Mainos

Lapsen kasvatuksen nykytrendi, vapaa kasvatus

  • 27 051
  • 148

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Täällä jotkut kieltäytyvät uskomasta, että selvästi häiritsevä tai vahingollinen toiminta (ainakin "meillä päin") pyydetään lopettamaan ensin ystävällisellä toivomuksella tai parilla, sitten napakasti huomauttamalla, sitten vihaisesti ääntä korottaen: ja jos ei auta, niin ohjaamalla fyysisesti tilanteesta pois. Häiritsevän toiminnan määrittely on toki vaikeaa ja kiljumistakin on oikeasti monenlaista, tavallista ajoittaista pikkumekastusta tai jatkuvaa, sietämätöntä kirkumista falsetissa.

Mistähän muuten johtuu, että niin monet lapset nykyään reagoivat moniin eri asioihin kirkumalla? Piirretyt, tosi-TV, melusaaste (joka estää normaaliääntä kuulumasta)?

*****

Ja sitten omakohtainen kokemus vapaasta kasvatuksesta:

Lasten pikkujoulujuhlassa muuan lapsi (n. 6 v.) viihdytti itseään tönimällä ikätovereitaan selästä nurin niin, että mehut ja piparit lentelivät pitkin lattioita. Tönityt eivät olleet innostuneita moisesta. Eräs isä sitten kehotti melko tiukkasanaisesti tönijää lopettamaan ja painumaan matkoihinsa.

Pian ilmestyi paikalla tönijän äiti, joka kävi "kiittämässä" poikansa torujaa siitä, että pojan pikkujoulujuhla oli mennyt pilalle...
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Carloksen värikynässä ei löydy parhaillaan kuin musta ja valkoinen näemmä. Muut ovat kukkahattuja ja old school pitää ostarien edustat puhtaana.
---

Jotenkin mulla on sellainen luulo, että lapset ovat yksilöitä. Jollekin vieraan tai puolitutun aikuisen karjaisu ei ole yhtään mitään, vaikka saisikin tottelemaan, toiselle taas siitä aiheutuu ihan aitoja pelkotiloja. Muistan ainakin itse vieläkin sen, kun ala-asteen maikka nolasi minut totaalisesti koulun yhteisen tilaisuuden aikana, vaikka toki käyttäydyinkin huonosti. Otti erilleen istumaan ja puristi niskavilloista todella kovaa, mutta kun yritin asiasta mainita, puristi vain kovempaa, joten siinä sitten purin hammasta yhteen ja istuin vanhalle viinalle haisevan old school -open vieressä koko juhlan ajan. Ihan vitun vammainen ukko, jos nyt jälkeenpäin kysytään, ja kukkahattuisänä kävisin juttelemassa vastaavalla tavalla toimivan open/naapurin kanssa aivan varmasti. Tosin saisi poikakin kuulla asiasta kotona ja asian vakavuudesta riippuen sanktioitakin tulisi. Perseestä sen käytös silti oli, eikä ratkaissut yhtään mitään. Sai vain tuntemaan käsittämättömän epäoikeudenmukaiselta koko tilanteen, kun muut jäivät paikoilleen naureskelemaan.
 
Suosikkijoukkue
KK
*****

Ja sitten omakohtainen kokemus vapaasta kasvatuksesta:

Lasten pikkujoulujuhlassa muuan lapsi (n. 6 v.) viihdytti itseään tönimällä ikätovereitaan selästä nurin niin, että mehut ja piparit lentelivät pitkin lattioita. Tönityt eivät olleet innostuneita moisesta. Eräs isä sitten kehotti melko tiukkasanaisesti tönijää lopettamaan ja painumaan matkoihinsa.

Pian ilmestyi paikalla tönijän äiti, joka kävi "kiittämässä" poikansa torujaa siitä, että pojan pikkujoulujuhla oli mennyt pilalle...

Tämä on juuri sitä, mistä halusin jutella. En lasten kasvatuksesta lähtökohtaisesti, vaan juurikin tästä. Lasten eri kasvatusmetodeista joku toinen voi halutessaan tehdä uuden ketjun. Siinähän ns. kultainen keskitie on paras, juuri niin kuin finnjewel avasi viestinsä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Muistan ainakin itse vieläkin sen, kun ala-asteen maikka nolasi minut totaalisesti koulun yhteisen tilaisuuden aikana, vaikka toki käyttäydyinkin huonosti. Otti erilleen istumaan ja puristi niskavilloista todella kovaa, mutta kun yritin asiasta mainita, puristi vain kovempaa, joten siinä sitten purin hammasta yhteen ja istuin vanhalle viinalle haisevan old school -open vieressä koko juhlan ajan. Ihan vitun vammainen ukko, jos nyt jälkeenpäin kysytään, ja kukkahattuisänä kävisin juttelemassa vastaavalla tavalla toimivan open/naapurin kanssa aivan varmasti. Tosin saisi poikakin kuulla asiasta kotona ja asian vakavuudesta riippuen sanktioitakin tulisi.

Nyt puhutaan ihan jostain muusta kuin riehuvan lapsen pysäyttämisestä. Itsellä on vastaava muisto ala-asteen puukäsitöistä kun opettaja pyysi koko luokan nauramaan lankkumaalari TosiFania. Olin maalannut tekemäni servettitelineen hieman vahvemmin, mikä ei mielyttänyt opettajaa.

