Itse pääsin vasta 90-luvulla Van Halen-junaan mukaan. Havahtuminen tapahtui vasta yläasteikäisenä Balance albumin ilmestyessä ja sitten menin perhana seuraavaksi lainaamaan kirjastosta Live Right here- right now tuplacd:n. Sittenhän sitä paluuta ei enää ollut. Ai että se aika ennen internettiä, kun levyjä piti kalastella kavereilta, ostaa vähillä taskurahoilla tai metsästää kirjastosta ja kopioida c-kasetille. Sitä aikaa ei enää ole, kuten ei enää bändiäkään, mutta aina voi muistella menneitä.
Omasta ajoituksesta johtuen arvostan sekä Hagar- että Lee Roth ajanjaksoja samalle tasolle musiikillisesti olkoonkin sitten Sammy osoittautunut jälkikäteen millaiseksi mulkuksi tahansa. Gary Cherone olikin sitten semmoinen halpa välimalli, joka ei iskenyt sitten yhtään. Hienoa silti, että The Different Kind of Truth vielä näki pitkän odotuksen jälkeen päivänvalon ja saatiin vielä viimeiseksi kunnollinen julkaisu. Ja ovathan nämä 2010-luvulla tubessakin olevat livejulkaisut vielä ihan timanttia, vaikka lavalla ei juostakaan entiseen malliin ja hyppy lähde puolentoista metrin korkeuteen. Soitto lienee jopa parempaa kuin silloin 80-luvulla.