Kaikkea kivaahan sitä saa toivoa, mutta raha tässä ratkaisee.
Koko aihe on jääkiekkoihmisissä niin tunteita herättävää, että tuntuu kuin keskustelua käytäisiin ainoastaan "minusta tuntuu" pohjalta.
Mestiksen ja liigaseurojen keskeisiä eroja on, että liigaseurat ovat 5-8 (?) miljoonan euron budjeteilla toimivia osakeyhtiöitä, joissa sijoittajien (osakkeenomistajien) intressi on suojella yhtiötään kuten missä tahansa muun yhteiskunnan yritysmaailmassa.
Mestisjoukkueiden budjetit eivät ole lähellekkään samalla tasolla, ja taitaapa olla vielä niin että valtaosa, jollei kaikki, toimii yhdistyspohjalta.
Pekka peruskannattajan mielestä on niin helvetin kivaa katsella tyhmännäköinen pipo päässä karsintaotteluita, nousuja ja unelmien täyttymyksiä, tai tunteikasta seurata kuinka oma seura vajoaa suohon ja tippuu sarjaporrasta alemmaksi.
Mutta tässä huuto-itku-potku-raivari myrskyssä unohdetaan eräs pikku asia.
Sellainen kiva ja avoin, urheilullinen sarjajärjestelmä ei vaan taida olla enää mahdollinen.. koska raha!
Divariaikoina liigaseurojen ja divarijoukkueiden ero rahassa ei ollut niin suuri kuin nykyään. Liigaseurat eivät olleet osakeyhtiöitä joilla on osaomistuksia myös halliyhtiöihin.
Nykyään on muotia vastustaa kaikkea ja vaatia omaa kivaa. Mutta kertoisivat nämä viisaat kannattajayhdistykset sitten että miten perkeleessä tämä homma saataisiin toimimaan ilman konkursseja jne.. Aina voi huutaa ja valittaa. Tai olla jälkiviisas niinkuin pohjanmaalla, mutta Tammisen sanoin: argumentoikaa! Ja turha lässyttää mistään Ruotsista. Me ei olla missään Ruotsissa!
En ole mikään kabinettiliigan kannattaja, en. Mutta ymmärrän elämän realiteetit. Jos omaisin viisasten kiven, heittäisin sen ensimmäisenä ja kertoisin miten urheilullinen liiga olisi mahdollista rakentaa aikana, jolloin urheilusta on tullut bisnes. piste.