Työpaikan kahvihuoneessakin tämä on melkoisen ruutinen aihe. Tuntuu olevan aika hankalaa keskustella ilman meuhkaamista ja mörköjen maalaamista seinille.
Tässä omia pohdintojani:
- Lesboparien lapsista voi (ei aina) kasvaa aivan tavallisia tasapainoisia kansalaisia, näin olen lukenut ja kuullut. Uskon siihen. Homopareista en ole kuullut mitään, taitaa olla kasvattajina kovin vähälukuinen joukko.
- Tavallisten heteroparien lapsista voi kasvaa sairaita tyyppejä. Pitäisikö siis lapsen teko jotenkin luvanvaraistaa, että lasten ja yhteiskunnan etu tulisi katettua? Onhan autolla ajaminen ja koirien kennelöiminenkin luvanvaraista. Ei taida toimia.
- Yksinäiset naiset kasvattavat tänäkin päivänä suuren joukon suomalaisista lapsista. Yksin jätetyt, poislähteneet. Yhden tällaisen äidin kasvattina en kuitenkaan olisi kannustamassa tähän ratkaisuun, en ainakaan tukemaan yhteiskunnan tuella.
- JOS päädytään lesboparien hedelmöitysmahdollisuuden kannalle, on tällöin tasa-arvoperiaatteen vuoksi varmistettava homoparien lapsensaantimahdollisuus. Periaate on aivan selvä. Tämä tarkoittaa kai adoptiomahdollisuutta, tai pidemmälle mennessään kohdunvuokrausta (jota sinällään ei liene Suomessa käytetty).
- JOS päädytään yksinäisten naisten hedelmöityshoitojen sallimiseen, pitää tasa-arvoperiaatteiden vuoksi sallia myös yksinäisille miehillekin oikeus lapsen saamiseen joko adoption tai kohdunvuokrauksen kautta.
- Lapsen oikeus äitiin ja isään on suurempi kuin yhdenkään miehen tai naisen oikeus omaan lapseen.
- Hedelmöityshoidon kohteen pitää noudattaa samoja periaatteita kuin adoptiokohteenkin. Se, mikä on mahdollista hedelmöityksen avulla, pitää olla mahdollista adoptionkin kautta. Kasvattajan asema ja vastuuhan ovat molemmissa täsmälleen samat. Adoptio pitää siis sallia kaikille niille, joille hedelmöityshoitokin sallitaan ja vice versa.
Mielestäni kaikkein surullisinta asiassa on se, että MIES on koko prosessissa unohdettu sataprosenttisesti. Keskusteluissa on ainoastaan lapsen oikeudet ja hyvinvointi ja erilaisten naiskokoonpanojen omat oikeudet. Mies on tässä latistettu mitättömäksi spermanluovuttajaksi, jonka puoleen kuitenkin oikeutetaan kääntymään lapsen syntymän jälkeen, jopa perintöasioissa kuten Ruotsissa on käynyt. Samaa naissovinismia on se, että puhutaan hedelmöityshoidolla saadun lapsen oikeudesta tietää biologinen "isänsä", muttei munasolun luovuttajaa eli biologista "äitiään". Samat periaatteet pitää siis soveltaa myös munasolun luovuttajia kohtaan.
Spermanluovuttajien määrä on jo romahtanut. Kohta ei luovuteta munasolujakaan.
Oliko tämä itse asiassa lainvalmistelijoiden lopullinen tarkoituskin?? Tätä en tarkistanut conspiracy.com:sta.
Itse äänestäisin tämän pohjalta:
- ei yksinäisille ihmisille oikeutta hedelmöityshoitoon / adoptioon
- kyllä oikeus homo- ja lesbopareille hedelmöityshoitoon / adoptioon
Tämä lainrajaus ei pakota ketään hakemaan "ratkaisuja" naapurimaista, joissa ko. lakeja ei ole. Se päätös on henkilön oma ja hän kantaa päätöksestään vastuun. Se, että yhteiskunta ja viranomaiset eivät voi estää joitakin ihmisiä tekemästä itsekkäitä, moraalittomia tai muista piittaamattomia ratkaisuja, ei tarkoita sitä että se pitäisi tällä perusteella sallia kaikille.