Legendaarisia inttimuistoja

[Jokipoika]

Re: laiteaan toinen

Viestin lähetti Iceman
Poika meni ilmeisesti paniikkiin ja karjahti: "Seis!" ja samalla laski piiiiiitkän sarjan RK :staan. Kello oli vähän yli kolme aamuyöstä ja olimme käytännössä katsoen rivitalon portailla.
Jos asukkaat eivät heränneet sarjaan niin aivan taatusti heräsivät yliluutnantin ripitykseen (taisi olla muuten äänekkäämpi kuin sarja :) ) joka alkoi jotenkin: " SINÄ SAATANAN KOHLO....."

Tää oli helmi! Voinen kuvitella miltä tuntuisi herätä kun RK nakuttaa kuistilla. Hyvät naurut sain...hah.

 

[Sergei]

1/97 Mikkeli (josko täällä olisi tuttuja samasta paikasta)

Kyllähän siellä sattui uskomattoman paljon sellaista, jota siviili ei edes voi kuvitella. Niitä voisi luetella vaikka päivän. Mutta en nyt ehdi heittämään kuin yhden:

Irroitimme erään jääkärin punkan päädyn niin että se roikkui juuri ja juuri niiden koukkujen varassa, juuri ennen tupatarkastusta. Tiesimme että ko. henkilöllä on tapana nojata siihen ja niinhän siinä kävi, että juuri kun yliluutnantti tuijotti jääkäriä silmiin ja tarkasteli orastavia viiksikarvoja, sängyn pääty irtosi ja sekä sänky että jääkäri romahtivat kolisten pitkin pituuttaan lattialle.

Oi niitä aikoja, vaikka sitä ei silloin kylläkään ymmärtänyt

 

[varjo]

Kari Kasurinenhan sitten tuli Rukkiin häiritsemään särmiä sissiupseerioppilaita epämääräisellä pukeutumistyylillään= housut jossain rinnan korkeudella ja lahkeet peittivät lähes kokonaan maiharit.

Kaikenlaisia hauskoja juttuja tuli vastaan mutta eipä niitä tänne jaksa sepustaa, ties vaikka joku asianomainen sattuisi lukemaan, kuitenkin Kasuriseen liittyen yksi juttu olisi.

RUKin aikana komppaniastamme nakitettiin 10 uo:ta Upseerikerhon itsenäisyyspäivän vastaanottolle narikkaan ym.
Noh kaikki Rukin käyneet tietävät että aina välillä uo:t joutuvat kaupittelemaan ties mitä juhlakirjoja kuntsareita ym. vastaan. Tilauslomakkeeseen vain laitettiin jonkinsortin oppilasnumero ja kun lomake saapui minne saapuikaan niin tieto otettiin jonnekin rekisteriin-> kuntsareita saattoi tulla.

Noh tämä noheva uo päätti ottaa itselleen about 30 lomaketta ja kirjoitti jokaiseen tuon mystisen numerosarjan. Juhlan aikana tai oikeastaan pääasiassa sen loppupuolella( juhlijat alkoivat olla jo _todella_ huonossa kunnossa, Kurssin entinen johtaja ja nykyinen jonkun sotilasläänin komentaja tms. joutui riitoihin vaimonsa kanssa örvellettyään ja lähti "karkuun", vaimo sitten vain juoksi perässä kiljuen "XXXX....XXXXX!!! älä jätä mua!" :) oli siinä sitten yritettävä pitää kasvot peruslukemissa).
Jokainen joka tuli hakemaan takkinsa joutui uo:n hyökkäyksen kohteeksi, saipa hän tyrkytettyä suunnilleen kaikki lappusensa ihmisille. Kuitenkin sitten jossain vaiheessa tuli eräs naishenkilö narikkaan hakemaan takkiaan ja kyseinen uo hyökkäsi taas kimppuun selittelemän miten hyvään tarkoitukseen tuotot menevät( 25 mk/kirja kirjan myyneelle uo:lle :) ) ym. Samaan aikaan sitten Eversti Kasurinen eksyi narikkaan ja alkoi juttelemaan tälle naiselle niitä sun näitä ja paljastui sitten että kyseinen nainen oli Everstin vaimo. Siinä sitten noheva uo ei kuitenkaan tapahtumaan huomannut vaan jatkoi myyntipuhettaan kunnes sitten nainen itse mainitsi asiasta miehelleen.... ei mennyt kaupaksi kirja......dementia tekikin tästä tarinasta aika surkean eikä tuo jälkikäteen olekaan niin hauska kuin silloin tapahtumahetkellä mutta tulipahan kirjoitettua.
Kyseisistä juhlista olisi enemmänkin juttua mutta koska iso osa juhlijoista on yhä kantaupseereita niin en viitsi enempää kertoilla.
Tippiä saatiin sen verran että jokaiselle saatiin iso tuoppi hankittua upseerikerhon baarista.

Bon: milloin olit Vekaralla ja missä, kuulostaa niin tavattoman tutulta mutta saattaa olla jonkinsortin tornihuhukin.

 

[Kalkun rusakko]

Enpä tiedä onko tämä niin legendaarinen inttimuisto.
Samassa joukkueessa "palveli" tämä vähän erikoinen kaveri.Olisiko ollut toiseksi viimeisellä leirillä,kun tämä kyseinen taistelija paskansi housuun kesken kiivaimman tetsauksen,koska ei uskaltanut/kehdannut mainita asiasta esimiehelleen.Nooh vahinkojahan sattuu kaikille:D ,mutta tämän armottoman korpisoturin tempaukset eivät jääneet tähän.Peseytymisen sijasta tämä kaveri oli asiasta aivan hiljaa päivän verran,kunnes haju illalla teltassa paljasti kaiken.Taistelija itse yritti kiistää vahinkonsa viimeiseen saakka,mutta ihmisen hajuaisti on pettämätön...onneksi:confused:
Yhden vahingon nyt voisi vielä ehkä jollain tavalla ymmärtää,kun ottaa huomioon mitä pitkällä leirillä suuhun tungetaan.Pakki on sekaisin kun Hifkin YYVEE. Tämän nimeltä mainitsemattoman soturin vahingot eivät jääneet tähän yhteen kakkauskertaan, vaan sama toistui pari kertaa myöhemminkin.Ja kaava oli aina sama.Mies ei saanut suutaan auki,mutta peräreikä kyllä lauloi omaa virttään sitäkin kovempaa...
Lepää rauhassa Kaartinjääkäri Oma Nimi
;)

 

[HABS #11]

Viestin lähetti vision


Viimeiseen hernekeittoon jonka keitimme, ujutimme mukaan banaaninkuoria, omenankantoja yms. ylläreitä. Skappareitten ruokaan vielä räittiinkin.

