Lapsuuden kevyitä henkisiä vammoja

[Uleåborgir]

Muistan kun kuuntelin lapsena Jänöjussin mäenlasku -lastenlaulua, ja kappaleessahan orava laulaa, että "mä vedon lyön, jos teet sen työn, niin häntäni mä syön". Monesti mietin oravan karua kohtaloa, mikäli jänis hyppäisikin pilviin asti niin orava joutuisi syömään häntänsä. Jäljelle jäisi verinen tynkä, ja orava kituisi kuoliaaksi, valvoin monta ylimääräistä minuuttia asian vuoksi. Oslon sumuiset hiihdon MM-kisat olivat jo jotenkin muistissa, mikä pahensi tilannetta.

Kersana myös heräsi lapsissa peljätys, että jos koskee metsässä vahingossakin sieneen, ja käyttää tämän jälkeen sormea suussa, niin vähintään kuolee. Joskus sormi kävikin suussa, ja kuolemanpelon kyynelet suihkuten juoksi monia lapsia äitin ja isin tykö kärsimään varma kuolo.

Kevyitähän nämä näin aikuisena asioita mietiskellen ovat, mutta snadina raskaita käsitellä.

 

[Freddie Freeloader]

Kerrassaan kammottava on se iltarukous "Levolle lasken Luojani". Meillä sitä ei onneksi käytetty, meillä oli yks toinen. Mutta se säe "sijaltaan jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi" traumatisoi minut jo muiltakin kuultuna ja kirjoista luettuna.

Pitääkö pienen lapsen mennä joka ilta nukkumaan peläten, että hän yön aikana kuolee?

 

[pernaveikko]

Pitääkö pienen lapsen mennä joka ilta nukkumaan peläten, että hän yön aikana kuolee?

Olet ymmärtänyt tahallaan väärin. Ei ole pienintäkään merkitystä herääkö aamulla vai onko kuollut yön aikana, koska kaikki on joka tapauksessa hyvin ja hoidossa. Siksi voi mennä turvallisin mielin nukkumaan.

 

[Freddie Freeloader]

Olet ymmärtänyt tahallaan väärin. Ei ole pienintäkään merkitystä herääkö aamulla vai onko kuollut yön aikana, koska kaikki on joka tapauksessa hyvin ja hoidossa. Siksi voi mennä turvallisin mielin nukkumaan.

"Tahallaan väärin..." Ziisus. Kyllä sille mulla oli penskana aika paljonkin verran merkitystä, että pääseekö huomenna luistelemaan tai uimaan, vai pitääkö kaikki suunnitelmat jättää sikseen ja lähteä johonkin ihme taivaaseen, josta ei kukaan oikeasti edes tiedä mitään.

 

[pehtoori]

Tarhassa jäi voisilmä puurolautaselta pois vaikka sadistiset tädit sitä aina yrittivät tuputtaa.

 

[PataJaska]

Ei ole oma henkinen vamma, mutta eräs tuttu ikätoverini pelkäsi aikanaan alle kouluikäisenä Nasse-setä sketsejä todella paljon. Aina oli alkanut itkeä aivan hillittömästä jos vain näki vilauksenkin hahmosta televisiossa. Kyse oli siitä, miten Nasse-setä aina hoki olevansa "hyvin, hyvin vihainen". Ja kaveri luuli että tämä oli vihainen hänelle

Olen silti antanut itseni ymmärtää, ettei hän todellakaan ollut ainoa meistä kasarilapsista, joka pelkäsi Nasse-setää..

 

[SamSpade]

Pienenä pelkäsin joutuvani Lastenlinnaan. (Linna lapsille siis mielessäni)
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/lastenlinna/Sivut/default.aspx

Lisäksi muistan radiosta kuulleeni 1970-luvulla että jossain päin maailmaa oli appelsiineja myrkytetty elohopealla. En suostunut vuosiin syömään niitä.

Uimaan opin jo 3-vuotiaana, mutta kesti pitkään ennen kuin uskalsin syvemmissä vesissä uida, Hiisi kun saattoi olla siellä.
Isoäiti aina toisteli, "Varo ettei Hiisi vie"

Onhan noita, lisää kun tulee mieleen.

 

[Squit]

Kerrassaan kammottava on se iltarukous "Levolle lasken Luojani". Meillä sitä ei onneksi käytetty, meillä oli yks toinen. Mutta se säe "sijaltaan jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi" traumatisoi minut jo muiltakin kuultuna ja kirjoista luettuna.

Pitääkö pienen lapsen mennä joka ilta nukkumaan peläten, että hän yön aikana kuolee?

Hah. Tama traumatisoi myos minut. Lapsena oli todella paljon painajaisia ja isa ukko opetti tuon, jos vaikka rauhoittaisi mielta. Ei perhana rauhoittanut.

Olen silti antanut itseni ymmärtää, ettei hän todellakaan ollut ainoa meistä kasarilapsista, joka pelkäsi Nasse-setää..

Siis Nasse-seta oli todella pelottava. Vanhemma myos kaytti myos taten Nasse-seta korttia hyvaksi ja uhkasi etta Nasse tulisi kaymaan.

Pikku Kakkosen varokaa heikkoja jaita oli todella traumaattinen elamys. Musiikit ja kaikki ja sitten se morea aani loppuun. Aina kun se karhu herasi siita kakkosen muodostelmasta niin perhana se oli pelottava.

Tuossa koko klippi: Varokaa heikkoa jäätä (pitkä versio) - YouTube vielakin puistattaa.

 

[finnjewel]

Tuo "levolle laske luojani" oli yksi, ja tässä toinen kammotus:

"Täällä Pohjantähden alla, on mun kotomaani, ehkä tähtein tuolla puolen toisen kodin saamme" - ai että avaruuteen pitää mennä ilman varmaa tietoa mistään?

 

[finnjewel]

Pikku Kakkosen varokaa heikkoja jaita oli todella traumaattinen elamys. Musiikit ja kaikki ja sitten se morea aani loppuun. Aina kun se karhu herasi siita kakkosen muodostelmasta niin perhana se oli pelottava.

Tuossa koko klippi: Varokaa heikkoa jäätä (pitkä versio) - YouTube vielakin puistattaa.

Ei tämä vanhempi versio heikkojen jäiden vaaroista ihan kevyttä tavaraa ollut...

Urheilijapoika auttaa ystäväänsä

 

[Tinke-80]

Katsoin muistaakseni 10-vuotiaana salaa vanhemmiltani Frankenstein Junior elokuvan ja sain järkyttäviä painajaisia siitä pitkäksi aikaa. Huvittavinta tässä on se että Frankenstein Junior on kauhukomedia. Tämän takia en myös nykyään pidä kauhuelokuvista.

-Tinke

 

[Trenchtown]

Mutta se säe "sijaltaan jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi" traumatisoi minut jo muiltakin kuultuna ja kirjoista luettuna.

Sama. Muistan penskana useana iltana miettineeni, että jos tästä en enää nouse, niin toivottavasti Luoja on hyvällä päällä ja suostuu minut ottamaan sinne taivaaseen.

Olen silti antanut itseni ymmärtää, ettei hän todellakaan ollut ainoa meistä kasarilapsista, joka pelkäsi Nasse-setää..

Tämäkin herätti muistoja. Muistan usein ihmetelleeni, että miksi tuo Nasse-Setä ei ole ollenkaan hauska vaan enemmänkin pelottava. Tämänkin kyllä sitten jossain vaiheessa ymmärsin, mutta ei uponnut aluksi Veskun huumori minun kohdallani hedelmälliseen maaperään.

 

[Uleåborgir]

Sininen uni -lastenlaulussa on erityisen häijy kohta "ja sinistä jäätelönpalaa se pienillä hampaillaan syö". Syntyi mielikuva neulanterävistä hampaista, jotka hohtavat kuunvalossa. Tämä ei ollut hyvää mainosta Nukkumatille 3-7 vuoden iässä.

 

[Freddie Freeloader]

Sininen uni -lastenlaulussa on erityisen häijy kohta "ja sinistä jäätelönpalaa se pienillä hampaillaan syö". Syntyi mielikuva neulanterävistä hampaista, jotka hohtavat kuunvalossa. Tämä ei ollut hyvää mainosta Nukkumatille 3-7 vuoden iässä.

Tuo Sininen uni on muutenkin tavattoman masentava laulu, joka aina saa aikaan reaktion "turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta", kun sen kuulee. Onneksi olen sen verran iäkäs jo, että lapsena ei tarvinnut tuota kuunnella.

 

[cottonmouth]

Siis Nasse-seta oli todella pelottav. Vanhemma myos kaytti myos taten Nasse-seta korttia hyvaksi ja uhkasi etta Nasse tulisi kaymaan.

Sama. Myöhemmällä iällä olen ymmärtänyt Nassen nerouden sketsihahmona (mm. "Vesi sammuttaa janon, muttei poista sitä"), mutta pelottihan tuo Loirin tuotos lapsena ihan helvetisti.

Katsoin muistaakseni 10-vuotiaana salaa vanhemmiltani Frankenstein Junior elokuvan ja sain järkyttäviä painajaisia siitä pitkäksi aikaa. Huvittavinta tässä on se että Frankenstein Junior on kauhukomedia. Tämän takia en myös nykyään pidä kauhuelokuvista.

Sulla on kuuluisa kohtalotoveri...

 

[Wiljami]

En tiedä miten onnistuinkaan, mutta jotenkin sain joskus 8-vuotiaana katsottua Maissilapset ja muistot tuosta, etten nukkunut varmaan viikkoon. Aika kauan kesti että pystyi tuon katsomaan, eihän siitä tietenkään mitään muuta muistanut kuin että aika vahvat kauhusteluvibat ja ahdistukset jäi.

 

[Everton]

Nasse-Setää en kyllä pelännyt. Pelle Hermannikin kuului omiin suosikkeihin, vaikka siinä semisti pelottava tatsi olikin. Sen sijaan M.A.Nummisen Herra Huusta muistan saaneeni painajaisia.

 

[Woofer]

Mufasan kuolema.


"Isä, isä tule, pakko nousta ylös. Isä, on pakko mennä kotiin."

 

[alwahla]

Super Mario Bros kolmosen toinen eli muistaakseni aavikkomaailma ja sen satunnaisissa kentissä esiintyneet luurankokilpparit aiheuttivat minulle useamman kuukauden ajan painajaisia eikä tunnelmaa helpottanut yhtään uhkaava musiikki niissä kentissä, joissa noita esiintyi.

 

[Stigu]

Olin muistaakseni 5- tai 6-vuotias. Sain käsiini Babarin Äiti-kirjan, jossa hänet (siis Babarin äiti) tapetaan ilkeiden metsästäjien toimesta olisiko ollut sivuilla 11-12 (kuvien ja tekstin kera). Sen jälkeen juoksin itkien kipinkapinjalkaa hakemaan keittiöstä vanhempieni nitojakoneen ja niittasin suunnilleen 50 niitillä nuo sivut kiinni toisiinsa. Kirja on edelleen tallessa, sivut edelleen kiinni niitattuina.

 

[Carlos]

Kerrassaan kammottava on se iltarukous "Levolle lasken Luojani". Meillä sitä ei onneksi käytetty, meillä oli yks toinen. Mutta se säe "sijaltaan jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi" traumatisoi minut jo muiltakin kuultuna ja kirjoista luettuna.

Meillä taas koulussa laulettiin tuo aina päivän/viikon/tjsp päätteeksi. Siinä muodossa että "Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi". Sain vakavia traumoja kun jouduin miettimään että mikä se on se "jossijatainen" joka on niin paha että tappaa kaikki noustessaan? Onko se joku myrsky? Hirviö?

Ghostbusters-leffasta jäi traumoja, hirveitä kummituksia, varsinkin se kohtaus missä aave ottaa Dan Aykroidilta suikkiin. Kamalaa kun repii sillätavalla housut jalasta ja sitten tekee jotain. Huuh.

Sitten joskus 12-vuotiaana katsottiin jonkun isoveljen tuomaa rakeista leffaa missä hevonen työnsi pippeliään naisen pimppiin, mutta siitä ei jäänyt traumoja, se oli lähinnä olankohautuskamaa. "Ai, noinkin voi tehdä..."

 

[PataJaska]

Suihkutiloissa ei voi myöskään astua lattiakaivon päälle. Koska niissä lymyää Pennywise.

About 10-vuotiaana on Se-elokuva nähty ja vieläkin vainoaa... Enkä kyllä Googlaa yhtäkään kuvaa.

Sanovat tosiaan, että jos katsoo aivan liian pienenä jonkin elokuvan, niin vielä aikuisenakin sen katsominen saattaa oikeasti tehdä häijyä. Kaipa siitä sitten jää jokin "psykologinen takalukko", tai jotain.. tässäpä linkkinä se edelleen pelottavin koskaan näkemäni kohtaus missään kauhuelokuvassa. Mitäs menin katsomaan kyseisen elokuvan varmaan joskus 8-9 vuotiaana, edelleen minulle tuohon hahmoon oikein ruumillistuu kaikki pahuus mitä elokuvissa on nähty. Nykyään toki hyvällä ja "coolilla" tavalla..

Henry Kane scene - YouTube

Nasse-setä pelkoihinkin liittyen on sanottava, että omat pelkoni lapsena liittyivät yleensä johonkin todellisen maailman uhkiin, eikä niinkään mihinkään mörköihin tms. Tosin ne olivat sitten muuten lapsimaisen yliampuvia. Muistan kerran miten ehkä noin kuusivuotiaan näin television uutisissa, että olikohan Sukevan vankilasta (jostain Itä-Suomen vankilasta kuitenkin, josta en edes tiennyt että missä sellainen paikka on) oli karannut vaaralliseksi sanottu vanki. En kerta kaikkiaan uskaltanut nukkua parina seuraavana yönä, koska olin varma että sieltä se kuitenkin tulee Poriin, ja juuri meidän kotiin ja tappaa meidät kaikki..

EDIT: kun nyt vauhtiin pääsin, niin vielä yksi trauma, joka puolestaan on luokkaa hassu. Lapsena kieltäydyin syömästä juuri mitään jogurtteja, koska käytännössä kaikissa oli seassa inhottavia "klotteja" (marjoja, hedelmiä jne.), jotka tarttuivat kurkkuun ja joihin olin varma että tukehdun. Ainoa jogurtti jota suostuin syömään oli banaanijogurtti, koska siinä niitä ei ollut. Tämän lopputulos = en vielä kolmekymppisenäkään syö mitään muuta jogurttia kuin banaanijogurttia. Kerta kaikkiaan vain "kasvoin" inhoamaan kaikkia muita sortteja, vaikka klotit eivät enää häiritsekään. On meinaan emännän huumorintaju kauppareissuilla kovilla :D

 

[Cemetery Gates]

Kyllähän ne painajaiset taisivat tulla siitä, kun turhan nuorena tuli salaa väijyttyä tv-sarjoja V (ne rottia syövät liskonperkeleet) sekä Twin Peaks. Jälkimmäisen kulttikonna Bob kummitteli kyllä pitkään ja hartaasti, perkele sentään. Myös Freddy Kruegerista tuli nähtyä paljon painajaisia. Mutta kyllä Bob on jäänyt pahimpana mieleen.

 

[Baldrick]

Ghostbusters-animaatio sarjasta jäi sellainen hahmo kuin Grundel hieman kummittelemaan. Joskus ihan pienenä tuli katottua ja siinä on sellainen kohta, jossa ko. hahmo seisoo sateessa lapsen ikkunan takana ja sanoo erittäin creepillä äänellä: "Tuuule uloos leikkimääään." Rullaverhon jättäessään 5-10 sentin raon ikkunalle pystyin pari kertaa mielessäni hahmottelemaan ko. hahmon kurkistamaan siitä silmät punaisena hehkuen ja hokien samaa. Toki omassa mielikuvituksessani hahmo muovautui vielä pelottavammaksi kuin miltä se sarjassa itsessään näytti.

Muita en tähän hätään muista, mutta kyllähän niitä on. Joskus vielä natiaisempana Muumitkin tarjosi pari jännitysmomentia, jotka tulivat nukkumaanmennessä mieleen.

Sen myös muistan, että joskus yöllä heräsin puoliunen tasolle ja katsoin oveni ulkopuolelle hämärään, jossa olin näkevinäni siskoni harmaana hahmona istumassa jakkaralla vain minua tuijottaen. Ei vastannut kyselyihin, joten vedin peiton korviin.

Mitään sellaisia tapahtumia, jotka vieläkin jollain tasolla vaikuttaisivat yhtään mihinkään ei taida olla.

 

[Hereworth]

Minulle ei niin kevyen trauman lapsena jätti Muumien Mörkö. Hyi helvetti sentään, kun se oli itsensä kuistille sinne oven taakse hilannut. Tuota kohtausta ei penskana pystynyt katsomaan kuin sohvan takaa ja välillä ei sieltäkään. Unissakin Mörkö esiintyi varsin säännöllisesti, tämä vaivasi vielä pitkälle ala-asteikäiseksikin. Sittemmin hahmo muuttui enemmänkin mielenkiintoiseksi, tosin Tapio Hämäläisen ääninäyttely Mörkönä nostaa vieläkin hieman niskavilloja pystyyn.

En tosin taida tämän henkisen vamman kanssa olla yksin, taitaa olla aika yleinen niiden keskuudssa jotka ovat Muumilaakson tarinoita 90-luvun alussa katsoneet. Aiheesta taitaa olla olemassa väitöskirjakin.