Lapsuuden hurjat leikit

[HIFK]

Onhan sitä tullut leikittyä aina kaikenlaista, esim.

Pulkalla laskua ajotielle. Se kun oli ennen kaupunkiin muuttoa paras mäki.
Vesisotaa kunnon Super Soukkereilla -kerrostalon käytävällä. Iso kymmenen litran sanko täyteen vettä ja ammuskelemaan. Kaikki lattiat, seinät ja asuntojen ovet märkinä.
Pahvilaatikolla laskettiin kerrostalon rappusia alas. Kuuluu meinaan kiva humina.
Sitten on näitä perinteisiä ovikellojen pimputtelua ja haneen -juttuja, joskus lisäyksenä heitettiin kaikki karkkipussit ja paperit, nenäliinat, ym. perään.

Oma vakio oli kuitenkin: Läheiseltä kymppikiskalta sai irtokarkkipusseja. Käsi tungettiin pussiin ja käsi täyteen koiranpaskaa. Pussi vedettiin kädestä pois nk. ylhäältä päin, niin että paska jäi pussiin. Ja niitä sitten postiluukuista alas.

Pahanteko oli siis meidän yhteinen leikkimme. Mut jotain kivempaakin oli. Nimittäin läheinen roskalava oli täynnä rikkinäisiä televisioita, imureita, patjoja ym. Sinne ei saanut viedä mitään varsinaisia roskapusseja, vaan sellaista kodinkonekamaa. Ja eikun kotia leikkimään!

Sitten tuli ne uudet roskikset, jotka on sellaisia pyöreitä. Mentiin lehtikeräykseen ja kansi toimi loistavasti tankin luukkuna. Siinä sitten sotaa leikittiin.

Lumikasoilla hypittiin ja leikittiin teräsmiestä ym.

Onhan noita, tulee ihan lapsuus mieleen...

 

[RajatOn]

Lähes kaikkea on tullut tehtyä, mitään kovin rikollista tosin ei..
Talvisin ja pienenä kova sana oli laskea minisuksilla ja rattikelkoilla mäkiä alas ja töniä toisia samalla, jotta itse pääsis pisimmälle. Joen jäällä tuli leikittyä ja perinteiset lumisodat oli tietenkin mukavaa. Myös autotallin ja muiden rakennusten katolta hyppiminen oli hienoa. Kesäsin täyty kiipeillä kaikkialla ja ala-asteella tuli oltua puhuttelussa tyttöjen vakoilusta suihkussa, oli kuulemma moraalitonta toimintaa.
Yks pahimmista tempuista mitä on käynyt oli talvella, kun roikuin lava-auton perässä, tie oli jäässä ja luisto kengillä hyvä. Kävi kuitenkin niin, että vauhtia tuli liikaa, ote irtos ja kaaduin pää edellä asvalttiin ja sen jälkeen löin olkapääni. Olkapäästä on vieläkin solisluu hiukan ylhäällä, mutta päässä ei taida suurempia vikoja olla =)

Hiukan vanhempana sitten iskettiin minisukset auton/moottorikelkan perään ja menoks. Muutenkin moottoriajoneuvot oli kovassa huudossa. Muutaman kerran tuli mopolla kaaduttua 50-60 vauhdista, välillä syy oli muissa.
Kevarilla tuli kaverin kanssa paljon ajeltua ja pari kertaa ajoin metsään. Toisella kertaa en nähny eteeni ja toisella kertaa oli mutkassa hiekkaa.
Ihmeellistä on, että koskaan ei oo luita murtunu ja muutenkin oon suht hyvässä kuosissa.

 

[bozik]

Omppusota

Kyllä yksi hurjimmista tai kahjoimmista leikeistä taisi olla omppusota. Asuinalueellamme kasvoi paljon omenapuita ja omenathan ovat suorastaan luotuja heitettäviksi. Voi sitä riemua kun toinen oli käyttänyt kaikki omppunsa eikä kerennyt etsiä uusia ja itse pääsi juoksemaan tuon toisen kiinni ja viskomaan kaveria parin metrin päästä omenoilla. Sen tiedän varmasti, että sattui aivan helvetisti kun puoliraaka omppu osui vaikkapa takaraivoon parin metrin päästä heitettynä.

Kovin fiksua ei ollut myöskään talvisin rekkojen ja bussien perälaudassa roikkuminen ja ilmainen kyyti. Karuin leikki taas lienee linkkarin heittely kaverilta toiselle ja voi sitä mamoa, joka ei uskaltanut ottaa lentävää linkkaria kiinni.

 

[Everton]

Kyllä sitä penskana tuli tehtyä melkoisia koiruuksia. Näin vanhemmalla iällä ei voi kyllä käsittää mitä järkeä kaikissa niissäkin hommissa oli. Ihan käsittämätöntä tuhoamista. Ihme kyllä ei jääty koskaan kiinni. Pari kertaa oltiin jo poliisiautonkin takapenkillä, mutta pokka piti ja poliisit joko uskoivat tai säälivät meitä.

