Lapsuuden hurjat leikit

[V-man]

Jokainen varmasti muistaa useita lapsuuden leikkejä joita leikittiin vanhemmilta salaa ja joita ei ikipäivänä haluaisi omien lapsien leikkivän (jos sellaisia olisi). Näitä miettiessä sitä kiittää onneaan että on säilynyt suurinpiirtein ehjänä/hengissä lapsuudestaan.

1. Stigan veto moottorikelkan perässä. Vauhti nousi aina pikkuhiljaa ja lopulta mentiin aina toista sataa.

2. Syksyn ensijäillä leikkiminen. Aina oli joku kaveri jäistä läpi. Onneksi kaikki saatiin ylös. Vain muutama pyörä taisi jäädä joen pohjaan.

3. Rautatiesillalla pelleily. Sillan I-palkkien kapeita laippoja pitkin kiipeiltiin joen yli ja sillan "sisällä" oltiin kun juna meni yli siitä 0,5m pään yläpuolelta. Kiviä sinkoili joka puolella ja meteli oli komea.

4. Esikoulussa tuli survaistua pari rautanaulaa pistorasiaan. Kerrasta oppi ettei kannata. Kämmen meni siniseksi kun verisuoni pamahti katki.

Lisäksi kaverini ampui minua kerran jousipyssyllä metrin päästä naamaan vahingossa. Osuma tuli tuohon silmän alapuolelle poskipäähän. Arpi näkyy edelleen. 3cm ylemmäs ja se olisi ollut silmässä.

edit: Tämän piti kyllä mennä vapaan puolelle eikä kierrätyskeskukseen. Saa siirtää!

 

[Trenchtown]

Mopon perässä on toki stigaa vedetty täälläkin.Kaveri sai kerran otsaansa mopon takatelineen, kun se jostain syystä irtosi. Tippui muuten komeasti pulkasta. Serkku ampui kerran toiselta serkulta ilmakiväärillä palan irti korvasta, mutta se oli enemmänkin kostotoimenpide kuin leikkiä.

Samojen serkkupoikien kanssa laskettiin meikäläisen hienolla (on muuten tallella vieläkin) mäkiautolla sellaista jyrkähköä alamäkeä. Muuten kiva mutta jos sattui lipeämään niin ulkokurvissa odotti iso veto-oja täynnä nokkosia. Siinä oppi jarruttamaan ajoissa kun kerran oli tippunut ojaan.

Kävin ala-asteen pienessä kyläkoulussa ja siellä riitti välitunnilla tekemistä, suosikkihommia oli rakentaa järjetön pato läheiseen ojaan, jossa sateella oli aika kovakin virtaus. Rumpu tukkoon ja tunnille. Sitten jossain kohtaa pojat haettiin luokasta purkamaan patoa, kun parkkipaikka tulvii.

Samalla ala-asteella oli muuten napakelkka. Tietämättömille kerrottakoon että se on tämän näköinen vehje. Meillä oli jonkinverran toki isompi kuin tuossa kuvassa. Kyseiseen kapineeseen saa isolla porukalla aivan käsittämättömän vauhdin ja usein kyyti päättyikin pyörimällä hankeen.

Mukavia leikkejä silti, eikä oikein koskaan kenellekään juuri mitään käynyt, ei ainakaan mitään vakavampaa. Pieniä naarmuja ja sellaisia, mutta ne kuuluvat lapsuuteen. Tai ainakin kuuluivat, nykypäivästä en osaa sanoa.

edit: napakelkasta sen verran vielä, että tytöt sai pyytää hidastamaan vauhtia, mutta jos poika kelkassa sitä pyysi, niin lykättiin vaan lisää niin kauan että se tippu. Nössö.

 

[Ted Raikas]

Olenkohan ollut jokseenkin kiltti/nynny lapsi, kun en muista mitään hurjia leikkejä leikkineeni. Tai sitten ei vaan muista.

