Leffa, jonka katsoit viimeksi

  • 55 773
  • 474

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Alustavasti mietin tämän illan varalle kaivaa DVD-hyllystä Amadeuksen uusintakatseluun pitkästä aikaa, kun tuosta oli äskettäin joitain juttua, että Director's cut olisi tulossa teatteriesitykseen. Jäi kuitenkin tulevaisuuteen, kun huomasin, että Joker: Folie à Deux on ilmestynyt HBO:hon, vai mikä ihmeen MAX nykyään onkaan.

Odotukset eivät olleet näkemieni arvioiden jälkeen erityisen korkealla ja muutenkin pistää miettimään, että oliko "tehdään Jokerin jatko-osasta jonkinlainen musikaali!" joku lopulta todeksi muuttunut kännissä ja läpällä-heitto. Odotuksiin nähden oli kuitenkin ihan kohtalainen, vaikka silti melkoinen tuhnu ensimmäiseen osaan verrattuna. Hienoin kohtaus oli ehkä Arthur Fleckin esiintyminen oikeussalissa Jokerin hahmossa.

EI ehkä varsinaisesti leffa, mutta tuolta MAXilta tuli perjantaina katsottua myös tuore dokumentti Super/Man: The Christopher Reeve Story. Dokumenttien kohdalla yli tunnin kesto saa helposti odottamaan, että mahtaako tämä olla liian pitkä, mutta vajaa kaksituntinen ei katsoessa tuntunut olenkaan liian pitkältä. Hienosti tehty ja monilta osin liikuttava dokumentti.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
Eilisen jouluaterian päälle (saunan jälkeen) pidettiin perheen leffailta ja katseltiin Netflixiin ilmestynyt Barbie. Olihan tuo oikein viihdyttävä. Muutaman kerran sai nauraa ihan kunnolla ja vakavammat hetket olivat onneksi lyhyitä, eikä Disney tyyliin liian pitkäksi venytettyjä ja masentavia. Voisin katsella uudestaankin.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Katsoin juuri Leo DiCaprion ja Djimon Hounsoun tähdittämän Veritimantti(2006) leffan. Katsoin sen ensi kerran pian ilmestymisen jälkeen mutta en muistanut muuta kuin sanoman.

Olihan se raskasta katsottavaa jälleen kerran. Pari juttua jäi hankaamaan joista ensimmäisen voin katsoa läpi sormien mutta toinen ei ole toimiva tapa ainakaan itselleni eli ns. "onnellinen loppu".

Ensimmäinen oli kun he menivät sinne miljoonan ihmisen pakolaisleiriin ja Hounsoun esittämä mies löytää välittömästi oman perheensä aidan takaa. Siis miljoonan ihmisen leiristä. Tuollainen yhteensattuma häiritsee elokuvakatselukokemusta.

Toisen jo mainitsinkin eli "onnellinen loppu". Se siis loppui niin että mies sai perheensä takaisin ja länsimaat ottivat opikseen eli he loivat järjestelmän joka valvoo että ei enää konfliktitimantteja meidän markkinoille. Varsinkin nyt kun tiedetään että moinen järjestelmä on sittemmin lakkautettu toimimattomana.

Lopulla yritettiin saada katsojalle fiilis että "joo oli hirveää katsottavaa mutta voitte jatkaa elämäänne koska homma on hoidossa". Vähän sama juttu hankasi itseäni vastakarvaan Carey Mulliganin tähdittämässä vuoden 2020 leffassa "Lahjakas nuori nainen". Siinäkin paha sai palkkansa vaikka
päähenkilö kuoleekin itse
joten itse en ratkaisusta tykännyt.

Kun leffat loppuvat ns. realistisesti eli paha pääsee karkuun tai ei joudu vastaamaan teoistaan niin se jää harmittamaan ja leffan sanoma iskostuu syvemälle ainakin omaan päähän.
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, Luleå HF, Florida Panthers
Katsottiin eilen illalla vaimon kanssa Yksin kotona. Tämä on tullut katsottua varmaan joka Joulu siitä asti kun se VHS-kasettina ilmestyi, ja toimii edelleen! Ehkä sitä on säilynyt sen verran lapsenmielisenä että tämä jaksaa yhä ainakin "hymisyttää" ja saa aina hyvälle tuulelle.

Iso osa elokuvan lämminhenkisestä Jouluntunnelmasta tulee John Williamsin jälleen kerran maagisesta scoresta. Joe Pesci ja Daniel Stern ovat kerrassaan loistavia rooleissaan, juniorina aina matkittiin tuota Pescin hampaiden takaa tuhisevaa "kiroilua". Myös John Candyn lähes täysin improvisointina vedetty lyhyt rooli "keskilännen polkkakuninkaana" on mahtava. 5/5!
 
Suosikkijoukkue
Jokerit, Luleå HF, Florida Panthers
Huomenna vasta ja molemmat putkeen. Itse jopa tykkään ehkä kakkosesta enemmän.
Kakkonen on tullut harvemmin katsottua, toki sekin lukuisia kertoja ja tänään ajateltiin laittaa pyörimään. Mielestäni ei ehkä parempi, mutta ei myöskään häviä ensimmäiselle juurikaan. Vaikea sanoa kumpi parempi, kakkosessa on muistaakseni hiukan enemmän rosmojen kuritusta joista osa aivan mahtavia. Marvin "WOW! What a hole" tokaisu on jäänyt kaveriporukassa elämään lentävänä lauseena.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Itse jopa tykkään ehkä kakkosesta enemmän.
Hihihihi.

Mutta siis joo, tietyllä tavalla se Yksin Kotona 2 on jopa parempi. Toki siis käytännössähän ne on ihan samanlaiset, mutta siinä New York -versiossa homma on vedetty pykälää isommaksi.

Yksin kotona ja Yksin kotona 2 ovat kyllä molemmat ikonisia perhe- ja jouluelokuvia, mutta sitten taas vituttaa kun kyseisen brändin päälle kustiin näillä täysin ihmeellisillä jatko-osilla. Toki ne menee ihan katsomatta paskaa osastoon, mitä nyt nopeasti tutkin niin Yksin Kotona 4:ssä on näitä McCallisterin perheen tyyppejä, mutta eri näyttelijöillä. Muut sarjan leffat ei sitten liity kahteen ekaan mitenkään.
 
Katsottiin eilen illalla vaimon kanssa Yksin kotona.

Sama täällä. Ensimmäistä kertaa tuli kiinnitettyä huomiota myös musiikkiin. Jotenkin oli samanlaista menoa kuin Indiana Joneksissa ja Star Warseissa. Ja kun sitten tarkasteltiin asiaa, niin sama säveltäjähän se sitten oli eli John Williams.

On tuo vaan eeppinen jouluelokuva vaikka se huutaminen välillä risookin. Niskalleen tippuminen portaissa sattuu edelleen omaankin niskaan(hymiö).
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
Ghostbusters Frozen empire saatiin juuri päätökseen. Kivan nostalginen leffa vaikka olisi kummituksia saanut olla enemmänkin.
 

Masentaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Die Hard 2, koska 1. Nähtynä viimeksi. Ja koska Die Hard ON jouluelokuva.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
Haamujengin perään netflixistä Thr Machine. Alku vähän hidas, mutta lopulta varsin viihdyttävä leffa. Kiva Mark Hamiliakin nähdä.
 

Jerppe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring elikkäs ensimmäinen LOTR -leffa, ja eilen tuli katsottua. Oli muuten ensimmäinen kerta kun katsoin tämän, ja tulen vielä katsomaan nuo pari osaa. Tämä ensimmäinen osa oli jo todella eeppinen ja 5/5 leffa, odotan mielenkiinnolla muita osia.
 

Wizzö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suzanne Hanrahan, Ogie Ogilthorpe
Tämä ensimmäinen osa oli jo todella eeppinen ja 5/5 leffa, odotan mielenkiinnolla muita osia.
Jätä sitten suosiolla Hobitti leffat katsomatta.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Tuli sitten katsottua Kevin Costnerin Horizon: An American Saga - Chapter 1
Länkkärien ystävänä tykkäsin siitä että varmasti aika realistista kuvaa aikakaudesta antoi. Mutta tavallaan myös ymmärrän miksi leffalla on alle seiskan keskiarvo IMDb:ssä. Olihan toi pitkä, ja leffan lopussa oli tosiaan fiilis että vasta 1/3 stoorista on katsottu.

Ilmeisesti Clint Eastwoodin viimeiseksi jäävä leffa Juror #2
Eastwood on tehnyt muutaman leffan jotka kuuluu itsellä varmasti top 50 all-time suosikkileffat. Joten olisi kiva sanoa että olipa hyvä leffa ja lopetti tyylillä. Idea oli hyvä, mutta kyllä aika keskinkertainen tekele oli. Laitetaan spoilerin alle ne asiat mitkä oli mielestäni leffassa vikana.
Vaikka USA:n oikeussysteemi on aika hanurista, niin oikeasti jäi mietityttämään että oisko todistusaineistoa ollut tarpeeksi tuomioon. Ratkaiseva todistus kun oli jonkun vanhan papparaisen näköhavainto myrskyisenä ja pimeänä iltana. Mutta kai se sitten oli se leffan pointti että aika huterilla todisteilla voi tulla tuomio jos vaan jury niin päättää.

En myöskään pitänyt leffan lopusta. Siinä kun jätettiin yleisö lopulta arvuuttelemaan että mitäköhän sitten tapahtui. Jos siellä oven takana olisi ollut myös poliisit, niin silloin olisi ollut selvä mitä ois tapahtumassa, mutta kun siellä oli vain se syyttäjä niin homma jäi mielestäni vielä auki.
 

L. Öysä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valioliiga
Late Night with the Devil oli ihan hyvä siihen saakka kunnes paholainen saatiin ruutuun. Onneksi leffa loppui pian tämän jälkeen.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Tuli vihdoin katsottua ikuisesti katsontalistalla olleet kolme Charlie Chaplinin imdb-listalla kovilla sijoilla olevat Moderni aika, Kaupungin Valot ja Diktaattori.

