Se, miten arvioimme Korpparia, riippuu odotusarvoista. Jos haluat nähdä syksyn 2012 Lock-Out Korpparin, tulet takuulla pettymään. Sellaista lentoa, vauhtia, intensiteettiä ja kenties itseluottamuksellista hurmiota omiin kykyihinsä ei Late varmaan tule enää saamaan. Syynä ihan ikä, normaali pelillisen tason tippuminen sekä sairaus. Tulet myöskin pettymään, jos vertailu käy Sotshin aikaiseen Korppariin tai edes viime vuotiseen Sveitsin mestari Korpikoskeen. Noistakin on taso tippunut alaspäin, tuolloin nähtiin jo hieman hidastunut Korppari, mutta entistä monipuolisempi sellainen.
Jos et ole mikään jonne ja muistat Korpparin ekan kauden kaudelta 2004-2005, niin ollaan ehkä lähimpänä sitä. Okei, ei putki luista nyt välttämättä senkään vertaa, mutta intoa lienee yhtä paljon ja se kuuluisa tatsi tosipeleistä oli yhtä ohkaista kuin nytkin. Tuntuman hakua, joukkueen auttamista monin tavoin, kamppailuhalukkuutta, paikkansa ottamista ja sekä oman pelin järkevöittämistä se oli silloinkin niin kuin nytkin hieman kokeneempana. Ei korppari silloin mikään vahvistus vielä ollut eikä sitä välttämättä edes ole vielä näin alkuun, mutta peli peliltä taso noussee kyllä, kun luotetaan vain siihen ja onnistumisia tulee. Tuolloin Korpedo teki jonkun 0+6 45 peliin, jos tekee edes puolet tuosta loppuun runkosarjaan nyt, olen tyytyväinen. Pääasia, että saisi oman pelirutiinin jengoilleen.