Käpysota, turnajaiset ja valliherrat äkkiseltään muistuu mieleen hurjimpina juttuina, mitä oli.

 

[scholl]

Eihän tähän kehtaa kertoa, kun ei ole varma, että onko menty laillisuuden rajoissa hurjimmissa leikeissä. Mm. lumikimpaleiden heittäminen ohiajavien autojen päälle aiheutti joskus melkoista pakoonjuoksemisen tarvetta.

 

[Rocco]

Asuimme pikkumukulana 9-kerroksisessa talossa, aivan kaupungin keskustassa. Suuri hupi oli talon kattotasanteelta talvella heitellä lumipalloja alas kadulle ja torille. Tuskin keneenkään osui (ehkä)...

 

[tuuski]

Metsähissi

Tämä joskus ala-asteella. Läheisessä metsikössä oli sellainen 4m korkea kallioseinämä, ja alhaalla kasvoi nuoria koivuja ja jotain muuta lehtipuuta. Sieltä kalliolta sitten hypättiin tämän puun latvaan kiinni ja kun paino ja puun koko kohtasivat, alas tultiin pehmeästi.

Tämä vaati toki tarkkoja laskelmia ja ajoitusta irti päästäessä. Muutaman kerran takaisin ponnahtava latva raapaisi haavan poskeen, mutta ihme kyllä hampaita tai silmiä ei mennyt. Ainoastaan yhden pahemman luokan tippumisen muistan. Kovalla pakkasella koivun latva katkesikin laakista ja kaveri tippui sen 4m. Kyseessä oli siis talvi ja lumi ja hyvä tuuri säästivät suuremmilta vaurioilta.

Enää ei kyllä tulisi mieleen edes kännissä kokeilla samaa.
------

edit. sitten on tosiaan näitä schollin mainitsemia ehkä ilkivallan puolelle kallistuvia leikkejä, jotka tuossa yläaste-ikäisenä olivat vallalla.

Jos nyt yhden mainitsee, niin ilmastointiteipin vetäminen (vanhan kolmostien jatkeella) yli tien suunnilleen auton puskurin korkeudelle. Kun auto tästä vetäisi läpi, niin teipin jännittyminen ja katkeaminen muuten hiljaisella pätkällä ja pimeänä aikana tuntui kuin pommin olisi räjäyttänyt.

 

[Jakke Huuliparta]

Tänä päivänä saattaisin miettiä kaksi kertaa ennenkuin laittaisin omiin tai sukulaispojan jalkoihin miniskimbat eli minnarit. Eihän niillä pysynyt millään pystyssä mutta mitä kovemmat lipat sitä kovempi jäbä. Jossain vaiheessa lasku sitten alkoi sujua kun monta talvea niillä laittoi menemään ja silloin se olikin hienoa puuhaa. Sen jälkeen tehtailtiin erikokoisia hyppyreitä ja taas vedettiin lippoja. Kohtalaisen inhottava fiilis on se kun kaatuu mojovasti selälleen ja kaikki ilmat lyö pihalle.

Enimmäkseen hurjat harrastukset sijoittuivat juuri talviaikaan kun satuin asumaan ympäristössä jossa oli hyviä mäkiä. Keväsin tietenkin lähdettiin kokeilemaan läheisen rämeikön jäiden kestävyyttä eli mentiin "pludailemaan".

 

[Solomon]

Eihän tähän kehtaa kertoa, kun ei ole varma, että onko menty laillisuuden rajoissa hurjimmissa leikeissä. Mm. lumikimpaleiden heittäminen ohiajavien autojen päälle aiheutti joskus melkoista pakoonjuoksemisen tarvetta.

Mun mielestä tällainen toiminta lapselta osoittaa, että kasvatus epäonnistunut. Vanhempina sitten porukalla ihmetellään, kun siimatukkaisia anarkisteja puskee pyöröovista Stockalle.

 

[pikkukatti]

Asuimme pikkumukulana 9-kerroksisessa talossa, aivan kaupungin keskustassa. Suuri hupi oli talon kattotasanteelta talvella heitellä lumipalloja alas kadulle ja torille. Tuskin keneenkään osui (ehkä)...

Vähän samantapaista oli meilläkin tapana tehdä. Niinikään 9-kerroksisesta talosta ylimmän kerroksen parvekkeelta pudotettiin vesi-ilmapalloja tai vedellä täytettyjä pakastepusseja. Harvemmin se taisi kehenkään osua, vaikka tarkoitus olikin.

Ja Imatrankosken uomassa piti aina leikkiä. Siis siinä missä järjestetään koskinäytöksiä kesäisin, muuten siinä ei vettä ole. Turva-aidan toisella puolella piti aina keikkua jyrkänteen reunalla. Joskus taisi jalka livetä ja sitä liukui sileää kallioita pitkin aina uoman pohjalle. No ylös ei siitä kohtaa pääse millään joten fiksuina kaverin kanssa sitten mentiin ylittämään tuo uoma. Siellä pohjalla kuitenkin on aika isoja kiven järkäleitä ja lätäköitä ja aikas liukasta. Kerran siinä jyrkänteellä istuttiin koskinäytöksen aikaan ja odotettiin milloin vesi nousee siihen kohdalle. Ihme ettei kukaan koskaan tullut noista mitään sanomaan. Nykyään siellä on ainakin kesäisin vartiointia ja valonheittimet. Kun jotkut fiksut keksivät päättää elämänsä hyppäämällä sillalta.

Sitten on noita minisuksilla ja pulkalla laskemisia ties mistä jyrkänteiltä. Sekä katoilla kiipeilyä. Ja tietysti tuota ilkivaltaakin tuli harrastettua. Nuotioita tuli tehtyä milloin mihinkin. Ei siinä tarkoitus tulipaloa ollut aikaan saada, kerran metsä meinasi tosin palaa. Onneksi muut kaverit siinä oli poikia ja saivat kustua liekit sammuksiin. Ja kuten arvata saattaa en juurikaan tyttöjen kanssa leikkinyt, ne kun oli niin nössöjä. Lisäksi kukaan ei osannut juuri koskaan arvata että minäkin olin mukana pahan teossa. Olinhan porukan pienin ja vielä tyttö. Olihan noita älyttömiä juttuja vaikka kuinka paljon, ei niitä kaikkia enää muistakaan.

 

[Liverpooligan]

Maaseudulla kasvaneena sitä on tullut harrasteltua kaiken maailman kiipeilyjä naapurin setien ladoissa ja rehusiiloissa ja näin jälkeen päin ajateltuna hulluahan se hetkittäin oli. Esimerkiksi tasapainoilu kahden siilon erottavan noin 30cm paksun seinämän päällä, kun molemmilla puolilla odottaa rapsakka 4-5 metrin vapaa pudotus (toinen puoli betonille, toinen lankkuritilikölle). Ei kestäisi enää pää.

Myös heinäntekoaikaan tuli koettua joskus villejä hetkiä, kun kuivaheinäpaaleista kärryn päälle ladottu 4-5 metriä korkea kuorma alkoi pikkuhiljaa huojua ja levitä ryttyytyksen takia. Muutenhan siinä ei niinkään mitään, mutta kun sitä oli itse siellä kuormaan päällä ja traktori täydessä vauhdissa (n. 40 kilsaa tunnissa).

Tulipas vielä mieleen lapsuuden vesileikit. Sukeltelu laiturin päässä olevan T-osan alla maakavien pukkien väleistä oli näin jälkeen päin ajatellen aika riskaabelia touhua. Siellä ensinnäkin törrötteli joitain nauloja, joihin olisi voinut itsensä teloa pahastikin mutta vielä pahempaa toki, jos olisi tarttunut uikkareista kiinni niihin - monesti kun tätä sukeltelua tuli harrastettua aivan yksikseenkin ilman seuraa/valvontaa.

Talvisaikaan herkkua oli koota lumesta sellainen alastulopatja ja sen jälkeen hyppiä voltteja tikapuilta tai jopa talon katolta. Ja ei kai sitä koskaan muistaakseni edes kenellekään käynyt mitenkään.

Stiga kelkan perässä oli todella suuressa suosiossa meilläkin, onneksi kelkka oli "vain" Lynxin kakspuokki, joka rajoitti pahinta vauhtia sinänsä varsin luontaisesti. Kyllä sieltäkin mustelmia tuli hankittua.

 

[finnjewel]

Lumikasaan hyppääminen talon harjalta (pudotusta 4-5 m) oli aika kivaa, kuntokin nousi kun tikapuita kiipesi.

Pommien rakentelu oli välillä aika tolkutonta. Polkupyörän pumpusta tehtiin säiliö ja täytettiin räkäpäistä saadulla ruudilla. Parin litran lasipurkkiin puolet bensaa ja tykinlaukaus sisälle, sytytyslanka purkin kannesta läpi. Komeat lieskat...

Jälkeenpäin ihmetyttää, että jatkuva paukuttelu ei enempää aiheuttanut takaa-ajoja ja rähjäämistä.

Kissa muuten lähtee tosi lujaa kun häntään pannaan ilmapallo narulla kiinni. Se pallo sitten aika pian onneksi puhkeaa kun kisumisu änkeää jostain pienestä raosta.

 

[purkki_paa]

Onhan noita tullut leikittyä, tässä pari oikeasti helvetin vaarallista leikkiä, mitä en omalle lapseni en mistään hinnasta tahtoisi leikkivän tai saatikka niitä mistään hinnasta enään tekisi:

- Kesäisin fillarilla ja talvisin pulkalla tuli laskettua omatekoiseen hyppyriin mäkeä ales....hyppyri "heitti" suoraan autotielle mutkan taakse. Eli mutkaan tuleva auto ei huomaa vasta kun mutkaan tullessa, että ajoradalla onkin lapsi pulkan/fillarin kanssa kaatuneena. Tai pahimmassa tapauksessa auto olisi ehtinyt mutkaan juuri kun pulkka/fillari +lapsi olisi lentänyt suoraan metrin päähän auton keulasta. Siinä ei edes nopeareaktioinen kuski ehdi sanoa kissaa saatikka lyömään jarrua pohjaan ennen kuin hyppyristä lentänyt lapsi olisi jäänyt auton alle. Kävi kakarana tuuri kun ei jäänyt auton alle...varsinkaan kun ei ollut edes pyöräilykypärää päässä.

-Junaradan kiskoilla leikkiminen ja alikulku siltojen koloissa pyöriminen junan tullessa siltaan...siellä kun sattui olemaan vanhoja pornolehtiä iso kasa yhdessä kolossa, joka tietysti sai ekaluokkalaisen purkki_paan kiinnostumaan kolosta erityisesti kavereidensa kanssa. Ihme ettei koskaan käynyt pahemmin. Tuli myös hengattua talvisin junan alikulkusiltojen läpi menevien halkasijaltaan ½ metrisissä putkissa, mitä pitkin isohko puro/pienehkö joki virtasi. Talvisin varsinkin jos jää olisi putken sisällä pettänyt, niin olisi putkessa ollut hukkunut aika suurella todennäköisyydessä.

 

[Jakke Huuliparta]

Siihen aikaan kun kondomeilla ei juuri ollut muuta käyttöä niin niitä pöllittiin läheisen bensa-aseman myymälästä ja kun mukana oli myös kaasusytkäreiden täyttökaasua eli butaaniako se nyt on niin resepti jännälle pommille oli valmis...

 

[The Great Cornholio]

Niitä on aivan aivan älyttömästi! Pulkalla jäisiä kallioita alas, pulkka aina paskana ja nappula kunnossa, kärtsääminen, ovikellon rämppääminen ja eikun karkuun, 2 tunnin päästä uudestaan, mummoansan tekeminen, rekka-autojen kivittäminen, elettiin siinä uskossa, että ei rekka siitä kärsi jos peräpäähän viskaisee kiven tai lumipallon, mutta pikkuautoja ei kivitetty koskaan kun olimme niin viisaita......

Ala-asteelle oli 1 km matkaa, jonka käveli 15 min ja toisin päin sen "käveli" 2-3 tunnissa, siinä sitten laskettiin kaikki mahdolliset mäet, hanskattiin ja leikittiin sotaa. Aina sai äiti olla korjaamassa haalaripuvun polvia ja perspuolta. Kesäisin taas pelattiin futista kotimatkalla.

Yksi hullummista on varmaan se kun muksuina juostiin valtatien yli ja kilpailtiin kuka uskaltaa juosta lähiten sen ohi menevän rekan tai auton ohi, ei siis mitään järkeä.

Kavereiden kanssa tehtiin myös lähimetsän lampeen joka kevät helvetinmoinen pato joka sitten avattiin, oli kiva katsoa kun tulva lähti liikkeelle ja vedet virtasi pellolle.

Siinä sitä nyt oli jonkun verran, tehtiinhän myös kaikkea kivaa mm. syötettiin lintuja, kasteltiin aina kerrostalon pihan kukat yms. yms..

EDIT:

Tuli myös hengattua talvisin junan alikulkusiltojen läpiohko puro/pienehkö joki virtasi. Talvisin varsinkin jos jää olisi putken sisällä pettänyt, niin olisi putkessa ollut hukkunut aika suurella todennäköisyydessä.

Sama juttu, mutta vain kesäisin, sekä putki oli hieman erilainen. Putki oli aina tyhjä, mutta 20.00-21.00 vedet taas virtasivat. Aina kun alkoi kohina niin tiesi, että nyt on kiire.

 

[-Niks-]

13 v jannuina mökillä aina kokeiltiin kuka pystyy olemaan avannossa jään alla pisimpään, eipä siinä sitten kauaa kukaan pystynyt olemaan ja kun eräs osallistuja jäikin veden alle liian pitkäksi aikaa ja melkein henki lähti niin siihenpä sekin "mukavuus" loppui. Onhan myöskin mökiltä mukavia pulkkamäki leikkejä missä on mennyt kylkiluita poikki, pari rannetta paskaksi yms. Näin meillä ja tahti ei ole yhtään muuttunut reilun kymmenen vuoden aikana.

Tietenkin vielä lussuilla ilmakivääreillä leikkiminen oli kivaa nahkatakit päällä, "ei se läpi tule" meiningillä.

 

[Mats Bedö]

Jos jatetaan kaikki holmoilyt sikseen (niista voisin kirjoittaa kirjan ja Vaahteramaen Eemelikin jaisi toiseksi) ja keskitytaan naihin hurjiin leikkeihin, niin erilaisista seikkailuista ja vakoiluista kertyy nykyaan henkeasalpaavia muisteloita. Elettiin 70-luvun loppua ja 80-luvun ihan alkua...

Harskin kanssa tuli vakoiltua pikkupaikkakunnan tehtailla. Kiipeiltiin korkealle. Tikapuita, erilaisia kasoja ja ikkunoita pitkin. Kykittiin jossain korkean huoneen/tilan ylanurkassa vakoilemassa prosessityontekijoita ym. Kuljettiin putkia pitkin kymmenen/kymmenien metrien korkeudessa jne. Naapurien vakoilut eivat aiheuttaneet vaaraa kenellekaan, koska elimme omakotialueella ja korkeita paikkoja ei siten juuri ollut.

Toinen juttu oli kulkea sillan (alla meni iso Lounas-Suomen joki) kaiteen vaaralla puolella. Vielakin naen joskus "painajaisia" niista keikoista. Sen sillan vieressa ollut junasilta tuli myos ylitettya varsin usein. Kaiteita ym ei ollut. Hypittiin vaan polkeilta toisille... Ja joskus oli helevetin liukasta.

Ai etta jos olisin isana saanut itseni kiinni, niin olisin saanut vielakin enemman selkaani skidina...

Holmoiltya tuli skidina siis yli ayraiden. Nykyaan olenkin sitten oikein mukava ja asiallinen heppu... lol.

 

[uljas]

Tässähän tulee vanhat hyvät ajat mieleen...

Jousipyssyleikeistä tulikin mieleen erään ystäväni Wilhem Tell-leikit. Oli laittanut ystävänsä päänsä päälle malboroaskin ja yritti ampua sitä jousipyssyllä. Nuoli ei ollut tietenkään perinteinen tylppä-malli vaan teräväkärkinen versio. Osumatarkkuus ei siinä iässä onneksi ollut kovinkaan tarkka ja nuoli suuntautui ohi "omenasta" ja alustasta.

Kyllä sitä saa jälkikäteen kauhulla muistella kaikkia älyttömiä leikkejä ja kolttosiaan... Naapureiden ovikelloja tuli rimputeltua ahkeraan ja metsässä salaa pommeja räjäyttelemässä ja muuten vaan metsää kulottamassa. Heikoilla jäillä taiteilu oli joka talvinen perinne. Yksi klassikko oli viinapullon täyttäminen vedellä ja jättäminen tien poskeen, itse seuraamaan pusikosta tilanteen kehittymistä. Koskenkorvapullot olivat yllättävä haluttua tavaraa.. vielä kun olisi saanut eräänkin vaarin ilmeen ikuistettua kun pulloa avasi...

 

[Snaipperi #16]

No joo onhan noita jotain.

1) Mopolla pulkan vetäminen oli aika suosikkileikkejä. Eipä siinä kaverilla ollut mopokorttiakaan vielä, mutta kuka sitä maaseudulla niin olikaan vahtimassa piha- ja mökkiteillä. Oli vaarallisia mutkiakin missä olisi voinut huonolla tuurilla seinään jne törmätä.

2) Sitten nyt koulumatkat itselläkin venyi, kun kyllähän sitä kaikenlaista säheltämistä keksi.

3) Pelattiin valehtelematta kovinta höntsylätkää muksuina, siinä oli ihan tosikyseessä useastikin ja varsinkin talvella oli mukava taklailla lumihankeen. Keväällä ja syksyllä taas hiekka ja kivet lenteli kun lämäreitä vedeltiin ja eihän siinä veskarilla mitään suojia ollut, joku pesishanska korkeintaan. Mailan tupista ja lavasta tuli vahingossa monestikin. Kyllä niistä peleistä monesti joku itkien kotiin lähti, vaikka tarkoitus oli vain pitää hauskaa yhdessä.

4) Sitten koulussa oli aina pientä painin poikasta ja vuorten valloituksia. Kaupungissahan ne lumivuoret kasaantuivat pikkuhiljaa ja oli aika jyrkkiä. Ne pelit monesti kiellettiin, vaikka purnausta kuului.

 

[Rocco]

Laitetaan tänne nyt vielä kaikkea muutakin...

Uutena vuotena piti aina rakennella omia pommeja. Pienemmistä pommeista aina ruudit pihalle, tähtisädetikkuja murenneltiin sekaan, tulitikkujen tulipäitä niinikään... Sitten vaan johonkin sillä hetkellä käsillä olleeseen astiaan, teipilllä kiinni ja sytytyslanka jostakin välistä sekaan. Eivät ne usein edes räjähtäneet, mutta iloisesti roiskivat kipinöitä suuntaan jos toiseenkin.

Mökillä tuli niinikään pikkunatiaisena kiipeiltyä kallion seinämää ylös. Ensin toki vietiin naru sinne päälle puuhun kiinni, ja kiivettiin kerta toisensa jälkeen sitä narua pitkin ylös. Joku 4-5 metrinen seinämä se oli ja oikeastaan aivan pystysuora. Ja alla tottakai muutama kivi...

Ja ne perinteiset minisukset... niillä tietysti aina lumien aikaan naapurimäkeen ja aivan hillittömiä hyppyreitä. Paras hupi oli tottakai pitää pituushyppykisoja. Kun ei muuten saanut selvyyttä kuka hyppää kauimmas niin joka hypyn jälkeen havuilla alastulorinne (eli tasainen osuus hyppyrin jälkeen) puhtaaksi ja siihen sitten jäi aina jäljet. Sitten vaan merkki vähän sivummalle. Noh, tottakai kerran tulin alas vauhdilla ja kuinkas ollakaan, sukset tökkäsi notkoon hyppyrin pohjalla, siitä yli neljä metriä pää edellä ilmassa, naamalleen alas ja ilmat pihalle. Varmaan viisi minuuttia piti maata että pääsi edes kääntymään. Mutta voitin kisan yli metrin erolla seuraavaan!!

 

[viza]

Molemmat kädet on minulta katkennut pentuna pyöräkisoissa. Vasen meni siinä kun ajeltiin kavereiden kanssa mäkeä alas ilman käsiä. Siihen kun vielä lisää sen että yritti ilman jalkoja ja törmäsi rotvalliin (katukivetys) niin ei hyvää seurannut. Pikkukivia on tosiaan mukava moottoritiesillalta tiputella alas, tuulilasit tykkää.

 

[Sir von Aulis]

Edellämainituista on tullut nämä ohiajavien autojen pommittaminen lumipalloilla ja pulkka moottorikelkan perässä kokeiltua, lisäksi näitä muita älynväläyksiä olivat mm. semmoisessa isossa istumakeinussa läheisellä leikkikentällä (huom. ei siis semmoinen puinen, mummola-mallin pihakeinu vaan sellainen lasten versio) leikki, jossa kaksi kaveria veivasivat seisaaltaan vauhtia, ja yksi seisoi selkänojalla, ja kun vauhti oli kovimmilllaan, niin viimeksi mainittu kaveri hyppäsi lakipisteen ollessa korkeimmillaan pois kyydistä. Semmosesta kolmen metrin korkeudesta on tullut mahalleen mätkähdettyä kertaalleen, pieni itku, ja eiku uudestaan.

Eräät leikit liittyivät läheiseen laskettelukeskukseen, ehkä rajuimmat leikit olivat perinteinen olivat "kuka hyppää pisimmälle", vauhdit alkoivat olemaan viimeisissä hypyissä semmoista ylhäältä syöksyllä alas hyppyrille-luokkaa, sekä toinen leikki oli "seuraa johtajaa metsäreitillä". Tuotakaan ei ole sen jälkeen tullut kokeiltua, kun erehdyin kaatumaan leikin tuoksinassa ja reisiluu katkesi eteeni sattuneen kuusen hyväilyssä.

Onneksi tässä vanhemmalla iällä on tuo itsesuojeluvaisto kehittynyt, hieman olen ihmetellyt, että kuinka tyhmänrohkea sitä on joskus kersana tullu oltua... :D

 

[Mats Bedö]

Joo, tulihan tuota valtateille ja moottoriteille kivittelyakin skidina tehtya, mutta en katsonut sen kuuluvan tahan otsikkoon. Luulin, etta tassa puhutaan itseenkohdostuvista "hurjista" leikeista, ei holmoilyista...

Se kivittely loppui muinoin siihen, kun enoni sattui ajamaan Kawa900:lla ohi ja naki mut ja kaverini siella kallion paalla. Tuli selkaan niin siina paikanpaalla kuin sitten himassakin...