Moderni Aika ei saanut itsessä oikein mitään aikaan. Pari kertaa hymähdin.
Kaupungin Valot sen sijaan omasi jo juonen ja päähenkilön tavoitteen auttaa sokeaa tyttöä ja se saikin minut vangituksi.

Viimeisimpänä Diktaattori joka oli näistä selkeästi oma suosikkini. Omituisesti sekoitti pähkähullua komediaa juutalaisvainojen seassa mutta se toimi täydellisesti.

Olen joskus nähnyt pieniä klippejä leffan loppupuheesta ja osasin odottaa sitä mutta puhe kokonaisuudessaan oli aivan käsittämätön. Varsinkin kun eletään jälleen aikaa jossa Kiinan johtaja puhuu uudenvuoden puheessaan miten Taiwan-sota tapahtuu tänä vuonna ja samaan aikaan Putin jatkaa sotaansa euroopassa. Kirsikkana kakun päälle Trump pääsee valtaan jenkeissä joten tummia pilviä on enemmän kuin tarpeeksi. Lopun puhe oli oscarin arvoinen.



 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Aloitin vuoden kolmella scifi-elokuvalla, joiden tarinat sijoittuvat vuoteen 2025.

Joe D'Amaton Endgame (1983) on italialainen post-apokalyptinen scifi, jossa alkaa kuin kolmen markan The Running Man, mutta tarina lähtee nopeasti eri raiteille, kun televisioidun tappopelin mestari rekrytoidaan kuljettamaan vainottua mutanttilaumaa kohti vapautta. Ihan perusviihdyttävää spagettiscifiä.

Ernest R. Dickersonin ohjaama Futuresport (1998) on tv-elokuva, jossa on puolet Rollerballia ja puolet Robot Joxia. Tulevaisuuden seuratuin urheilulaji on väkivaltaista käsipalloa rullaluistimilla ja leijulaudoilla, ja jollain logiikalla lajin ykköstähti saa suurvallat vakuutettua kansainväliseen Futuresport-matsiin sodanjulistuksen sijasta. Järjetön juoni, kömpelöä tarinankerrontaa, hölmö laji kehnosti toteutettuna ja rutkasti pienen budjetin 1998-CGI:tä. Dean Cain pääosassa on puupökkelö, Wesley Snipesin aksentti on leffan viihdyttävin osuus.

Ja Guillermo Del Toron Pacific Rim (2013) on kliseisellä ja ennalta-arvattavalla tarinalla höystettyä, sopivasti överiksi vedettyä kaijut vastaan robotit -mättöä. Helposti illan paras leffa.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Everything Everywhere All at Once tuli eilen telkkarista ja löytyy myös Areenasta. Hyvin poikkeuksellinen, erilainen ja erikoinen elokuva, joka kahmi valtavan kasan palkintoja. Tuossa on sellaisia arvostettavia adjektiiveja, eli haluaisin sanoa, että tykkäsin siitä kovasti. Mutta en tykännyt. Sekava, tylsä ja tarkoituksenhakuisen outo minun makuuni.

Ajoittain hymähtelin hyväksyvästi, kuten samojen tekijöiden ihan yhtä oudolle Swiss Army Man -elokuvallekin. Mutta kyllä kaikkien elokuvanystävien tuo kannattaa katsoa ja tehdä omat johtopäätöksensä. Mä en kyllä keksi sen voittamille seitsemälle Oscarille muuta selitystä kuin alan tekijöiden oman sisäpiirihuumorin. Haluttu palkita jotain erilaista ja osoittaa, että ymmärtävät paremmin kuin tavallinen rahvas, vaikkeivat oikeasti ymmärtäisikään.

Apple TV:n tämän viikonlopun ilmaistarjontaa ehditty puolestaan hyödyntämään tänään yhden elokuvan verran. Tuo elokuva oli George Clooneyn ja Brad Pittin Wolfs. Ei ole ensimmäinen eikä ehkä viimeinenkään tämän kaksikon buddy-leffa. Erosi ehkä sillä tavalla, että eivät esittäneet tällä kertaa kavereita. Tai ainakaan lähtötilanne ei ollut se.

Taidan olla tylsä ihminen, koska Wolfs oli kaikin puolin tuttua ja turvallista, ennalta-arvattavaa ja traditionaalista kerrottavaa, toisin kuin tuo kehuttu Everything Everywhere All at Once, mutta silti viihdyin paremmin tämän taiteellisesti ja älyllisesti matalatasoisemman leffan parissa. Ei siis mikään mestariteos, mutta parempi kuin monet tusinaleffat.

Muuttuukohan kaikki miesnäyttelijät muuten jossain vaiheessa samannäköisiksi vanhetessaan? George Clooney näytti tässä ajoittain mm. Sean Connerylta, Mel Gibsonilta ja Kelsey Grammerilta. Brad Pitt on tulossa hyvää vauhtia perässä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös