Käsittelin poikkeustapaukset, jos olet eri mieltä, niin kumoa mielipiteitäni, äläkä vain tyydy esittelemään jo mainitsemieni poikkeustapausten olemassaoloa ja esittelemään kysymyksiä, joihin olen vastannut ennenkuin ne esitit. Se on ajan haaskausta.
Viittasin poikkeuksiin, ja myönsin niiden olemassolon. Arvioin ne irrelevanteiksi, koska tässä tapauksessa puhutaan lapsille aiheutetuista haitoista. Jos haluat kyseenalaistaa (vaikka juuri sen) mielipiteeni niin kyseenalaista ja vaikka kumoa se. Sitähän tässä on odotettu jo ties miten monta kirjoitusta näiden kysymysten sijaan.
Mahtaisiko esimerkiksi Tyynellämerellä olla pikkuriikkinen saari, jonka asukkaiden kulttuurissa sedät saavat pikkupoikia sohiessaan ylimääräisen aistin, jonka avulla tietävät miten juuri nyt tähtäimessä oleva lapsi tulee elämäänsä kokonaisuutena arvostamaan? Siltä pohjaltahan tuo esittelemäsi poikkeus olisi olennainen tässä keskustelussa. Mahtaisikohan muuten moinen aisti toimia kuin integroiva mittari, vai miten? Nooh, takaisin asianviereen.
Klassikko ja melkein signatureainesta:
Tuo olisi aivan huikea kappale ilman sitäkin tosiasiaa, että nimenomaan alistin oman määritelmäni sinun tai kenen tahansa muun määritelmälle. Missään en ole kieltänyt määrittelemistä. Kun määrittelmän puute kerran on mielestäsi este asian käsittelylle, niin kaikin mokomin, anna palaa vain.
Minä en määritellyt ja kerroin syynkin: Näiden ketjujen perimmäinen luonne on poikkeuksetta ollut etenkin turhien pilkkujen nussiminen. Mitä vähemmän pilkkuja sinulle annan, sitä lähempänä asiaa me pysymme. Jos kuitenkin tarvitset juuri jotain pilkkua aivan oikeasti - jos haluat määritelmän - niin estradi on ollut koko ajan vapaa. Ainoa ehto jonka asetin oli se, että toivoisin, että jos katsot määrittelyn tarpeelliseksi teet sen hyvin. Mitä tulee kenen tahansa määritelmään, olet oikeassa määritelmä on subjektiivista ja niissä on eroja. Ai mutta tämähän onkin kolmas (vai jo neljäs kerta) kun asia on esillä ja olemme olleet koko ajan samaa mieltä. Haluatko edelleen inttää siitä?
Sinun määritelmäsi ei olisi kenen tahansa määritelmä, vaan se olisi tässä keskustelussa olennainen määritelmä. Se kelpaisi aivan loistavasti tämän keskustelun puitteissa, olettaen minkä oletin tuolla kauan sitten. Jos sinä määrittelet, minä tiedän, että keskustelu sopeutuu. Jos minä määrittelen, oletan menneisyyden opettamana, että joku sen määritelmän todellisista tai kuvitelluista pikkuisista pilkuista päätyy teholle. Ja kuten olen moneen kertaan selittänyt, vieläpä ihan turhaan.
Minulle riittää ihan hyvin se kun myönsit hyväksyväsi tässä keskustelussa eron tekemisen lapsen ja aikuisen välillä ymmärryksen ja aktiivisuuden avulla. Se on oikeasti ihan hyvä ja rakentava avaus keskustelulle, sillä olemme molemmat varmaan yhtä mieltä siitä, että määritelmänä se on aika hatusta vetäisty. Ei siis hyvä, mutta edes alku. Mitään muuta en tarvitse todistaakseni sen mitä tuossa nimenomaisessa kohdassa lähdin todistamaan: Eli, että on olemassa ero.
En ole säätämässä lakia tai asettamassa mitään muutakaan ikärajaa mihinkään. En ole asettamassa sitä eroa mihinkään kohtaan. Jos olisin, myöntäisin määrittelemisen tarpeen oitis, tai teinkin jo, mutta kun erotin lain asiasta ihan heti aluksi. Tietysti minulla on mielikuva siitä mihin kohdalle se raja yleisesti suunnilleen asettuu, mutta se on toinen asia (tm).
Raja sanana oli erittäin huono valinta, varsinkin kun se on niin keskeinen asia. Sen verran suostun myöntämään.
Kirjoitin: "Itseasiassa uskon, että varsinkin ymmärryksen kasvaminen on hyvin hidas prosessi, mutta myös aktivoituminen ottaa aikansa useimmilla. Vaikka kyseessä ei olekaan siis mikään sormien napsautus, voidaan asiaa tässä pitää sellaisena ihan keskustelun selkeyttämiseksi. Välitiloista asetetaan osa on ja osa off, jokainen tässä kohtaa mielensä mukaan. Varmaankaan Aktivoitumisen voimakkuus, eli se miten vahvaa seksuaalisuus on ennen tuota aikaa/ kehitysvaihetta/ muutosta/ jne ei ole olennaista, vaikka epäilemättä olisikin herkullinen tarttumisen aihe."
En mitenkään pysty löytämään tuosta sitä fantsua ymmärrystä josta puhut. Suorastaan - päinvastoin. Edellisen sijaan minun olisi pitänyt korvata "raja" jollain sopivammalla sanalla ja tuoda paremmin ilmi se, että en kuvittele asiassa olevan mitään yleispätevää rajaa, vaikka 16-vuotissyntymäpäivillä, terveystiedon kurssista saadun kasin kohdalla tai missään muuallakaan. Kenties vielä olennaisempaa olisi ollut painottaa, etten kuvittele ymmärtämisen lisääntymisen pysähtyvän johonkin maagiseen rajaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuo on sen verran järkeenkäypää, että se ilmenee tekstistä aivan tarpeeksi hyvin, jotta vastakkaisen olettamista voi pitää kaukaa haettuna. Saati sitten sillä mekkaloimista, kuten lainatussa kappaleessasi.
Edellisestä ymmärryksen ja aktivoitumisen määritelmästä pitäisi siis mielestäni käydä aika vastustamattomasti ilmi, että minun mielestäni raja on pikemminkin kehitystä. Vähän niinkuin siniviivakaan ei oikeastaan ole viiva, vaan suorakaide, samalla tavalla tämäkään raja ei ole viiva. Mutta se raja on silti siellä ja sillä on molemmat puolet.
Taidanpa edelliseen viitaten olla sitä mieltä, ettei olisi auttanut yhtään.
En ole edes välttänyt semantiikkaa niiltä osin kuin se on ollut tarpeellista oman näkemykseni esilletuomiseksi. Vielä vähemmän olen kieltänyt sinua määrittelemästä tarpeelliseksi katsomiasi käsitteitä. Edellinen kappale on kuitenkin hyvä todiste siitä, että semantiikkaan juuttuminen on todellinen uhka tälle keskustelulle.
Oliko tuo nyt neljäs sisällötön viestisi peräkkäin? Edelleen kehotan sinua joko väittämään ja perustelemaan jotain, tai vastaavasti kumoamaan jotain väitettyä, sen sijaan, että painit sivulauseiden kanssa ja esität kysymyksiä joihin on jo vastattu.
Väsytystaktiikka puree silti. Riippumatta siitä miten nokkelan vastauksen kirjoitat, vaikka tuon klassikkoainesta olevan lainauksen tyylisen, en enää vastaa tähän ketjuun, ellei minulta vaadita jotain uutta perustelua, todellista selvennystä tjms. Jos haluat vain viimeisen sanan, niin ole hyvä.
Viimeksi muokattu: