Jossittelua voi jatkaa maailman tappiin asti ja luultavasti Tappara-kannattajat tulevat tätä varmaan tekemäänkin ainakin omassa mielessään, kun mestaruudet jäivät niin lähelle kahtena viime keväänä, mutta kyllä näissä pitkissä ottelusarjoissa parempi joukkue voittaa lopulta aina. Erot ovat monesti todella todella pieniä ja se joku yksittäinen pieni asia sitten ratkaisee isoja asioita. Valmennus on yksi osa isoa kokonaisuutta ja pitää olla onnellinen siitä, että Marjamäen aikana Kärpät ei ole ainakaan hävinnyt vastustajille tässä osastossa yhtään.
Itse asiassa me emme ole juurikaan jossitelleet. Kärpät on ollut kahtena vuotena peräkkäin parempi finaalissa enkä usko, että kukaan Tappara-kannattaja tuosta on erityistä "hengen asiaa" ja jossittelua itselleen tehnyt. Viime kaudella sarja kyllä venyi seitsemänteen otteluun, mutta Kärpät ratkaisi sarjan käytännössä toisessa pelissä. Kuulostaa "hauskalta", mutta oma analyysini ja jossitteluni finaalisarjan osalta kohdistuu ainoastaan tuohon toiseen otteluun. Tappara kävi hakemassa todella ison ryöstön avausottelusta Oulussa ja Tappara oli pelillisesti Kärppiä selvästi edellä ja paikoitellen veikin peliä ihan mielin määrin. Hakametsässä toisessa ottelussa Tappara vei peliä aivan mielin määrin kaksi erää ja ainoastaan TUURI oli Kärppien puolella, että Tappara ei pystynyt tekemään kuin kaksi maalia, sillä paikkoja olisi ollut tehdä vaikka viisi. Tuossa toisessa pelissä olin varma, että Tappara veisi mestaruuden, koska yksinkertaisesti Kärpät näytti alistuneelta. Tämän jälkeen toisen pelin kolmannessa erässä Kärpät käytännössä tasoitti kahdesta paikastaan pelin ja yhtäkkiä Tappara oli aivan helisemässä. Sitten Kärpät lopulta voitti Tapparan oman koomailun vuoksi tuon game 2:n jatkoajalla, joka ei todellakaan ollut vääryys. Se vaan on niin, että näissä pienten marginaalien peleissä yleensä se henkisesti vahvempi jengi vaan lopulta voittaa ja siinähän Kärpät on tehnyt Tapparaan aika merkittävän pesäeron kahden kauden aikana.
Kärpillä ei ollut viime kaudella minkäänlaisia optimaalisia olosuhteita, joilla se olisi voinut mestaruuden voittaa. Kausi oli tuskallinen ja monen monta asiaa epäonnistui kauden varrella. Vahvistukset olivat huonoja ja joukkue ei saanut oikeastaan mitään apua heistä. Lopulta Marjamäki pelasikin taktisesti erittäin kypsää peliä, kun hän käytännössä vei joukkueensa väkisin mestaruuteen. Tapparallahan oli tuolloin Rautakorven toisella kaudella vähän samanlainen tilanne, että pelattiin hyvä runkosarja, mutta vahvistukset floppasivat ja joukkue ei oikeastaan päässyt keväällä edes vauhtiin. Rautakorpi vei silloin joukkueensa väkisin finaaleihin, mutta Kärpillä oli yksinkertaisesti laajempi materiaali ja Tapparan kyseenalainen 3-1 sarjajohto suli, kun mediahässäkkä joukkueen ympärillä lisääntyi kevättä kohdin ja Kärpät selvästi käytti tämän henkisesti täydellisesti hyödykseen.
Jossittelua ei Kärppien paremmuuden suhteen ole ja historia on historiaa. Kärpät on ollut kaksi kevättä putkeen liigan selvästi paras joukkue eikä Tapparan ja JYPin vahva pyristely sitä tosiasiaa muuksi muuta tai fanien höpöttely. Oltiin huonompia ja sillä selvä, mutta nimenomaan näiden tiukkojen pelien voittamisen ja häviämisen ero on ihan valtava. Ei se ole tuurista kiinni, että kaksi kertaa se on lopulta Kärpät, jotka on finaaleista voittajana ulos marssinut. Marjamäen panos siihen on epäilemättä erittäin suuri, koska Kärpillä ei viime kaudella peli kulkenut ja monet "varmat" palaset ja vahvistukset floppasivat järjestäen. Silloin kun joudutaan tällaiseen tilanteeseen niin joukkueen on erittäin vaikea käsitellä asia ja ainoastaan hyvässä johdossa asia voidaan käsitellä oikein. Kärpät löysi ratkaisijoita omista nuorista ja Marjamäki uskalsi laittaa heikosti pelanneet pelaajat palkkapussista huolimatta katsomoon. Samaan aikaan Tapola ei uskaltanut Tapparassa edes kokeilla kevytkenkäisempiä puolustajia ja Tappara peluutti samaa kokoonpanoa aivan viimeiseen asti ja oli kahdessa viimeisessä pelissä aivan puhki. Kärpät haki sitten näissäkin peleissä rohkeasti omia nuoria sekä hyökkäykseen että puolustukseen, jotta saataisiin se pienikin etu käännettyä joukkueelle. Tällainen on aina aivan hullu riski, jotka ainoastaan poikkeukselliset valmentajat uskaltavat ottaa. Sellainen on myös Marjamäki, sillä kahtena keväänä hän on nimenomaan kriittisillä hetkillä uskaltanut tehdä oikeita asioita ja päätöksiä.
Tappara pääsi Kärppien ensimmäistä mestaruutta vastaavasta tilanteesta playoffeihin 2012-2013, mutta silloin Rautakorvella ei vaan uskallus riittänyt tehdä riittävän rankkoja muutoksia ja lopulta Ässät oli vaan paljon parempi.