GTJ 0 9.9.1998

Kuten monessa jutussa on mainittukkin niin aina porukaan on osunut se yksi kohelo tai vajaa älyinen. Löytyy se täältä Jatkoajankin porukasta!

 

[Suomi-Salama]

Viestin lähetti HABS #11
Kuten monessa jutussa on mainittukkin niin aina porukaan on osunut se yksi kohelo tai vajaa älyinen. Löytyy se täältä Jatkoajankin porukasta!

Älä muuta sano! Muutenkin ihmetyttää, että olipas minulla tylsä armeija-aika, kun ei sattunut mitään noin uskomattomia tapauksia ja olin siinä touhussa kuitenkin mukana 18 kuukautta kauemmin kuin vähiten olleet niistä, jotka täällä uskomattomia tarinoitaan kertovat. Osa on varmasti totta, mutta osassa taitaa mielikuvitus laukata vähän liian kovaa... Itsepähän tiedätte.

Edelleenkään en jaksa käsittää, mitä kehumisen aihetta siinä on, että on tehnyt itsestään luotaantyöntävän ääliön tai vastuuntunnottoman nulikan. Näitä tapauksia tuntuu riittävän. Minä suoraan sanottuna halveksin ihmistä, jonka elämän tarkoitus on vaikeuttaa kaikin tavoin toisten elämää, hoitaa mahdollisimman leväperäisesti annettuja tehtäviä tai aiheuttaa suoranaista vahinkoa ympäristölleen! Onneksi näistä ihmisistä harvemmin mitään tuleekaan ja siviilissäkin he tahtovat jäädä roskasankon asemaan.

 

[Battleaxe]

Bon!

Oliko tämä "sotilas" 1/93 Ensimmäisessä jääkärikomppaniassa?
Ainakin meillä 1JK:ssa oli samanlainen höynä, joka unohti ottaa ammuntaan aseen mukaan(mitäpä sillä siellä tekisi),nukkui kuulemma puukko tyynyn alla,ei pessyt itseään ja oli aivan pässi.

 

[Ande]

Viestin lähetti Suomi-Salama


Edelleenkään en jaksa käsittää, mitä kehumisen aihetta siinä on, että on tehnyt itsestään luotaantyöntävän ääliön tai vastuuntunnottoman nulikan. Näitä tapauksia tuntuu riittävän. Minä suoraan sanottuna halveksin ihmistä, jonka elämän tarkoitus on vaikeuttaa kaikin tavoin toisten elämää, hoitaa mahdollisimman leväperäisesti annettuja tehtäviä tai aiheuttaa suoranaista vahinkoa ympäristölleen! Onneksi näistä ihmisistä harvemmin mitään tuleekaan ja siviilissäkin he tahtovat jäädä roskasankon asemaan.

Kyllä.

Itse palvelin Panssariprikaatissa panssaritiedustelukomppaniassa, tarkemmin sanottuna panssarintorjuntaohjusjoukkueessa.
Metsäaamuja ja leirejä siis siunaantui ihan kiitettävästi.
Kruununa kesän loppuleirit Niinisalossa (3kpl), yhteensä kuukausi.

Monena iltana tulimme väsyneenä ja vittuuntuneena teltoille päivän leikeistä. Suoraan sanoen kuvotti juuri näiden spade-taistelijoiden touhut; toverit makoilee helvetin isossa ja lämpimässä "muumiteltassa" katsellen teeveetä ja syöden mm. meille kuuluvia jälkiruokia. Me olimme tietenkin valmistaneet omat herkulliset cheese&broccolli annoksemme trangialla vesisateessa.
Ehdotimme komppanian vääpelille, että nämä kokkisoturit voisivat esim. hakata meille yön halot valmiiksi telttaan päivan aikana, pitää kenttäsopan lämpimänä, tyhjentää paskahuusit jne. ettei meidän tositoimissa olleiden tarvitsisi enää pikkutunteina näitä nakkeja hoitaa.
Noh, tämä ei tietenkään ihan näin käynyt ja yövartionkin saimme tietenkin hoidettavaksemme, olimmehan valiotaistelijoita ja kokkipoikien piti aina herätä muita aiemmin tekemään makoisaa puuroa.

Tehtävänsä kullakin ja kaikki miehet & aselajit ovat toki tärkeitä tosi paikan tullen.
Aika kultaa muistot näitäkin tilanteita muistellessa.

 

[Sistis]

AUK.n puolikurssijuhlasta...

Yksi legendaarisimmista tapauksista oli AUK.n puolikurssijuhla Riihimäen upseerikerholla. Ilta repesi varsin kosteaksi - erityisesti kapiaisten puolelta. Riihimäellä asepalveluksensa suorittaneet tietävät varmasti RPK.n (Reservinpäällystökoulu) johtajaparin Matin ja Markon (enpä mainitse sukunimiä). Jossain vaiheessa iltaa he haastoivat tuhannen päissään ollessaan jokaisesta AUK.n joukkueesta kaksi miestä Buzz-nimiseen seurapeliin, jossa istuttiin pöydän ympärillä ja lueteltiin lukuja. Aina, kun luku oli jaollinen seitsemällä tai sisälsi luvun seitsemän, piti sanoa BUZZ ja suunta kääntyi. Kuka teki virheen, lensi pihalle. No peli alkoi, ja alkuun pari pahimmassa humalassa ollutta AU-oppilasta lensi pihalle. Tämän jälkeen skappari-Marko teki virheen ja tuomarina toiminut skappari-Matti heitti hänet pihalle. Markopa ei sulattanutkaan tätä, vaan hermostui totaalisesti. Tilanne meni näin:

Matti: "No niin, Marko teki virheen, pihalle!"
Marko: "Mutta Matti!! Eihän sen nyt näin pitänyt mennä!"
Matti: "Juu Marko, säännöt on sääntöjä!"
Marko: "Jumalauta Matti!!! Ethän sä nyt voi tällä tavalla!"
Matti: "No Marko... rauhallisesti nyt!"
Marko: "Helvetin idiootti! Eikö me sovittu! Helvetti! Tästä puhutaan vielä huomenna!!!" (Alkoi mököttämään hemmetin vihaisen näköisenä pöydässä kiroillen itsekseen.)

Meikäläinen pärjäsi parhaiten varusmiehistä tuossa pelissä sijoittuen jaetulle toiselle tilalle skappari-Matin kanssa. Voiton vei kaikkein selvin kapiainen, sotilasmestari X.

Samoissa bileissä kapiaisten esitellessä itsensä sanoi luutnantti "Kulokoski":
"Joo mä olen luutn. se ja se, mulla ei ole vaimoa eikä koiraa ja lasteni lukumäärää en tiedä. Olinpa tossa rauhanturvahommissa ja tein hommani niin hyvin ja nopeasti, että puolen vuoden jälkeen palasin Suomeen, vaikka alunperin pitikin olla vuoden siellä."
Samainen äijä löysi jossain vaiheessa iltaa upseerikerhon pihalta kulkukoiran ja toi sen sisälle taloon. Jossain vaiheessa koira hermostui kännisiin kapiaisiin ja lähti karkuun metsään. Yksi skappari juoksi koiran perään. No häntä ei sitten etsinnöistä huolimatta löytynyt ennen aamua, jolloin hän saapui naama valkeana kasarmille.

Aamulla oli totta kai sulkeiset. Yhden joukkueen johtaja oli niin krapulassa, ettei pystynyt itse pitämään sulkeisia, vaan nakitti joukkueenvanhimman tähän. Meidän porukalla sattui olemaan raivoraitis vänskä kouluttajana, joten hän toki piti sitten oikein tapposulkeiset aloittaen ne tervehdyksellä: "Kirkasta huomenta joukkue!". "Taakse poistu!" kuului ainakin 20 kertaa niiden sulkeisten alussa... oli tuskaa....
:D

 

[Rocco]

Itse olin armeijassa silloin kun laitos vielä oli armeija. Ei ovia vessoissa, ei istuimia pöntöillä... siinä ilman ovia ja kylmällä posliinilla istuttiin kasvokkain p***aa vääntämässä.

No, siinä ei sinänsä ollut mitään erikoista.

Meillä oli kaikenlaisia hiihtäjiä mukana, varsinkin kun itse olin B-mies ja samaan jaokseen oli eksyneet muutkin B-miehet.

Parhaaksi saavutukseksi mainitsen sen että nukuin omalla peitolla armeijassa 6 kuukautta kahdeksasta. Punainen pussilakana ei varmasti erottunut harmaista vilteistä millään. Kerran PU sitä yöllä kyselikin että onko siihen lupa. Totesin keskellä yötä että on ja ei siitä sen kummempaa. Nukuinpa ainakin hemmetin hyvin omalla peitolla.

Alokasleirilllä kuumana kesäkuun päivänä minä ja kaveri olimme ainoat jotka osasivat käyttää erästä sanelulaitetta. Me sitten vuoronperään päivystämään laitetta ja jäi tietysti pakollinen potero kaivamatta, valvoimme laitetta myös öisin jolloin unet jäivät vähiin. Saimme luvan kaivaa potero kolmantena päivänä kun muut menivät jonnekin marssille ja tietysti kaivoimme poteron todella nopeasti. Sitten vaan sadeviitta valmiin poteron päälle ja poteron pohjalla unta kuulaan. Heräsin seuraavana iltana noin kello 21.00, olin nukkunut kaverini kanssa vaatimattomat 10 tuntia eikä kukaan ollut kaivannut meitä. Saatiinpa poterot kaivettua ja nukuttua valvottujen öiden jälkeen. Onneksi päivän aikana oltiin koulutettu muutama muu kaveri valvomaan tuota viestintälaitetta.

 

[fakiiri]

quote:
--------------------------------------------------------------------------------
Viestin lähetti fakiiri
Näitähän riittää!!!

Olin intissä loppuajan VMTK:ssa joka oli ja on aikamoista touhua. Mieleen muistuu alkuvuosi 1998. Järjestimme Stadin keskustan baariin alokasillan uusille kuleille. Tarjolla oli infoa viikon päästä alkavasta paratiisista.

Puhuimme skappareiden suut ja silmät täyteen soodaa, jotta saatoimme dokata aamuun saakka. Baarista onnistuimme puhumaan ilmaisia viinoja ihan mukavasti.

No, tulevia alokkaita oli paikalla ja heitä palveltiin. Loppuillan meidän kolmen hengen iskujoukko dokasi oikein huolella. Yksi seurakuntamme jäsenistä katosi hoitamaan erästä naista kyseisen baarin vessaan ja sitä rataa.

Tulimme aamuyöllä juuri ennen herätystä kassulle takaisin eriaikoihin. Kaikki me toki olimme umpihumalassa.

Heti aamuysiltä meillä oli VMTK-kokous, johon tuli paikalle skappareita rykmentin komentajaa myöten.

Luonnollisesti kokouksen alku viivästyi, kun me nukuimme oman toimistomme sohvalla sujuvasti. Lopulta kokous saatiin käyntiin, mutta se oli melkoista koomailua.

Loppupäivän ajan, kokouksestä joten kuten selvittyämme, nukuimme armaassa toimistossamme Sandiksen soden alakerrassa. Meidän nukkuessa herra eversti oli käynyt useamman kerran oven takana kopputtelemassa. Hän nimittäin halusi keskustella kokouksesta hieman... Myöhemmin eversti ilmoitti, että kokousten on syytä jatkossa alkaa ajoissa ja siten, että VMTK-toimihenkilöt ovat toimintakuntoisia.
--------------------------------------------------------------------------------


On se Kari Kasurinen vittumainen äijä kun tollasesta vauhkoo

-------

Todettakoon, että palvelin Suomenlinnan rannikkorykmentissä, joten ko. eversti ei ollut Kasurinen. Siitä huolimatta mullakin on hauskoja muistoja myös Kasurisesta ja juuri itsenäisyyspäivän vastaanotolta, joka pidettiin upseerikerholla. Olimme siellä kutsuttuina, joten meno oli sen mukaista....

 

[teemu_s]

Rocco

Puhuit tuossa sanelulaitteesta. Ettei vain kyseessä olisi SanLa m83? Eli siis sanomalaite eikä sanelulaite. Noh, ei siinä mitään. Ei niitä laitteitten nimiä kaikkien tarvitse osata. Tökkäsi vain hiukan silmään tuo piskuinen erhe kun itse olen hiukan eli jonkun verran käyttänyt kyseistä laitetta. Tulikin mieleeni että saiskohan sen hälytysäänen kännykän soittoääneksi? :D

 

[Dave]

Leirivälttelyn ABC

Oltuani jo kaksi edellistä leiriä sluiba-osastossa pienen lämmön ja flunssanpoikasen takia päätin jatkaa hyvin alkanutta putkea talvisella neljän päivän (ma-to) metsäkeikalla, joka on IT-miesten mittakaavalla pitkä leiri. Ongelmana oli, että olin erittäin terve. No, eipä hätää, tein tarkan suunnitelman. Söin mahan täyteen, kävin saunassa ja ilmoittauduin Pohjan sotilassairaalaan. Edes saunan jälkeen kuumemittari ei suostunut nousemaan kuin 36,5 asteeseen.

Saavuttuani Possiin selvitin oireyhtymän, johon kuului oksennustautia, kuumetta, päänsärkyä ja vaikka mitä. Tuskaisen olotilan takia olin kuitenkin joutunut ottamaan Buranan, mikä tilapäisesti tietenkin laskee kuumeen. Kuitenkin minulla ”on koko päivän ollut yli 38 astetta kuumetta”. Päivystävä lääkäri pyörähti tutkimaan minut, eikä uskonut sanaakaan, mutta ei kuitenkaan voinut muuta kuin ottaa minut sairaalaan. Eihän sitä nimittäin voi ajatellakaan bussimatkaa Rovaniemelle moisessa oksennustaudissa, kuten ilmoitin hänelle.

Maanantaina totesin kierroksella olleelle lääkärille, että olo on yhä huono. Päivä lisää. Lähdin sotkuun munkkikahville ja ostin uusimman Pahkasian ajanvietteeksi. Virallisesti en tietenkään voinut syödä mitään. Hieman harmitti minulle herkkuja kantaneiden mukavien hoitsutyttöjen puolesta, mutta toisessa vaakakupissa oli Rovaniemen lentokentän maasto.

Tiistaina kierroksella oli tämä sunnuntainen lääkärisetä, jolle sanoin, että ehkä tästä pikku hiljaa alkaa toipumaan. Hän totesi, että rautatieasemalle mars. Lähdin tallustamaan kohti asemaa. Matkalla poikkesin mm. levydivariin, jossa tein pari todella hyvää löytöä. Enpä olisi niitäkään metsästä käsin saanut koskaan ostettua. Rovaniemellä odottelin sotkussa viime tippaan ennen ilmoittautumista, etten vain vahingossa törmää kapiaisiin.

Keskiviikkona menin aamupalan jälkeen takaisin nukkumaan. Eräs toinen, kotihoidosta palannut jäppinen meni suoraan ilmoittautumaan vääpelille, törmäsi patterin päällikköön ja sai nopean kyydin metsään. Itse menin ilmoittautumaan vasta kymmenen korvilla. Sanoin päässeeni juuri sairaalasta. Vääpeli ei vilkaissut lappua sen tarkemmin, vaan käsitti, että olin aivan minuutteja aikaisemmin päässyt sairaalasta. Tämä oli varsinainen onnenpotku, sillä aiottuaan jo passittaa minut metsään hän perui aikeensa, koska näytin sen verran toipilaalta. Tottakai näytin, kun olin juuri herännyt.

Torstaina tämä väärinkäsitys hieman harmitti patterin johtoa, mutta minkäs teet.

Seuraavalle leirille olin lähdössä aivan tosissaan, vaikka olisin joutunut vasiten minua ja muutamaa muuta heppua varten räätälöityyn sissihyökkäysryhmään, jossa hommat olisivat olleet todella vittumaiset. Kuin taivaan lahjana sain nielurisatulehduksen, joka nopean diagnoosin takia onneksi jäi suhteellisen lieväksi. Kun vielä eräs toinen ryhmän jäsen päätti bunkteerauttaa nenänsä, jouduttiin sissihyökkäilyt perumaan sen leirin osalta. Jälleen kapiaisia harmitti.

Oi niitä aikoja…

 

[Master God]

Viestin lähetti Sistis
Joopa... itse mainitsin tuosta nohevasta taistelijasta tuossa 'Sanat, jotka olisivat saaneet jäädä sanomatta'-ketjussa, mutta yksi tapaus tuli kaverista vielä mieleen. Oli ATT ja pystyammunta. Itse jouduin tuon kaverin viereen pystyvallilla. Kaverilla oli sitten kovat piipussa ja hän kääntyi aseen kanssa suoraan meikäläistä kohti. Itse en tajunnut edes koko tilannetta, mutta toisella puolellani ollut kaveri huusi kurkku suorana: "Saatana!!!! Älä nyt tänne sillä aseella husi!!!" Oli aika lähellä, etten lähtenyt oikosääristen pataljoonaan, sillä ase oli puheiden mukaan vielä varmistamaton.

Kaveri oli ainoa saapumiserästä, joka ei saanut sijoutusta kotiuduttuaan. Urbaani legenda kertoi, että joku oli nähnyt komppanianpäällikön huoneessa hieman ennen kotiutumista sijoituspaikat, ja tämän kaverin kohdalla luki: "Käytetään vain äärimmäisessä hädässä!"

Itselläni oli myös sangen noheva taistelija omassa morttijoukkueessa... erään suomalaisen NHL-vahdin täysi kaima muuten.... Kaveri teki aivan legendaarisen suorituksen viestimiehen perustutkinnossa kenttäpuhelinrastilla. Tämä voi kuulostaa heprealta niille, jotka eivät ole olleet viestissä, mutta kuitenkin....

Olin valvomassa tuon tutkinnon kenttäpuhelinrastia. Rastilla oli kolme kenttäpuhelinta, ET-10 (digitaalinen) ja P-78 ja P-90 (analogiset). Lisäksi rastille tuli kolme piuhaa, joissa oli merkinnät dig, anl ja anl (jokaisessa piuhassa kaksi johdinta, kuten normaalissa parikaapelissa).... no kaveri kytki ensin ET-10.n toiseen nastaan digitaalisen piuhan MOLEMMAT johtimet ja toiseen toisen analogisen piuhan.... Siinä kaveri sitten muutaman minuutin ajan vaihteli piuhojen paikkoja, mutta mikään ei toiminut.... sen jälkeen sanoin jo, että siirry seuraavaan vaiheeseen, joka oli P-78.n valintalevyn käyttökoe.... Siinä kaveri kiinnitti piuhat niin kuin normaalisti P-78.ssa kiinnitettään, kun ei käytetä valintalevyä.... valintalevyn kaveri otti esille, mutta ei kytkenyt sitä mihinkään... ja kuitenkin äijä alkoi veivaamaan numeroita sillä.... jouduin siinä vaiheessa kääntämään pääni pois, kun pokka ei pitänyt.

Hiihtomarssilla kaveri sai selkäänsä venttiseiskan...ensimmäinen alamäki ja kaveri selälleen.... eikä päässyt ylös. Jouduin sitten ottamaan tuon radion itselleni, kun kaveri ei pystynyt jatkamaan se selässä.

Kaveri jäpitti kaiken vapaa-ajan tuvassa selkä suorana taistelujakkaralla... sodessa kävi joskus, mutta oli siellä max. puoli tuntia ja takaisin jäpittämään tupaan. Kaveri yritti kaikkensa ja halusi AUK.n, mutta eipä äijää voinut sinne päästää.

:D

Mahtoikohan kyseessä olla ViestiR:n saapumiserä I/98? Kuulostaa perin tutulta ;)

 

[Sistis]

Viestin lähetti Master God


Mahtoikohan kyseessä olla ViestiR:n saapumiserä I/98? Kuulostaa perin tutulta ;)

Ei sentään.... Itse olin II/99.ää. Noh...kohloja riittää joka erään. Olisivatkohan olleet veljekset.

 

[jiimo]

Onko joku A-mies viihtynyt erityisen vähän metsässä öitä? Meitsi sai kierreltyy ne aika hyvin. Huvikseni kävin kokeilemassa meidän "loppusodan" (meillä krh-rajajääkäreillä ei ollut varsinaista) ja siinä oli kaikki. Muistaakseni 8 tai 9 metsäyötä koko armeija-aikana. :D :D

Kaikkien testien tulokset oli yleensä väh. kolmen parhaan joukossa ja kaikki meidän komppaniassa 6kk:n miehille mahdolliset merkit oli rinnuksissa (huom. ei kauluksissa=) ). Kuitenkin sotilaspassissa oli arvosteluna muistaakseni välttävä -välttävä. Sluivailusta ei taidettu oikein pitää. Kuitenkin opin kaikki asiat paremminkin kuin hyvin, kun niitä niin helvetisti jankattiin. Armeijassa vaadittavat taidot oppis kyllä paljon vähemmässäkin ajassa kuin 6 kk:ssa.

 

[Suomi-Salama]

Viestin lähetti jiimo
Kaikkien testien tulokset oli yleensä väh. kolmen parhaan joukossa ja kaikki meidän komppaniassa 6kk:n miehille mahdolliset merkit oli rinnuksissa (huom. ei kauluksissa=) ). Kuitenkin sotilaspassissa oli arvosteluna muistaakseni välttävä -välttävä. Sluivailusta ei taidettu oikein pitää. Kuitenkin opin kaikki asiat paremminkin kuin hyvin, kun niitä niin helvetisti jankattiin. Armeijassa vaadittavat taidot oppis kyllä paljon vähemmässäkin ajassa kuin 6 kk:ssa.

Sitten sinulta löytyy varmaankin myös kultainen uintimerkki, jonka saamiseen edellytetään noin SM-tasolla olemista... Olet käynyt armeijan vuonna 1998 tai sen jälkeen, etkä ole ihan varma saamastasi arvostelusta. Kuinkakohan sinä tuolla muistillasi opit armeijassa opeteltuja asioita, vaikka äksiisiä on harjoitettukin? Parhaiden joukossa oleminen ja arvosana välttävä - välttävä ei kuulosta oikein uskottavalta. Jollakin näennäisesti hyväksyttävällä tavalla sinun on kuitenkin täytynyt metsäharjoituksista livetä. Koska olet kuitenkin ilmeisen ylpeä laiskuudestasi, otaksun lööperin puhumisen tapahtuneen tuossa itsesi kohottamisessa parhaimmistoon... Kuusi kuukautta ei ole ilmeisestikään riittävä aika kaikille miehistötason henkilöille, koska armeijan yksi tarkoitus on opettaa myös vastuuntuntoa... Itsepähän tiedät.

 

[Tatzka]

Viestin lähetti Suomi-Salama


Sitten sinulta löytyy varmaankin myös kultainen uintimerkki, jonka saamiseen edellytetään noin SM-tasolla olemista... Olet käynyt armeijan vuonna 1998 tai sen jälkeen, etkä ole ihan varma saamastasi arvostelusta. Kuinkakohan sinä tuolla muistillasi opit armeijassa opeteltuja asioita, vaikka äksiisiä on harjoitettukin? Parhaiden joukossa oleminen ja arvosana välttävä - välttävä ei kuulosta oikein uskottavalta. Jollakin näennäisesti hyväksyttävällä tavalla sinun on kuitenkin täytynyt metsäharjoituksista livetä. Koska olet kuitenkin ilmeisen ylpeä laiskuudestasi, otaksun lööperin puhumisen tapahtuneen tuossa itsesi kohottamisessa parhaimmistoon... Kuusi kuukautta ei ole ilmeisestikään riittävä aika kaikille miehistötason henkilöille, koska armeijan yksi tarkoitus on opettaa myös vastuuntuntoa... Itsepähän tiedät.

Kaikki eivät ehkä yksinkertaisesti ole yhtäkiinnostuneita armeija elämästä, toisilla on elämässä aivan muut päämäärät ja tavoitteet, kuin mitä armeijan ihanteet ja arvomailma edustavat.

Varmasti inttijutuissa on monella vedätystä ja lisätään lihaa luiden päälle, mutta on siellä se totuuden siemenkin.

Vastuuntuntoa armeijassa, no kukin tulkitsee tavallaan, kyllä mielestäni siviilissä enemmän vastuuta kannetaan, mutta kullakin on oma mielipiteensä turha kinastella.

Mitä palvelusaikaan tulee niin kyllä 6kk pienemmässä ajassa oppii nuo miehistön hommat. Suurin osa ajasta armeijassa oli makailua, jollei itse lähtenyt kuntoilemaan.

 

[Suomi-Salama]

Tatzka

"Kaikki eivät ehkä yksinkertaisesti ole yhtäkiinnostuneita armeija elämästä, toisilla on elämässä aivan muut päämäärät ja tavoitteet, kuin mitä armeijan ihanteet ja arvomailma edustavat."

No, eipä minunkaan elämäni tärkein päämäärä tai tavoite ollut armeijan käyminen. En vain edelleenkään ymmärrä sitä, että jos sinne menee, kaikki pitää lyödä mahdollisimman läskiksi. Varsinkaan en ymmärrä, mitä elvistelyn aihetta siinä on. Jos toisaalta armeija ei merkitse ihmiselle mitään, kannattaisi olla suoraselkäinen ja olla menemättä sinne. Ihminen, joka leuhottaa laiskuuden maksimoinnillaan tai suoranaisilla vahingonteoillaan, mutta jolla ei ole munaa kieltäytyä turhana pitämästään instituutiosta, ei todellakaan saa minua vakuuttuneeksi. Pelkkä luuseri. Huomattavasti enemmän arvostan esimerkiksi Suomen kuuluisinta totaalikieltäytyjää Jussi Hermajaa. Kaverilla on aivot millä ajatella ja seistä arvojensa takana, vaikka hänen arvomaailmansa onkin lähes päinvastainen omaani verrattuna.

"Varmasti inttijutuissa on monella vedätystä ja lisätään lihaa luiden päälle, mutta on siellä se totuuden siemenkin."

Herää kysymys, miksi niihin pitää laittaa lihaa luiden ympärille? En oikein ymmärrä... Jotain poikamaista pullistelua, kenties?

"Vastuuntuntoa armeijassa, no kukin tulkitsee tavallaan, kyllä mielestäni siviilissä enemmän vastuuta kannetaan, mutta kullakin on oma mielipiteensä turha kinastella."

Samalla tavalla ihminen on ihminen armeijassakin ja samalla tavalla hänen oletetaan sielläkin olevan vastuullinen itsestään ja muista. Kaikki eivät siihen kuitenkaan syystä tai toisesta kykene tai halua. Pidän sitä ennen kaikkea lapsellisuutena, mutta on toki huomioitava, että armeijassa moni varusmies on vielä henkisesti täysi nulikka.

"Mitä palvelusaikaan tulee niin kyllä 6kk pienemmässä ajassa oppii nuo miehistön hommat. Suurin osa ajasta armeijassa oli makailua, jollei itse lähtenyt kuntoilemaan."

Aivan varmasti oppii, jos haluaa. Pointti on vain siinäkin, että armeijassa joukossa toimimisen merkitys on tärkeää. Sitä ei välttämättä opi kirjeitse tai muutaman viikon intensiivikurssilla.

 

[jiimo]

Viestin lähetti Suomi-Salama

Sitten sinulta löytyy varmaankin myös kultainen uintimerkki, jonka saamiseen edellytetään noin SM-tasolla olemista... Olet käynyt armeijan vuonna 1998 tai sen jälkeen, etkä ole ihan varma saamastasi arvostelusta. Kuinkakohan sinä tuolla muistillasi opit armeijassa opeteltuja asioita, vaikka äksiisiä on harjoitettukin? Parhaiden joukossa oleminen ja arvosana välttävä - välttävä ei kuulosta oikein uskottavalta. Jollakin näennäisesti hyväksyttävällä tavalla sinun on kuitenkin täytynyt metsäharjoituksista livetä. Koska olet kuitenkin ilmeisen ylpeä laiskuudestasi, otaksun lööperin puhumisen tapahtuneen tuossa itsesi kohottamisessa parhaimmistoon... Kuusi kuukautta ei ole ilmeisestikään riittävä aika kaikille miehistötason henkilöille, koska armeijan yksi tarkoitus on opettaa myös vastuuntuntoa... Itsepähän tiedät.

HUHHUH!!! Saatoin kyllä arvata, että viestini joitakin ärsyttää, mutta että aletaan ihan valehtelijaksi syyttää... Kaikki aiemmassa viestissä esitetyt asiat kuitenkin pitävät täysin paikkansa.

Jos arvon Suomi-Salama luet viestini tarkkaan, niin siellä lukee, että meidän komppaniassa mahdolliset merkit. Uimatestejä meille ei järjestetty kuin yksi ainoa, joka sekin oli mahdollisimman helppo sisältäen käytännössä vain esteiden ylittämistä ja alittamista ja muutaman sadan metrin yhtäjaksoisen uimisen. Kuten sinäkin vastineessasi ihmettelet, yritin itsekin kirjoittaa testitulosten ja sotilaspassiarvion välisestä ristiriidasta. Et kuitenkaan patriotismisi huumassa sitä huomannut. En ehkä ollut tarpeeksi selkeä ihmetellessäni armeijan toimintaa. Sotilaspassistani en muista muuta kuin sen, että arvostelu oli todella paska ja että heitin passin kaverin auton takakonttiin kiirehtiessäni juhlimaan millenniumia. Siellä takakontissa se lojunee vieläkin. Olen melkein varma, että arvostelu oli välttävä - välttävä, mutta koska tapoihini ei kuulu esittää oletuksia tosina, niin en sitä myöskään tehnyt. Toisin kuin eräs Suomi-Salama leimasi minut lööperin puhujaksi, ilmeisen varmoin perustein.

Leiripäivieni vähäisyys johtuu suurelta osin armeija-aikaan tehdystä nielurisaleikkauksesta. En todellakaan häpeile vähäistä leireille osallistumistani, sillä olen varma, että opin monet asiat keskivertoa paremmin. Kuten Tatzka aiemmin kirjoittikin, armeija ei ole jokaisella kaikki kaikessa. Minullekaan armeija ei merkitse kuin välttämätöntä pahaa, joka on onneksi takana. Vastuuntuntoa en usko miehistöpuolen kasvattavan sitäkään vertaa, mitä normaali siviilielämä omista asioista huolehtimisineen.

 

[Suomi-Salama]

jiimo

"Kuten sinäkin vastineessasi ihmettelet, yritin itsekin kirjoittaa testitulosten ja sotilaspassiarvion välisestä ristiriidasta. Et kuitenkaan patriotismisi huumassa sitä huomannut."

Enkö? Mielestäni kirjoituksessani on sana "oletan". Jos olisin varma, että puhut paskaa, olisin jättänyt sanan "oletan" pois. Patriotismin kanssa asialla ei ole sinällään mitään tekemistä, koska aivan yhtä vähän minä ilmeisen huumorintajuttomana ihmisenä siedän sitä, jos joku esimerkiksi työpaikallaan keskittyy täysipainoisen työn tekemisen sijaan siihen, että tekee mahdollisimman vähän työtä mahdollisimman suuren palkan eteen. Kyse on etiikasta ja moraalista.

Lainaan Tuntematonta Sotilasta hieman:

"Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat." Olen samaa mieltä! Mutta tässä viestiketjussa olen kritisoinut nimenomaan heitä, jotka eivät hoida niitä "asiallisiakaan hommia".

"Tuota typerää jermumentaliteettia ei tulla sietämään." Jos jermumentaliteetilla tarkoitetaan juuri sitä, että pyritään kaikin mahdollisin keinoin vaikeuttamaan joukon toimintamahdollisuuksia siksi, että halutaan "näyttää herroille", olen todellakin Lammion kanssa samaa mieltä. Mitä muuta se on kuin typerää?

Ja sitten takaisin lainauksiisi:

"Sotilaspassistani en muista muuta kuin sen, että arvostelu oli todella paska ja että heitin passin kaverin auton takakonttiin kiirehtiessäni juhlimaan millenniumia. Siellä takakontissa se lojunee vieläkin."

Kaiketi olet myös tietoinen, mitä sotilaspassin yhteydessä annettavassaa valvontamääräys-liitteessä lukee?:

"Sakkoon tuomitaan myös se, jonka sotilaspassi tai kutsuntatodistus vahingoittuu tai hukkuu ellei hän voi saattaa uskottavaksi, ettei hän ole ollut siihen syypää."

Toki on eri asia, langetetaanko tuota sakkoa kovinkaan helposti, mutta toisaalta tuo sinun selityksesikään tuskin riittäisi, mikäli sakkoja kuitenkin ryhdyttäisiin jakamaan...

"Toisin kuin eräs Suomi-Salama leimasi minut lööperin puhujaksi, ilmeisen varmoin perustein."

Edelleenkin muistutan kirjoituksessani olleesta olennaisesta sanasta "oletan".

"Vastuuntuntoa en usko miehistöpuolen kasvattavan sitäkään vertaa, mitä normaali siviilielämä omista asioista huolehtimisineen."

Tuo voi ikävä kyllä pitää paikkansa, mutta eikö se saata osoittaa myös sitä, miksi miehistöpuolelle ei voida vastuuta kovinkaan paljoa antaa? Joukossa on keskimäärin enemmän niitä, joille vastuunkanto ei luonnistu. Tällä en missään nimessä halua väittää, etteikö miehistöpuolelta silti löytyisi fiksuja kavereita. Löytyy ja varmasti suurin osa on heitä, mutta kun joukossa on ne kuuluisat "tilastoihmiset" ja luuserit.

 

[Dave]

Vakavaa, niin vakavaa

Jaaha, sitä luulee, että tänne on ilmaantunut ropisemalla lisää hauskoja intti-juttuja, mutta onkin vaan yhden tosikon marinaa. Aiheena oli "legendaarisia inttimuistoja". Suomi-Salaman paras/ainoa armeijajuttu on "olin koko ajan helvetin jämynä ja ylenin kapteeniksi". Hauska anekdootti.

Itsellänikin luiskahti armeija vähän sivuraiteelle. En sitä tahallaan yrittänyt, mutta sairastelin sopivasti ja olen liian puhelias ja myönnän suoraan, että en ole erityisen sotilaallinen. Sain sotilaspassiin muistaakseni ihan paskat arvostelut, vaikka pärjäsinkin hyvin kaikissa kokeissa ja testeissä ja ammunnoissa ja mitä niitä nyt oli. Älykkyystestissä kuittasin täydet 9 pistettä. Silti olin pärstäkertoimeltani patterin häntäpäätä. Tunsin muitakin samanlaisia tapauksia. Sotilaspassini olinpaikasta ei minullakaan ole minkään näköistä haisua. Kertauspapereita ei ole näkynyt ja jos näkyy, ne menevät suoraan roskikseen.

Tätä nykyä olen aika monta vuotta kouluja käynyt, ihan fiksussa työpaikassa ja muutenkin yhteiskunnan suoraselkäinen tukipilari. Armeijahistorialla ei ole ollut yhteenkään työnsaantiin tms. niin minkään valtakunnan vaikutusta, kukaan ei ole sitä edes koskaan muistanut kysyä. Vaikka toista ne kapiaiset aikanaan väittivät.

 

[Paitselo]

Rannikkotykistöstä...

Arvatkaapas piruuttanne, että minkälaisia hommia tehtiin rantapyssyssä seuraavien tehtävänimikkeiten mukaan:

- vesikuuntelija
- aamukonemies
- sotkuraketti
- sinipiikakokelas
- esinahkaupseeri

 

[Tommy]

Tämäkin tavallaan inttimuisto, kutsunnoista.
Kutsunnot oli siis tiistaina klo 09.00 Espoon keskuksen pommisuojassa, ajattelin illalla että laitan kellon kahdeksaksi soimaan niin ehdin hyvin.

Olin maanantaina tullut Mallorcalta ja kännkkäni kello oli vielä Espanjan ajassa, eli tunti taaksepäin. Eli kännykkäni herätti minut klo 09.00, samaan aikaan kun kutsunnot alkoi.

Jonkun aikaa ihmettelin keittiössä että mites toi kello nyt tolleen näyttää, kunnes tajusin - sen jälkeen lähdin valonnopeudella kohti Espoon keskusta (n. 7 minuutin ajomatka) ja saavuin kutsuntoihin 09.15. Astuessani alas portaita missä tilaisuus järjestettiin ajattelin kysyä tuolta sotilaalta että mihin päin pitää mennä. Ja niin teinkin, kysyin "Mihin päin pitää mennä? Natsaako viel vaik tuun myöhässä?" Hetki kului ja nämä sotilaspoliisit(?) repesivät nauruun muutaman metrin päässä. Olin nimittäin kysellyt unisena pahvinukelta tietoja. Ja kyllä hävetti.

 

[Mike]

Jotakin

Meillä oli tuvassa eräs kaveri, joka oli äärimmäisen tarkka ja epäluuloinen ympäristönsä suhteen. Tällä jääkärillä oli sellaisia pakonomaisia rutiineja joista hänelle virnuilimme, mutta joita hän ei muiden nauraessakaan lopettanut. (Asetteli kaapin lukon aina johonkin tiettyyn asentoon siihen lenksuun, seisoi kaapin edessä aina samassa lattiaruudussa katsoen että on varmasti oikeassa paikassa etc.)

