Tästä on jankattu monesti aiemminkin, mutta mitä Ilvekseltä olisi pitänyt odottaa ennen kauden alkua, kun katsottiin rostereita paperilla? Olisiko silloin pitänyt sanoa, että joukkue on sijalla 9, kun runkosarjaa on jäljellä 11 ottelua. Kyllähän tuo joukkue oli aivan selvästi heikoin nimenomaan paperilla, eikä ennen kauden alkua Ilvestä voinut sijoittaa muille kuin viimeiselle sijalle. Ei siinä ole mielestäni mitään paskaa.
Toki hienoa etenkin teidän kannalta, että todellisuus on toinen ja todisti jälleen sen, että sijoituksia ei ratkota paperilla. Mutta siitä on aivan turha syyttää muita paskan puhumisena, jos on sanonut Ilveksen olevan lähtökohtaisesti liigan huonoin joukkue.
Mitä rosteri paperilla kertoo?
Kuten Jokereiden tai Kärppien tämänkin kauden taaperrus kertoo, joukkueiden tulevaa menestystä ei voida ennustaa pelaajalistoista. Arvioita tehdessä pitäisi ottaa huomioon myös muita tekijöitä kuin entiset saavutukset ja joukkueeseen käytetyt rahat. Todelliset asiantuntijat osaavat nähdä paperirostereiden taakse.
Kun väitin täällä, että Saipa, Pelicans, TPS, Tappara, Ässät ja HPK (Rindell) eivät tule tulevalla kaudella olemaan sen kummempia joukkueita kuin Ilves, sain vastaani käsittämätöntä älämölöä. Muun muassa Pelicansin laadukkaan puolustuksen väitettiin olevan valovuosia Ilveksen puolustusta edellä. Marttinen oli lähes tulkoon kovin vahvistus ever, missään. Tosin tätä hehkutusta eivät esittäneet niinkään pelsu-fanit vaan Keski-Suomen omat pojat.
Oikeastaan ainoastaan Ässien kannattajista löytyi ymmärrystä omalle ja muutamien muiden Ilveksen kannattajien näkemykselle. Näin siitäkin huolimatta, että Pajuoja oli valmentanut nimenomaan siellä. Siitä pojot länsirannikolle ja onnittelut siellä suhteellisen pienellä budjetilla tehdylle laadukkaalle työlle.
Tosin ymmärrän hyvin, että Ilveksen viime syksyn tilanteessa, missä joukkueen pelaajabudjetti valahti sarjan pienimmäksi, tilanne ei näyttänyt hyvältä. Tilannetta ulospäin ei parantanut, että joukkue oli rakennettu lähinnä 1987-1991 syntyneistä omista kasvateista, Määttäsellä, Niinimäellä, Tukiolla, Bruunilla, Anttilalla, Marjamäellä, Hurmeella sekä muutamalla lähtökohtaisesti toisen luokan ulkomaalaisella ryyditettynä. Joukkueen kiekolliseksi pakiksi hankittiin 20-vuotias Vaasan Sportissa lähinnä A-junioreissa pelannut lupaus.
Vanhoista tunnetuista pelaajista Niinimäki, Bruun, Marjamäki ja Anttila eivät olleet päässeet aikaisemmilla kausilla "potentiaalinsa edellyttämälle tasolle". Määttänen oli pelannut loistavan kauden joukkueen heikosta menestyksestä huolimatta. Samalla pelättiin kuitenkin vanhojen selkäongelmien ja iän painavan Pasin pelin tasoa laskuun. Hurmeella ja Tukiolla oli vanhoja vammoja. Tanskan liigasta tullut Lee oli kirjoittamaton kortti, samoin yliopistosarjoista tullut Bäckström. Ulkomaalaisista ainoastaan Glenniltä kannattajat odottivat lähtökohtaisesti isoa roolia (osittain pakiston kokemattomuuden vuoksi).
Tilanne näytti kuitenkin läheltä erilaiselta
Tilannetta läheltä seuranneet tiesivät kuitenkin, että tilanne Ilveksen organisaatiossa oli pakon edessä täysin muuttunut.
- Pelaajasopimuksissa ja taloudenpidossa alkoi olla realistista järkeä.
- Uuden valmennuksen vaatimustaso oli korkea
- Korkeaa vaatimustasoa seurasi myös vastuun antamista nuorille pelaajille harjoituspeleistä lähtien.
- Pajuoja ja Helminen kannustivat pelaajia luovaan peliin. Nuoria pelaajia ei pakotettukaan heittämään kiekkoa punaviivan jälkeen päätyyn. Riskejä sai ottaa, mutta mahdolliset seuraukset tietäen. Näin nuorten pelaajien henkilökohtainen taktinen osaaminen kehittyi nopeasti.
- Tiedettiin, että Ilveksen nuoret pelaajat olivat ikäluokkiensa eliittiä, joista osan siirtyminen isompiin saappaisiin oli siirtynyt vanhakantaisen valmennuksen (suuressa määrin Pietilä, osittain Mälkiäkin) vuoksi.
Miten sitten kävikään?
Ilveksen pelaajistosta kukaan ei ole varsinaisesti Hurmetta lukuunottamatta pettänyt, mutta iloista kasvua isoihin saappaisiin on nähty sitäkin enemmän. Niinimäki, Lee, Marjamäki, Peltola, Jokipakka, Myttynen, Rask, Keränen,Tuominen, Aittokallio ja Kantola ehdottomina kärkiniminään. Huonosti eivät ole pelanneet myöskään Sointu, Rajala, Pellinen, Laine, Mäkinen ja Välimaa kentälle päästyään.
Tärkeä etappi oli myös Hurmeen loukkaantuminen, Metsolan pari lainapeliä ja Wiikmanin hankkiminen Ilveksen maalille Lukosta.
Bruun oli alkukaudesta loistava. Kun hän loukkantui palasi Tukio kokoonpanoon ja on pelannut hyvin. Miehet ovat kunnossa ollessaan olleet täysin eri planeetalta kuin Mälkiän aikana. Glenn on pelannut isoja minuutteja viime aikoina useammin onnistuen kuin epäonnistuen. Bäckströmin suoritustaso on noussut koko ajan. Anttilan ongelmana ovat olleet jatkuvat loukkaantumiset.
Mitä nyt?
- Vaikka menestyvä Ilves onkin tällä hetkellä rakennusvaiheessa, on tulevaisuutta turvattu tekemällä omien hyvin esiintyneiden kasvattien kanssa pitkiä jatkosopimuksia.
- Huhujen mukaan joukkueeseen on palaamassa joitakin omia muihin seuroihin aikoinaan hukattuja lupauksia.
- Seuran toimeenpaneva johto on saanut asiat rullamaan hienosti ja taloudellinen aallonpohja on saatu ohitettua.
- Nousussa oleva perinteikäs seura on saamassa uuden jäähallin. Tilanne, joka taas oikein hoidettuna avaa mahdollisuudet mihin vain.
Voi olla, että tässä nosteessa ei oltaisi, jollei viime kausi olisi päättynyt sekä urheilulliseen että taloudelliseen katastrofiin. Ja sinne Ilveksen oli ajanut vanhan urheilu- ja valmennusjohdon tapa hankkia ja peluuttaa pelaajia vanhoihin meriittien perustuen.