Lapsuuden hurjat leikit

[purkki_paa]

Kuinka moni muuten on kakarana osallistunut hernepyssy sotaan? Eli siis otettiin kortsu(hätätapauksessa meni kumihanskan yksi sormi, joka leikattiin irti) ja teipattiin sen avonainen puoli metalli- tai muovi putken päähän ja tiputettiin kortsuun herne. Sitten venytettiin ja ammuttiin herne sillä kortsulla putkea pitkin ohjaillen naapurin kakaroihin.

Itse pelasin kavereita ja kadun isompia poikia vastaan aina vähintään kerran viikossa tuota ja oli aina joka viikkoinen sota koulun jälkeen illalla meidän kadulla. Ja siihen aikaan kadun isommat pojat diilasivat kortsuja meille pienemmille aina rahaa vastaan, sillä kortsut kestivät paljon enemmän venymistä(=herneiden ampumista) mitä leikattu kumihanskan sormi.

Mutta monesti se herne jota naapurin kakarat ampuivat hernepyssystä osui pelottavan usein silmien lähelle...kun kelläkään ei tietysti ollut mitään suojalaseja. Ja kyllähän tuollainen herne, kun lähtee putkesta niin sen nopeus lienee lähemmäksi yhtä nopea mitä ilmakivääristä lähtevä luoti....ei ehkä sentään ihan niin nopeasti mutta kuitenkin aika nopea. Eli jos se olisi silmään osunut, niin sokeaksikan siinä olisi tullut hyvin suurella todennäköisyydellä.

Itselläni oli oikein kahta mallia "aseena"...lyhyt 6 senttinen metalliputkesta tehty hernepyssy jolla oli tarkoitus ampua ns."lähitaistelussa". Se oli nopea "ladata" ja sillä oli suht koht nopea ampua monta hernettä putkeen. Sitten sniperinä oli sellainen 1,5 metriä pitkä muovi putki ja sillä oli helpompi tähdätä luonnollisesti, joten sillä ammuttiin kun kytättiin jossakin kulman takana piilossa ja leikittiin tarkka ampujaa :D ....mutta oli hidas ladata. Toki oli kokeiluina "konekivääriä", eli oli monta hernepyssyä teipattu rinta rinnan...mutta tämä oli budjettiini liian kallis ylläpitää ja se oli epäkätevä kantaa mukana "sodassa"....joten sen kehittely jäi sitten :D .

Luonnollisesti kortsuihin meni viikkorahoista vähintäänkin puolet aina, jollei enemmänkin jopa.

 

[peno]

Mopolla on vedelty jos jonkinlaista härveliä. Myöskin jyrkältä harjakatolta on laskettu perse edellä, kerran luulin että häntäluu murtui, mutta onnekseni näin ei käynyt.

Roomalaisilla on käyty lukemattomat kerrat sotaa, välillä oli jopa thunderkingitkin mukana. Romurallia vedeltiin pellolla, se vasta hauskaa olikin. Veneestä on tullut hypittyä täydessä vauhdissa.

Nyt just ei tuu muuta mieleen, mutta hauskaa on ollut.

 

[The Great Cornholio]

Täytyy hiukan kertoa tuosta "mummoansasta", eli. Mennään hissin kanssa alaspäin ja juuri ennen kuin ollaan alhaalla painetaan stop nappulaa, jolloin siihen jää hiukan sitä kompastumisvaraa. Eniten harrastettiin tätä yhdessä juoppotalossa, kun tiesimme, että lähes jokaisella talon asukkaalla huppu heiluu.

Oli mukava mennä siitä sitten ykköskerrokseen kuuntelemaan, kun äijä leviää hissiin ja juuri suurella vaivalla hankittu kossupullo hajoaa hissiin juopon seuraksi. Muutaman kerrat oli aika pahoja, kun juopot arvasi mistä on kyse ja sitten alkoi takaa-ajo, onneksi spurgut ei jaksaneet juosta 2 kerrosta korkeammalle niin pääsimme aina jotenkin talosta ulos, vaikka vaikeaa se oli.

Pidemmän päälle tossakin olisi voinut käydä huonosti niin meille räkänokille, kuin juopoilekkin.

 

[Jape]

Onhan sitä tullut kaikenlaista uhkarohkeaa lapsuudessa kokeiltua.

- Talvisin yks naapuri veti viritetyllä mopollaan meitä pulkalla perässään. Mentiin varmaan kuuttakymppiä pitkin katuja, jossa kulki myös bussit. Muutaman kerran mutkassa tuli läheltäpiti -tilanteita. Myös järven jäällä mentiin mopon perässä luistimilla, mutta siihen kyllästy nopeasti kuin ei kai ollut tarpeeksi vaarallista.

- Uutenavuotena läjästä paukkuja kaivettiin ruudit ulos ja väsättiin omia pommeja. Niitä sitten mm. naapureiden postilaatikoihin. Tosin kaupasta ostettu ThunderKing (Ne alkuaikojen Tosi jytkyt versiot) teki postilaatikoista vähintään yhtä selvää jälkeä. Naarurissa asuneen yläasteen äidinkielen maikan postilaatikko muuten hajosi säännöllisesti joka vuosi. Linja-autojen alle myös heiteltiin noita pommeja ja muutaman kerran juostiin oikeen kunnolla, kun kuski juoksi vähän matkaa perässä.

- Kesäisin kaverin mökillä kierrettiin korkeita kalliorantoja, joista hypittiin veteen. Läheltä löytykin n. 6 metriä korkea kallio, jonka päältä tultiin varmaan kaikissa mahdollisissa asennoissa alas. Veljeni havitteli vielä korkeampia paikkoja ja hyppäsi myös eräältä Mikkelin lähellä olevalta sillalta, joka oli muistaakseni 13 metriä veden pinnasta. Itse en uskaltanut hypätä kuin uimarannan hyppytelineiden kympistä.

- Minisuksilla eli minareilla tuli laskettua siellä sun täällä. Ne eivät tosin lopulta enää riittäneet, vaan piti mennä kotimme lähellä olevaan jyrkkään metsämäkeen laskettelusuksilla. Sinne tehtiin iso hyppyri, josta lensi parhaimmillaan lähes kymmenen metrin leiskautuksia puiden välissä.

- Hernepyssyllä tuli ammuttua ohi ajavia autoja ja lumipalloilla heitettiin busseja.

- Keväisin poltettiin kevätauringon lämmössä läheisen pellon reunaheinikoita. Kerran tuli levisi aika isolle alueelle, ei sentään tullut palokunta, mutta naapurit kyllä antoivat palautetta.

- Kerran pidettiin omia pikkujouluja taloyhtiön autotallissa ja samalla hypittiin erään museoauton katolla, joka meni ruttuun ja siitä tulikin melkoinen episodi naapureiden kesken. En muista tuliko siitä mitään korvausvaateita.

- Potkurikiilailu oli myös talvista hupia. Yksi istui kyydissä ja yksi saattoi olla vielä ohjaajan välissä, jos oli pieni sälli. Sitten vaan muita (mukana 2-3 potkukelkkaa) kiilailemaan ja muutoin tönimään alamäessä penkkaan ja voittaja tietysti selvisi alas pystyssä.

- Asuinalueemme katuvalot sai muuten kovaa potkaisemalla pimenemään. Ne tosin sitten syttyivät muutaman minuutin kuluttua. Toisinaan tuli potkittua melkein koko rinki pimeeksi ja muutama lamppu ei edes enää syttynyt.

Tuossa muutamia, joita tulee näin äkkiseltään mieleen. Jos olisi omia lapsia, niin kyllä tulisi hieman tarkemmin katsottua perään, enkä varmaan antaisi noihin kaikkiin leikkeihin ryhtyä. Kertaakaan ei tosiaan mitään pahempaa sattunut, mutta läheltäpiti aika monta kertaa.

 

[El Lude]

Oi niitä aikoja, kun tuli oltua pikku poikana todella hurja!
Minä olen ajellut leikkiautolla oikealla autotiellä. Lisäksi olen ampunut nallipyssyllä ilmaan. Olen myös heittänyt hiekkaa naapurin tytön silmille. Eikä tässäkään vielä kaikki; olen tappanut ainakin yhden muurahaisen. Kyllä sitä on nuorna poikana tullut oltua hurja ...

 

[Mats Bedö]

Kas kun et syonyt marmeladia! Raakana!!

 

[Turder]

Jo mainittuihin voisin laittaa mm. pulkalla/stigalla/liukurilla laskeminen laskettelurinteiden bokseista. Enää en uskalla mennä edes skimboilla kaikista.

Kaverit harrasti myös pulkan/stigan sitomista paikallisbussin perään.

 

[Claudius]

Yksi sellainen hauska "leikki", jota isoveljeni kanssa harrastettiin oli polkupyöräravit. Tuon valmistelut alkoivat siten, että molemmille etsittiin jostain fillarit. Katsottiin, että renkaissa on ilmaa ja varmistettiin pyörän muu toimivuus. Sitten viritettiin fillarin sarviin naruista ohjat oikean pituisiksi. Narujen päihin tehtiin lenkit, joista oli hyvä ja tukeva pitää kiinni. Lisäksi jostain puusta karsittiin riittävän pitkä oksa, joka toimitti ajopiiskan virkaa. Ajan mittaan kuitenkin havaittiin, että vanhoista ja rikkinäisistä virvelin vavoista sai huomattavasti kestävämpiä piiskoja. Nyt oli kaikki tarpeelliset alkutyöt tehty ja itse leikki saattoi alkaa.

Jutun juoni oli se, että mentiin tietä myöten mäen korkeimmalle kohdalle, asetuttiin rinnakkain, istuttiin pyörän tarakalle ja yhden polkaisun avittamana lähdettiin liikkeelle. Voittaja oli se, kumpi ensin ylitti mäen alla olevan ennalta sovitun maalilinjan. Ohjaaminen tapahtui luonnollisesti noiden narujen avulla, jotka oli sarviin viritetty. Mitä pidemmät narut, sitä todenmukaisemman ajoasennon sai aikaiseksi. Ohjaaminen tosin oli silloin vaikeampaa. Piiskaa käytettiin lähinnä tiukkojen loppukiritaistojen lisämausteena. Mitään hyötyähän siitä ei oikeasti ollut, pikemminkin haittaa. Töniä ei saanut, eikä muutenkaan koskea toiseen "lähdön" aikana. Kiilaaminen ei varsinaisesti ollut kielletty, mutta kiilaustapauksissa jälkipelit olivat varsin kiivaita.

Mielenkiintoisia tilanteita syntyi, kun sarviin kiinnitetty naru katkesi tai jostain muusta syystä irtosi. Silloin mentiin nurin niin, että rytisi. Kolarit olivat myös melko yleisiä, varsinkin alkumatkasta, kun piikkipaikkaa haettiin hinnalla millä hyvänsä. Pahin tapaus sattui, kun itse ensin jostain syystä kaaduin kisan puolivälissä. Rinnakkain oltiin menty siihen asti. No veljeni sitten fiksuna miehenä kääntyi katsomaan taakseen ja nauramaan räkäisesti kuperkeikalleni ja samalla epähuomiossa ohjasi pyöränsä suoraan tien vieressä olevaan ojaan. Mustelmilla tosin siitäkin selvittiin. Sen verran sentään oli järkeä päässä, että millään vilkkaalla tiellä emme tuota harrastaneet, vaan ratanamme toimi hiljainen hiekkatie.

Edit. Sen verran vielä lisään, että viime kesänä laskin tuota samaa mäkeä ihan normaalisti fillarilla ja nopeusmittarin mukaan siinä saa reilusti yli 30 km/h:n vauhdin. Ennen kyseinen tie oli lisäksi kovempi, joten silloin maksimivauhdit olisivat olleet suuremmat. Tosin eihän niillä meidän fillareilla tietenkään noita vauhteja hätyytelty, mutta varmasti paljon yli kahtakymppiä kuitenkin.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Kuinkahan kauan Suomen laissa menee, että tietyntyyppiset murtautumiset, ilkivallanteot ja kaikenlainen helevetin typerä riekkuminen vanhenee rikoksena? Ennen en taida uskaltaa vastata täysilaidallisella... Vaikka ikääkin on jo kohta kolmesataa vuotta, parempi pysyä lärvi ummessa.

Kaikki mistä sai äänen "poks" tai "PUM" kuulumaan, oli mitä mainointa hupia. Pommien rakentelu, räjäyteleminen ja tarvikkeiden hamstraaminen olivat kova sana. Etenkin silloin kun yksi kaveri löysi jostakin vanhan ladon takaa kivikasasta jotain toisen maailmansodan aikaisia sytyttimiä. Yksi neropatti oli jo jyvällä miten ne saadaan räjäytettyä (helvetin hapettuneita ne sytyttimet, eipä meitä haitannu)... Bensiiniä mehukattitonkassa, sähköjohtoa, sytyttimet ja auton akku mukaan. Komeat liekit, ja yksittäisinä mossahduksina hienosti pistää päreiksi puuta ne sytyttimet. Turvalasithan kuuluivat luonnollisesti varustukseen, sekä muutkin räjäytystöissä vaadittavat turvatoimet olivat hyvin hanskassa.

Lumihankeen katolta, kestohitti. Sivuunkirjoittaneen nilkat kiittivät tuosta ideasta Tornion sukulaisia. Eihän se pikkunaskali mitä itse silloin olin, älynnyt ettei huhtikuiset hanget enää ole välttämättä niinkään pehmeitä... katolta jäälle ja molemmat nilkat paskaksi.

Impparisotasta piti olla silloin tällöin. Silloin jouduimme lopettamaan (vanhempien painostuksen vuoksi), kun yhdellä sotavammasairaalassa käymättömän selästa tuli mätää... sieltähän löytyi impparin pati!

Vitun idioottejahan sitä, mutta ei auta. Lapset on lapsia ja leikki on lasten työtä!

 

[JoukaHainen]

hmmz

Ensimmäisenä tulee mieleen kaikki wannabe jackass leikit. Käännettiin kärryt kaupasta ja sitten mentiin laskemaan pikku mäkiä, ei siinä ikinä kuitenkaan pahempaa käynyt.

Mutta on sitä jotain hauskaakin tehty, paperiroskakorilla laskeminen talvella! Siitä ei enään hupi parane!! Aina roskis täyteen possee, n. 3-4 poijkaa sujahti koriin helposti ja pari räkänokkaa antoi sitten vauhtia. Ihan kivat vauhit siinä aina tuli ja mäkikin oli kivan jyrkkä. Alhaalla oli oja ja puita välillä työnsimme ojaan ja jengi sinkoili korissa mukavasti myös puuta päin oli kiva työntää.. Oli vähän kuhmuja, mustelmia, haavoja, mutta oli se kaikki kyllä sen arvosta.. hui hui suosittelen lämpimästi kaikille joilla on mahdollisuus moiseen hauskan pitoon! ;)

edit: eihän tuo yks nyt mikään leikki ollut niin mitä turhaa pitämään...

 

[Streider]

Mitä tässä nyt mieleen tulee, niin ainakin ala-asteella meillä oli iso jäinen rinne koulun vieressä, ja sitä sitten laskettiin isolla porukalla alas välituntisin. Rinteen puolivälistä hyppi aina lisää porukkaa kyytiin, ja lopuksi rinnetta alas meni kauhea porukka kasassa kovaa vauhtia. Ikävintä (mukavinta?) oli se, että mäen lopussa oli porukkaa istualtaan ja kengät rinnettä kohti... Taidettiin kutsua stoppareiksi. Joten jos sattui porukkaa olemaan kasassa tarpeeksi ja itse alimmaisena naama edellä meni alas rinnettä, niin kyllä siellä silloin tällöin verikin lensi. Haastavan mukavan vaarallista, ei koskaan tiennyt miten lasku päättyy kun jäälle lähti. Taidettiin se jäämäen laskeminen sitten joskus kieltääkin, kun pentuja alkoi valumaan talvisin koulusta kotiin paikat ruhjeilla/verillä. Mutta perkele hauskaa oli niin kauan kun sitä kesti!
Nyt kun vielä mietin, niin rohkeimmat lähtivät laskemaan rinnettä seisten alas, ja sitten ne jotka kiipesivät rinteen vieressä takaisin ylös, saattoivat kaataa laskijan kamppaamalla/hyppäämällä jalkoihin, tai muilla tavoilla. Silloinkin kyllä tuli osumaa huolella jos sattui lähtemään pahasti jalat alta.

Samaisessa koulussa oli myös lumisota-alue erikseen, ja jos sen alueen rajan ylitti, tuli sinusta melko vapaata riistaa. Omalla vastuulla. Siellä ne 5-6 luokkalaiset olivat ja sitä muutamaa vuotta nuorempana piti onneaan koittaa jos osumilta välttyisi, kai siitä jotain kilpailua meidän pienempien keskuudessa oli, että kuka uskaltaa mennä pisimmälle sinne alueelle. Kyllä oli kivaa kun olivat jäädyttäneet palloja aamusta ja päivällä paukahteli murikkaa päähän. Kyläkoulu ja meininki oli kivaa. Vaikka mitä säätöä oli aina.

Sitten kun koulu vaihtui isompaan muuton vuoksi, oli meno rajattua ja plääh, ei ollenkaan riskiä mukana. Aina jos jotain hiemankin extremeä keksi, heti oltiin kieltämässä. Kyllä kaiteita pitkinkin oli kiva liukua talvisin, niin kauan kun ei pahemmin osumaa tullut otettua.

Mitä taas vapaa-aikana tuli pentuna tehtyä, niin talvisinhan jääkiekko ja kaikenlainen pulkkailu oli kovassa suosiossa. Myös jonkinasteista vuorikiipeilyä ainakin veljeni kanssa harrastimme viereisellä kalliolla kotimme vieressä, joka ei kyllä vieläkään kauheen pieneltä näytä, jyrkkä tiputus lopussa ei houkuttele enää. Joskus sitä laskettiin ylhäältä alaskin, jos alas oli kertynyt tarpeeksi lunta. Ihme etteivät jalat menneet poikki koskaan... Sen vain muistan koska asia on edelleenkin niin, että jos jotakin leikeissä sattui, se olin minä joka osumat otti. On mennyt nilkat ranteet selkä hampaat pää ja vaikka mitä. Eikä se edelleenkään tosiaan ole loppunut, kiekkoillessakin osumat tulevat aina omalle kohdalle.

Olihan sitä kaikkea muutakin mitä duunailtiin, kaikenlaista katoilta hyppimistä ja kiipeilyä, jossa aina jotakin pientä sattui. Aina piti allekirjoittaneen yrittää olla ainakin yhtä hyvä kuin muut, koska olin 2-3vuotta muita nuorempi, ja siinähän sitä aina sattuu ja tapahtuu.

Voi niitä aikoja...

 

[Jykke1978]

Itselleni tulee ekana mieleen talvisin lähes päivittäiset rattikelkkojen romurallit, eihän se sellaisenaan mikään kovin hurja juttu ole, mutta kun mäki jossa sitä harrastettiin oli aika jyrkkä ja kapea ja puut ja kivet reunustivat sitä koko matkalta ja mäen kapein kohta oli noin metrin levyinen niin se teki hommasta hurjemman. Tuon kapeimman kohdan vasemmalla puolella alkoi metsä heti, kun taas oikealla puolella oli puu jonka vieressä oli heti iso kivi.

Toinen mitä harrastettiin rattikelkoilla useasti oli mäkihyppy tuon romurallimäen vieressä olleessa lyhyessä, mutta todella jyrkässä mäessä. Hyppyriin sai todella kovan vauhdin ja alastuloa alue oli yleensä aivan jäässä ja siinä tulikin loukkaantumisia aika useasti, onneksi vakavilta loukkaantumisilta vältyttiin. Mäessä oli juuri ennen tuota hyppyriä pieni pomppu ja jos siinä ei ollut tarkkana niin hyppyriin tultiin takakenossa ja silloin yleensä alastulo tehtiin selällään.

 

[Streider]

Itselleni tulee ekana mieleen talvisin lähes päivittäiset rattikelkkojen romurallit, eihän se sellaisenaan mikään kovin hurja juttu ole, mutta kun mäki jossa sitä harrastettiin oli aika jyrkkä ja kapea ja puut ja kivet reunustivat sitä koko matkalta ja mäen kapein kohta oli noin metrin levyinen niin se teki hommasta hurjemman. Tuon kapeimman kohdan vasemmalla puolella alkoi metsä heti, kun taas oikealla puolella oli puu jonka vieressä oli heti iso kivi.

Toinen mitä harrastettiin rattikelkoilla useasti oli mäkihyppy tuon romurallimäen vieressä olleessa lyhyessä, mutta todella jyrkässä mäessä. Hyppyriin sai todella kovan vauhdin ja alastuloa alue oli yleensä aivan jäässä ja siinä tulikin loukkaantumisia aika useasti, onneksi vakavilta loukkaantumisilta vältyttiin. Mäessä oli juuri ennen tuota hyppyriä pieni pomppu ja jos siinä ei ollut tarkkana niin hyppyriin tultiin takakenossa ja silloin yleensä alastulo tehtiin selällään.

Toi se oli vasta siistiä hommaa, unohtui omasta selostuksesta kokonaan.
Ihan parasta kyllä talvisin romurallit stiigoilla ja pulkilla, voi että, kipua tuskaa ja suuria tunteita. Se se oli hienoa hommaa kiilata kavereita päin puuta, ojaan, tai vieläkin mukavempiin paikkoihin. Hyppyreitäkin rakenneltiin romurallirinteeseen, joten jos siihenkin sai kaverin kiilailtua, oli komeat ilmalennot taatut. Voi voi, oli se kyllä se lapsuus hienoa.

 

[KJ hunter]

Kuinka moni muuten on kakarana osallistunut hernepyssy sotaan? Eli siis otettiin kortsu(hätätapauksessa meni kumihanskan yksi sormi, joka leikattiin irti) ja teipattiin sen avonainen puoli metalli- tai muovi putken päähän ja tiputettiin kortsuun herne. Sitten venytettiin ja ammuttiin herne sillä kortsulla putkea pitkin ohjaillen naapurin kakaroihin.

Ihan tulee tippa linssiin, kun muistelee noita aikoja. Välillä ammuttiin mitä sattuu, harvoin kuitenkin ketään ihmistä. Tuo muuten lähti aivan mukavaa vauhtia, silloin tällöin kimpoili minne sattuu.

Yksi hauska tapahtuma oli se, kun isoveljen kanssa harrastimme ko. touhua kerrostalon parvekkeelta ohi ajaviin autoihin, yksi auto pysähtyi. Tietenkin kuski oli raivoissaan ja oli lähes varma, että autoa oli ammuttu ilmakolla, kuski oli näkevinään ilmakon pään. Heh, kaikkea sitä sattuu.

Herneitä meni tuohon aikaan paljon, välillä lähikaupan myyjä heittikin: "onkos pojat taas tekemässä hernesoppaa".

 

[Jape]

Kuinkahan kauan Suomen laissa menee, että tietyntyyppiset murtautumiset, ilkivallanteot ja kaikenlainen helevetin typerä riekkuminen vanhenee rikoksena? Ennen en taida uskaltaa vastata täysilaidallisella...

Vanheminen riippuu rikoksesta. Tässä lainaus laki24.fi -sivuilta:

"Murha ei vanhene koskaan.
Rikoksen syyteoikeus vanhenee, jos aikaa sen teosta kuluu,
- 20 vuotta, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta yli 8 vuotta.
- 10 vuotta, jos ankarin rangaistus on yli 2 vuotta ja enintään 8 vuotta vankeutta.
- 5 vuotta, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään 2 vuotta vankeutta.
- 2 vuotta, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta tai sakkoa."

Eiköhän nuo lapsuuden aikaiset vähän rajummatkin temput ole jo vanhentuneet, joten anna tulla vaan tarinaa tähän ketjuun!

Kerroin jo tuossa aiemmin pätkiä omista kohlauksista ja nyt kun on muiden juttuja lukenut, niin hyvin samantyyppisiä leikkejä on tullut leikittyä. Sen verran mukavia muistoja niiltä ajoilta kuitenkin jäi, että ihan piristävää niitä tässä yhteydessä on taas muistella.

 

[Mikko78]

Pentuna tuli käytyä Helsingissä heittelemässä ohikulkijoita kanamunilla. En tiedä miksi Helsinkiin asti piti mennä, itse asuin silloin Espoossa. Oltiin sellaisella yläpihalla, josta oli hyvä kytätä alas kävelytielle.

Sen verran "herrasmiehiä" oltiin jo siihen aikaan, ettei naisia ja tietenkään muita lapsia heitelty. Eräs pukumies sai osuman salkkuunsa ja olkapäähän. Olen jälkeenpäin miettinyt, että onkohan herraa mahtanut vituttaa mennä töihin.

 

[repe_joke]

Onhan tuota itsekkin tullut lapsena harrastettua kaikkea tyhmää.

Minareilla oltiin serkkujen kanssa tönimispeliä. Ideana oli siis yksinkertaisesti, että lähdetään mäen päältä vauhtiin, ja koitetaan töniä toinen nurin. Metsän keskellä laskiessa ei niin fiksua. Ihme kyllä puuhun ei osuttu kertaakaan.

Talon katolla on tullut leikittyä liukumäkeä. Kerran melkein tulin katolta alas, ja lopetin sen leikin siihen.
Muutenkin tuli keikuttua siellä katolla vähän turhankin paljon vaaroihin nähden.

Urheilukentän kopin katolta on tullut hypittyä epämääräiseen patjapinoon, vaikka minkälaisia hyppyjä. Itselleni ei sattunut mitään, mutta yksi kaveri mursi jalkansa, kun löysi patjapinon keskeltä tyhjän kohdan hyppynsä alastulo kohdaksi.

On tullut juostua autotien yli mahdollisimman monta kertaa ennen kuin auto tulee.

Nämä tuli ensimmäisenä mieleen. Kait sitä on muutakin tyhmää tullut tehtyä.

 

[Dynamo]

Ei varsinainen leikki, mutta kuitenkin: olkakyyti. Toisella kaverilla on mopo (mieluiten viritetty), ja toisella polkupyörä. Fillaroitsija ottaa sitten mopoilijan olkapäästä kiinni ja paikasta a paikkaan b siirtyminen helpottuu huomattavasti. Tuli harrastettua yleisillä teillä, etenkin hiekkatiellä, jossa oli nimismiehenkiharoita, vauhtia sen viritetyn mopon kanssa n. 60 km/h. Ei paljoa järki päätä pakottanut.

 

[Salama15]

Laitetaan nyt pari fiksuimmasta päästä:

- mopon perään köysi ja minisukset jalkaan => WIUH

- huopatossut jalassa linja-auton takapuskurista kiinni ja ilmainen kyyti seur.pysäkille (kerran tosin jäätyi villatumput siihen puskuriin kiinni, oli siinä selittämistä)

- toisesta päästään umpinaiseen (n.metrin mittaiseen) metalliputkeen poralla reikä (siihen umpipäähän, ei kestänyt porata kuin jotain tunnin), pikavierailu vaarin ruutivarastolla (latasi itse haulikon paukut), n.ruokalusikallinen tuota ruutia putken pohjalle, pesäpallo putken sisään (oli kohtuu tiukka sovitus), vessapaperista tulilanka, "tykki" ojanpohjalle ja TULTA !!

Jos oma natiainen tekis noista mitään niin saattaisi olla peräpää hellänä;-)

 

[Vimes]

Kuinka moni muuten on kakarana osallistunut hernepyssy sotaan? Eli siis otettiin kortsu(hätätapauksessa meni kumihanskan yksi sormi, joka leikattiin irti) ja teipattiin sen avonainen puoli metalli- tai muovi putken päähän ja tiputettiin kortsuun herne. Sitten venytettiin ja ammuttiin herne sillä kortsulla putkea pitkin ohjaillen naapurin kakaroihin.

Meilläpäin Pohjois-Helsingissä kyseistä viritystä kutsuttiin nimellä Lutku. Lutkusotia tuli harrastettua enemmänkin eräässä vaiheessa elämää.

Toinen mielenkiintoinen harrastus oli mallia kuka hyppää vikana kyydistä. Eli mentiin kavereiden kanssa pulkamäen huipulle ja lähdettiin alaspäin samaan aikaan. Osallistujat saattoivat olla omissa laskimissaan tai useampia samassa pulkassa. Useampi matkustaja tarkoitti tottakai enemmän vauhtia joten useimmiten yhdessa stigassa/pulkassa oli vähintään 2 henkeä. Se joka hyppäsi vikana kyydistä oli voittaja. Mielenkiintoiseksihan tuonteki se seikka että meidän mäessämme ei ollut alla käytännössä yhtään tasaista vaan ensin hiihtolatu ja sen jälkeen metsää. Mustelmat olivat taattuja myös hävinneillä sillä ainoa keino selviytyä skutalta oli hypätä kyydistä ja antaa menopelin mennä menojaan.

ps. Tuosta autojen heittelystä lumppareilla olen kuullut myös extreme-version. Eli kun pizza-taxi oli jättänyt autonsä käyntiin kadulle niin eräs noheva jamppa oli ollut kyttämässä lumipenkassa.Kun pizzakuski oli ovella toimittamassa pizzaa niin tämä kaveri oli lappanut lumilapiolla auton täyteen lunta. Pakomatka oli sitä extreme-osuutta. En siis ole itse tehnyt tätä, sentään. Jotain rajaa...:)

 

[Thibauld]

Ei varsinainen leikki, mutta kuitenkin: olkakyyti. Toisella kaverilla on mopo (mieluiten viritetty), ja toisella polkupyörä. Fillaroitsija ottaa sitten mopoilijan olkapäästä kiinni ja paikasta a paikkaan b siirtyminen helpottuu huomattavasti. Tuli harrastettua yleisillä teillä, etenkin hiekkatiellä, jossa oli nimismiehenkiharoita, vauhtia sen viritetyn mopon kanssa n. 60 km/h. Ei paljoa järki päätä pakottanut.