 

[NemI]

Veistelyhän se oli ihan ykköshupi jossakin elämän vaiheessa. Siinä sitten eräänä lauantai-iltäpäivänä veistelin (porukoilta salassa tietenkin) jostain kepakosta olevinani lusikkaa tai jotain kauhaa ja hupsista rallaa. Puukko vasemman käden etusormeen, siihen suoraan rystysen alle, ja jumalattomasti verta tietenkin alkoi kivasti pulputa, että eikun paperia vaan haavan päälle ja vinnille piiloon.

Toinen kiva harrastus oli sitten virvelöinti. Noo, kerran sitten jäi koukku lumpeeseen kiinni ja pitihän sesieltä väkisin irti riuhtoa. Koukku tietysti kimposi suoraan kaulaan ja jäi sitten siihen roikkumaan. Tavoilleni uskollisena riuhdoin sen ihan itte irti ja meinin sitten sisälle nöyränä tiedustelemaan äitiltä, että oisko meillä laastaria...

Yks semmonen leikki oli kanssa mistä äiti ei oikein tykänny. Pompittiin nimittäin kaverin luona vanhan navetan katolta lumeen. Se hupi loppuikin itseasiassa siihen kun kaveri jäi vissiin hihastaan johonki kiinni ja murti kätesä kun rojahti sitten alas.

 

[pikkukatti]

Tuota lumen tai kivien heittämistä autojen eteen ei tullut harrastettua. Kerran ammuttiin tosin puhallusputkilla pihlajanmarjoja autoja päin. Maattiin bussipysäkin katolla, kunnes siihen ajaa poliisiauto. Ei alkuun tajuttu että se on poliisiauto vaan alettiin virittämään ammuksiamme. Kytät siihen pysähtyi ja me juostiin mettään karkuun. Ei ne perään kuitenkaan lähtenyt. Ja yksi mikä tuli kanssa mieleen oli hivutus. Siis seisotaan vastakkain parin metrin päässä toisista ja heitetään puukkoa toisen jalan viereen. Toisen pitää sitten siirtää jalka siihen mihin puukko jää. Omat jalat saa taas vetää yhteen jos osuu toisen jalkojen väliin. Ihme ettei puukko ollut ikinä kenenkään jalassa. Vaikka välillä oli koitettava heittää se puukko kaverin jalkojen väliin vaikka jalat oli melkein yhdessä.
Ja myöskin sitä katolta lumihankeen hyppimistä tuli harrastettua. Toisinaan jopa alasti, saunan ikkunasta livahdettua. Tai höntsäkiekkoa paljain jaloin talvella. Kuka kestää pisimpään voittaa. Tai muuten vaan korttelin ympäri juoksemista paljain jaloin talvisaikaan.

 

[Punainen kolmonen]

Oi niitä aikoja

Stigalla hemmetinmoisesta hyppyristä parinkymmenen metrin loikka. Tulos: Stiga lunastuskunnossa ja Stigan palaset kummassakin polvessa ja äitiä ikävä.

Ala-asteella oli skabana talvisin kuka uskaltaa heittää jääkokkareen korkeammalle ja puskea se alastullessa puoliksi. Samassa koulussa sopivasti aurinko porotti aina keväisin luokkahuoneeseen ja luokan pojilla tapana sokaista opettaja rannekellojen avulla. Siinä oli nauru herkässä ja opettajalla pinna kireällä kun 10 nullikkaa tähtää auringonsäteet silmiin.

Snadina loistoharrastus oli myös irrottaa raitsikoista ja busseista kaikki irtoavat ruuvit. Koripallotreenien jälkeen sitten vertailtiin kellä on eniten ruuveja.

Futistreenien jälkeen puolestaan oli tapana mennä kivittämään paikallisia spurguja. Treenikentän vieressä olevassa metsässä kun heillä oli oma majoitus. Harrastus loppui ambulanssin ja poliisin tullessa erään illan päätteeksi paikalle.