Kävin eilen hiihtämässä ekaa kertaa tänä talvena. Tai no, hiihtämistä se minun robottitanssin näköinen tuskainen vääntyily nyt ei ole nähnytkään, mutta kuitenkin etenin sukset jalassa ja sauvat kädessä, hitaasti, mutta epävarman näköisesti.
Tuossa kotiovelta pääsee sukset jalassa töpöttelemään semmoselle latureitille, niin sinne menin toki hiihtelemään. Menin siellä niin kauan kuin kunto kesti, ja sit käännyin takasin. Paluumatkalla päätin oikaista pururataa pitkin, jolla ei varsinaista latua kai ole, tai jos onkin niin tien vieressä kulkeva maalämpöputki usein sössii sille tehdyn ladun. Olin vaan niin paskana ettei se kiinnostanut, vaan lähdin sitä lumista tietä pitkin koikkelehtimaan suksineni ja sauvoineni. Melkein saman tien tiellä vastaan lyllersi joku mummo, jolla oli kaksi pientä koiraa mukanaan, tai kai ne oli sen, ihan 100% varma ei voi olla kun ne oli irrallaan. Koirat minua kyllä väistivät, mutta mummo asemoi kävelyreittinsä minua kohti ja alkoi jo kaukaa ulisemaan jotain. Aluksi en saanut selvää mitä se kiekui, mutta lähemmäksi päästyäni erotin jotain itkua siitä että menen väärässä paikassa, ladut ovat tuolla muualla. Sen kummempia miettimättä sanoin mummolle ”Ammu ittes” ja jatkoin vaivalloista etenemistäni.
Jälkikäteen ajateltuna ois pitäny sanoa niistä sen irrallaan olleista koirista jotain, mut ei sitä siinä hetkessä tajunnut, oon ihan tyytyväinen aivokuoreni päättämään vastaukseen moiselle ulisijalle. En oikein tajua sitä logiikkaa että miksei siinä pururadalla voi suksien kanssa muka mennä? Meneehän siinä kaikenlaista polkupyörääkin ja sen sellaista. Varmaan sitä mummoa oli joku hiihtäjä joskus tylyttänyt kun se oli rakkiensa kanssa ladulla pyörinyt, ja nyt sitten koki koston paikan tulleen.
Koin myös hiihtoreitilläni yhden vaaratilanteen, kun jossain alamäessä oli isä pienen lapsensa kanssa hiihtoa harjoittelemassa. Minä sieltä tulin tuulispäänä myös alas, ja tajusin että jos en väistä pois ladulta, tulee törmäys. Minun taidoillani ladulta pois siirtymisen yrittäminen on yhtä kuin pikainen naamakyntö, niin siinä taas kävi, siihen isän ja tytön viereen pannutin niin perkeleesti. Isä kyllä kyseli että ootko ok kun sieltä saunasolmusta yritin selvittää mikä on käsi ja mikä suksi, ja omaa taitamattomuuttanihan minä siihen kaaduin, mutta silti: vitun koirat ja koiran ulkoiluttajat ja lapsiperheet!
T. Koiran ja lapsen omistava vätys joka hiihtää keskimäärin 12 km talvessa.
Tuossa kotiovelta pääsee sukset jalassa töpöttelemään semmoselle latureitille, niin sinne menin toki hiihtelemään. Menin siellä niin kauan kuin kunto kesti, ja sit käännyin takasin. Paluumatkalla päätin oikaista pururataa pitkin, jolla ei varsinaista latua kai ole, tai jos onkin niin tien vieressä kulkeva maalämpöputki usein sössii sille tehdyn ladun. Olin vaan niin paskana ettei se kiinnostanut, vaan lähdin sitä lumista tietä pitkin koikkelehtimaan suksineni ja sauvoineni. Melkein saman tien tiellä vastaan lyllersi joku mummo, jolla oli kaksi pientä koiraa mukanaan, tai kai ne oli sen, ihan 100% varma ei voi olla kun ne oli irrallaan. Koirat minua kyllä väistivät, mutta mummo asemoi kävelyreittinsä minua kohti ja alkoi jo kaukaa ulisemaan jotain. Aluksi en saanut selvää mitä se kiekui, mutta lähemmäksi päästyäni erotin jotain itkua siitä että menen väärässä paikassa, ladut ovat tuolla muualla. Sen kummempia miettimättä sanoin mummolle ”Ammu ittes” ja jatkoin vaivalloista etenemistäni.
Jälkikäteen ajateltuna ois pitäny sanoa niistä sen irrallaan olleista koirista jotain, mut ei sitä siinä hetkessä tajunnut, oon ihan tyytyväinen aivokuoreni päättämään vastaukseen moiselle ulisijalle. En oikein tajua sitä logiikkaa että miksei siinä pururadalla voi suksien kanssa muka mennä? Meneehän siinä kaikenlaista polkupyörääkin ja sen sellaista. Varmaan sitä mummoa oli joku hiihtäjä joskus tylyttänyt kun se oli rakkiensa kanssa ladulla pyörinyt, ja nyt sitten koki koston paikan tulleen.
Koin myös hiihtoreitilläni yhden vaaratilanteen, kun jossain alamäessä oli isä pienen lapsensa kanssa hiihtoa harjoittelemassa. Minä sieltä tulin tuulispäänä myös alas, ja tajusin että jos en väistä pois ladulta, tulee törmäys. Minun taidoillani ladulta pois siirtymisen yrittäminen on yhtä kuin pikainen naamakyntö, niin siinä taas kävi, siihen isän ja tytön viereen pannutin niin perkeleesti. Isä kyllä kyseli että ootko ok kun sieltä saunasolmusta yritin selvittää mikä on käsi ja mikä suksi, ja omaa taitamattomuuttanihan minä siihen kaaduin, mutta silti: vitun koirat ja koiran ulkoiluttajat ja lapsiperheet!
T. Koiran ja lapsen omistava vätys joka hiihtää keskimäärin 12 km talvessa.