Noin meikalainenkin antoi kaverille kyytia kevarilla. Sataa yritettiin mutta hitto se irrotti 97 jalkeen. En kylla vielakaan tajua miten se maastopyoran rotisko pysyi kasassa. Oli kuulemma hemmetin vaikee pysahtyy. Miksikohan?...

Kaikenlaisia tunneleita kaivettiin talvella lumeen kesalla hiekkakuopan seinamiin ihme ettei kukaan jaanyt loukkuun kun kerran sortumiakin sattui.

Kaikenlaisia ninja aseita rakennettiin mm. puisia kapuloita ja peltisia heittotahtia mutta ei niissakaan sodissa suurempia vammoja tullut.

Kiva leikki oli myos pistaa sytysnestetta sellaiseen ruisku/sumute pulloon milla kukkia sumutetaan. Sitten palamaan lukittu sytkari rautalangalla siihen suuttimen eteen niin sai komean liekinheittimen...

 

[Uleåborgir]

Huvinsa kullakin

- Olin 7-vuotias vuonna -85 kun harrastin ikätoverini kanssa Oulun ohitustiellä tavaranheittely moottoritielle -leikkiä. Aluksi tavara oli pientä, kaljatölkkejä korkeintaan. Purkki tielle ja pusikkoon piiloon katsomaan kun auto ajaa sen päältä ja karkuun.

Olin parhaan kamuni kanssa leikkimässä tavaranheittoa moottoritielle, kun tavarat alkoivat suurentua. Tielle meni mm. tyhjiä jäähdytinnestepulloja ja joitakin muovisia isoja kanistereita. Oli hienoa, kun auto ajoi sellaisen päälle ja esine meni tuhannen pillun päreiksi. Yhdestä rekasta puhkesi rengas, se oli parasta. Eräs paskantärkeä eukko soitti poliisit ja leikki loppui pidätykseen.

- Vesitornin kaiteen yli kiipeäminen huvitti minua ja kaveriani 90-luvun taitteessa. Oulussa pääsi ennen vanhaan kolmella markalla Puolivälinkankaan vesitornin huipulle ihailemaan maisemia. Siinä oli kuitenkin kaide ja sen toisella puolella noin 2,5 metriä leveä betoninen taso ja sen jälkeen noin 70 metrin suora pudotus asvalttiin.

Monesti juostiin sillä tasolla, mutta henki oli lähteä vasta, kun olin polvillani aivan tason reunalla ja katselin alas. Horjahdin, ja siinä syntyi se 50-50 -tilanne horjahtaako eteenpäin vai taaksepäin. Siitä päätellen, että kirjoitan tätä, horjahdin taaksepäin.

- Ilotulitusrakettien virittely ja huolimaton käsittely näytteli pääosaa 93-94 -vuodenvaihteessa. Silloin raksuissa ja pommeissa oli vielä ytyä. Ensin räjähti muuan postilaatikko tykinlaukauksella, poliisiasia ja minä ainoa yli 15-vuotias, asia selvitettiin rahalla.

Samana iltana sain kissanpierun 5 metristä silmäkulmaan. Luulin, että kaveri sytytti kiinalaista tai muuta sellaista, mutta se olikin kissanpieru. Yhtäkkiä kopsahti silmän vieressä ja verta alkoi valua norona hankeen. 2 cm vasemmalle alaviistoon, niin raketti olisi luultavimmin uponnut silmämunan sisälle ja räjähtänyt siellä.

- Seuraavana päivänä yksi kaveri sai kissanpierun munille ja sama kaveri sai käteensä kolmannen asteen palovamman kun erinäisistä pommeista kerätty ruutikasa paloi hätäisesti kun tyyppi sytytti sen suoraan sytkärillä.

 

[Valabik]

Meilläpäin koulumatkat mentiin talvisin bussirodeolla. Eli siis kaveriporukasta yksi vuorollaan meni bussiin ja kaverin maksaessa muut juoksivat bussin takapuskuriin roikkumaan ja kuskihan ei nähnyt peileistä sitä kun keskittyi maksavaan asiakkaaseen. Takapuskurissa roikkuen yleensä päästiin koko 2 km matka. Vaarallisia tilanteita kuitenkin sattui kun tiessä sattuikin olemaan sula kohta niin sitten mentiin ympäri ja lujaa. Harvoin kuitenkaan tuli autoja perässä, luojan kiitos.

Kertaalleen sitten kuski kuitenkin huomasi meidät ja veti herneen nenään ja rykäisi pakin päälle pysäkillä. Kaikki neljä roikuttiin bussin alla bussin pakittaessa ja yhdellä, luojan kiitos suht keskellä olevalla kaverilla irtosi ote ja luojan kiitos bussi pysähtyi miltei saman tien ja lähti eteenpäin. Se olikin viimeinen kerta kun bussilla ratsastettiin kouluun, eikä liikaa kyllä menty luvallisestikaan enää :D

 

[Amerikanihme]

Lapsi on terve silloin kun se leikkii, mutta sairas kun se ei tajua lopettaa...tai pitäisikö sanoa kun touhussa ei ole enää järjen häivääkään. Yllättävää kyllä, en huomannut kenenkään puhuvan rullalautailusta eli skeittailusta, eikös se ole se suosikkitapa nykyisin saada itsensä enemmän tai vähemmän invalidiksi?

