Uusia ehdotuksia ja etenkin huomattavasti lisääntynyttä mielenkiintoa on A ja B-liiga mallia kohti. Liigan puolella olevassa ketjussa on aistittavissa se tosiasia, että nekin nimimerkit jotka ennen olivat suljetun sarjan kannattajia, ovat selkeästi alkaneet muuttamaan mielipidettään. Onkin odotettavissa, että suuntaus on vääjäämättä kohti ko.mallia. A ja B-liiga malleissa on monta variaatiota ja olen enemmän kuin vakuuttunut siitä, että valtaosaa mielyttävä vaihtoehto löytyy ja se myös toteutuu. Saa käyttää aika häiriintynyttä mielikuvitusta, jos ei näe ko.mallin etuja koko Suomalaisen jääkiekon eduksi ja erityisesti versus nykyinen malli.
A- ja B-Liiga kahdella 12 joukkueen sarjalla olisi todella toimiva malli.
Kaksi 12 joukkueen sarjaa muodostuisivat, kuten liigan puolella kirjoitin...seuraavasti. A-Liiga koottaisiin 12 nyk. Liiga-joukkueesta ja Liigan heikoimmat siirrettäisiin B-Liigaan, jota täydennettäisiin Mestis-joukkueilla, jotta siitäkin saataisin 12 joukkueen sarja.
A-Liiga ja B-Liiga pelaisivat kumpikin erillisen runkosarjan erotuksella, että molempien A- ja B-liigojen joukkueet pelaisivat yhden koti- ja yhden vierasmatsin keskenään. Runkosarjan päätyttyä A-Liigan 8 parasta pelaisi POF:t keskenään ja näin ollen niistä joukkueista valkkautuisi kannun kohottelija. Mestari siis selväisi ainoastaan ja vaan A-Liigan joukkueista. Puolestaan A-Liigan 4 heikointa ja B-Liigan 4 parasta pelaisivat omat POF:t, joista 4 parasta pelaisi seuraavalla kaudella A-Liigassa ja 4 heikoiten sijoittunutta B-Liigassa. B-liigan 8 heikointa joukkuetta tahkoaisi omat POF:ssa ja niistä sitten 4 heikoiten menestynyttä joutuisi karsintasarjaan 4:n parhaiten sijoittuneen SS:n kanssa. Tuo 8:kko sitten selvittelisi paremmuutensa, joista 4 parasta pelaisi seuraavalla kaudella B-Liigassa ja loput SS:ssa.
Malli olisi äärimmäisen mielenkiintoinen. Polku aina kannuun saakka olisi teoriassa auki kaikille Suomen jääkiekkoseuroille. Eri portaiden kipuaminen veisi kuitenkin aikaa ja sinä aikana seurat ehtisivät kehittää
toimintaansa, kuin myös halliolosuhteitaan. Lisäksi perustettaisiin "valvontaryhmä", joka seuraisi seurojen
taloudellista kehitystä ja tilaa. Näin estettäisiin ent. aikojen Kalajoen Junkkarit HT:een tapaiset sarjanousut. Niille, jotka eivät muista, mitä esim. tarkoitin, niin Junkkarit HT nousi Divariin, kuin myös pelasi Divarissa täysin ostetulla joukkueella. Näin ollen viimeisenä sarjakautenaan ja viimeisissä sarjamatseissa "pajatso" oli niin tyhjä, että heille lainattiin vastassa pelanneen joukkueen taholta mm. mailat, jotta peli ylipäätään pystyttiin pelaamaan. Tällaiset tapaukset siis estettäisiin nk. "valvontaryhmän" toimilla.
Kokonaisuudessa ed.main. sarjajärjestelmä toisi piristystä ja mielenkiintoa valtavasti lisää. Se, että esim. voittamalla SS:n ja nousemalla karsinnan kautta B-Liigaan olisi joukkueella mahdollisuus pelata perinteisiä Liiga-seuroja
vastaan ainakin ne 2 matsia jo seuraavalla kaudella! Kyllä sellainen pistää seuroja yrittämään ja satsaamaan, niin seuraan, kuin puitteisiinkin.
Yhtenäisesti solmitut sponsorisopimukset ja TV-oikeudet koskisivat ainoastaan A- ja B-Liigaa. Nämä sarjat ja näiden sarjojen joukkueet jakaisivat kokonaispotin. Eli kaikkien joukkueiden pitäisi kyetä pyörittämään aina SS-tasolle saakka toimintaansa omine varainhankintoineen, poislukien mahd. nousu. Siinä katto-osakeyhtiö tulisi mukaan. Tällä tavoin seurat voisivat todistaa uskottavasti kykenevänsä toimimaan seurana ennen mahd. nousua B-Liigaan.
Talouden puolella Liigat voisivat toimia osakyhtiömallilla. Samalla kaikki sarjat muutettaisiin osakeyhtiöpohjaisiksi. A-
Liigaosake olisi x-suuruinen ja B-Liigaosake puolet A-Liigaosakkeesta. Sama koskisi SS-sarjaa. Heidän osakkeensa
olisi puolestaan puolet B-Liigaosakkeesta jne. A-Liigasta pudonnut olisi velvoitettu myymään A-Liigaosakkeensa B-Liigasta nousseelle joukkueelle, joka puolestaan luovuttaisi oman osakkeensa pudonneelle joukkueelle. Nousijajoukkuetta tuettaisiin koko Liiga-järjestelmä kassasta pitkäaikaisella lainalla. Eli esim. B-Liigasta noussut joukkue saisi puolet kallimpaan A-Liigaosakkeeseen Liiga-kassasta lainan uskottavan liiketoimintasuunnitelman pohjalta. Tämä koskisi mitä tahansa nousijajoukkuetta, mistä tahansa sarjasta. Eli veden pitävällä liiketoimintasuunnitelmalla olisi turvattu nousijajoukkueen talous, kuin myös edellytykset pelata seuraavaa sarjatasoa. Toisin sanoen näillä toimilla tehtäisiin sarjaporras vaihdosten väliset kynnykset mahdollisimman mataliksi.
Lopuksi haluan muistuttaa, että urheilullinen toiminta ja seuratalous olisi kaiken A ja O. Kaikki toiminta perustuisi niin uskottavaan urheilulliseen panokseen, kuin myös uskottavaan talouden hoitoon. Se, että kynnykset kuulostavat matalilta ylitettäväksi, niin viimeisen sanan sanoisi kuitenkin pelaajat ja seura. Ei niitä nousuja/laskuja nähtäisi joka vuosi. Hyvä jos edes joka toinen tai kolmas vuosi. Kaikki kaikessa tämä malli kuitenkin mahdollistaisi sen polun huipulle, jota ei tällä hetkellä ole. Tai on, mutta aivan järjettömällä määrällä rahaa kertasijoituksena ja että satut asumaan kunnassa, jossa sattuu olemaan väh. 4000 katsojapaikan jäähalli. Tällä esim. mallilla hallin ei tarvitsi heti olla valtavan kokoinen, eikä Amerikan öljyserkkua tuttavana. Polun huipulle ollessa auki...seurat voisivat kaikessa rauhassa kehittää toimintaansa. Aivan toisin, kuin tällä hetkellä. Mistään ei mitään tiedetä ja kun tiedetään, niin annetaan vuosi tai kaksi aikaa kehittää seura liigakelpoiseksi, kera halli HK-Areenaksi! Siihen ei pysty edes yksikään tämän hetkinen Liiga-joukkue, saati sitten Mestis-joukkue!