Sitten jossain välissä meistä muodostettiin joku Nyrkki, jonka tarkoitusperä on näihin päiviin asti jäänyt minulle hieman hämäräksi, mutta komealta se tuntui ja hiveli itsetuntoa. Minä Nyrkissä, oikein special force. Hyvä, ettei jo laskuvarjoa kiinnitetty selkään, tai siltä se ainakin tuntui.
Alkoi aamukahvin äärellä naurattamaan ääneen kun mainitsit "Nyrkin". Ei saatana. Olin jo unohtanut. 90-luvun alussa vietin viikon leirin Räyskälän maastossa, ja sattui aivan helvetin kylmä viikko. Koko viikon ajan oli jäässä, lukuunottamatta lyhyitä aikoja makuupussissa teltassa, jos oli ihan liikkumatta.
Sain myös kunnian kuulua Nyrkkiin. Erääänä yönä päästiin ehkä joskus kahden aikaan nukkumaan, ja juuri kun pääsin makuupussiin, yössä kajahti kova huuto: "NYRKKI!!". Sitä vitutuksen määrää on vaikea kuvailla.
Siitä sitten johonkin kelkkaan makaamaan jota moottorikelkkajäbä veti saatanan kovaa n. 30 asteen pakkasessa. Sitten öiseen metsään seisomaan kuusen taakse odottamaan jotain AUK:in ryhmää jota väijytetään. H-hetken tullessa painoin liipasimen pohjaan, mitään en nähnyt koska rilleissä oli jääkerros.
Sitten kelkalla samaa vauhtia takaisin leiriin hetkeksi nukkumaan. Siltä keikalta on jäänyt myös mieleen ulkohuussit jotka Räyskälässä oli. Normaalisti se olisi mahtavaa, mutta jatkuva kova pakkanen jäädytti paskakasan kivikovaksi ja korkeaksi. Kun istahdin reiälle ekaa kertaa, säpsähdin mikä koskee peräaukkooni. Toista kertaa ei tullut.
Nyrkki...aivan mahtavaa.