Oli kyllä hieno ja liikuttava juhlahetki eilen, meinasi itselläkin mennä roska silmään useampaan kertaan. Paidannostoseremonia oli ehdottomasti ansaittu ja on upeaa saada Lassen paita Raksilan kattoon.
Eilisessä Kalevassa oli mielenkiintoinen juttu, jossa kerrottiin Lassen urasta hänen vaimonsa näkökulmasta. Jutusta jäi erityisesti mieleen se, että Lasse (kuten varmasti monet muutkin pelaajat) pelasi välillä jääkiekkoa silloinkin, kun oli niin pahoja vammoja, että jäähallille käveleminenkin oli kovan tuskan takana. Tahtoo monesti näin rivikatsojalta unohtua se, millaisia taistelijaluonteita monet urheilijat ovat ja että kaukalossa ollaan, vaikka fyysinen suorituskyky ei olisi sataprosenttinen tai lähelläkään sitä. Ja että miltä tällainen voi pelaajan läheisestä tuntua...En ihmettele, että monessa yhteydessä on nostettu esiin Lassen vaatimustaso itseään ja muita kohtaan sekä mainittu se, että hän on pystynyt omalla panoksellaan nostamaan myös muiden pelaajien suoritustasoa.
Kiitos Lasse pelivuosistasi ja kaikista hienoista muistoista! Mahtavaa, että työurasi jatkuu edelleen Kärpissä. Samalla iso kiitos myös kaikille taustajoukkoihin kuuluneille.