessa päästään kunnolla haastamaan.Ainoa oikea paikka hävitä ja tuulettaa ennakkohermoilu pois on juuri harjoituspelit.
Kouvolassa ollaan puhuttu , suunniteltu ja tehty raskasta työtä vuosikausia liigaan paluuta varten ja tuntuu sivullisesta otenkin epäkohteliaalta pitää seurajohtoa ja valmennusta joinakin diletantteina jotka eivät muka ymmärtäisi yhtään mitä ovat tekemässä tai kuinka iso urakka on edessä kaikkine vaikeuksineen ja haasteineen. KooKoolla on aivan varmasti jo kaukaa ennen päätettyjä, nippu erilaisia pieniä valttikortteja takataskussa odottamassa kunkin tilanteen vaatimusta. Joukkueen ei tarvitse voittaa mestaruutta, ei pelata edes offseja, riittää kun se ottaa kunnon asenteella pelin kerrallaan ja pelaa sen mahdollisimman hyvin, kuin jokainen peli olisi se finaali. Sen katsomo näkee hallissa, ja siitä katsomo on ylpeä. Sentakia porukka tulee siihen seuraavaankin peliin, eikä välitä edellisen tuloksesta. Kansa haluaa nähdä kun jättiläisiä kiusataan ja mestaruuden kaltainen tunnekuohahdus käy mielessä,kun se jätti sitten kaatuu. Haasteet ovat kovat, mutta onnistumisen tuoma lisäbuusti suorastaan massiivinen.
Tästä on lukuisia kokemuksia ja vanhoja fiiliksiä meilläkin päin savossa. Pahoittelen tekstini nostalgista painotteisuutta, mutta täällä kylmän ja tehokkaan asia-arvioitten seassa se ns. jääkiekon inhimillinen tekijä on suurin momentti, mitä ei voi ennakkoon arvioida tai sen vaikutusta. Uuden nousijan tuoma laajempi sosiaalinen pelienergia voi hyvin kasvaa sellaisiin mittoihin että sillä kuitataan ne pari puuttuvaa nikkaria siinä sivussa, jos ei satu kaupasta löytymäänkään juuri nyt ei se sittenkään haittaa menoa niin paljon kun oli arvioitu.
Nähdäkseni Kouvola voi valmistautua aivan rauhallisin mielin liigaan ja lähteä sitä iloisella comebackin fiilistelyllä pelaamaan, kun on asia mitä ollaan odotettu , unelmoitu ja toivottu vuosikymmeniä ja mistä on saatu viimeksi nauttia 1980-luvulla: Tämän saman mielipiteeni sanoisin jokaiselle sellaiselle uudelle liigajoukkueelle, joka haluaa olla liigassa, pysyä siellä ja on tehnyt valtaisan suuren työn ja mikä tärkeintä--ansainnut paikkansa rehellisesti siellä.
Noilla miehillä jotka marssivat kauden ensimmäiseen otteluunsa uuden liigaseuran paidoissa on niin iso juttu puolustettavana, että luulenpa että näemme myös ensimmäiset kierrokset hanat auki ja nupit täysillä kaakkoon paahtavan kymenlaakson edustajan joka ei häpeile, kumartele eikä taivu. Sellaisen joukkueen lipun olen minäkin ostanut ja peliin toisensa jälkeen mennyt, ja ihan sarjanousijan, meidän keltamustamme aikoinaan. Vaikeuksien kautta voittoon on yksi niistä ikivanhoista viisauksista, mitkä toteutuvat myös jääkiekossa, kun asian eteen on tehty leppymättömästi töitä ja puitteet ovat kunnossa. Eipä tarvitse kun kurkata maajoukkuemies päävalmentaja Jalosen mietteitä Kouvolan-vierailultaan, ei ne pelkkiä latteuksia olleet.
