Mainos

Legendaarinen Van Halen

  • 97 408
  • 553

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Eddie oli kitaristina täysin kopioimaton uranuurtaja. JImi sai legendojen joukkoon arvoistansa seuraa. Haikeaksi vetää, mutta sellaista elämä on.

Juuri kuuntelin tuon ykkösalbumin ja vasta nyt tajusin, kuinka edellä aikaansa Eddie oli vuonna -78. Itselläni Eddie on mennyt samaan laariin "opetuslapsiensa" kanssa vaikka oikeasti kaikki nämä myöhemmät vinguttelijat vaan apinoivat esikuvaansa.
 

Ferris

Jäsen
Nyt käynnissä Radio Helsingissä EVH-muistelot, klo 20-22.

"Kuusikielisessä taivaassa nostetaan hattua Eddie Van Halenille. Studiossa Mare Nordenstrengin kanssa Eddien kuusikielistä mestaruutta ruotimassa kitaristi Mikko Kosonen ja yllätysvieraana piipahtaa Van Halenin lähipiiriin kuulunut rumpalilegenda Billy Carson. "

 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks

Manageri vahvistaa, että toissa kesänä oli tarkoitus tulla reunion Michael Anthonyn kanssa, mutta Edin sairaus pisti suunnitelmat uusiksi.

"We had lots of stops and starts, but there was every intention of doing a summer stadium tour [in 2019], and as the cancer moved around, [Van Halen] was physically unable to do it,"

Samalla myös pohtii julkaisemattoman materiaalin julkaisemista.

"Wolf and Alex will go up to 5150, the studio in Ed's house, but there’s been a lot of recording over the years. I can't predict that for sure there will be anything new, but for sure they're going to look at it."
 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ylen sivustolla hyvää juttua, Eddie Van Halenista. Linkki vie kyseiseen juttuun.

Tämä oli kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen artikkeli.

Jos sanotaan rehellisesti, niin en ollut millään muotoa Van Halenin musiikin ystävä. Tosin kokemukseni rajoittuvat näihin tunnetuimpiin kappaleisiin, joita olen joskus kuullut erinäisissä yhteyksissä. Syvempään tutustumiseen en oikein ole nähnyt aihetta.

Mutta Eddie Van Halenin olen aina arvostanut todella korkealle muusikkona sekä etenkin instrumenttinsa kehittäjänä, kattaen sekä kitaran soittimena että soittamisen itsessään. Tämä artikkeli vain vahvisti sitä, että käsitykseni on ollut oikea.
 
K

Kiekkokatsoja

Tämä oli kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen artikkeli.

Jos sanotaan rehellisesti, niin en ollut millään muotoa Van Halenin musiikin ystävä. Tosin kokemukseni rajoittuvat näihin tunnetuimpiin kappaleisiin, joita olen joskus kuullut erinäisissä yhteyksissä. Syvempään tutustumiseen en oikein ole nähnyt aihetta.

Mutta Eddie Van Halenin olen aina arvostanut todella korkealle muusikkona sekä etenkin instrumenttinsa kehittäjänä, kattaen sekä kitaran soittimena että soittamisen itsessään. Tämä artikkeli vain vahvisti sitä, että käsitykseni on ollut oikea.
Sun kirjoituksessa on ainakin yksi iso pointti, no enemmänkin.. Pitää arvostaa monia asioita, vaikka se ei olisikaan se ihan oma juttu.
Ja varsinkin arvostaa.. kun tällainen persoona poistuu keskuudestamme.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Sun kirjoituksessa on ainakin yksi iso pointti, no enemmänkin.. Pitää arvostaa monia asioita, vaikka se ei olisikaan se ihan oma juttu.
Ja varsinkin arvostaa.. kun tällainen persoona poistuu keskuudestamme.

Juuri näin. Minusta se on melkeinpä suurinta arvostusta, että arvostaa henkilön saavutuksia ja ymmärtää niiden merkityksen, vaikka itse olisikin toisen koulukunnan ystäviä.
 
K

Kiekkokatsoja

Juuri näin. Minusta se on melkeinpä suurinta arvostusta, että arvostaa henkilön saavutuksia ja ymmärtää niiden merkityksen, vaikka itse olisikin toisen koulukunnan ystäviä.
Tämäpä onkin se pointti, ja jospa ihmiset ymmärtäisivät tätä enemmän. Ilman vastakkaisasettelua, ja sen haastamista.