Joitakin tyhmiä juttuja tuli tehtyä itsekin pienenä, useimmiten tosin toisen tai ryhmän pakottamana. Naapurin maajussin kuivurin pihalta käytiin varastamassa polttoainetta tankista, jonka seurauksena maajussi kulki ympäriinsä kännipäissä huudellen ja uhoten repivänsä meiltä munat irti. Mäkihyppyä tuli yritettyä pihan mäestä kilpahiihtosukset jalassa, ei järkevä idea -> solisluu murtui. Lumisodassa tuli pallo suoraan silmään, ehkä jotain kivestä tai jäätä sen sisällä, ja näkö ei koskaan palannut normaaliksi siinä silmässä. Kyllä lapsuus oli sitä parasta aikaa, mutta nämä tyhmyydet olisivat kyllä saaneet jäädä tekemättä/tapahtumatta.

 

[Prof. Puck]

Ja ne perinteiset minisukset... Paras hupi oli tottakai pitää pituushyppykisoja. ... Noh, tottakai kerran tulin alas vauhdilla ja kuinkas ollakaan, sukset tökkäsi notkoon hyppyrin pohjalla, siitä yli neljä metriä pää edellä ilmassa, naamalleen alas ja ilmat pihalle. Varmaan viisi minuuttia piti maata että pääsi edes kääntymään. Mutta voitin kisan yli metrin erolla seuraavaan!!

Sorry to say that, mutta sulla oli vaan nossoja kavereita ;-) Meilla hyppyrikisat minisuksilla tarkoittivat AINA sita, etta voittaakseen taytyi uhrautua. Usein myos mitalisijoille paasy vaati vahintaan "ïlmat pihalle"-tasoista suoritusta.

Kylla kaikenlaista holmoa on tullut tehtya lapsena ja on vielakin vaikea kasittaa, etta selvisin lapsuudesta hengissa? Pahimpia - onneksi kuitenkin yksittaisia - juttuja en oiken viitsi edes muistella, koska niista tulee vielakin hiukan huonoja fiiliksia, mutta jotain siistitympaa kuitenkin: Kesaisin mielipuuhaa oli kumipatjalla/traktorin sisakumilla koskien laskeminen, siis kunnon koskien jonne koskimelojat menevät yleensä treenaamaan kajakeillaan. Meillä tama tapahtui paitsi puutteellisella uimataidolla, myos (luonnollisesti) ilman pelastusliiveja.

Talvisin yksi mielipuuhista oli vaellella naapuristoissa ja lähialuilla etsimassa hyviä hyppypaikkoja talojen katoilta, josta sai hyvan loikan lumihankeen. Mita korkeampi katto ja vahemman lunta alla, sen kovempi kaveri. Jos lunta oli paljon, niin vahintaan "kaksoisvoltilla" piti alas tulla, muuten olisi menettanyt kasvonsa... Hulluksi tuon touhun teki se, etta yleensa pohjana hyppyyn oli hatara muistikuva (kesalta) siita, mita lumen alla mahtoi olla (pensas, tiiligrilli, lumen alle jaaneita polkupyoria jne. Joskus porukasta joku oli huono-onninen ja satutti itsensa pahemmin (jalkoja, kasia murtui, kylkiluita jne). Itselleni ei mitaan vakavaa kuitenkaan onneksi sattunut.

Kun nyt tarkemmin miettii, niin omat lapsuuden leikit olivat 80-20 suhteessa sellaisia, joissa erittain vakavan loukkaantumisen mahdollisuus oli huomattava (tassa iassa olisi jopa todennakoinen). Jaakiekko oli varmasti lukemisen ohella turvallisin koulun ulkopuolinen harrastus?

Itse asiassa, kun tarkemmin miettii, tilastojen valossa poikien henkijaamisprosentti pitaisi olla huomattavasti alempi, kuin mita se on??? Tyyliin samanikaisia tyttoja suhteessa saman ikaisiin poikiin esim 25 vuoden iassa 60-40... jos sitakaan

Nykyaan kun katsoo omien lasten - joiden feminiinista sukupuolesta olen muuten hemmetin kiitollinen - ikaisten poikien touhua, niin he vaikuttavat todella nossoilta. Tai sitten ne vain osaavat naytella hyvin...

Sellainen lisays viela (kun muiden kertomuksia lukee), etta jutut jotka itselta puuttuivat kaytannossa kokonaan "ohjelmistosta" oli sivullisiin kohdistunut ilkivalta. Nuorempi veljeni erehtyi aloitti harrastuksen sillakin saralla, mutta se loppui lyhyeen, kun poliisi pyorahti kylassa 'raportoimassa' pikkuveljen saavutuksista vanhemmille. Oppi kerrasta.