Kaikkea Törni-kirjallisuutta en ole tietenkään lukenut, mutta yksiselitteinen sankaruus tai peräti tahrattomuus ei liene juurikaan pääasiallisin sävy, joka noista kirjoista pitäisi lukijalle jäädä. Törnin poikkeuksellisiin aikaansaannoksiin taistelukentällä on helppo mennä mukaan ja jäädä taivastelemaan niitä, mutta miehen luonteen kulmikasta puolta ja määrätynlaisia puutteita on käsitelty yhdessä jos toisessakin teoksessa monin tavoin. Näitä puolia ja Törnin erilaisia virheitä on kuitenkin mahdollista käsitellä pyrkimättä viemään häneltä kunniaa ja arvostusta sotilaana ja Suomen hyväksi taistelleena miehenä, esimerkiksi nimittelemällä häntä isänmaanpetturiksi.
En koe Tuntemattoman Törnin luettuani, että häneltä olisi kunnia ja arvostus viety. Pikemminkin, kuten olen todennut, hänestä tehtiin ihminen, mitä Sarjasen ja Kallosen Törni-trilogia ei tehnyt. Sehän oli puhdas seikkailukertomus. Mulla ei erityisiä ennakkoasenteita ollut kirjaa aloitellessani, en kumpaakaan kirjoittajaa tuntenut etukäteen, ja päätin myös olla googlaamatta tietoja. Kirjan luettuani kyllä selailin hiukan joitain keskusteluja aiheesta, mutta ne eivät juuri kirjasta muodostuneeseen mielikuvaani vaikuttaneet - kuten aiemmin kirjoitin, paikoin turhaa alleviivaamista, mutta pääosin ihan perusteltua dataa sekä oikaisuja aikaisempien kirjoittajien esittämiin tapahtumankulkuihin ja osin täysiin sepitelmiin.
Vaikka kunnioitan veteraaneja, en koe, että heitä pitäisi kohdella sen erikoisempina
ihmisinä sen vuoksi, että sen sukupolven kohdalle sattui maailmansodan kaltainen tragedia. Suuria uhrauksia tehtin ja kiistattomia sankareita moni oli, mutta ihmisiä siinä samalla. Ja ihmiset nyt toimivat välillä hyvin epäloogisesti sekä viettiensä varassa, kuten Törni, joka hyppäsi Saksaan jatkosodan jälkeen jo kotiutettuna. Faktisesti hän oli maanpetturi ja tuomittiin Suomen lain mukaisesti. Tuomionsa* oli vieläpä lievimmästä päästä ja sai ajan olosuhteissa hyvää oikeusapua, mutta siitä ei juuri vääntöä syntynyt, oliko maanpetosta tapahtunut vai ei. Törni oli kokonaisuudessa kuitenkin pikkutekijä ja ennakkotapauksia oli jo olemassa. Kirjoittajat muuten myöntävät suoraan, että sotasyyllisyysoikeudenkäynti ja asekätkentäjuttu oli täysin poliittinen, maanpetostapaus taas ei, vaan siinä edettiin puhtaasti pykälien mukaan, olkoonkin, että Pohjonen ja Silvennoinen toteavat myös siitä, että varmasti valvontakomission läsnäolo kuumotti myös maanpetossyytösten käsittelyn suhteen. Joten ainakaan mun on tuota vaikea nähdä minään kommarien lokauskampanjana.
*silmäilin nopeasti tuon oikeudenkäyntiluvun läpi, kun en ollut varma muististani.
Hänen huonoja puoliaan voi tuoda esille, mutta pitää huomioida se, että mikä oli siihen aikaan melko yleistä. Tulee huomioida myös se, minkälainen hän oli ihmisenä, ja mitä hän oli kokenut.
Esimerkkinä:
-Johtamistaidot olivat ainakin Suomen sodassa vähäiset. Syynä oli hänen nuori ikänsä, vähäinen johtajakokemus ja hänen luonteensa. Hän veti alaistaan turpaan, mikäli joku oli toinut väärin. Silti Törnin joukkoihin oli halukkaita paljon.
-Siihen aikaan ei ollut mahdollista purkaa kokemiaan vaikeita asioita, joten hän viinapäissään rähisi ja tappeli. Monet käyttivät alkoholia purkaakseen olonsa.
-Sodassa tapahtuu aina asioita, mitä ei saisi tapahtua. Niin moraalisesti, kuin sodan sääntöjen vastaisesti.
Tuo on totta, että Törni oli osaltaan myös aikansa lapsi ja on hiukan anakronistista tarkastella hänen hahmoaan puhtaasti meidän vinkkelistämme. Olen myös samaa mieltä siitä, että sodassa tapahtuu kaikkien sääntöjen ohi asioita, joita ei aina voi välttää. Normaaliin komentoketjuun hän ei sopinut, mutta toisaalta voidaan todeta, että itsenäisen sissikomppanian johtajana homma toimi. Törnin mieheksi houkutteli maineen lisäksi se fakta, että vierellä oli hyvä soturi eikä räkänokka, ja tämä nyt on ihan yleisesti tunnustettu sekä arkijärkeen sopiva syy hakeutua erikoisjoukkoihin. Kaveriin voi luottaa. En jaksa tarkistaa nyt, oliko Törnin miehillä paremmat loma-, ruoka- ja päivärahaedut, mutta aika inhimillistä olisi sekin, että noiden vuoksi myös osasto Törniin olisi hakeuduttu. Rennompaa menoa, kova maine erikoisjoukkona eli kotilomilla on varmasti lovea lohjennut ja toiminta sitten hyvinkin intensiivistä ja itsenäistä. Kovaa jälkeähän se osasto teki, eikä mulla ole tarvetta alkaa heidän ansioitaan purkaa, vaikken Törniä osaa kovin erikoisesti ihaillakaan.
Sodan jälkeen varauduttiin, että "ryssä" miehittää Suomen. Siihen piti varautua mm. asekätkennällä.
Asekätkentään Törni ei osallistunut kuin sivujuonteena ja hänen tuomionsa tuli maanpetoksesta. Vai käsitinkö viittauksesi asekätkentään väärin, kun liitän sen Törniin tässä tapauksessa?