Mun mielestä Eddie oli yksi henkilö ennen aikaansa, joka toi aikanaan hyvää lisää musaan.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Hetkinen nyt rauhanpiiputtelijat. Yksi Van Halenin keskeisiä voimavaroja ja menestyspalikoita, monessakin mielessä, on ollut vastakkainasettelu sekä kitka. 1984--->1996--->2007. Eikä fanina tätä aihetta olisi jaksanut aina yhtä paljon, jos ei olisi puutarhatonttu-Hagaria itsensä kerjäämänä maalitauluna. Ja ja ja ja!

Radio Helsingissä muisteltiin torstaina 2 h Eddietä. Vähän jokunen knoppi meni pieleen, mutta kuunnelkaa ihmeessä. Ekaa kertaa tuli tippa linssiin, kun kuuli Eruptionin.


"Ei mitään Pavarottii, mutta..."
(Mikko Kosonen)
 

Jokeriarska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Fair Warning on tosiaan mielestäni aliarvostettu VH-albumi. Eddie parhaimmillaan sitten debyyttilevyn, kohokohtanaan tuo tunnelmaltaan uskomaton kappale. Silti sitä ei vain kokoelmilta löydy mikä on käsittämätöntä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
EVH nimenomaan soitti ja se soitto tuntui. Eddien soitossa kuului tuttavuus klassiseen musiikkiin ja se ikään kuin kaikui aina mielestäni Van Halen musassa taustalla. Eddie popularisoi jazz - kitaristien tapping - tekniikkaa ja ”nimesi” sen rock - puolelle. Herran juttu olivat myös kitaralla tehdyt huiluäänet, erittäin omaperäistä unohtamatta tremolon käyttöä. Ikoninen Eruption olkoot tästä hyvänä esimerkkinä. Eikä vibrakampeakaan säästelty, se oli ikään kuin tavaramerkin alleviivausta. Eikä soitinten anatomiakaan ollut vierasta, mestari itse oli rakentamassa mainetta kerännyttä keppiään, jolla kultaa lopullisesti vuoltiin.

Hyvää matkaa sinne virtuoosien eturiviin.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Muistui mieleen tämä ikivanha postaus ja piti kaivaa se esiin:

Muusikkoveljeni pitää Van Halenia yhtenä yliarvostetuimmista bändeistä ikinä. Esim. Hot For Teacher on sen mielestä niin huono biisi, ettei mitään rajaa. Broidi on tehnyt ns. "paskalevyjä", joissa on kaikkia helvetin huonoja biisejä, niinku David Hasselhoffia jne., mutta Van Halenin biisejä siltä myös löytyy. Se pilkkaa tätä bändiä aina. Eddie Van Halen on sen mielestä just tyyppiesimerkki kaavamaisesta kitarista, joka on käynyt jonkun väsyneen kitarakoulun, teknisesti hyvä, ei siis luovuutta. Muutenkin niitten biisit on sen mielestä tosi paskoja ja Rothin ihkasut vitun ärsyttäviä.
...
Vieläkin viidentoista vuoden jälkeen huvittaa muusikkoveljen höpinät :-)
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Muistui mieleen tämä ikivanha postaus ja piti kaivaa se esiin:


Vieläkin viidentoista vuoden jälkeen huvittaa muusikkoveljen höpinät :-)
Mulla soi muuten 1984 juuri nyt ;) Sen sijaan broidini ei edelleenkään fani, mutta diggaa Van Hagar -biisistä Dreams. Itse asiassa muuten, jos oikein muistelen, niin ei ollut Van Halenia siinä paskalevyllä, vaan David Lee Rothin sooloa.

Van Halen on hyvän tuulen musaa. Juuri sopivaa kuunneltavaksi lauantai-iltana iltayhdeksän jälkeen.

Kummasti se tuppaa menemään näihin tribuutti-iltoihin, kun isoja nimiä poistuu keskuudestamme. Siis musavalintojen puolesta.

E: Tulee jotenkin todella facepalm-fiilis, kun törmään noihin vanhoihin viesteihini ylipäätään tällä palstalla.
 
Viimeksi muokattu:

Zamboni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Itse pääsin vasta 90-luvulla Van Halen-junaan mukaan. Havahtuminen tapahtui vasta yläasteikäisenä Balance albumin ilmestyessä ja sitten menin perhana seuraavaksi lainaamaan kirjastosta Live Right here- right now tuplacd:n. Sittenhän sitä paluuta ei enää ollut. Ai että se aika ennen internettiä, kun levyjä piti kalastella kavereilta, ostaa vähillä taskurahoilla tai metsästää kirjastosta ja kopioida c-kasetille. Sitä aikaa ei enää ole, kuten ei enää bändiäkään, mutta aina voi muistella menneitä.