Nöyryyttäminen tai oikea väkivaltä ovat täysin eri asia kun riehuvan lapsen pysäyttäminen ja komentaminen. En hyväksy lainkaan väkivaltaa tai nöyryyttämistä rangaistuksena, tästä syystä en esimerkiksi anna lainkaan jälki-istuntoja kuin ihan pakko tilanteessa.
 

Carlos

Jäsen
Lue linkittämäni juttu (Aseman lapset). Minua ei ole koskaan kasvatettu väkivallalla. Sen sijaan ihan tavalliseen lapsen käytökseeni on reagoitu kohtuuttomilla reaktioilla hyvän käytöksen vaatimuksiin vedoten.

Minua on kasvatettu tiesmillä combo-kasvatuksella, en kokenut oikein mitään tuosta Musta_Kyyn malleista "omakseni". Minä olen saanut runsaastikin fyysistä kuritusta lapsena, mutta niitä en muistele millään lailla pahalla, enkä saanut niistä mitään traumoja. En ole myöskään koskaan ollut mitenkään agressiivinen tai väkivaltainen tyyppi, olen viimeksi lyönyt toista ihmista (ainakin tappelumielessä) muistaakseni ala-asteella.

Sen sijaan omia traumoja riittää kyllä lapsuudesta vaikka kuinka. Rakkautta koin kodin suunnalta aika vähän, tuntui vähenevän suorassa suhteessa iän karttumisen kanssa. Noin muuten sitten elämänohjausta käytännössä ei ollenkaan, ja sitten kun jotain ideoita kehitin niin ne yleensä tuomittiin samantien epäonnistuineiksi. Carlos 7v: "Haluaisin alkaa pelata jääkiekkoa" - se on liian kallista ja hirveän raskasta, pitää aina viedä treeneihin ja kaikkea. Carlos 10v: "Haluaisin alkaa pelata jääkiekkoa, mä voin mennä fillarilla treeneihin" - sä oot jo liian vanha, sun olis pitäny aloittaa joskus 6-vuotiaana. Carlos 9v: "Faija, tulisitsä pelaamaan mun kanssa vähäks aikaa stiigalätkää" - ei mua oikeen kiinnosta toi stiigalätkä. Carlos 20v: "mä haluaisin perustaa oman firman" - ei se kannata, siinä menee vaan rahat ja oot loppuelämän veloissa (vanhemmilla itsellä hyvinkin varakas yksityisyritys). Carlos 25v: "mä oon ajatellut että jos mä rupeisin kokeilemaan tota pörssikauppaa mun säästöillä" -me ollaan hirveän pettyneitä suhun.

Tiivistettynä; oma kasvatukseni oli sitä että mitään virikkeitä en saanut, kaikki mitä pyysin yleensä evättiin, kaikki mitä teki joutui tekemään ilman vanhempia (päivä esim. Legolandissa/Puuhamaassa/Lintsillä jopa alle 10v Carlosilla tapahtui siten että vanhemmat oli jossain muualla sen päivän - toivat ja veivät portilta), kaikki mitä tein ominpäin oli aina vanhemmille hirveä pettymys. Mahtavaa. Voin sanoa että vaikka olisin saanut joka päivä kunnolla turpiin mutta silti olisi ollut edes joskus vanhemmat aidosti mukana elämässä, en valittaisi pätkääkään.

Tämä on ainakin jotain mitä en ole antanut käydä omille lapsilleni, heidän ei tarvitse kinuta että "pappa kato pliis kun mä teen voltin", pappa on lasten kanssa, katsoo pyytämättäkin ja ottaa perkele vieläpä kuvia kaupan päälle. Joskus jopa videota.
 
Suosikkijoukkue
KK
Jotenkin mulla on sellainen luulo, että lapset ovat yksilöitä. Jollekin vieraan tai puolitutun aikuisen karjaisu ei ole yhtään mitään, vaikka saisikin tottelemaan, toiselle taas siitä aiheutuu ihan aitoja pelkotiloja. Muistan ainakin itse vieläkin sen, kun ala-asteen maikka nolasi minut totaalisesti koulun yhteisen tilaisuuden aikana, vaikka toki käyttäydyinkin huonosti. Otti erilleen istumaan ja puristi niskavilloista todella kovaa, mutta kun yritin asiasta mainita, puristi vain kovempaa, joten siinä sitten purin hammasta yhteen ja istuin vanhalle viinalle haisevan old school -open vieressä koko juhlan ajan. Ihan vitun vammainen ukko, jos nyt jälkeenpäin kysytään, ja kukkahattuisänä kävisin juttelemassa vastaavalla tavalla toimivan open/naapurin kanssa aivan varmasti. Tosin saisi poikakin kuulla asiasta kotona ja asian vakavuudesta riippuen sanktioitakin tulisi.

Ehkä ne pelkotilat eivät aina ole pahasta. Lapsen tulee tottua siihen, että ihan kaikki ihmiset eivät ole mukavia ja reiluja, eikä kaikkia ihmisiä kannata lähestyä estottomasti. On niitä pahoja setiä, namu setiä, mukavia setiä, hassuja setiä ja setiä. Toki jos mennään älyttömyyksiin uhittelussa ja komentamisessa niin se on väärin. Jos lapsi joka yksin liikkuu ostarilla/naapurustossa ja on saanut normaalin kasvatuksen, järkkyy jostain torumisesta, niin silloin lapsen psyykkeessä saattaa olla vikaa jota kannattaa käydä tutkituttamassa. Tällaista lasta ei kyllä edes pitäisi päästää ko. tilanteeseen yksin.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Voin sanoa että vaikka olisin saanut joka päivä kunnolla turpiin mutta silti olisi ollut edes joskus vanhemmat aidosti mukana elämässä, en valittaisi pätkääkään.

.

Ajattele jos vanhemmat olis ollut aidosti mukana ja ei myöskään olisi lyönyt turpiin. Se on varmaan aika monen vanhemman pyrkimys.

Mutta, kiitos tästä. Usko tai älä, ymmärrän nyt sinua ja arvomaailmaasi paremmin. Sinä olet elämässäsi pärjännyt, mutta kaikki eivät noista lähtökohdista pärjää niin hyvin.

Rohkea kirjoitus.
 

Carlos

Jäsen
Eli kyseessä olikin joku oman lapsesi frendi, joka riehui teidän rappukäytävässä. Oliko hän siis oikeasti vapaan kasvatuksen tulos? Vai kunnon perheen vesa, jolla oli joku hetkellinen toimintahäiriö? Osasi autossasi kuitenkin näköjään käyttäytyä? Vai oletko omalla toiminnallasi pelastanut hänet vapaalta kasvatukselta ja saanut hänet takaisin konservatiivisen maailmankuvan piiriin? Käytit häntä esimerkkinä vapaan kasvatuksen vaaroista ja nyt hän onkin tervehenkinen hyväkäytöksinen nuori. Joku voisi jopa uskaltaa sanoa "pojat on poikia".

En ole tuonut sitä esille, mutta tuon nyt kuitenkin; se EN ollut MINÄ. En korosta asiaa koska sillä ei ole mitään väliä kuka se oli, kyse oli asiasta, ei siitä että ko. henkilö tuomitaan päiväsakkoihin 5. syyskuuta klo 13:55 vuonna miekka ja kilpi tapahtuneesta yksittäistapauksesta. Tämä yksittäinen tapaus ei ole edes koko ketjun pointti, mutta n-i-m-e-l-t-ä-m-a-i-n-i-t-s-e-m-a-t-o-n kukkahattutäti/-setä on sen sellaiseksi tehnyt. Se kuka tämä kyseinen nimimerkki on, on asian kannalta täysin irrelevantti ja toivon ettei kukaan siihen takerru.



Ihmettelen muutenkin tuota monivalinta kysymystäsi. Minä ainakin pyytäisin anteeksi, käskisin lapsen pyytämään Sinulta anteeksi ja korvaisin/korjaisin vahingon. Uskallan väittää, että suurinpiirtein näin toimii suurin osa vanhemmista.

Juu, niin minäkin tekisin. Lisäksi tekisin tenavalle selväksi että oli sitten muuten viimeinen kerta. Ei vaan tarvitse kertoa, se on tehty jo ajat sitten selväksi että varsinkaan muiden omaisuutta ei tuhota ja toisten pihalle ei mennä ilman kutsua. Se vaan että ketjun aihe oli "vapaa kasvatus" jota harrastetaan nykyään paljon. Ja olen ollut ihan itse paikalla kun perheen isälle on menty valittamaan siitä että pojat ajavat fillareilla autohallissa ja naarmuttavat siellä autoja, johon tämä isukki on vaan nauranut. Niiden poikien seistessä vieressä. Arvaa vaan uskovatko pojat sen jälkeen ketään joka kieltää niitä? Ja arvaa mitä tämä isukki sanoo kun joku tulee ovelle kertomaan että pojat ovat tyhjentäneet jonkun renkaat? Ja hän ei ole ainoa, näitä ihmisiä on oikeasti olemassa paljon, ja sitä mm. tämän ketjun aihe koskee.

Muuten tekstisi onkin vain oman elämantapasi ja omien arvojesi ylistämistä.

Joo. On se sitten varmaan. Helpompaa on tottakai asettua kaiken keskustelun yläpuolelle, nussia pilkkuja ja tuomita muita ihmisiä samalla kertoen miten erinomainen itse on. Se oikein ruokkii keskustelua ja on muutenkin suoraselkäistä toimintaa. Voit saada vaikka jostain vielä mitalin. Minä sen sijaan laitan mielelläni itseni ja oman elämäni likoon, eihän kukkiksilla olisi muuten mitään edes mistä jeesustella!
 

Chilango

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpat, Les Habs
...lasten leikkivaunusta... lapset (n. 5kpl 3-6 vuotiaita) leikkivät ... alkoivat juosta käytää edes takaisin päättömästi huutaen kurkut suorina kiljuen ja mekastaen. ... Kolmannen kerran kun lapset tulivat niin sanoin jo, että nyt turvat kiinni ja nyt se juokseminen käytävällä saa riittää.

Olet varmaan se nolla joka menee lasten huvipuistoon ja vittuuntuu kun lapset huutavat ja juoksevat? Entas ne perhehotellit joiden vieressa on se pelkastaan aikuisille oleva vastaava, sinne vaan perhehotelliin vittuuntumaan?
Ideanahan noissa just on se etta sun kaltaset mulkut voi matkustaa rauhassa. Miksi et muuten mennyt sinne kaljavaunuun, eikos sinnekin saa paikkalippuja? Vai olisko siella ne kaljaa juovat saaneet aikaan vakivaltasen reaktion?

Äiti lähti pois ja taisi jotain minua idiootiksi haukkua.
Ja ihan oikeassa oli.

Joihinkin kauhukakaroihin kyllä toimii silti ihan "old school" koulutuskin. Esim eräs kersa juoksi meidän rappukäytävässä aina häiriköimässä. Kerran sitten kohdalle sattuessa nimeltä mainitsematon henkilö nappasi tätä vekaraa käsivarresta kiinni sen verran kovalla puristusotteella että varmasti jäi jälki, painoi seinää vasten ja sanoi että "sovitaanko nyt niin että et enää ikinä tule tänne rappukäytävään". Vekara lähti itkien pois, ja juu, ei ole näkynyt sen jälkeen.
Etta ihan juoksi kaytavassa, varmaan jarkyttava kokemus.
Saitte sentaan vekaran itkemaan, toivottavasti omat lapses naki ja otti myos oppia vai olitko jo heille opettanut oldschoolia jo aikaisemmin?
Pakko myontaa etta jos mun pojan laittasit itkeen ja viela loytys mustelmia niin oli syyna sitten mika hyvansa niin sulta myos loytys mustelmia ja voisit vaikka itkeakkin.
Mulla tosta esimerkista tulee mieleen montakin eri tapaa toimia ilman vakivaltaa ja lapsen itkettamista.

Myöskin toinen esimerkki, olimme vuosia sitten kävelyllä kokoonpanolla lastenvaunut joissa lapsi istumassa + koira. Sitten eräs naapurin täti tulee vesansa kanssa vastaan, ja jäämme siihen sitten juttelemaan. Hetken kuluttua tajuamme että se vesa lapioi lunta meidän koiran niskaan ihan tyytyväisenä. Tämän sitten se äitikin huomaa, ja alkaa torua lastaan julmasti tyyliin "voi voi sinua pientä" eikä tee elettäkään että kersa edes lopettaisi!
Jos ymmarsin oikein niin lapsia voit rangaista vakivaltasesti mutta koiran ei tarvi kavella vaan laitetaan se sinne lastenvaunuihin. Vai oliko se koira siella?
Mika tuossa olis ollut mielestasi oikea tapa toimia aidilta? Litsari vai ihan nyrkilla? Tuosta edellisesta esimerkista kasitin etta vakivalta vaikuttas olevan sulle se oikea tapa ojentaa lapsia.
 

Boulerice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boogaard(R.I.P) ja Twist
Olen todistanut niin lepsua kasvatusta ettei mitään rajaa. Kakara tekee pahojaan ja sitä sitten torutaan kuorossa ja annetaan rangaistus(esim. et saa pelata plaikkaria). Menee 30min ja kakara pelaa plaikkaria tyytyväisenä koko illan.
Itselle kun annettiin viikko arestia niin se oli viikko arestia ja ei paljon tehnyt mieli koittaa rajoja, kun kavereiden kanssa oli hauskempaa kuin arestissa himassa.
Jokainen kasvattaa lapsensa miten haluaa, mutta jonkinlainen kuri pitää olla ja jos annetaan rangaistus niin siitä pidetään kiinni.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Taisi jollain moderaattorilla on läheinen suhde koriinsa kun tämä thread hengittää ja voi hyvin, mutta koirien arvostelu naitettiin sulavasti jo olemassa olevaan threadiin. Senkin tähän hengenvetoon huudahdan, että ei se väärin ole, mutta hassua se on.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Pakko myontaa etta jos mun pojan laittasit itkeen ja viela loytys mustelmia niin oli syyna sitten mika hyvansa niin sulta myos loytys mustelmia ja voisit vaikka itkeakkin.

Tuohon alleviivattuun, niin oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että jos lapsi itkee vieraan aikuisen aiheellisen nuhtelun/komentamisen jälkeen, niin vanhemmalla on oikeus suuttua?

Meillä oli edellisessä kämpässä vähän aikaan sellainen ongelma, että arkisin jotkut pennut heittelivät lumipalloja makkarin ikkunaan klo 21-22 väliin. Kolmen-neljän lumipallon sarja, jonka jälkeen penskat juoksivat karkuun. Ja tuohon kellon aikaan olin ite jo yleensä pelkät bokserit jalassa, joten peräänkään en heti ehtinyt. Kerran olin unohtanut laittaa auton lämmitykseen, ja olin sopivasti eteisessä kengät jalassa, kun rysähti. Lähdin sillä sekunnilla lasten perään, ja sain hitaimman hetkessä kiinni. Otin poikaa hupusta kiinni kun ei muuten pysähtynyt, ja totesin että antaa olla viimeinen kerta. Poika, arviolta joku 10-vuotias, pillahti itkuun, ja sai vain nyökkäiltyä takaisin. Ja tämän jälkeen homma loppui.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuossa taannoin oman alani yhdessä koulutuksessa oli nuorista sanottuja lauseita, tyyliin "uusi sukupolvi ei kunnioita aikuisia eikä sääntöjä, eivät tee mitään rakentavaa vaan tuhlaavat aikansa jonninjoutaviin" jne. muutamia samantapaisia lauseita siitä kuinka nuoriso on pilalla.

Ihan päteviä lausahduksia tänä päivänä, niistä tuoreimmat oli jostain 1800-luvun alusta ja vanhimmat Sokrateen ja Aristoteleen ajoilta.

Ihan hyvä puheenaihe, joskaan ei kovin tuore siis. Ihan hyviä mielipiteitä ketju täynnä, joskin tuota fyysistä rankaisemista en oikein pidä hyvänä tapana missään. Aika alussa tuli esille se, että toiseen ihmiseen tarttuminen ja seinää vasten painaminen voi olla lapsesta aika pelottavaa sillä käsityskyvyllä mitä lapsilla on. Kuitenkin lapsen maailmassa olisi hyvä, että jokainen aikuinen olisi turvallinen ja luotettava, että nuokin tilanteet voisi olla sellaisia että lapselle tulee sellainen kokemus että huonoon käytökseen kun puututaan, niin silti sen on turvallista.

Mutta hyväähän on se, että ulkopuoliset jollain tavalla puuttuu asioihin. Kunhan nyt ei ammuta yli. Huomautettavaa on kuitenkin se, että suurin osa lapsista ja nuorista käyttäytyy ihan hyvin, vaikka pilalla ne saatana kaikki on. Ihan samalla tavalla kuin meidänkin sukupolvet on.
 

Chilango

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpat, Les Habs
Tuohon alleviivattuun, niin oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että jos lapsi itkee vieraan aikuisen aiheellisen nuhtelun/komentamisen jälkeen, niin vanhemmalla on oikeus suuttua?

Meillä oli edellisessä kämpässä vähän aikaan sellainen ongelma, että arkisin jotkut pennut heittelivät lumipalloja makkarin ikkunaan klo 21-22 väliin. Kolmen-neljän lumipallon sarja, jonka jälkeen penskat juoksivat karkuun. Ja tuohon kellon aikaan olin ite jo yleensä pelkät bokserit jalassa, joten peräänkään en heti ehtinyt. Kerran olin unohtanut laittaa auton lämmitykseen, ja olin sopivasti eteisessä kengät jalassa, kun rysähti. Lähdin sillä sekunnilla lasten perään, ja sain hitaimman hetkessä kiinni. Otin poikaa hupusta kiinni kun ei muuten pysähtynyt, ja totesin että antaa olla viimeinen kerta. Poika, arviolta joku 10-vuotias, pillahti itkuun, ja sai vain nyökkäiltyä takaisin. Ja tämän jälkeen homma loppui.

Olisit alleviivannut 4 sanaa enemman.
Tuliko tuossa sun esimerkissa pojalle mustelmia?
Ja onko mielestasi verrattavissa siihen etta poika juoksee kerrostalon kaytavalla?

Lisataan viela etta varmaan olisin itse tehnyt saman, juossut pojan kiinni ja ehka viela lisaksi kysynyt nimen ja vanhempien nimet ja osotteen.
Olisko sun mielesta tuossa ollut tarvetta old schooliin mustelmineen?
 
Viimeksi muokattu:

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Noin historiallisesti väkivalta lasten kasvatuksessa korreloi positiivisesti, no, väkivallan kanssa. Mitä enemmän on vitsaa oltu säästämättä, sitä väkivaltaisempi ja rauhattomampi on ollut yhteiskuntakin. Vapaata kasvatusta ei juuri näe, sen sijaan välinpitämätöntä kasvatusta kylläkin, mikä on huomattavasti eri asia kuin vapaa kasvatus. Ei ole mitenkään mahdotonta opettaa hyviä käytöstapoja ja huomaavaisuutta ilman ruumiillista kuritusta. Jos vertaan nykyajan teini-ikäisiä omaan aikaani niin kyllä nämä minusta selvästi ovat paremmin kasvatettuja, fiksumpia - ihan tyypillisesti monenkin nykyajan trendin suhteen niin on tietty vähemmistö, jossa sitten ongelmat tiivistyvät, jopa periytyvät.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Minä sen sijaan laitan mielelläni itseni ja oman elämäni likoon, eihän kukkiksilla olisi muuten mitään edes mistä jeesustella!
Marttyyrinkruunu ja itkupotkut tunnetusti edistävät keskustelua, vai mitä?
---

Aika oleellinen pointti tässä koko kasvatuskeskustelussa on tajuta se, että jokainen meistä on lopulta yksilö, vaikka on olemassa normeja, joiden mukaan olisi hyvä edetä. Minä olen varmasti joidenkin mielestä turhan raisu otteissani, kun pysäytän välillä poikani nappaamalla häntä olkapäästä kiinni. Joskus junnu on vain saatava havahtumaan, mutta mitään puristamista ja ravistelua se ei tarkoita. Tukasta olen joskus myös nipsaissut, tosin aikoihin ei ole enää tarvinnut. Enemmän noissa on ollut kyse siitä, että poika on havahtunut kuuntelemaan, että nyt isukki on tosissaan, eikä auta vastailla vain joojoo ilman tarkoitustakaan toimia.

Sen verran olen myös poikaani oppinut tuntemaan ja omia lapsuusmuistojani kelaillut, ettei kyse ole aina siitä, että hän olisi tottelematon. Tyyppi on tajuton vitsivieteri kuten minäkin yhä edelleen, ja välillä show lähtee lapasesta. Ei siinä auta ärähtely tai viellä vähemmän lässyttäminen, vaan poika täytyy saada kuuntelemaan kunnolla. Jos äänenpito on tahatonta ja joku puolituttu aikuinen puuttuu tilanteeseen uhkaillen ja tomakasti repien hänet sivulle yms. niin kyllä meno hiljenee varmasti, mutta onhan siinä vahingoitettu myös ihmissuhdetta*. Koska tiedostan tilanteen, pyrin puuttumaan poikani käytökseen varhain, mutta aina se ei onnistu. Siihen sitten joku isäm maan puollustaja kauppareissulla kertomaan, miten lapsia kasvatetaan. Jee jee.

Lässytys ja lasten ehdoilla meneminen on perseestä. Yhtälailla perseestä on kuitenkin myös sellainen ajattelu, että ongelma on ratkaistu kun lapsi tai nuori saadaan tottelemaan yksittäisessä tilanteessa.

*Ennen kukkahattusyytöksiä täsmennän sen verran, että minun mielestäni lapsen ei tarvitse pelätä jonkun henkilön läsnäoloa ja olla sen vuoksi hiljaa tai käyttäytyä tietyllä tavalla. Aika perseestähän se on, että vaikkapa isoisän läsnäolo saa muksut olemana hiljaa, mutta muuten eletään kuin pellossa. Kunnioitus on toki hyvä asia, mutta edelleenkään ongelman ytimeen ei ole puututtu, jos käytös muuten on huonoa.
 
Suosikkijoukkue
KK
Olet varmaan se nolla joka menee lasten huvipuistoon ja vittuuntuu kun lapset huutavat ja juoksevat? Entas ne perhehotellit joiden vieressa on se pelkastaan aikuisille oleva vastaava, sinne vaan perhehotelliin vittuuntumaan?
Ideanahan noissa just on se etta sun kaltaset mulkut voi matkustaa rauhassa. Miksi et muuten mennyt sinne kaljavaunuun, eikos sinnekin saa paikkalippuja? Vai olisko siella ne kaljaa juovat saaneet aikaan vakivaltasen reaktion?
Hienosti luit koko viestin tai siis purit sen osiin. En käy huvipuistoissa kuin veljenpoikani kanssa ja hänellekin olen sanonut, että laitteista toiseen ei juosta. Siellä on paljon ihmisiä ja törmäys vaara on suuri.
Juna siis oli tupaten täynnä, joten ei ollut hirveästi vaihtoehtoja, kuin mennä sinne lasten vaunuun. Silti olen sitä mieltä, että junan käytävillä ei saa juosta ja äidin olisi pitänyt tästä lapsille sanoa. Junan ravintola oli myös täynnä ja sinne ei saa paikkalippuja. Ja koska en ajatellut ostaa mitään ravintolavaunusta, niin tiedoksesi, että siellä ei saa olla jos ei osta mitään, ellei siellä ole tilaa. Tässä tapauksessa en siis voinut mennä ravintolavaunuun.

Taidat vain trollata?
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Mietin kyllä pitkään, että viitsiikö tähän keskusteluun ottaa osaa. Täällä, kun suurinosa porukkaa vaikuttaa siltä, että ovat joko toista tai toista ääripäätä. Pistetään nyt kuitenkin tämä viesti. Sen enempää en asiaan jaksa ottaa kantaa, kun ei kiinnosta vängätä aiheesta.

Ite oon kyllä sitä mieltä, että lasta pitäisi saada tarpeen vaatiessa fyysisesti kurittaa. Siis juurikin nämä vanhan ajan metodit, luunapit ja tukkapölly pitäisi olla ihan sallittuja kasvatuskeinoja. En mä ainakaan siitä mennyt rikki, kun rasavilli-Worrell ei uskonut puhetta vaan jatkoi pahojaan ja lopputuloksena tukkapölly. Opinpahan, että niin ei tehdä. Fyysinen väkivalta on sitten ihan erikseen ja sellaista ei tietenkään saa tehdä kenellekkään. Tajusitte pointin.

Totta kai lapselle kannattaa ja pitää yrittää puhumalla selvittää, että on nyt tehnyt pahojaan/huonosti ja opettaa, ettei sellainen käytös ole suvaittavaa. Joidenkin lasten kohdalla se voi tosin olla hyvin hankalaa. Tyhmempikin sen ymmärtää, jos haluaa ja tajuaa myös sen, että se luunappi tahi tukkapölly voi joskus olla keino pistää tilanne poikki.

Noin muuten käytöstavoista sen verran, että kyllähän lapsi ottaa mallia vanhemmistaan. Opetetaan ne, että viedään ruuan jälkeen astiat pois, siivotaan omat jälkensä, ei kunnioitetaan toisia etc. Sieltä lapsi imee aika paljon sitä mallia. Tämä on sellainen elementti, joka joiltakin saattaa unohtua.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Mietin kyllä pitkään, että viitsiikö tähän keskusteluun ottaa osaa. Täällä, kun suurinosa porukkaa vaikuttaa siltä, että ovat joko toista tai toista ääripäätä. Pistetään nyt kuitenkin tämä viesti. Sen enempää en asiaan jaksa ottaa kantaa, kun ei kiinnosta vängätä aiheesta.

Ite oon kyllä sitä mieltä, että lasta pitäisi saada tarpeen vaatiessa fyysisesti kurittaa. Siis juurikin nämä vanhan ajan metodit, luunapit ja tukkapölly pitäisi olla ihan sallittuja kasvatuskeinoja. En mä ainakaan siitä mennyt rikki, kun rasavilli-Worrell ei uskonut puhetta vaan jatkoi pahojaan ja lopputuloksena tukkapölly. Opinpahan, että niin ei tehdä. Fyysinen väkivalta on sitten ihan erikseen ja sellaista ei tietenkään saa tehdä kenellekkään. Tajusitte pointin.

Tajusin pointin, mutta oman kokemukseni mukaan luunapeissa ja tukkapöllyssä mennään yli rajan. Ajattelin samoin, ja tunnustan, olen antanut lapsilleni tukkapöllyä. Mutta joku särö tuossa selvästi tulee luottamukseen, ja kun huomasin tukkapöllyn lähes poikkeuksetta johtavan huonoon suuntaan, lopetin ne kokonaan. Mutta, ilman muuta kehoituksista huolimatta jatkuva huono käytös on pysäytettävä fyysisesti, esimerkiksi ottamalla lapsi otteeseen(syliin jos mahdollista) kunnes tämä rauhoittuu ja iän salliessa pystyy keskustelemaan rauhallisesti. Tilanne vain pahenee, jos aikuinen huutaa pää punaisena tehottomia kieltoja käytöksen jatkuessa silti samana. Tuossa se aikuisen auktoriteettikin pikku hiljaa katoaa.

Se mikä näissä kasvatuskeskusteluissa usein pännii, ovat kaikenmaailman besserwisserit (et sinä worrell, tämä jo yleisesti), jotka luulevat tietävänsä, miten kasvatus pitää hoitaa, kun on oman lapsen kanssa sattunut menemään putkeen. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, ja mikä toimii toiselle, ei välttämättä toiselle toimikaan. Meillä on esimerkiksi ollut molemmille ihan sama linja, mutta silti tulokset aivan erilaiset, ja pikku hiljaa oppinut molempia käsittelemään sen mukaan, mikä kummallekin parhaiten tehoaa. Ja lasten temperamenteissa ja vilkkaudessa on eroja, kaikille ei oikeasti toimi se, että "meidän perheessä keskustellaan säännöt selviksi etukäteen, ettei ongelmia tule".
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, ja mikä toimii toiselle, ei välttämättä toiselle toimikaan. Meillä on esimerkiksi ollut molemmille ihan sama linja, mutta silti tulokset aivan erilaiset, ja pikku hiljaa oppinut molempia käsittelemään sen mukaan, mikä kummallekin parhaiten tehoaa. Ja lasten temperamenteissa ja vilkkaudessa on eroja, kaikille ei oikeasti toimi se, että "meidän perheessä keskustellaan säännöt selviksi etukäteen, ettei ongelmia tule".
Näin on, ja tämä olisi hyvä edes yrittää jokaisen ymmärtää. Eikä yksilöerojen ymmärtäminen tarkoita, että kaikenlainen käytös on sallittua, ei todellakaan, vaan sääntöjä ja rajoja pitää olla. Rajojen asettajana paras on vanhempi, ja väittäisin, että useimmissa perheissä tämä toimii ainakin kohtalaisesti. On toki paljon perheitä, joissa homma ei toimi ja pahimmassa tapauksessa aikuiset syövät toistensa auktoriteettia. Mutta silloin kun homma on edes auttavasti hanskassa, en näe mitään syytä olla luottamatta toisen aikuisen ratkaisuihin lapsensa kasvattajana. Jos neuvoja kysytään, niin sitten asia on eri juttu. Ja edellinen ei taas tarkoita, ettenkö puuttuisi riehuviin vieraisiin muksuihin millään tavalla. Kynnys fyysiseen rajoittamiseen vain on varsin suuri.
 
Suosikkijoukkue
KK
Se mikä näissä kasvatuskeskusteluissa usein pännii, ovat kaikenmaailman besserwisserit (et sinä worrell, tämä jo yleisesti), jotka luulevat tietävänsä, miten kasvatus pitää hoitaa, kun on oman lapsen kanssa sattunut menemään putkeen. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, ja mikä toimii toiselle, ei välttämättä toiselle toimikaan. Meillä on esimerkiksi ollut molemmille ihan sama linja, mutta silti tulokset aivan erilaiset, ja pikku hiljaa oppinut molempia käsittelemään sen mukaan, mikä kummallekin parhaiten tehoaa. Ja lasten temperamenteissa ja vilkkaudessa on eroja, kaikille ei oikeasti toimi se, että "meidän perheessä keskustellaan säännöt selviksi etukäteen, ettei ongelmia tule".
Tottakai joillekin lapsille riittää rakentava keskustelu, toisille jäähy ja jotkut kaipaavat sitä pientä lunappi/tukkpöllyä. Ei ole joikaiselle sopivaa metodia keksittykään. Mutta tuo annetaan tehdä, mitä haluaa ei vain mene kaaliini. Ne asiat mistä avausviestissä kerroin, että ei puututa mihinkään ja jos lapsi heittelee ruokapöydässä ruokalautaset lattialle ja huutaa kurkkusuorana eikä tähän puututa mitenkään on vain mielestäni todella outoa, enkä usko sen auttavan lasta mitenkään, päinvastoin. Ja nyt puhutaan lapsesta joka ymmärtää puhetta ja hänellä on ns. kysely ikä päällä.
Kertoessani veljen poikani tapauksessa jossa hän tuli huoneeseeni huutaen, en muistanut kertoa, kun hän sitten itkusilmässä meni "mamman" (äitini) luokse vasikoimaan avautumiseni, niin äitini sanoi hänelle, että "I told you so".
Kyllä se on mielestän niin, että jos äitini olisi ottanut hänet syliinsä ja paijannut päätä sekä jättänyt kertomatta, ettei setää tarvitse kuunnella, olisi siinä ollut jotain vikaa.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Mutta joku särö tuossa selvästi tulee luottamukseen, ja kun huomasin tukkapöllyn lähes poikkeuksetta johtavan huonoon suuntaan, lopetin ne kokonaan. Mutta, ilman muuta kehoituksista huolimatta jatkuva huono käytös on pysäytettävä fyysisesti, esimerkiksi ottamalla lapsi otteeseen(syliin jos mahdollista) kunnes tämä rauhoittuu ja iän salliessa pystyy keskustelemaan rauhallisesti. Tilanne vain pahenee, jos aikuinen huutaa pää punaisena tehottomia kieltoja käytöksen jatkuessa silti samana. Tuossa se aikuisen auktoriteettikin pikku hiljaa katoaa.

Hyvää puhetta. Onhan se noinkin, kyllähän niistä voi jonkinlainen "luottamuspula" tulla. Lapset ja ihmiset, kun on erilaisia ja reagoivat asioihin eri tavalla. Se onkin tärkeä huomata, jos homma menee överiksi. Nää, kun on kuitenkin aina tapauskohtaisia juttuja. Tuokin, että pää punaisena huudetaan on aika turhaa. Tiedän tällaisen tapauksen (vanhempieni naapuri), joka huutaa lapsilleen pää punaisena ja eihän se mitään tehoa.

Se mikä näissä kasvatuskeskusteluissa usein pännii, ovat kaikenmaailman besserwisserit (et sinä worrell, tämä jo yleisesti), jotka luulevat tietävänsä, miten kasvatus pitää hoitaa, kun on oman lapsen kanssa sattunut menemään putkeen. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö, ja mikä toimii toiselle, ei välttämättä toiselle toimikaan.

Aamen. Kuten tuossa totesin ja sinäkin toteat, niin jokainen lapsi ja aikuinen on yksilö ja erilainen. Kaikille ei toimi samat jutut. Toiselle skidille saattaa ihan hyvin riittää napakka komento lopettaa riehuminen ja joku saattaa tarvita sen luunapin tai kaapata syliin ja keskustella asiasta ja homma on siinä.

Semmoinen kultainen keskitie pitäisi löytää tässäkin hommassa, eikä tuudittautua eri ääripäihin ainoina oikeina keinoina. Tuo tuntuu olevan monen vanhemman ja ns. wannabe-vanhemman vaikea käsittää. Sitten tulee näitä ääripäitä, että "Vittu et koske lapseen tikullakaan!" ja sitten on niitä, jotka käyttävät sitä fyysistä väkivaltaa ainoana keinona ratkaista kaikki. Yhtä ja ainoaa oikeaa keinoa ei ole.
 

Byvajet

Jäsen
Ajattelin samoin, ja tunnustan, olen antanut lapsilleni tukkapöllyä. Mutta joku särö tuossa selvästi tulee luottamukseen, ja kun huomasin tukkapöllyn lähes poikkeuksetta johtavan huonoon suuntaan, lopetin ne kokonaan.

Jos lasta ei saa kuriin sillä tavalla, että kunnioitus ja luottamus säilyvät, hänet kannattaa antaa väliaikaisesti ammattilaisten käsiin oloihin, joissa lapsen kontrollointi on mahdollista. Ratkaisuja on erilaisia, pehmeämpiä ja kovempia. Monet tämän kohtalon kokeneet osaavat olla jälkikäteen kiitollisia siitä, että vanhemmat tunnustivat rajansa.

Yleensäkään ydinperhemalli tuskin on ihmislajille ominaisin. Tyypillisempää meille perimän puolesta olisi kylä kasvattaa -meininki. Luulenkin, että monet kasvatukselliset ongelmat liittyvät länsimaiseen ydinperheajatteluun.

Jos lapsen ja vanhemman välillä särkyy kunnioitus ja luottamus niin kuin omalla kohdallani on käynyt, lapsi voi joutua kärsimään siitä koko loppuikänsä. Luottamus on ilmiö, joka perustuu alkukantaisiin, vaikeasti hallittaviin tunteisiin. Kun sen kerran menettää, sitä on vaikea saada enää takaisin.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Kyllä se on mielestän niin, että jos äitini olisi ottanut hänet syliinsä ja paijannut päätä sekä jättänyt kertomatta, ettei setää tarvitse kuunnella, olisi siinä ollut jotain vikaa.

Joo, tarkoitin tuolla otteeseen ottamisella tällaista riehunta/uhmaus- tilannetta, eihän se tuohon kuvailemaasi tilanteeseen sovi. Ja tuohan meni kaikin puolin hyvin. Lapsi oli saanut ohjeet, toimi niiden vastaisesti, mikä johti ikävään lopputulokseen, jonka jälkeen lapsi ilmeisesti oppi, ettei tätä sääntöä kannata rikkoa. Kyllä mä itsekin usein sanon, että "turha se nyt on itkeä, kun varoitettiin, että kohta sattuu leukaan tuossa hommassa". Toki pitää aina samalla varmistaa, ettei ole oikeasti pahempia vammoja;)
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Jos lasta ei saa kuriin sillä tavalla, että kunnioitus ja luottamus säilyvät, hänet kannattaa antaa väliaikaisesti ammattilaisten käsiin oloihin, joissa lapsen kontrollointi on mahdollista. Ratkaisuja on erilaisia, pehmeämpiä ja kovempia. Monet tämän kohtalon kokeneet osaavat olla jälkikäteen kiitollisia siitä, että vanhemmat tunnustivat rajansa.

Totta kai, mutta kaikille näitä yksittäisiä tilanteita tulee, joissa näin käy. Silloin kun niitä rajoja haetaan, kaikki ajautuvat välillä väärälle alueelle. Jotka muuta väittävät, puhuvat paskaa. Myös liian lepsu kasvatus voi johtaa tilanteeseen, jossa kunnioitus ja luottamus kärsii. Vakavaksi tilanne muuttuu, kun ei huomaa tai myönnä virheitään, vaan jatkaa virheidensä toistoa päivästä ja viikosta toiseen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös