Eipä inttiajoilta tule mitään hervottoman hauskoja juttuja mieleen. Tietysti 1.VK:ssa oli kaikenlaisia ääliöitä, kuten yksi kaveri, joka pesi varpaansa valehtelematta 10 kertaa päivässä ja oli myöhässä täsmälleen jokaisesta asiasta.
Alokasaikoina aina iltavahvuuslaskennan aikoina tehtiin kaikenlaista jäynää kokelaille, jotka tarkastivat tupien siisteyden. Mm sitä suklaavanukasta lämmitettiin mikrossa ja kaadettiin jonkun sängyn alle, josta kokelaat sitten kokeili, löytyykö pölyä. Tämä kyseinen temppu ei kylläkään onnistunut ihan täysin, ja se itse asiassa oli pahimmasta päästä. No, kerran lähdettiin takaisin tupaan (siis koko komppania) ottamaan vauhtia, koska meidän tuvassa oli naisten kuvia seinillä. Seuraavana iltana otettiin jostain pornolehdestä miesten kuvia. Se kokelas repesi hirvittävään nauruun, kuten monesti aikaisemminkin, mutta ei sanonut mitään. Alokasajan loppupuolella ei sitten saatu komppaniaa takaisin tupiin millään, vaikka yritys oli kova. Nämä jäynät olivat tietenkin erityisen mukavia niille, jotka asustelivat komppanian alakerrassa ja joka kerta joutuivat juoksemaan rappuset ylös-alas. Meidän tupahan oli luonnollisesti noin kahden metrin päässä ;)
Vempassa olin koko 330 vrk aikana yhden päivän, verenluovutuksen takia. Tosin viimeiset 7 kk olin täyspäiväisenä VMTK:ssa puheenjohtajana, joten kyseessä oli VapautusMistäTahansaKoulutuksesta. Aika paljon silti itse asiassa osallistuin koulutukseen ihan vapaaehtoisena, esim leirit olivat erittäin loistavia rentoutumispaikkoja ja vaihtelua sille jatkuvalle sodessa istumiselle. Sitä paitsi eihän siitä kehtaa kieltäytyä, kun komppanian päällikkö (jota ei tunnettu erityisen mukavana miehenä) tulee oikein kysymään, että ehtisinkö millään tähän ja tähän koulutukseen ;) Kaukokaapeliryhmän johtajana vedettiin leirin aluksi pari kilometriä kaapelia traktorin lavalta ja palloiltiin siellä metsässä loppuaika, käytiin katsomassa kavereita ja Lopen Shellillä kahvilla, kun oli henkilökohtaisessa käytössä Zil kuljettajineen. Laskin kerran, että kulutin noin 1000 l bensaa yhteensä näihin kahvilla käynteihin ynnä muihin.
VMTK tosiaan tarjosi kaikenlaisia etuja henkilökohtaiselle taistelijalle. Esimerkiksi komennusten järjestäminen toiseen joukko-osastoon ns. VMTK-vierailulle onnistui siten, että käveli Rykmentin Esikunnan koulutustoimistoon ja kertoi sille sihteerille, mihin ja koska halusi komennuksen. Muutenkin, kun täällä joku puhui Hyrylän puolisotilaallisuudesta, niin voin kertoa hyvillä mielin kummatkin joukko-osastot nähneenä, että HelITR ei ole mitään verrattuna Riihimäkeen. Järjestäen kaikki ViestiR:ssä vierailleet VMTK-ihmiset ihmettelivät ääneen, että mikä ihme paikka tää on. Ketään ei käytännössä tarvinut tervehtiä. Itse vedin sellaisen rajan, että evl:sta ylöspäin voi nostaa kättä. Tietenkin oman yksikön skappareille piti morjenstaa, mutta niinhän nyt tehdään yleensä kaikille tutuille. Ainoastaan kerran joku säälittävä vänrikki alkoi meuhkaamaan, että eikös alik osaa tervehtiä. Jatkoin vain rauhallisesti kävelyä, ja totesin että VMTK:n ei tarvi. Se jäi katselemaan ihan pallo hukassa. Ihme, ettei siitä tullut mitään haloota, koska ei sielläkään kai saisi ihan suoraan päin naamaa skappareille vittuilla. Kaikki skapparit ei varmaan edes tiedä, mikä VMTK on, eikä ainakaan sen oikeuksista, koska kerran käytin tuota samaa sanontaa PsPr:n PU:lle (tai siellä on kai PU:lle joku muu nimi), kun se vaati tervehtimään, eikä sekään sen kummemmin siitä avautunut. Tosin silloin olin nauttinut hieman keittoa, enkä heti tajunnut, ettei oltukaan Riihimäellä. ;) Oli sekin vähän pihalla, koska ko. sotmest tervehti ensin mua luullen vänrikiksi - oli lomapuku m91 ja au-oppilaan kusiraja. Siihen aikaanhan PsPr:ssä oli kyseinen lomapuku vain kantahenkilökunnalla.
Tuostahan ainakin redcougar minut tunnistaa - sama saapumiserä oli kysessä.