Omasta ajoituksesta johtuen arvostan sekä Hagar- että Lee Roth ajanjaksoja samalle tasolle musiikillisesti olkoonkin sitten Sammy osoittautunut jälkikäteen millaiseksi mulkuksi tahansa. Gary Cherone olikin sitten semmoinen halpa välimalli, joka ei iskenyt sitten yhtään. Hienoa silti, että The Different Kind of Truth vielä näki pitkän odotuksen jälkeen päivänvalon ja saatiin vielä viimeiseksi kunnollinen julkaisu. Ja ovathan nämä 2010-luvulla tubessakin olevat livejulkaisut vielä ihan timanttia, vaikka lavalla ei juostakaan entiseen malliin ja hyppy lähde puolentoista metrin korkeuteen. Soitto lienee jopa parempaa kuin silloin 80-luvulla.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
I'll Wait oli kyllä edelleen hieno veisu. Syntikat tässä biisissä toimii kuin junan vessa.

Top 5:

1. Ain't Talkin' 'Bout Love
- riffi

2. Dance The Night Away
- stemmat

3. I'll Wait
- syntikat

4. Panama
- nyrkkiä ilmaan

5. Unchained
- Ain't talkin' 'bout love -viboja.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Jännä miten ei näissä monitasoisemmissakaan biiseissä kaipaa mitään toista kitaristia taustalle paukuttelemaan.
Tämä on mielestäni aina ollut Van Halenin kokonaissoundissa hienoa. Siellä on ilmaa välissä. Se hengittää. Kuulee rummut, basson, kitaran ja laulajan, eikä muuta. Ei mitään seinällistä kompressoituja taustaskeboja tai -syntikoita. Vain neljä ukkoa soittamassa, hyvin. Kun ei ole virheitä eikä paskaa, ei ole mitään puuroisen soundin sekaan kätkettävääkään. Kaikki saa kuulua.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Eilen Rockilla kolme tuntia Van Halenia. Jussi 69:n toimesta. Kuuleko tätä mistään jälkikäteen?
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks




Van Halenin viimeinen keikka kokonaisuudessaan. Ekana biisinä Light Up the Sky ja se on menoa. Täyttä Greatest Hits materiaalia koko keikka. Toivottavasti joskus saadaan joku virallinen videojulkaisu Rothin ajalta.





Ja etenkin tämä Daven ja Eddien tuokio keikalta on saanut ihan uuden merkityksen. Joku leikkaa sipuleita lähistöllä..
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Juuri kuuntelin tuon ykkösalbumin ja vasta nyt tajusin, kuinka edellä aikaansa Eddie oli vuonna -78. Itselläni Eddie on mennyt samaan laariin "opetuslapsiensa" kanssa vaikka oikeasti kaikki nämä myöhemmät vinguttelijat vaan apinoivat esikuvaansa.

Tämäpä juuri. Kukaan ei soittanut noin vuonna 1978. Jotta nuoremmat saisivat vähän perspektiiviä, niin kuunnelkaa jotain 70-luvun kokoelma levyjä useampia tunteja ja sitten pistäkää soittimeen VH1.
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
Youtubeen näyttäisi tulevan nyt päivittäin uusia Van Halen reaktiovideoita. Etenkin Eddien Eruption soolopätkät näyttävät olevan suuressa suosiossa eikä tietenkään mikään ihme. Myös levymyynti oli jenkeissä noussut jollain 6000 %lla. Hyvä, että junnut löytävät bändin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Edit. Tarkennusta tekstiin.
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Youtubeen näyttäisi tulevan nyt päivittäin uusia Van Halen reaktiovideoita. Etenkin Eddien Eruption soolopätkät näyttävät olevan suuressa suosiossa eikä tietenkään mikään ihme. Myös levymyynti oli jenkeissä noussut jollain 6000 %lla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
No eihän ne ole myyneetkään kuin jotain 75 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti. Ihan mukavaa toki, että nuoremmatkin polvet tajuavat Eddien olleen melkoinen velho kitaran kanssa.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Juuri äsken Hendrixin ketjussa pahaa aavistamatta eksyin pohtimaan uniikkien keppimiesten vaikutusta ja perintöä jäljittelejilleen. Eddien fantastisuutta ja ainutkertaisuutta ihaillessa voi helposti erehtyä luulemaan että ruotsalainen pahamaineinen tiluttelija Malmsteen olisi pelkkä hänen kopioijansa. Kuitenkin jos katsotaan että EVH:n vaikutus käynnistyi ekan albumin myötä ja se ilmestyi -78, niin samana vuonna Lars Johan Yngve revitteli 15-vuotiaana jo tällaista kamaa ja oletettavasti takana oli jo ainakin jonkin verran treenejä ja tyylin hakemista. Monelta menee ohi se, että käytännössä miehet olivat samaa aikakautta ja ikäeroakin vain kahdeksan vuotta. Ynkan tie studioon ja maailmanmaineeseen toki vei vielä muutaman vuoden. Kumpaakin on haukuttu hengettömäksi tiluttelijaksi jonka musiikissa nopeus ja teknisyys peittää soulin. Potaskaa ja musiikillisesti matalaotsaisten ymmärtämättömyyttä. Eddie, Ynkka ja Holdsworth ovat itselle ylimmät mestarit.



