En jaksa tämän enempää tästä vääntää, kun itsellä on viidenkymmenen vuoden kokemus junnu ja kiekkoilusta yleensäkin.
Todella huolestuttavaa, jos pitkän linjan valmentajilla on viä tommosia käsityksiä ja amerikkalainen näkemys jokaisesta ”oman onnensa seppänä”.
Jos asia olisi kuten esität, että kyse olisi perheistä, ei mitään laatueroja eri maiden junnuputkissa olisi, sillä ihmiset ja perheet ovat hyvin samanlaisia kautta maailman, varsinkin kiekkomaailman joka on läntisen hyvinvointivaltio laji. Näin kaikki maat tuottaisivat laadullisesti kiekkojunnuja suhteessa harrastajamäärään (näinhän ei siis ole)
Kuitenkin eroja junnutuotannoissa on, ja tämä tulee siitä valtakunnallisista junnujärjestelmästä.
Se, että Kanada ja USA luottaa massaan ja kovaan kilpailuun (joka on siis myös kulttuurisesti siä luonnollista) on eurooppalainen järjestelmä ollut aina erilainen. Venäläinen tiukan kurin reenaus, ruotsalainen pelaajaymmärtävä ja tsekkiläinen sekotus kanadan ja euroopanoppeja.
Suomessa todellakin pitkään uskottiin tohon kertomaasi ja siksi se menestys antoi odottaa itseensä. Kun kuitenkin menestysrajan yli noustiin (pitkälti poliittisen vaikuttamisen kautta, eli kunnanisätä saatiin rakentaan halleja), alkoi nimenomaan liitto organisoida asioita ja 95 mestaruuden jälkeen panostamaan rahallisesti (kun rahaa alko valuun sisäänpäin) aluevalmentajajärjestelmään.
Sitten linjauksia on muutettu ja suomalaista pelitapaidentiteettiä luotu Vierumäellä ja jalkautettu alueille.
Jos sinä et ole näistä kuullut viidenkytävuoden aikana, niin onneksi valmentajakunta, se kiekonkerääjätasokin, on nuorentunut ja kouluttautunut ymmärtämään liiton taitolinjauksia..
..vai sattumaltako änärivatausten määrä on noussut?