Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
No, onneksi siellä on se pitkä MM-leiritys tulossa niin pääsee Marjamäki hieromaan pelitapaa kuntoon. Näissä lyhyissä turneissa on tosiaan täysin mahdotonta ehtiä sisäistää tuota "Marjamäki"-kiekkoa, jossa viisikon yhteispeli korostuu normaalia enemmän. Tarvitaan paljon toistoja, mielellään harkkapelejä, niin yhteispeli alkaa pikkuhiljaa syöpyä selkärankaan. Nyt täytyy vain luottaa että tuo leirityksen aika riittää tähän.
Leiritykset ovat pääosin hyödyttömiä, koska MM-joukkueen runko varmistuu vasta lähes kisojen alla kun NHL-vahvistukset tulevat ja vielä alkusarjankin aikana paikalle saattaa pompahtaa NHL-pudotuspeleistä pudonneita pelureita. Joskus on jotain messiasta odotettu jopa pudotusotteluihin asti, ei tosin ihan viime vuosina. Sama se on, vaikka joku Erkki EHT-pelaaja tai Kalle KHL-mies leirittää kuukauden verran pelitapaa jos ja kun hänet sitten korvaa Niilo NHL-tähti kavereineen. Tai vaikka Patrik Laine, joka tosin luultavasti pelaa sitä paremmin mitä vähemmän hän kiinnittää huomioita mihinkään Late-show'n viisikkopelikuvioon.
Tänä vuonna voi muutenkin olla, ettei kovin montaa NHL-pelaajaa kiinnosta lähteä pitkän kauden jälkeen mukaan kuvioihin, elleivät sitten Pariisin valot ja Eiffel-torni kiinnosta. Sekavan ja elottoman World Cup -kokemuksen jälkeen ainakaan moni veteraani ei välttämättä jaksa, nuoret starat voivat tietysti tulla sillä parempi se kai on pelata kuin hakata sitä pleikkaria.
Suomi voisi tehdä parina vuotena kokeilun, jossa leiritykset minimoidaan muutamaan treenipeliin kisojen alla ja päävalmentaja nimetään kuukautta ennen kisoja kyseiseen turnaukseen. Jo kautensa päättäneet europelaajat voisivat pitää peruskuntoaan yllä muuten ja parannella kolhujaan, loput pelaajat tulisivat lähes suoraan NHL:n runkosarjan päättymisen jälkeen. Sitten voisi vielä alkusarjaan täydentää jonkun puuttuvan lenkin.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi on niin olennaisen tärkeää leirittää jopa toista kuukautta pelaajia ja pelata varhaisia harkkapelejä jotain Tanskaa tai Puolaa vastaan kokoonpanolla, josta ei hyvän NHL-säkän (mahdollisimman moni suomalaispelaaja vapautuu käyttöön heti) koittaessa pelaa kisoissa kuin ehkä ketjun verran pelaajia. Vai valmentajiako siinä enemmän leiritetään?
Voihan noissa peleissä antaa ns. näytön paikkoja, mutta kyllä minusta esimerkiksi kova suoritus runkosarjassa ja/tai pleijareissa on olennaisempi kriteeri kuin vaikkapa pari suonenvetoa sisään jossain Suomi-Moldovia -trillerissä. Pikemminkin siinä menee pelaajilta motivaatio.