Ja kun täällä kovasti huudellaan perustelujen perään niin perustelkaapa joku minulle mitä liiga (= Suomen jääkiekon korkein sarjataso) hyötyy karsinnoista?
Pitkässä juoksussa tuo nostaisi aivan varmasti Mestiksen tasoa jo senkin perusteella, että realistinen nousumahdollisuus aktivoisi aivan varmasti sekä yleisöä että sponsoreita. Tätä kautta sarjaan olisi mahdollisuus hankkia parempia pelaajia, kehittää seurojen toimintaa ja joukkueilla olisi myös suuremmat urheilulliset vaatimukset. Liigan kannalta tuo tarkoittaisi muun muassa sitä, että yksittäisille nuoremmille pelaajille pystyttäisiin takaamaan aidosti haasteellisia ja kehittäviä liigapelejä.
Toisekseen, tuo pakottaisi monen liigaseuran parantamaan omaa toimintaansa. Suljetun liigan aikana moni alemman kastin joukkue on enemmän tai vähemmän jämähtänyt paikalleen. SaiPa kisaa todellisesta menestyksestä vain yksittäisinä kausina, Ilves on aivan rappiolla ja niin päin pois. Jos takata niskaan hengittäisi kokoajan ylöspäin pyrkivä seura, vaadittaisiin nykyisiltäkin liigajoukkueilta enemmän. Muuten sarjapaikan menetys olisi konkreettinen uhka, toisin kuin se oli suljetun sarjan aikana ja osittain edelleenkin.
Mitä yleisöön tulee, niin toimiva karsintasysteemin ei nyt ainakaan luulisi aiheuttavan suurta hallaa. Kumpi on fanille miellyttävämpi kokemus, panokseton neppailu 13. sijasta taistelevalta joukkueelta vai tosissaan karsintoja välttävän joukkueen taistelu? Samoin kiekon osalta realistinen nousumahdollisuus varmasti aktivoi hieman passiivisempaakin väkeä alemman sarjatason kaupungeissa, tarkoittaen kiekolle parempaa levittäytymisaluetta sekä tulevaa pelaajamateriaalia että yhteistyösopimuksia ajatellen.
Tuota voisi helposti verrata yritysmaailmaan. Kun kilpailu on vapaata, täytyy toimijoiden jatkuvasti kehittää tuotettaan. Tämä toisaalta estää "mukavoitumisen" ja "varmuuden", mutta toisaalta kannustaa esimerkiksi kustannustehokkuuteen ja omien toimintatapojen kehittämiseen. Kun taas asema on turvattu ylemmän instanssin taholta, voi toiminta jatkua vuodesta toiseen puutteista huolimatta. Jos voidaan hyväksyä heikomman aineksen (liigassa huonosti johdettujen seurojen, yritysmaailmassa ajastaan jälkeenjääneet firmat) karsiutuminen vuosien saatossa, saadaan samalla kokonaisuuden kannalta parempi sektori.
Helvetin hyvä esimerkki löytyy juurikin tuosta länsinaapurista. Kun Elitserien on ollut avoin, sarja on pystynyt kehittymään. Noin kymmenessä vuodessa sarja on painanut SM-liigasta ohi käytännössä kaikin mittarein mitattuna, otettiin vertailuun sitten hallikanta, pelaajapalkkiot tai vaikka menestys (maajoukkue)turnauksissa. Ja mitä esimerkiksi väkilukuvertailuihin tulee, niin Ruotsissa muun muassa jalkapallo syö merkittävän määrän väkeä, toisin kuin Suomessa. Erot johtuvat juurikin siitä, että toimintaa on jouduttu tehostamaan Elitserienissä, Allsvenskanin ei ole tarvinnut kuihtuia farmisarjaksi ja yksittäisten huippupelaajien ei ole väkipakolla tarvinnut hakea kehittymismahdollisuuksia Elitserienistä Allsvenskanin tarjotessa tarpeeksi pelillisiä haasteita ja tarvittavat resurssit.
Mitä tässä nyt vuosikymmen suljettua sarjaa katseltiin ja vieläkin kärsitään sen ongelmista, niin jotenkin en ymmärrä tätä debattia. Suljetun sarjan tuomat edut ovat olleet erittäin minimaalisia yksittäisiä seuroja lukuunottamtta, mutta vastaavasti haitat ovat olleet erittäin suuria. Ja haittoja vertailtaessa myös kärsineiden seurojen lukumäärä on suurempi kuin hyötyneiden seurojen lukumäärä.