Hirveän tarkasti ei kehtaa edes kuvailla noita kolttosia. Omppovarkaissakaan ei riittänyt, että oltaisiin täytetty kassit vaan katkottiin kokonaisia oksia. Kesäöisin livahdettiin aina salaa himasta ja koottiin jengi jossain ennalta sovitussa paikassa. Sitten saivat ikkunat ja kasvihuoneet kyytiä, rakennustyömailla käytiin mellastamassa ja polttelemassa puistojen penkkejä.

Joskus tosin tyydyttiin ihan vaan kiusantekoonkin, josta nyt ei varsinaisia omaisuusvahinkoja koitunut. Kun yhtä muuntajakoppia rakennettiin, niin käytiin öisin siirtelemässä sen ympärillä olleet puomit vilkkaasti liikennöidylle autotielle. Ja sitten piiloon katsomaan, kun joku joutuu pysähtymään ja ihmettelemään.

Kun siinä oli koko yö huviteltu, niin meinasi jo käydä kalpaten. Oli tullut jo sen verran rohkeaksi, ettei jaksanut enää mennä kymmentä metriä kauemmas piiloon. Yksi taksikuski siinä sitten meuhasi, kuinka oli siirtänyt samoja puomeja jo puolenkymmentä kertaa ja oli jo lähtemässä jahtiin jonkun pampun kanssa, mutta toinen autoilija sai rauhoiteltua. Lähimmässä ojassa olleet kaverit olivat jo hiukan hermostuneita, etenkin kun mä räkätin vähän turvallisemmassa paikassa.

Ruohikkopaloja tuli kanssa sytyteltyä. Oikein hyvä sellainen vanha pelto, jossa kasvoi pitkää heinää. Keskikesällä se loimahti mukavasti. Haettiin siinä aina riskirajoja, eli kuinka paljon uskaltaa sytyttää että saa vielä sammumaankin. Ihme, ettei koskaan poltettu koko kaupunkia. Muutama kenkäpari kylläkin.


Ja olihan noita omiakin hölmöilyleikkejä. Sokkopuukkohippa oli ehkä karuimmasta päästä, tosin se saattoi mennä jo kiusaamisenkin puolelle. Seurakunnan pienoismallikerhossa(!) oli yksi vähän tukevampi poika, joka saatiin intoutumaan leikkiin mukaan. Eikun valot pois bunkkerista ja puukoilla ja kynäveitsillä heittelemään. Jannu vähän hermostui siinä vaiheessa kun molemmista reisistä törrötti veitset, farkut tosin olivat pysäyttäneet ne aika hyvin, mutta viskasi sitten vimmalla puukon. Kun valot laitettiin päälle, niin huomattiin puukko sentin pari syvällä seinässä , vajaa metri pään vieressä. Se leikki loppui kyllä siihen.

Tuli ja räjähteet oli kanssa kivoja. Liekinheitinleikki oli aika ylivoimainen, eli spraymaalia tulemaan ja palamaan. Muurahaiset saivat kovaa kyytiä. Joskus ala-asteikäisinä innostuttiin myös Tuntemattomasta Sotilaasta sen verran, että omaa molotovin cocktailia kyhäämään. Eihän se mitenkään posahtanut, mutta sitä metsäpalon alkua oli kyllä pirun vaikea saada sammumaan. Ihan skidinä riitti papatitkin. Kouvolassa yhdessä kioskissa, jonka nätti naismyyjä päätyi sittemmin valitettavasti Alibin kauhukuviin, myytiin irtopapatteja. Siinä on ollut varmaan mukava duuni irrotella niitä siitä matosta.

Laskettelurinnettä tultiin alas milloin milläkin välineellä. Kerran vedettiin hyppyrimmäenkin alastulorinne pulkilla, mutta silloin tuli kiire. Ja tuli välillä laskettelumäessäkin, kun lumikissa ajoi takaa. Näistäkin selvittiin ilman vakavampia vaurioita. Yksi Stiga tosin meni säpäleiksi, kun lumikissaa pelännyt kaveri laski turva-aidan toisella puolella. Ehdittiin nykäistä se kyydistä pois justiinsa ennen jyrkännettä, Stiga kolahti sen sijaan puun latvaan jossain neljän metrin korkeudessa ja tuli ryminällä alas.

Napakelkan kanssa sai kyllä huonon olon helposti. Sai sen toki muutenkin pyörimällä. Jotain juoppouttahan se oli, kun pyörittiin kepin ympäri ja lähdettiin juoksemaan. Sitten siihen vielä lisättiin vaikeutta rakentamalla esterata ja ottamalla aikaa. Lasten liukumäki tultiin ainakin melkoisella ryminällä alas.

Mopolla oli vedetty pulkkaa, mutta tuossa vauhtipuuhassa kliimaksi saatiin vasta sitten kun eka kaveri sai ajokortin. Siinä roikuttiin teinicorollan takapuskurissa kaksi kaveria rinnakkain kyykyssä ja katsottiin kumpi päästää ensin irti. Ihan yleisillä teillä vedettiin, joten suurin jännitys oli lähinnä siinä jos auto joutuu tekemään äkkipysähdyksen.

Jossain neljän-viidenkympin vauhdissa ei vielä ollut aikomustakaan päästää irti, ja sitten taas kun vauhti kiihtyi niin ei vaan uskaltanut mätkäyttää itseään vapaaehtoisesti jäiselle tielle. Parhaimmillaan vauhtia taisi olla päälle kahdeksankymppiä, maiharien pohjat kuluivat kyllä mukavasti. Sittemmin on tullut matkattua auton takakontissa, katolla ja konepellillä. Yritä siinä sitten pitää pyyhkijöistä kiinni jyrkässä alamäessä, kun kaveri laittaa ne päälle ja suihkauttaa vielä lasoliakin silmiin.


Penskat on pöljiä. Tai ainakin minä olin.

 

[ipa rules]

Kovin tutulta kuulostaa monet kertonukset. Seuraavassa listaa omista "harrastuksista":

- katolta hankeen hyppely mahdollisimman korkealta - korkeus oli lälly jos ei ilmat tulleet pihalle keuhkoista

- lumipaakkuja pudoteltiin rautatiesillalta autojen päälle

- veneestä baywatch tyyliin hyppely - voin sanoa, että yli 20 solmun vauhdissa tekee perkeleen kipeetä. Tuossakin saa helposti ilmat pihalle.

- hyppelyä kalliolta mereen noin 6-7 metrin korkeudesta siten, että rannan lähettyvillä kiviä. Useita kertoja hypeltiin ja epäonnistunut ponnistus olisi todennäköisesti tiennyt hengenlähtöä

-ylläksellä laskettiin aina metsän puolella ja kerran törmäsinkin kovassa vauhdissa puuhun sillä seurauksella, että suksi murtui kahdesta paikkaa, pää turposi otsan kohdalta kivasti ja käsi ei oikein toiminut kahteen viikkoon.

-puissa kiipeiltiin ja sinne viriteltiin köysiä. Kerran viritelmä petti ja putosin todella korkealta alas. Onneksi oksat hidastivat vaihtia ja alhaalla tömähdin muurahaispesään. Tuloksena taju kankaalla ja aivotärähdys.

- Stigoilla laskettiin romurallia hiekkakuopan reunalla olleella hyrkällä mäellä. Rata oli todella kapea yhdestä kohtaa ja siinä pystyi "taklaamaan" kaverin ulos radalta. Tuosta oli seurauksena noin 3-metrin lähes pystysuora pudotus hiekkakuopan reunalle.

- hurjinta hommaa taisi olla paikallisen viljavaraston katolle kiipeäminen. Tikkaita oli paljon ja ylhäällä ei ollut minkäänlaisia kaiteita. Siellä sitten toikkaroitiin reunoilla ja alas kuseminen reunalta oli tietenkin todella hauskaa. Kovempi tuulenpuuska olisi todennäköisesti pyyhkäissyt meidän kaikki alas ja pudotusta oli useita kymmeniä metrejä.

 

[Ioota Rhoo]

Kyllä yksi hurjimmista tai kahjoimmista leikeistä taisi olla omppusota. Asuinalueellamme kasvoi paljon omenapuita ja omenathan ovat suorastaan luotuja heitettäviksi. Voi sitä riemua kun toinen oli käyttänyt kaikki omppunsa eikä kerennyt etsiä uusia ja itse pääsi juoksemaan tuon toisen kiinni ja viskomaan kaveria parin metrin päästä omenoilla. Sen tiedän varmasti, että sattui aivan helvetisti kun puoliraaka omppu osui vaikkapa takaraivoon parin metrin päästä heitettynä.

OMPPUSOTA!

Tuo legendaarinen kuka on kingi-leikki. Tuota on tullut leikittyä usein nuoruudessa. Siinä oppi hyvin taktiikkaa ja kivun sietoa.

 

[Rod Weary]

Eihän tähän kehtaa kertoa, kun ei ole varma, että onko menty laillisuuden rajoissa hurjimmissa leikeissä. Mm. lumikimpaleiden heittäminen ohiajavien autojen päälle aiheutti joskus melkoista pakoonjuoksemisen tarvetta.

Tuon uhriksi joutuminen ei ole kivaa. Koltiaiset potkivat sillalta kökköjä Hervannanväylällä. Pösöni otti komean osuman n. greipinkokoisesta jääkalikasta. Sen verran ehdin hiljentää ja väistää, ettei osunut keskelle tuulilasia. En edes ajanut tieltä ulos väistöliikkeen seurauksena. Komea lommo konepeltiin ja auto korjaamolle ja maalaukseen. Hauska leikki, ei siinä mitään.

