Oma listani muutamilla perusteluilla: Listassa on painotettu aikaisempaa menestystä (ilman juniori sarjoja), sekä runkosarjan ja playoffien osalta. Plaoyff menestyksen nostin todella isoon arvoon kuten se kuuluukin. Myös valmentajan ura käyrää peilasin tulevaan kauteen, sekä valintoihin vaikutti hieman kokemus eri sarjoista.
1. Marjamäki - Yksi ihan hyvä kausi Bluesissa, seuraavalla kaudella potkut. Kärpissä hienosti 2 mestaruutta, myös materiaali on ollut timanttia joten mitään jumalan asemaa ei Marjamäelle kannata vielä antaa.
.2. Dufva - Löi JYP:in dieselin aikanaan niin kovaan käyntiin, että siellä se hyrisee vielä M.Virtasenkin aikaan. Lukossa 2 pronssia ei ole huono saavutus, mutta finaalipaikka puuttuu. Vahalahden ja Ahtolan loukkaantumiset tulivat viime keväänä pahimpaan mahdolliseen paikkaan.
3. Matikainen - Petri Matikainen listataan usein mm. Tirkkosen ja Tuokkolan taakse kuten käyttäjä
@Virveliä kainaloon teki. Matikainen on valittu 2 kertaa Liigan parhaaksi valmentajaksi, Bluesissa 2 hopeaa pelaajamateriaaleilla jotka eivät olleet edes TOP3-tasoa, liekkö edes TOP5 tasoa? HIFK-oharista ja KHL-reissusta huolimatta nostan Matikaisen Liigan TOP5 valmentajiin, IFK:ssa on aikamoinen liuta hyviä valmentajia epäonnistunut, ja myös KHL:ssä on useampi hyvä Suomalainen valmentaja epäonnistunut. Toki viimeistä Matikaisen KHL kautta nyt on vaikea laskea epäonnistumiseksi seuran rankoista talousvaikeuksista johtuen.
Sijat 3-5 voisi näkökulmasta riippuen helposti laittaa myös eri järjestykseen.
4. Aho - JYP:issä ensimmäisellä kaudella mestaruus ja toisella kaudella pronssia. Myös Bluesissa on mennyt materiaaliin nähden yläkanttiin.
5. Tirkkonen - Saanut piskuisesta SaiPasta käsittämättömän paljon irti 2012-vuodesta lähtien. Liigan paras valmentaja kaudella 13-14.
Myös sijat 6-8 menee varmasti vertailukohdista riippuen toisessa järjestyksessä.
6. Törmänen - Mestiksen mestaruus ja Sveitsin Liigan mestaruus, ja kyllä, mestaruus on aina mestaruus eikä Sveitsi ole mikään huono sarja. Ensimmäinen kausi IFK:ssa oli vielä uuden rakentamista, ei saanut missään vaiheessa menestykseen vaadittavaa puolustusta eikä maalivahtipeli ollut lähelläkään kärkiseuroja. Törmäsen haaste ensi kaudelle on muokata pelitapaa monipuolisemmaksi sekä saada joukkueen kuntopohja kestämään paremmin vuodenvaihteen -> Plaoyffejen välisen ajan. Tapolan Tappara ei ollut puolivälierissä valovuotta IFK:ta edellä, kokenut puolustus ja Palola ratkaisivat voiton. Loukkaantumisten taakse ei saa liikaa mennä, mutta Elkinsin Nykoppin ja Ikosen poissaolot eivät ainakaan auttaneet IFK:n puolivälieriä.
7. Tapola - Tapola on kuten Törmänenkin, näyttöjen puolesta hieman riskialtista sijoittaa näinkin ylös. Finaalipaikka on silti ensimmäisellä kaudella kova suoritus. Rosteri oli kova ja runko pitkälti sama kuin Rautakorven aikoihin, silti joukkueen pelitavassa näkyi myös Tapolan käden jälki.
8. Selin - Vuodet SaiPassa eivät olleet vielä menestyksekkäitä, HPK kausi oli parempi ja KHL:ssä ei viime kausi ollut huono vaikka tie tyssäsi ensimmäiselle kierrokselle Avangard Omskia vastaan. KHL:ää en hirveästi ole seurannut joten edeltävän voi halutessaan joku oikaista. Jokatapauksessa joku Selinin rekordeja katsoessa ja SaiPan vuosia muistellessa sanoo että hän menee mm. Tuokkolan, Rautakallion ja Virran edelle.
9. Virtanen - Virtanen jatkanut JYP:in vahvaa menestymisen kulttuuria vaikka materiaali on heikentynyt. Tulevalla kaudella on lupa odottaa samaa jatkumoa, vaikka mm. Perrin on poissa.
10. Tuokkola - Saa heikommista joukkueista paljon irti hyvän pelitavan ansiosta. Kalpassa runkosarjan voitto, puolivälerissä ulos mikä laskee paljon osakkeita. Sai kuitenkin sekaisin olevan Ilveksen oikealle tielle, en mielellään mutuile, mutta näen että Tuokkolaa odottaa vielä tulevaisuudessa isompi menestys päävalmentajana. Se ettei Tuokkola pidä puvuntakkia peleissä, ei vaikuttanut rankingiin (ainakaan negatiivisesti) *hymiö*.
Ettei aivot sula ja ettei kirjoituksesta tule 3 metrin mittaista, jatkan bottom 5 arviontia myöhemmin.
E: Painovirhepaholainen korjattu.
