Siirsin tämän tekstin RIP-ketjusta tänne, kun sopii paremmin otsakkeen alle.
Suomalaisen kulttuurin ja viihteen konkarien, kuten Jope Ruonansuun, Pave Maijasen ja Vesku Loirin poistumiset yläkerran estradeille ovat koskettaneet ehkä eniten viime vuosina. Heikki Silvennoisen lähtö nousee omalla asteikollani samaan kategoriaan.
90-luvun lamavuosien kurjuuteen Kummeli-porukan huumori oli kaikessa pöhköydessään hyvää täsmälääkettä. Sen jälkeenkin aina näihin päiviin asti, kun Silvennoisen naama ilmestyi johonkin ruudulle, niin katsojana alkoi väkisin hiipiä heti hymynkare huulille. Vaikka ei olisi mikään rooli edes ollut päällä. Niin velmu mies oli tämä lukemattomien hahmojen luoja.
Kun joskus sattuu olemaan huono päivä, eikä mikään huvita, niin asia korjantuu hakemalla YouTubesta Kummeli-videoita. Varsinkin niitä monia pilalle menneitä kohtauksia, missä näyttelijöiden pokka pettää ihan huolella. Vaikkapa "perintöä odotellessa" -sketsi, kun Hessu vetää kossua pullosta ja on tukehtua. Tai "tenavatähtien" esittämä Sukkula Venukseen.
Tietysti myös muusikkona ja kitaravirtuoosina hän oli vertaansa vailla. Muistaakseni vain yhden kerran tuli nähtyä tämä viihdetaiteilija livenä. Ei niinkään blues-skittaa näppäilemässä, vaan mm. Matti Näsän pulisongeissa 1994 juhannuksena Porin Yyterissä.
Kiitos elämäntyöstä ja kepeät mullat.