Libertarismi- maailman hirvein ideologia?

[KwutsNI]

Niin, mut edelleen haluaisin nostaa esille sen, että libertanismin pitäisi olla SE tavoitetila, koska se pitää sisällään niin monia hyviä asioita. Minun on hankala nähdä järjestelmää mikä olisi parempi tavoitetilana, koska libertanismissa mahdollistetaan kaikkien järjestelmien toteuttaminen ihmisten vapaan tahdon pohjalta. Ehkä vielä tärkeämpä on libertanismin ihmiskäsitys - tämä on se mitä haluan.

Anarkistien ja libertaarien suosima ihmiskäsitys on kyllä kaunis. Täydellinen vapaus ja täydellinen vastuu. Vailla valtion rajoittavaa holhousta ihmiset käyttäytyvät ihmisiksi. Henkilökohtaisesti en usko, että todellisuus olisi näin ruusuinen.

Oikeastaan haluaisin heittää pallon teille, mikä on se meidän ideologinen ja henkinen tavoitetila mihin halutaan päästä ja nyt puhun pitkästä 100-200 vuoden aikajänteestä. Mikä olisi meidän optimaali ihmiskäsitys mihin halutaan päästä?

Ymmärrän tällä tarkoitettavan sitä, minkälaisen yhteiskunnan haluaisimme? Haluaisin yhteiskunnan, jossa kaikilla olisi mahdollisuus tehdä kykyjensä mahdollistamia asioita ollen samalla arvostettu yhteiskunnan jäsen. Yhteiskunnassa olisi turvaverkkoja, jotka ayttaisivat pulaan joutuneita. Ihmiset saisivat yhteiskunnan takaaman koulutuksen, eikä esim. vanhempien varallisuus ratkaisisi tulevaisuuden menestymistä. Yhteiskunta ei välttämättä rakentuisi kansallisvaltiolle, vaikka tämä tuskin poistuisi vielä näin lyhyellä aikavälillä. Pidän TSS-oikeuksia kokonaisuutena tärkeämpinä kuin KP-oikeudet, jälkimmäisillä on merkitystä vasta, kun ensimmäiset voidaan toteuttaa. (Toki poikkeuksena tietyt henkilökohtaiseen koskemattomuuteen liittyvät oikeudet.) Pidän valtiota tärkeänä toimijana, jonka tehtävänä on taata kaikkien tasapuolinen kohtelu yhteiskunnassa. Olen siten varmaankin jonkin värinen sosialisti yhteiskunnallisesti, vaikkakaan en usko suunnitelmatalouden toimivuuteen.

Siirtymässä ja toteutuksessa pitäisi toki tehdä sopeutuksia, mutta meidän nyky-yhteiskunnan selkein puute on se yhteisen pitkä ajan tavoitetilan puuttuminen. Nyt näen trendin, että pikkuhiljaa siirrytään kohti tilaa missä yksilön oikeuksia yksi kerrallaan napataan pois ja jos jatketaan tällä trendillä niin mitä jää jäljelle ihmisestä?

Lyhyellä aikavälillä (n. 30 vuotta tai jotain, jossain ehkä pidempikin) näin ehkä on, mutta katsottaessa sadan vuoden perspektiivillä (pidemmästä puhumattakaan) ihmisten vapaus on kyllä lisääntynyt. Ainakin jos puhutaan positiivisesta vapaudesta. Toki viimeaikainen trendi on huolestuttava sinänsä, mutta onhan trendille olemassa myös vastavoimia. Näistä asioista kuitenkin puhutaan julkisesti, mikä ei toki riitä, mutta on alku. Toisaalta ns. Lännen ulkopuolella ihmisten mahdollisuus nauttia ilmaisun ja mielipiteen vapaudesta on myös kasvanut viime vuosikymmeninä.

Yksikään ideologia tai ismi ei tietääkseni ole kenenkään henkeä vienyt vaan ne surkeat toteuttajat.

Henkilökohtaisesti pidän kansallissosialismia poikkeuksena tässä. Toteutuksessa ei ollut mitään vikaa, mutta aate oli läpimätä.

 

[mjr]

Oikeastaan haluaisin heittää pallon teille, mikä on se meidän ideologinen ja henkinen tavoitetila mihin halutaan päästä ja nyt puhun pitkästä 100-200 vuoden aikajänteestä. Mikä olisi meidän optimaali ihmiskäsitys mihin halutaan päästä?

Jos puhumme ideaalista tilanteesta niin keskeisillä inhimillisen toiminnan aloilla ei vallitsisi niukkuuden talous: meillä olisi käytännössä rajattomasti tarjolla energiaa ja automatisoitua konetyövoimaa. Jos olet koskaan lukenut Iain Banksin Kulttuuri-romaaneja niin johonkin sellaiseen meillä ehkä saattaisi olla parhaimmillaan edellytykset. Mutta ihmisluonto ei muutu parissa sadassa vuodessa mihinkään - emme kykene hallitsemaan historiallista muutosta, emmekä suunnittelemaan sitä vaan meidän on toivottava, että sokea historiallinen muutos vie meidät tilanteeseen, jossa emme olisi niin paljon niukoista luonnonvaroista taistelevia atavistisia ja taikauskoisia barbaareita, mitä siis tällä hetkellä olemme. Tähän kehitykseen ei muuten voi järkevästi vaikuttaa kuin tukea lyhyellä tähtäimellä ja ruohonjuuritasolla kaikkia niitä tekijöitä, jotka vahvistavat rationaalista teknologis-tieteellistä sivilisaatiota ja humanistis-liberaaleja arvoja ja moraalikäsityksiä.

 

[Sergei Akueero]

Onko libertarismissa muuten yhteistä kantaa lobbaamisen puolesta / vastaan? Lobbaushan saattaa johtaa osaltaan tuohon pääomien kasautumiseen, kun suuryritykset pääsevät luomaan itselleen suotuista lainsäädännöllistä toimintaympäristöä. Toisaalta lobbaushan lisää päättäjien tietoa sellaisista asioista ja ongelmista, mitkä eivät välttämättä muuten ole pinnalla.

Libertaristiseenkin yhteiskuntaan varmasti kuitenkin jäisi osa-alueita, jossa kaikenlaisella selän takana pelaamisella ja hyvä veli -verkostoilla voitaisin saavuttaa näille sellaisia etuja, jotka ovat muilta pois. Yhteiskuntaan vaikuttaminen tuntuu ainakin sellaiselta aiheelta mikä libertaristisen yhteiskunnan on syytä miettiä tarkkaan, vaikka täydellistä mallia siihenkään tuskin on.

 

[Runtulin]

Libertaristiseenkin yhteiskuntaan varmasti kuitenkin jäisi osa-alueita, jossa kaikenlaisella selän takana pelaamisella ja hyvä veli -verkostoilla voitaisin saavuttaa näille sellaisia etuja, jotka ovat muilta pois.

Itselläni tuli ensimmäisenä mieleen monopolit / oligopolit (ja varmaan tästä kärkimies Akueikkakin osittain puhui). Nämä ovat periaatteessa sopimusvapauden piirissä, mutta ovat muilta pois, ja aika reilusti. Käsittääkseni näitä monopoleja vastaan jouduttaisiin taistelemaan poliittisin voimin libertaristisessa yhteiskunnassakin, vai löytyykö esim. taloustieteestä joku teoria, miksi näin ei tarvitsisi olla? Olettaen siis, että hyveenä pidettäisiin vapaata kaupankäyntiä ja kilpailua.