 

[Tanskanen]

Tuli myös hengattua talvisin junan alikulkusiltojen läpi menevien halkasijaltaan ½ metrisissä putkissa...

Tätä tullu kans joskus pentuna frendien kanssa "leikittyä". Lähtee muuten mukava jyminä, kun samaan aikaan menee juna raiteilla :D

Lumikasaan hyppääminen talon harjalta (pudotusta 4-5 m) oli aika kivaa, kuntokin nousi kun tikapuita kiipesi.

Tätä myös tullut harrastettua. Kerran sitten parin frendin kanssa päätettiin kokeilla samaa kesällä. Ekaa hypääjää sattu ja lujaa. Tietystihän se oli pakko hypätä perässä :D
Luunmurtumilta kuitenkin vältyttiin.

Tänä päivänä saattaisin miettiä kaksi kertaa ennenkuin laittaisin omiin tai sukulaispojan jalkoihin miniskimbat eli minnarit... Sen jälkeen tehtailtiin erikokoisia hyppyreitä ja taas vedettiin lippoja. Kohtalaisen inhottava fiilis on se kun kaatuu mojovasti selälleen ja kaikki ilmat lyö pihalle.

Tätä kanssa tullu kokeiltua. Hypättiin vaan mäkihyppyä, eli suoraan mahalleen.

hypittiin kinosten täyttämiin ojiin. Useammin kuin kerran jäätiin jumiin, hypättiin suoraan kinoksen alla piilossa olleeseen puskaan tai kasteltiin kenkämme, kun lumen alla virtasikin sula vesi.

Sama, mutta pää edellä ojaan... Onneks ei niskat menny.

Miltein kaikki aikaisemmin mainitut leikit kuulostaa tutulta.

On tullut käveltyä sillan kaiteella. Toiselle puolelle pudotus tietysti n. 10m asfaltille. Kerran vaan tuli käveltyä.

Kaveri oli jostain saanut kiväärin panoksia käsiinsä. Lopputulos: Mun huone, vasara ja kimpoilua seinistä :D

Vantaan joen jäällä oli yhen frendin kanssa hauskaa leikkiä. Moskalla vaan jäätä rikki, ja sitten "jäälautan" kautta eteenpäin.

Mielenkiintoisin leikki oli "haasteita" siinä jokainen keksi vuorollaan haasteen, jonka kaikkien oli määrä suorittaa. Haastaja luonnollisesti ensiksi.
Haasteiden tuli olla luonnollisesti mahdollisimman vaarallisia ja hulluja.
Kaikkea sitä pikkupojat tekee ollakseen "kovin" jätkä :D

 

[Mats Bedö]

Karuin leikki taas lienee linkkarin heittely kaverilta toiselle ja voi sitä mamoa, joka ei uskaltanut ottaa lentävää linkkaria kiinni.

Tota tehtiin joo ja myos sita kampa-leikkia, kun panit kaden nyrkkiin tohon eteen ja siihen metallinen kampa lappeelleen paalle. Vastapeluri sitten yrittaa ottaa sen kamman siita helevetin nopeasti ja pamauttaa kamman laidalla sua rystysiin. Jos olit nopea, niin kerkesit vetaa nyrkin alta ja vuoro vaihtui. Jos vedit nyrkin liian nopeasti, niin etta kampa tippui, niin toinen sai vetaa "rankkarin" eli kammalla rystysiin.

Oli kajet verilla!

 

[fiftyeight]

Minä oon niin vanaha, että meillä leikittiin lapsenakin kiltisti. Hevosten vetämien heinäkuormien päältä tiputtiin useamman kerran, samoin heinäladossa kasan päältä puulattialle. Mopoilla ajeltiin kaksi päällä alle kymmenvuotiaina ja välillä keskellä yötä uimaan.

Vartsikassa on edelleen jotain vanhoja raunioita tien vieressä, ja alle kymmenkesäisinä kuvittelimme tietenkin ettei meitä kukaan sieltä huomaa. Hiuspinneistä ja kumilangasta oli silloin muotia tehdä ritsoja ja paukkuina olivat räjähdyslangasta U-muotoon väännetyt patit, ammukset. Silloin Itä-Helsingissä rakennettiin paljon ja paukkulankaa riitti. Sieltä raunioiden juuresta sitten ammuskeltiin ohikulkijoita ja usein olivatkin ihmeissään siitä mikä sattui koipeen ropsahtamaan. Pari kertaa tuli jo vähän kiirekin, mutta homma taisi loppua lopulta siihen kun yksi autokuski ikkuna auki ohiajaessaan sai paukun poskeensa ja juoksi meidät kiinni. Tosikko..

Siihen aikaan oli myös ulkohuussit yleisiä ja yksi huvi oli nostaa huussin katolle iso kivi tai pölkky ja pudottaa se täysiin paskasaaveihin. Kyllä paska lensi.

Oma lukunsa on tietysti evo-evo-pallo, mutta se menee kuitenkin kaikenlaisista haavereista huolimatta enempi kai urheilun puolelle vaikka Vappuliisa Hakalehto usein eri mieltä olikin.

 

[Mats Bedö]

En nyt tieda kuuluuko tahan sen kummemmin, mutta onko taalla ketaan reilu kolmikymppista, joka on leikkiny leikkinsa Laajasalossa skidina?

Privalla vaikka...

 

[ludvig]

Jo poikasena tiesin leikkieni kavereiden kanssa olevan hyvin värikkäitä ja "ei-niin-fiksuja", mutta näin jälkikäteen pohdiskeltuna toiminta on ollut lähes rikollista. Kerran jopa pääsimme kansainvälisesti erittäin tunnetun uutistoimiston uutisiin, mutta ei siitä enempää.

Arkisempiin ja rauhallisempiin leikkeihein kuului mm. talvella raitiovaunun perässä roikkuminen pitkillä suorilla tai raksoilta käärittyjen panoksien asettaminen kyseisen kulkuvälineen kiskoille. Raitiovaunuja, junia ja autoja on tullut myös sabotoitua esimerkiksi heittämällä niitä lumipalloilla, joissa on kiviä sisällä. Kerran on tullut jopa köytettyä ensin eräs helsinkiläinen puukioski ja sidottua toinen pää raitiovaunun takaosaan. Rakensimme myös lumiukkoja kiskoille - jotka ensialkuun tarkastettiin muutaman kuskin toimesta - mutta joiden yli lopulta jyräsivät ja näin pystyimme piilottamaan sisälle betoniporsaan.

Tapana ystäviemme kanssa oli myös perustaa mitä eriskummallisempia "jengejä", joilla oli harvinaisen typeriä funktioita. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon porukan, jonka tarkoituksena oli käydä varastamassa luudanvarsia eri talonyhtiöiltä ja hajoittaa niillä ikkunoita.

Jollain ollut lapsena tekemisen puutetta ja mielikuvitus liian väsynyt? Rupeaa hävettämään jo miedoimmatkin leikkini, joten ehkä tähän on parasta lopettaa.

 

[Anton]

Keksimme joskus kymppivuotiaina pelin nimeltään "taivastikka". Välineinä olivat Piippotaulu ja siihen asiaankuluvat tikat.

Tarkoitus oli juosta kaverin korkeuksiin linkoama tikka kiinni ja napata se taulun keskelle - mahdollisimman keskelle tietenkin. Tietynlaisen jännitysmomentin tarjosi se, että lakipisteessä ollutta tikkaa ei enää nähnyt, vaan sitä piti jonkin aikaa odotella putoavaksi mahdollisimman otollisella paikalla. Säilytimme ehjät kallot, mutta hintana oli muutama lävistetty olkapää ja peukalot.

 

[BitterX]

Tulee semmoinen mieleen, kun serkkupoikien kanssa laskettiin Ahveniston puuhyppyrimäkien alastulorinteitä pulkalla. Se olikin vielä ihan ok, mutta sitten saatiin päähämme laskea siitä itse hyppyrimäestä (varmaan joku K20). Ekana puolestavälistä ja pulkka suoraan kummulle (sattu niin saatanasti). Tämän uusiutumisen välttämiseksi paukutettiinkin sitten ihan ylhäältä, että saimme tarpeeksi vauhtia kummun yli lentämiseen - eli että laskeuduttiin itse rinteeseen.

Kyllä siinä lippoja tuli otettua, mutta eipä sattunut mitään sen suurempaa.

Etenkin samojen serkkujen (mutta myös monien muiden kavereiden) kanssa tuli sitten harrastettua kaikenmoista fiksua ilkivaltaakin. Mutta tätä ketjua lukiessa olen huomannut, että samantyyppistä ovat harrastaneet moni muukin. Ei siis tarvitse potea kovin huonoa omaatuntoa. Pojat on poikia :-)

 

[Europoli]

Naapuritalossa asui kusipäinen Hirvosen äijä, joka oli aina mukeloiden kimpussa milloin mistäkin syystä; välillä epäili kakaroiden tuoneen kuraa rappuun, välillä metelöineen pihalla hänen päiväuniensa (!) aikaan. Kerran joskus 12-vuotiaana heittelimme kaverin kanssa mielijohteesta lumipalloja äijän ikkunaan. Ukko kutsui poliisit, mutta pahaksi onnekseen oli itse kännissä ja sai sakot perättömästä ilmiannosta (kusetimme olleemme kirjastossa tuolloin). Myöhempinä aikoina tungimme ukon postiluukusta sisään kaikkea roskaa ja liimasimme syljellä oveen salmiakkiaakkosia - mutta se ei ehkä kuulu tähän, ei varsinaisesti "hurjaa", vai onko...

Samoihin aikoihin pihassamme oli palloseinä ja sen päällä koriteline. Pelasimme pihakorista jalkapallolla ja isohko pallo jäi tietenkin koriin kiinni. Yritin irrottaa palloa heittämällä sitä isohkolla kivellä, ja kivi kimposi suoraan kaverin naamaan - hammas poikki ja kauhea huuto.

Neljää maalia pelatessamme 8edelleen n. 12-v) kumarruin etukentällä ollessani sitomaan lenkkarinnauhoja, ja alakerran tyttö sai sen takia pallon suuhunsa kun ei osannut laittaa kättä eteen tahi väistää. Sen sijaan otti kyllä pallon hampaillaan kiinni (onneksi pelattiin tennispallolla) ja lähti huutaen juoksemaan kotiin pallo yhä hampaissaan. Kyseisen henkilön äiti tuli hetken päästä haukkumaan minut, koska olin huutanut "jätä se pallo meille että voidaan jatkaa peliä"...

 

[Speedye]

Eihän tähän kehtaa kertoa, kun ei ole varma, että onko menty laillisuuden rajoissa hurjimmissa leikeissä. Mm. lumikimpaleiden heittäminen ohiajavien autojen päälle aiheutti joskus melkoista pakoonjuoksemisen tarvetta.

Itse harrastin tätä hyvinkin paljon varsinkin serkkuni kanssa.. Tosin se hauskuus loppui siihen kun heittelimme moottoritielle näitä lumikökköjä ja tälläinen jäinen kökkö sattui osumaan suoraan poliisiauton ikkunaan. Noh, sitten lähdimme varsin pikaista vauhtia kotiin ja ajattelimme etteivät poliisit kerkeä perään. Noh, eihän se sama auto kerennytkään vaan normaali punainen farmari avaa ikkunansa ja ajateltiin serkkuni kanssa että hän on varmaan eksyksissä.. Sitten kun sieltä paljastuu Poliisin uniformu niin oli oikeasti melkein kuset housussa.

Toinen leikki tai noh.. leikki ja leikki liittyy ulkojäillä lätkän pelailuun. Aina tunnin pelaamisen jälkeen piti ottaa kaverin kanssa tappelu, että kumpi onkaan kovempi jätkä. Lätkähanskat kädessä mätkimme toisiamme ja verihän siinäkin aina lensi. Nenä oli nimittäin auki muutaman kerran.

Yksi todella idioottimainen leikki liittyy jalkapalloon.. Ala-asteen kentän takana oli koulun seinä ja siinähän oli houkuttelevia ikkunoita. "Himottelimme" kaverini kanssa sitten aina näitä ikkunoita, että kumpi uskaltaa potkaista kovempaa lähemmäs ikkunaa. Yhteissaldona puolen vuoden aikana 5 rikkoutunutta ikkunaa. Tosin rehtori oli hyvä tuttuni joten yksi lasi maksoi vain 40 markkaa. Ei paha rasti siis. Tosin koivuniemen herra lauloi pari kertaa kotona.

EDIT: Onko kukaan pelannut kerrostalobingoa? Tai tietääkö kukaan mitä se on?

 

[Hazardipakki]

Ainakin silloin 90-luvun puolivälissä sai muutamista putiikeista pikkupojatkin ostettua kiinalaisia, papattiletkoja ja muita mukavia pommeja mielin määrin. Siihen aikaan yksi hauskimmista leikeistä oli leikkiä sotaukoilla hiekkalaatikolla ja räjäytellä niitä paukuilla taivaan tuuliin. Hyvin moni muovisotilas menetti päänsä tai muita ruumiinosia sodan tiimellyksessä. Meillä oli takapihalla mukavan kokoinen hiekkakumpare jossa kelpasi johtaa armeijoitaan mielin määrin. Vain yhden ainoan kerran isäukko tuli marmattaen vahtimaan, ettei pojat telo itseään, sen jälkeen ukko häipyi tekemään jotain tärkeämpää eikä enää puuttunut. Näin jälkeenpäin kun asiaa miettii, niin olisi noissa leikeissä voinut käydä huonostikin.

Kaverin takapihalla oli iso kivi ja pihan takana kulki kohtuullisen vilkkaasti liikennöity tie. Monena syksynä tuli ammuskeltua kortonkipyssyllä ohi ajavia autoja herneillä. Asehan koostui siis n. 20cm pituisesta muoviputkesta, jonka toiseen päähän oli kiinnitetty klemmarilla kumihanskasta irti leikattu sormiosa. Kerran eräs ohiajava mies huomasi puuhamme, pysähtyi, nousi autosta ja uhkasi vetää kuonoon.

 

[Prof. Puck]

Jengisotien sukupolvet?

Hemmeti, taalla on selvasti (lapsesta saakka) aivan sairasta porukkaa palstalla. Onko todellakin noin monella 'hurjat leikit' olleet kaytannossa vandalismia, ilkivaltaa ja varastelua?

Ipa Rules: listasi kuulosti monelta osin tutulta ja juuri tuon vuoksi en kovin mielellani monia lapsuuden leikkeja muistelekaan. Samoin kuin luultavasti sinulla ja suurimmalla osalla muillakin tanne kirjoittavista, olen rikkonut kaikki todennakoisyyden rajat silta osin, etta jo pelkastaan tilastojen valossa henki olisi pitanyt lahtea reilusti ennen taysi-ikaisyyden rajaa. Kuoleman tai erittain vakavan loukkaantumisen riski oli niin usein lasna meidan 'leikeissa'.

Yksi asia lapsuuden/nuoruuden 'leikeista' tuli mieleeni jota ei viela ole sivuttu, eli "jengisotien" aika. Itse olen aavistuksen verran liian nuori sen aikakauden kaikkein kultaisimmilta vuosilta, mutta mieleen on kylla piirtynyt selvasti, mihin kaupunginosaan esimerkiki pystyi menemaan ja mihin ei. Kasittaakseni sama ilmio oli kaikkialla Suomessa (maaseudulla ns. "kylienvaliset" jne?). Mulla on sellainen muistikuva, että tallainen jengiytyminen oli hyvinkin yleista suurin piirtein 70-80 luvun vaihteeseen saakka, kunnes sen vaikutus alkoi pikku hiljaa heiketä. Lapsuudesta on jaanyt sellainen muistikuva, etta varsinkin jonkun vuoden vanhemmilla kavereilla todennakoisyys joutua tappeluun oli hyvinkin huomattava juuri naiden 'rajakiistojen' vuoksi?

Samoin mun 'varhaisnuoruudessa' ei kaytannossa sellaista ravintolailtaa ollut, etteiko diskossa (kuten niita silloin kutsuttiin) olisi ollut ainakin muutama tappelu illan aikana? Nykyaan meno nayttaa paljon fiksummalta? Mutta se ei enaa varsinaisesti ollut lapsuuden leikkeja, tulipa vain mieleen...

 

[Taze]

Joskus ala-asteikäisinä innostuttiin myös Tuntemattomasta Sotilaasta sen verran, että omaa molotovin cocktailia kyhäämään.

Sama, purin puukolla noin tusinan verran haulikon panoksia (ruudit ja haulit ulos) ja keräsin ne talteen, mutta unohdin perhana hankkiutua eroon todistusaineistosta (niistä haulikonpanosten jäljelle jääneistä osista) ennen kuin päästiin kaverin kanssa kokeilemaan. Isäukolla oli "vähän" sanomista, ihme sinänsä ettei yksikään kuti räjähtänyt siinä avausvaiheessa.

 

[ipa rules]

Yksi asia lapsuuden/nuoruuden 'leikeista' tuli mieleeni jota ei viela ole sivuttu, eli "jengisotien" aika. Itse olen aavistuksen verran liian nuori sen aikakauden kaikkein kultaisimmilta vuosilta, mutta mieleen on kylla piirtynyt selvasti, mihin kaupunginosaan esimerkiki pystyi menemaan ja mihin ei. Kasittaakseni sama ilmio oli kaikkialla Suomessa (maaseudulla ns. "kylienvaliset" jne?). Mulla on sellainen muistikuva, että tallainen jengiytyminen oli hyvinkin yleista suurin piirtein 70-80 luvun vaihteeseen saakka, kunnes sen vaikutus alkoi pikku hiljaa heiketä. Lapsuudesta on jaanyt sellainen muistikuva, etta varsinkin jonkun vuoden vanhemmilla kavereilla todennakoisyys joutua tappeluun oli hyvinkin huomattava juuri naiden 'rajakiistojen' vuoksi?

Olen kotoisin kaksikieliseltä paikkakunnalta ja kyllä meilllä oli "jengisodat" pystyssä vielä 80-90 luvin vaihteessa. Ruotsinkielisillä oli omat alueet ja Sulmenkielisillä omat alueet. Vastapullen alueelle, jos yksin eksyit, niin turpiinsaannin mahdollisuus oli aika korkea. Nämä matsit paheni paikkakunnan kiekkokaukalolla (joukkomatsi) missä itsekin sain kerran mailasta aika huolella päähän.

 

[Adoley]

Stiigalla

Stiiga virimopon perään ja baanalle. Mopolla vauhtia noin 60-70 kmh. Asfalttitien lumijäinen pinta ja luisussa tien laidalta toiselle, välillä penkkaan pölähtäen. Kerranpa sitten loivassa ulkokurvissa tulikin auto vastaan. Miettimisaikaa noin 3 sekuntia. Refleksinomaisesti hyppäsin pois ja luisuin 30cm päästä auton keulan ohi ojaan, samalla stiiga sälähti kappaleiksi, ja mopokuskikin kaatui vetoköyden nykäyksen voimasta. Auto spinnasi ja liukui vielä pitkän matkan tiellä mutta ei ojaan mennyt. Makasin ojassa mukavassa asennossa, eikä mennyt kuin vähän lunta hanskaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna leikki oli aika vaarallista, kun kylän tiellä kulki autoja kuitenkin jonkin verran.

 

[LätkäFaija]

Olen asunut lähes koko lapsuuteni maaseudulla, joten kaikilla pikkupojllahan oli jo pienestä pitäen oma mopo. Yksi kiva leikki mopihin liittyen oli valella bensiiniä takarenkaan päälle koko renkaan matkalta, ja sytyttää se tuleen. Oli komeen näköistä, kun suditti mopolla liikkeelle niin, että tiehen jäi palava vana, ja koko takarengas oli tulessa. Kuten arvata saattaa, tuotakaan ei osattu lopettaa hyvän sään aikana. Kerran tuli pääsi leviämään takarenkaasta satulan sisältä repsottaviin pehmusteisiin, ja se oli siinä. Kovasti yritetettiin hiekkalla sitä sammuttaa, mutta turhaan. Kohisten paloi Tunturi Super Sport.

Eräs toinen, tosi hurjalta nykyään tuntuva leikki. Yksi naapurin isommista pojista oli saanut jostain käsiinsä 2 kpl kovia kiväärinpatruunoita. Patruuna asetettiin ison kiven päälle, ja yritettiin saada se laukeamaan toista kiveä sitä päin heittämällä. Vähän aikaa yritettyämme kyllästyimme, koska patruuna oli jo aivan littana eikä paukahtanut. Kaikeksi onneksi emme olleet osuneet sopivasti nalliin! Porukkaa oli meinaan ympärillä koko ajan sen verran, että vähän huonommalla tuurilla pahaa jälkeä olisi voinut tulla.

Kaikki perus stiiga-, minari- ja tynnyrileikit on näemmä ollut myös muilla, joten en niistä sen enempää.

 

[cosmic_rodeo]

Noin kuusivuotiaana muistan leikkineeni naapurin vuotta nuoremman pojan kanssa mummoni sivupihan pusikoissa.

Jokusen korttelin päässä asuneet vanhemmat pahikset olivat esitelleet viattomalle meikäläiselle sinä kesänä isänsä piilopaikasta löytyneitä pornolehtiä ja muutenkin aiheesta jutelleet. Minähän en toki asiasta tuossa iässä helvettiäkään ymmärtänyt (ymmärränkö vieläkään?), mutta jossain määrin kiehtova aihe jäi kuitenkin päähän kummittelemaan ja viattoman lapsenmieleni turmeleminen, joka siis on tämän hetkiseen tilanteeseen johtanut, oli alkanut.

Siksipä päätimme tuon em. naapurin vesselin kanssa leikkiä panoleikkiä. Toisiimme emme kajonneet, vaan kumppaneina toimivat ns. mielikuvitusmorsiot. Mahtoi se nurmella tapahtunut kumma ilmanköyriminen näyttää tilannetta ikkunasta tarkkailleen mummon silmissä ihmeelliseltä!

Tuo nyt jo pahentavasta vaikutuspiiristäni kadonnut naapurinpoju muuten osoitti melkoisia pelimiehen merkkejä jo nuoressa iässä, sillä kysymykseeni "panetko sä "sinne" vai "sinne"" (substantiivit sensuroitu, itsekään en tuolloin kysymystäni ymmärtänyt) hän vastasi ytimekkäästi: "molempiin".

Olenkohan psykoterapian tarpeessa?

 

[chelios77]

Ihan loistavaa settiä cosmic rodeolla tuossa yläpuolella :)

Ihan nuin värikkäitä leikkejä ei tule mieleen,mutta aika hurjaa näin jälkeen päin oli ns. autojen "hyrillä" roikkuminen.80-luvulla se vielä onnistui kun talvella oli vielä oikeasti tiet jäässä.Eli jostain parkkipaikalta kun auto lähti liikkeelle,me pojankoltiaiset napattiin takapuskurista kiinni ja roikuttiin perässä niin kauan kuin uskallettiin tai tiputtiin kyydistä.Monesti mentii varmasti jo n .50km/h ennen kuin oli pakko päästää irti ja siinä sitä sitten lenneltiin mukkelismakkelis jonneki ojan pohjalle.Ei voi kuin ihmetellä ettei ikinä kellekään sattunut mitään.
Kerran lähettiin bussin "hyrille" pysäkiltä ja huomattiin että eräs ala-asteen opettaja ajelee perässä...

 

[Dynamo]

Lumisodassa tuli pallo suoraan silmään, ehkä jotain kivestä tai jäätä sen sisällä, ja näkö ei koskaan palannut normaaliksi siinä silmässä

Olin vähän onnekkaampi, lumipallo silmään ja ilmeisesti osa kyynelkavavista jollakin lailla tuhoutui. Osuman jälkeen silmätulehdukset ovat tulleet tutuiksi. Tämä ilmenee siten, että flunssan tullessa saan silmätulehduksen. Keskimäärin silmätulehdus on kaksi kertaa vuodessa. Näkökyky säilyi, eikä edes huonontunut.