 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Juuri äsken Hendrixin ketjussa pahaa aavistamatta eksyin pohtimaan uniikkien keppimiesten vaikutusta ja perintöä jäljittelejilleen. Eddien fantastisuutta ja ainutkertaisuutta ihaillessa voi helposti erehtyä luulemaan että ruotsalainen pahamaineinen tiluttelija Malmsteen olisi pelkkä hänen kopioijansa. Kuitenkin jos katsotaan että EVH:n vaikutus käynnistyi ekan albumin myötä ja se ilmestyi -78, niin samana vuonna Lars Johan Yngve revitteli 15-vuotiaana jo tällaista kamaa ja oletettavasti takana oli jo ainakin jonkin verran treenejä ja tyylin hakemista. Monelta menee ohi se, että käytännössä miehet olivat samaa aikakautta ja ikäeroakin vain kahdeksan vuotta. Ynkan tie studioon ja maailmanmaineeseen toki vei vielä muutaman vuoden. Kumpaakin on haukuttu hengettömäksi tiluttelijaksi jonka musiikissa nopeus ja teknisyys peittää soulin. Potaskaa ja musiikillisesti matalaotsaisten ymmärtämättömyyttä. Eddie, Ynkka ja Holdsworth ovat itselle ylimmät mestarit.




En ole koskaan kuullut Eddietä kutsuttavan hengettömäksi tiluttajaksi. Samaa aikakautta Eddie ja Yngve eivät ole. Jotain demoa ei voi laskea mukaan kun samaan aikaan Van Halen kiersi maailmaa ja julkaisi monta levyä ennen kuin Yngve sai oman julkaisunsa 1984. Tosin Alcatrazzin julkaisun voi lukea mukaan joka julkaistiin 1983. Yngve ei ole Eddien klooni niin erilaiset tyylit ovat heillä. Yngve iski kitaristi maailmaan kuin salama sitten ja häntä voi kiittää/syyttää siitä, että hevikitaristit sweeppailevat sooloissaan tai käyttävät/kopioivat Yngven tekniikoita. Yngvellä on ollut suuri vaikutus metallimaailmaan. Miksi Eddie on suurempi minulle kuin Yngve tai Holdsworth on se, että Van Halenilla on lauluja joista heidät muistetaan. Kitaristien maailman ulkopuolelta jos kysyttäisiin, niin Malmsteenin tai Holdsworthin lauluja ei kukaan varmaan muistaisi.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Samaa aikakautta Eddie ja Yngve eivät ole. Jotain demoa ei voi laskea mukaan kun samaan aikaan Van Halen kiersi maailmaa ja julkaisi monta levyä ennen kuin Yngve sai oman julkaisunsa 1984. Tosin Alcatrazzin julkaisun voi lukea mukaan joka julkaistiin 1983.

Ja Steelerin eka lp -83 jonka vuoksi mies roudattiin Jenkkeihin. Sitä edeltävästi nuo demot olivat jo kiertäneet aika tarkkaan eri musapiirit (aikakausi ennen intternettiä) aiheuttaen äimistystä. Ynkka on itse muistanut Eddien merkitystä omalle uralleen joten ei tässä mitään kilpailua ole muodostumassa. Mutta nostin esiin vain sen että aivan samalla aikakaudella 80-luvun vaihde ja alku nämä kaksi mestaria kehittivät omaa genreään kitaranrakastajien iloksi. Eddien kohdalla toki kuulijakunta oli sitten paljon laajempi ja siellä sitten pubiruusut ja muut kärpäsetkin osaavat laulaa Eruptionin.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös