Kävin tänään pitkästä aikaa seuraamassa livenä mestiskiekkoa. Kaksi farmiseuraa otteli keskenään. Keskisuomalaiset olivat 4-1 parempia vantaalais-espoolaisryhmää. Pelitapahtumiin nähden turhan isoksi ero venähti, tasaista oli. Tuomaripeliin valitettavasti tiukka matsi ratkesi. Viime talvena mietin jo usein, että nämä harrastajatuomarit tappavat tehokkaasti sarjan mielenkiintoa ottamalla roolia tiukoissa tilanteissa. Rauhoitteleva ja vuorovaikutteinen ote ei tunnu onnistuvan, vaan käskytys on yhä poikaa. Niin tänäänkin. Ymmärrän sekä pelaajien että katsojien turhautumisen.
Mestis ei tänä päivänä juuri kiinnosta minuakaan, mikä surettaa aidosti. Muutama vuosi sitten tilanne oli toinen ja paljon parempi. Useita laadukkaita joukkueita taistelemassa sarjan voitosta ja paikasta karsimaan liigapaikasta. Laatupelejä pelattiin joka kierroksella useamman tuhannen katsomoille. Muutama farmijengin tapainen ryhmä täydensi sarjan ja toi oman mausteensa, mutta sarjan voitosta taistelivat lähinnä perinteiset ja omillaan toimivat seurat. Kaikki kuitenkin saivat kovia pelejä alle ja nuorille pelaajille väylän kohota ylös- ja eteenpäin kohti kovempia miesten sarjoja.
Farmiseurojen varaan mestistä ei voi rakentaa. Kun KooKoo nousee liigaan, mestikseen jää kourallinen pikkuseuroja, joista kellään ei ole todellisia rahkeita nousta liigaan tai haastaa liigajumboa karsinnoissa. Jos sellaisia vielä joskus järjestetään. Loput paikat täyttyvät farmeilla. Sarjan palkintona on Jääkiekkoliiton mestaruuspytty ja mitalit kaulaan. Mitä sitten. Pari päivää saunotaan ja juhlitaan. Kesällä käydään duunissa, jotta voidaan talvella pelata. Jos hyvin käy. Tai sitten siirrytään höntsäilemään työn ohessa alasarjoihin.
Liigaa tahkotaan tulevaisuudessa 15-16 joukkueen voimin. Kaikkiin joukkueisiin ei riitä millään taitavia pelaajia, tai vaikka riittäisi, niitä ei pystytä riittävästi hankkimaan. Vaikka Suomessa on paljon jääkiekkoilijoita, todellisia laatuäijiä on vain muutama per joukkue. Isoimmilla tietysti enemmän kuin pienillä. Pelkään, että seurojen resurssierot koituvat ajan myötä liigan tappioksi. Tasoerot näkyvät ja hälläväliä (evvk) pelejä tulee aiempaa enempää. Etenkin kun näyttää, että liigan huippuvuodet ovat ainakin tilapäisesti ohi, mikäli surkeita katsojalukuja on uskominen. Keväällä saattaa monessa liigaseurassa näkyä vakavia naamoja.
Oma ehdotukseni on monen muun lailla, että
- liiga supistetaan 12 joukkueiseksi
- mestis pelataan myös 12 joukkueella
- ja sekä liigaan että mestikseen karsitaan vuosittain.
Urheilullisuus ennen kaikkea kunniaan, vaikka ennen lopullista nousua myös nousevan seuran talous pitää tarkistaa. Mallia voi katsoa ja hakea vaikkapa Ruotsista. Ammattilaissarjoissa myönnetään, että urheilu on nykyään lähinnä viihdettä. Niin liigassakin, mikä sallii esim. ulkomaalaisten mukanaolon. Alemmilla tasoilla urheilullisuus ja paikallisuus ovat perustana. Yleisö tykkää taistelusta ja jos siinä on mukana omia poikia/tyttöjä, aina parempi. Heihin voi samaistua ja heidän mukanaan myötäelää.
Vuoden päästä liiton (luultavasti) jättävä Kummola on monien mielestä hoitanut huippukiekon hyvin, mutta aluekiekko on Suomessa jäänyt taka-alalle, mistä Mestiksen horjuva tilanne on osuva osoitus. Seuraajalla olisi oiva paikka osoittaa kyntensä tarttumalla oitis Suomi-kiekon alempiin sarjoihin.