Noh. Veijarilla oli tapana myöskin lähteä aina vekosilla himassa käymään ja tekemisen puutteessa kun olimme, niin aloimme tekemään miehelle kaikenlaisia kolttosia, jotka tosin olivat meidän tuvassamme ihan arkipäivää muillekkin.
Ensin se alkoi ihan viattomasti muiden tuvan jätkien leirisukkien tunkemisilla kaverin tyynyliinaan tyynyn sijasta etc., mutta tokihan nuo alkoivat sitten loppupeleissä jatkuvan nokittelun seurauksena paheta päivä päivältä.

Kenkälankki, tuo mainio aine. Siitä varmasti jäi monelle samaan aikaan Santahaminan KRHK:ssa palvelleelle pysyvät traumat, mutta tälle ehkä vieläkin pahemmat. Ensin keksittiin, että kun se kerran sitä lukkoa aina nysvää, niin tehdäänpä temppu. Levittelimme lukon takaosan täyteen sitä lankkia ja kun heppu alkoi pimeässä sitä taas asettelemaan vekosilta tullessaan, niin käsissähän nuo olivat kaikki ja kirosanojen määrä tuvassa sen mukainen. Myöhemmin sitä käytettiin myöskin miehen petivaatteisiin ym. siihen aikaan muualla yleisen hammastahnan asemasta etc.etc.etc. Lähes joka päivä jotakin.

No ennenpitkäähän jo ennestäänkin epäluuloisesta hepusta tuli todella epäluuloinen. Joka ilta muut tirskuivat peittojen alla, kun yksi agenttina varautui kaiken maailman jäyniin tullessaan, katteli maglitella lukkoaan ennen kuin koski siihen, haisteli ja tiiraili punkkaansa etc. etc. mutta aina oli jotain uutta keksitty ja leukaan napsahti.
Kerran ruuvasimme punkastaan sen pohjalevyn irti ja mies - jo tyytyväisenä huokaistuaan että tänään ei kukaan ole sikaillut - rojahti punkkaan kaatuessaan patjansa kanssa komeasti lattialle.

Yhden kerran pääsimme keskellä yötä pu:n puheille näistä hommista. XXXX tuli taas kerran iltavapaalta ja teki normaalit, n 10min kestäneet jäynänetsimisrutiinit. Mitään ei silläkään kertaa löytynyt ja ei muuta kun kaappia avaamaan. Hämmästys oli melkoinen, kun lukko oli jo kädessä mutta puukaappi ei auennut millään. Se kiskoi ja kiskoi, mutta ei millään ymmärtänyt mikä nyt mahtaa olla vialla. Sitten jollain petti siellä peiton alla pokka, alkoi kuulumaan tirskahtelua ja lopulta kaikki muutkin repesivät. XXXX tietenkin tässä vaiheessa arvasi viimeistään, että taas on toverit olleet asialla.
Ilme oli vähintäinkin näkemisen arvoinen, kun tajusi mistä on kysymys. Kaappi oli nimittäin hakattu rautanauloilla kiinni :)

Sillä kertaa XXXX ei kuitenkaan ollutkaan oma huumorintajuinen itsensä, vaan kaivoi punkan alla olleista tetsareistaan kenttälapion ja alkoi paukuttamaan sitä kaapin ovea niin helvetisti yrittäessään irroittaa niitä nauloja. Ja meidän tsägällä, niin tietty pu oli juuri sillä hetkellä kerrkoksessa ja ampui tupaan. Kaikki tietysti hiljenivät samantien ja pu katseli ihmeissään, kun yksi heppu seisoo kaappien edessä lomapuku päällä ja kenttälapio kädessä ja muut vedet silmissä koittivat vetää äsken huulilla ollutta hymyä sisäänpäin.

Pu, joka oli pahin mahdollinen vaihtoehto siihen saumaan (ylil. Järvi, Santiksessa olleet varmaan tietävät) veti ihan kauheat raivarit ja huusi meille kun palosireeni semmosen 5-10min (tuntui tunnilta), vaikka ei - luojan kiitos - huomannut edes mistä siellä oli kysymys.
Me suurinpiirtein paskat housussa seistiin kalsareissa asennossa siellä tuvassa keskellä yötä ja otettiin ripitys vastaan. Sanoi, että yksikin inahdus vielä siitä tuvasta, niin pirteänä metelöivät jääkärit pääsevät hinkkaamaan loppuyöksi tykkihallin lattioita edustuskuntoon.

Tämä pu kun oli kyseessä, niin eipä huvittanut kokeilla jäikö todella sinne käytäville vaanimaan vai lähtikö johonkin toiseen yksikköön kuten oletettavaa on. Kaikki halusivat yhtäkkiä olla ihan hiljaa. Pihahdustakaan ei enää saanut kuulua, joten ne naulat kaivettiin porukalla irti siitä ovesta. Kynsiä ja avaimia avuksi käyttäen. Eikä ollut muuten helppo homma, kun niitä ei tosissaan hakattu siihen yhtä eikä kahta, vaan ehkä kymmenkunta. Pitkään niitä sieltä raavittiin ja tuli aika moneen kertaa mieleen, että pilkka osui sillä kertaa aika pahasti muuhunkin kuin vain XXXX:n nilkkaan.

Sähläreistä tuli mieleen yksi komppaniassamme palvellut kreikkalainen. Kaveri oli siis ulkomaalainen ja sen lisäksi hänellä ei totta tosiaan ollut kaikki kotona ja sillähän piristimme itseämme. Olimme lähdössä tetsailemaan ja muiden jo ollessa lähes täydessä tst-varustuksessa valmiina menemään muotoon tämä tuli vasta aamupalalta. Oli paskalle vielä menossa ja kysyi mitä pitää pukea päälle jahka mennään. Noh, tupakaverinsa neuvoivat että ei muuta kun palveluspuku ja kumisaappaat, sekä tietty lisäksi rynkky. Voitte uskoa, että muodossa oli hymy herkässä kun ulkomaalaisvahvistusta ventattiin ensin siinä ties miten kauan ja sitten hän juoksi ovesta takki auki harmaassa palveluspuvussaan, ja kumisaappaissa pelkkä rynkky kädessä.
Kapiasta ei naurattanut, ei sitten yhtään. Hänen ilmeestään tuli mieleen sanonta 'jos katse voisi tappaa' :D

Tämä ulkomaalaisvahvistus oli niin legendaarinen kaveri siellä, että en enempää viitsi edes miehen toilailuita kirjoitella. Niistä tulisi nimittäin kirja.