Mainos

Lapsen kasvatuksen nykytrendi, vapaa kasvatus

  • 27 044
  • 148

Byvajet

Jäsen
Miksi pitäis olla tavoitteena se, että aikuisena huomioidaan muita ihmisiäja käyttäydytään hyvin?

Koska lapselta ei voi vaatia kehitystasonsa vuoksi hyvää käytöstä niin kuin ei koiranpennultakaan. Mitä pienempi lapsi, sitä turhempaa on kieltäminen, neuvominen, valistaminen ja uhkailu. Kun aivot eivät ole valmiita käsittelemään tietoa ja rakentamaan siitä käytökseen vaikuttavaa kokonaisuutta, tiedon toistamisesta ei ole iloa.

Tilannetta voi verrata lapsen kävelyn oppimiseen. Sen nopeutta ei määrää harjoittelun määrä vaan hermoston kehitys. Yksilölliset erot voivat olla suuria, eikä niihin vaikuta se, treenataanko lapsen kanssa kävelemistä vai ei.

Käytöksessä ilmenee vastaava kehityskulku, mutta se on paljon hitaampi kuin motorisissa toiminnoissa.

Toisin sanoen suurin osa vanhempien kasvatuksesta on täysin turhaa, koska se ei vaikuta lapseen. Ainoat vaikutuskeinot pikkulapseen ovat alkukantaisiin tunteisiin vetoaminen (mm. pelko), mutta sietää miettiä, tahtooko kasvattaa lastaan pelolla.

Pelolla kasvattaminen on kohtuutonta, koska lapsi ei ymmärrä, miksi häntä pelotellaan. Hänellä ei myöskään ole edellytyksiä hallita käytöstään. Ei kukaan töissäkään tahtoisi vastaansa pelolla hallitsevaa pomoa, joka vaatii työntekijöiltä sellaista, mitä näillä ei ole edellytyksiä ymmärtää tai tehdä. Lapsiin tällaista suhtautumistapaa sen sijaan käytetään aivan yleisesti.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Niin, näin me taas mennään, on vain mustaa ja valkoista.

Jos lapset juoksevat ja metelöivät rappukäytävässä, eivätkä usko aikuisten käskyjä, kysymys on kasvatuksesta. Aikanaan sanottiin, että yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylällinen aikuisia. Nykyään katsotaan pahasti, jos kaupan kassajonossa vieras aikuinen komentaa takana metelöivää mukulaa.


Onko väkivalta kasvatusta? On se varmaan tavallaan.

En minä katso yhtään pahasti jos joku komentaa minun lastani, joka käyttäytyy huonosti. Jos lasta pyydetään olemaan hiljaa tai lopettamaan, ei minulla ole asian kanssa mitään ongelmaa. Fyysisen koskemattomuuden suhteenkaan ei ole vain mustaa ja valkoista. Jokainen vanhempi on joskus käyttänyt rajuja otteita. Toinen enemmän, toinen vähemmän.

Et vain jostain syystä kykene ymmärtämään, että tässä tapauksessa ylitetään raja. En tiedä millä koulutuksella työtäsi teet, mutta minulle on täysin selvää, ettei tämä edellä mainittu väkivalta johda mihinkään hyvään lopputulokseen. Kertoo erittäin paljon tämän aikuisen arvomaailmasta, jos käy kiinni lapseen, koska tämä metelöi rappukäytävässä. Paitsi, ehkä siihen, että lapsi pysyy poissa kyseisen aikuisen rapusta. Puhkoo tosin todennäköisesti Herran auton kumit.

Tuossa aiemmin erityislapsen isä ansiokkaasti kuvasi minkälaista on elää lapsen kanssa, joka näyttää ihan tavalliselta, mutta käytös ei aina olekaan niin tavallista.

Annat vahvasti ymmärtää työskenteleväsi lastensuojelulaitoksessa. Sinne sijoitettavat lapset oireilevat ennen sijoitusta ja yleensä se syy tosiaan on vanhemmissa. Mitä tälläiset lapset kaipaavat on turvallinen ja luotettava aikuinen, joka selittää heille oikean ja väärän eron.Rangaistusta annettaessa on myös oleellista, että lapsi ymmärtää miksi hän saa rangaistuksen.

Tälläisessä tapauksessa voi ihan perustellusti kysyä minkä rangaistuksen poika sai vanhemmiltaan/vanhemmaltaan jos asia heille koskaan selvisi. Tuliko turpaan vai ei reaktiota ollenkaan.

Kuten sanoit asiat eivät ole mustavalkoisia.
 
Suosikkijoukkue
KK
Minusta koiranpennun tai lapsen ei tarvitse käyttäytyä hyvin, koska siihen ei ole hermostollisia edellytyksiä. Pentuvaihe ja lapsuus ovat aikaa, jolloin opetellaan asioita.

Koiran kasvatuksesta olen kyllä eri mieltä. Oikeastaan jopa lapsenkin. Kyllä se pitää lähteä pienestä pitäen, että toiseen ei käydä kiinni. Juuri tuollainen päätös hakkaaminen pitää lopettaa heti. Mitä kun 3 vuotias alkaa kiroilemaan? Antaa kiroilla.

Sanavalmis lapsi - YouTube

Puhelimella kun ei tuo linkitys toimi. En antaisi oman lapseni tuolla lailla kiroilla.
 

Byvajet

Jäsen
Koiran kasvatuksesta olen kyllä eri mieltä.

Ole vain, mutta kyllä koiran koulutuksessa olennaista on kouluttaa koiraa sen mukaan, mitä se pystyy käsittelemään, eikä sen mukaan, mikä on hyvää käytöstä.

Kuukausien ikäinen pentu saattaa pystyä ottamaan vastaan käskyjä sisällä häiriöttömässä tilassa, mutta ei ulkona, missä on paljon ärsykkeitä. Kun pentu ei ulkona tottele esimerkiksi luoksetulokäskyä, niin pahinta, mitä omistaja voi tehdä, on alkaa rankaisemaan koiraa. Se ei totisesti edistä oppimista jatkossa.

Sama koskee harjoittelun tiheyttä. Liian nopeasti etenevään koulutukseen koira reagoi kielteisesti. Toistoja täytyy pentuvaiheessa käyttää vähän.

Sama koskee lapsia. Heitä on kasvatettava sen mukaan, miten heidän aivonsa pystyvät rakentamaan käytösmalleja, eikä sen mukaan, mikä on hyvää käytöstä.
 
Suosikkijoukkue
KK
Sama koskee lapsia. Heitä on kasvatettava sen mukaan, miten heidän aivonsa pystyvät rakentamaan käytösmalleja, eikä sen mukaan, mikä on hyvää käytöstä.
Eli kun lapsi 3-vuotiaana alkaa kiroilemaan, potkimaan ja lyömään ja tätä on jatkunut jo ikävuoteen 4 niin on vain hidas oppimaan?
Kyllä itse muistan, kun veljeni sai ensimmäisen lapsensa, pojan ja minä asuin silloin vielä vanhempieni helmoissa. Lapsi tuli aamulla 7 aikaa huutamaan luokseni, vaikka äitini oli sitä kieltänyt.
Olisko minun pitänyt olla hiljaa ja antaa lapsen huutaa, kun olen tullut kotiin 4:ltä vai tehdä niin kuin tein: huusin, että nyt pois täältä ja hiljaa kunnes herään? Eipä tullut pojanpoika enää ikinä huutaen huoneeseeni. Poika taisi silloin olla noin 3.

Nyt 8 vuotta myöhemmin ollaan hyviä kavereita ja olen kyllä sanonut aina sille, kun se on jotain mielestäni väärin tehnyt. Välillä aika pahastikin. Pitää minua silti hyvänä setänä ja kun tammikuussa kävi niin olimme Jokerit - Kärpät matsissa. Jotain se silloinkin itki, mutta sanoin, että ei auta itku markkinoilla ja minulta et saa pillittämällä mitään.
Äitini välillä sit paapoi niin kuin isovanhemmat yleensä, mutta itse olen antanut aika tiukkaa palautetta, miten kuuluu "ison miehen" käyttäytyä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Tilannetta voi verrata lapsen kävelyn oppimiseen. Sen nopeutta ei määrää harjoittelun määrä vaan hermoston kehitys. Yksilölliset erot voivat olla suuria, eikä niihin vaikuta se, treenataanko lapsen kanssa kävelemistä vai ei.

Käytöksessä ilmenee vastaava kehityskulku, mutta se on paljon hitaampi kuin motorisissa toiminnoissa.

Toisin sanoen suurin osa vanhempien kasvatuksesta on täysin turhaa, koska se ei vaikuta lapseen. Ainoat vaikutuskeinot pikkulapseen ovat alkukantaisiin tunteisiin vetoaminen (mm. pelko), mutta sietää miettiä, tahtooko kasvattaa lastaan pelolla...

Mihin nämä väitteesi perustuvat?

Käsitykseni mukaan hermosto kehittyy harjoituksen myötä, joten väitteesi harjoituksen merkityksestä tuntuu erikoiselta.

Myös lapsen käyttäytymiseen liittyvät väitteesi tuntuvat varsin erikoisilta. Lastentarhassa olevat lapset oppivat varsin nopeasti ympäristön vaatimat käytöstavat. Nämä lapset oppivat noudattamaan ohjeita, odottamaan, istumaan rauhassa, pyytämään puheenvuoroa jne. Ja pelko ei käsittääkseni ole suomalaisen päiväkodin ensimmäisenä kasvatuskeinona.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Tässä meillä on selkeä näkemysero, minusta riehuvan lapsen pysäyttäminen ottamalla kädestä kiinni ei ole väkivaltaa.

Ei minustakaan, mutta jos "nostaa seinälle", "old school" ja "varmistaen, että jää jälki" aletaan puhua väkivallasta.

Oletko eri mieltä?
 

Byvajet

Jäsen
Eli kun lapsi 3-vuotiaana alkaa kiroilemaan, potkimaan ja lyömään ja tätä on jatkunut jo ikävuoteen 4 niin on vain hidas oppimaan?

Voi lapsi olla nopeakin oppimaan. Mainitsemasi käytös on muiden matkimista. Kirosanat eivät tule tyhjästä. Linkitetyssä videossa aikuiset nauravat lapsen kiroilulle. Se pelkästään vahvistaa lapsen käytösmallia.

Valistamisen sijaan vanhempien kannattaisi katsoa, millaisille vaikutteille lapsi altistuu. Jos kotona ei kiroilla eikä kaveripiirissä kiroilla, ei lapsikaan yleensä kiroile. Jos lapsi huomaa saavansa kiroilulla huomiota, hän voi oppia etsimään sitä perkeleitä viljelelemällä. Tällaiseen voi kannustaa kielteinenkin huomio.

"-Lapset ja nuoret ovat aikuisten maailman altavastaajia. Lapsilta vaaditaan joskus totuttamisen nimissä kohtuuttomia."

Aseman Lapset ry - Elämänasenne opitaan kotona
 
Suosikkijoukkue
KK
Mihin nämä väitteesi perustuvat?

Käsitykseni mukaan hermosto kehittyy harjoituksen myötä, joten väitteesi harjoituksen merkityksestä tuntuu erikoiselta.

Myös lapsen käyttäytymiseen liittyvät väitteesi tuntuvat varsin erikoisilta. Lastentarhassa olevat lapset oppivat varsin nopeasti ympäristön vaatimat käytöstavat. Nämä lapset oppivat noudattamaan ohjeita, odottamaan, istumaan rauhassa, pyytämään puheenvuoroa jne. Ja pelko ei käsittääkseni ole suomalaisen päiväkodin ensimmäisenä kasvatuskeinona.

Olen samaa mieltä. Esimerkiksi kärsivällisyys muodostuu, kun aloittaa pienenä. Laittaa esimerkiksi lapsen istumaan ja sanoo, että pysy paikallasi. Jos lapsi lähtee kävelemään/konttaamaan, niin ei muuta kuin takaisin istumaan. Tämän kun aloittaa lapsen ollessa pieni, niin ei paljon tarvi toistoa tehdä, niin jo lapsi kyllästyy tai väsyy. Sitte leikin aika välissä. Ja kohta taas harjoitellaan paikallaan oloa jne.. Ei sen tarvi montaa minuuttia jos sitäkään aluksi olla.
Yritä samaa vasta sitten kun lapsi on 6-vuotias. Siinä vaiheessa se on paljon vaikeampaa, kun sanominen ei pelkästään auta, koska on saanut aina mennä.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Muistaako täällä kukaan muu sitä miten itse ajatteli ollessaan sellainen n. 10-vuotias ovikelloa turhaan rimputteleva räkänokka? Kyllä kunnon säikäyttäminen ainakin minuun tehosi parhaiten. Ei tullut toiste rimputeltua. Säikäyttämiseen kyllä pitää riittää ihan verbaaliset keinot.

Mitä tulee nykytrendin mukaiseen vapaaseen kasatukseen, erottaisin sen alkuperäisestä (?) ideologisesta vapaasta kasvatuksesta (Summerhill). Ennemmin nykyään törmää pullamössövanhempiin, jotka pelkäävät minkään pettymyksen aiheuttamista lapselleen. Jari Sinkkonen muuten totesi jossain erittäin hyvin noista pettymyksistä, ettei niitä toki tarvitse ehdoin tahdoin aiheuttaa lapselle, jos ei myöskään mitenkään kaikin tavoin vältellä ja siloitella.

Jokainen toki tyylillään, mutta en voi välttyä ajattelemasta että vanhemmat, joita lapset pyörittävät, näyttävät säälittäviltä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Ei minustakaan, mutta jos "nostaa seinälle", "old school" ja "varmistaen, että jää jälki" aletaan puhua väkivallasta.

Oletko eri mieltä?

Kuten olen useamman kerran sanonut, fyysistä kontaktia voi käyttää riehuvan lapsen pysäyttämiseen, mutta ei missään nimessä rangaistuksena. Se jääkö jälki ei ole olennaista vaan tilanne missä tuo jälki on tullut. Riehuva lapsi, josta pidetään kiinni, aiheuttaa usein itselleen jälkiä.

Ja kuten sanoin, minusta kiinniottaminen ei saa koskaan olla ensimmäinen reagointitapa huonosti käyttäytyviin lapsiin. Mutta ei sitä myöskään tarvitse demonisoida.
 

Carlos

Jäsen
Tämä ketju vetää sanattomaksi, ja samalla alleviivaa täydellisesti sen ongelman missä nykyajan ns. vapaan kasvatuksen (=kasvattamatta jättämisen) kanssa mennään. Mistään mitään ymmärtämättömät kukkahattutädit vaahtoavat että perkele lapseen ei kosketa, kasvatuksesta ei saa edes keskustella, ja jokainen pieninkin yksityiskohta olosuhteista ja kokonaisuudesta riippumatta on aina voitava eristää ja tuomittava sellaisenaan.

Sentään TosiFani uskaltaa sanoa sen ääneen, lapset eivät mene rikki niin helposti kuin kuvitellaan. Siihen taas tarvitaan henkistä väkivaltaa, jota taas voi yllättävää kyllä löytyä paljonkin sellaisen lapsen kotoa jossa äiti on ns. kukkahattutäti. Siihen kuuluu myös välinpitämättömyys, eikä pelkästään sääntöjen puuttumisen suhteen. Mutta se onkin niin korkeaa matematiikkaa että sitä ei jakseta miettiä, lakaistaan se maton alle. Kyllä se luunappi on se itse perkele.

Lapset tarvitsevat rajattomasti rakkautta, paljon tukea, ohjausta, virikkeita ja selkeät säännöt. Sääntöjen noudattamiseen ohjaamiseen kuuluu kirjo erilaisia keinoja, yksi niistä on myös se FYYSINEN elementti, hui kamalaa, soittakaa poliisit ja tuomitkaa joukolla. Ja siinäkin on sen verran eroa että hallitseeko koko elämää se sääntöjen noudattaminen ja niiden noudattamatta jättäminen ja niistä mahdollisesti saatava rangaistus, vai onko se se semmoinen pienenpieni murto-osa sitä elämää ja menee huomaamatta siinä sivussa.

Tottakai tähän nykyaikaiseen lastenpilaamis-uskontoon kuuluu myöskin se että sitten kun naapurin setä/täti tulee oven taakse kertomaan että kuulkaas kun tuo teidän vesa kävi tyhjentämässä meidän fillareitten kumit, niin siihen valitaan yksi näistä vastauksista (asiasta sen enempää kiinnostumatta):

a) ei meidän poika semmoista tee
b) pojat on poikia
c) *epämääräinen kiukkukohtaus kun joku kehtasi epäillä meidän ihanaa ja ilman kasvatusta elänyttä kullanmussukkaa*

Näin se homma etenee kivasti. Onneksi sentään asun maassa jossa lasten myös fyysinen kurittamis-elementti on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää, edelleen jopa opettajien toimesta. Toki jo niitäkin vanhempia on rantautunut myös tänne jotka valittavat kun opettaja on kehdannut ihan huutaa lapsille. Eihän sellainen sovi. Ja jotenkin sattuvasti yleensä juuri näiden vanhempien lapset ovat niitä luokan pahimpia häiriköitä, (jotka eivät myöskään pärjää koulussa). Hassu yhteensattuma.

Lapsen käytännössä koko elämänpituisen työ-elämän uravalintamahdollisuus rajataan vanhempien toimesta jo varhaislapsuudessa sinne palkkahaitarin alapäähän. Mutta se on ok. Pääasia ettei sitä perkeleen luunappia ole käytetty. Tai sitten se että lapsi on ylilihava, ei pärjää missään liikunnassa, ja tulee elämään todennäköisesti koko teini-iän ilman tyttö-/poikaystävää ja päätyy sosiaalisesti rajoittuneeksi. Sekin on ok, katsos kun se luunappi vältettiin!

Myöskin hassu yhteensattuma, tämä rappukäytäväepisodissa väkivaltaisesti ja julmasti lähes sairaalaan pahoinpidelty pojankloppi tuli juuri eilen tämän väkivaltaisen ja julman pahoinpitelyn suorittaneen vanhemman kyydissä kotiin luokkaretkeltä, ihan iloisesti ainakin näytti hymyilevän ja kiittävän kyydistä kun autosta tuli ulos. Ei tainnut jäädä pahempia traumoja.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Se kehittyy sen, minkä biologinen kypsyminen sallii. Siksi lapselle on turha tarjota ohjeita, joita hän ei pysty ymmärtämään, käsittelemään ja sisäistämään.

Niin, tämä nyt on tietysti itsestäänselvyys. Voisitko kertoa missä iässä sinusta on turha kasvattaa liikaa?
 
Suosikkijoukkue
KK
Oma "vapaa kasvatus" tarkoitti seuraavaa: oli kotiintulo-, ruokailu-, harrastus- ja vapaa-ajat. Sitten kun oli vapaa aikaa niin olin kavereiden kanssa leikkimässä pihalla. N. 14-vuoden ikäisenä (yläasteelle meno) loppui kotiintuloajatkin. Kyllä sitä ite tajusi, että jos aamulla menee kouluun, niin hyvissä ajoin himaan. Jos jäi jostain pahasta kiinni niin kyllä sieltä sanktiota tuli milloin mitenkin. Pyhät (mm joulut ja pääsiäiset) oltiin perheen kanssa ja touhuttiin me muutenkin paljon viikonloppuisin yhdessä. No problems. Käytöstavat opetettiin jo hyvin pienenä.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Olen samaa mieltä. Esimerkiksi kärsivällisyys muodostuu, kun aloittaa pienenä. Laittaa esimerkiksi lapsen istumaan ja sanoo, että pysy paikallasi. Jos lapsi lähtee kävelemään/konttaamaan, niin ei muuta kuin takaisin istumaan.

Mitä helvettiä? Minkä takia lasta pitäisi estää opettelemasta liikkumaan? Se ehtii kyllä elämänsä aikana istumaan ihan tarpeeksi näyttöpäätteellä ja telkkarin edessä, lapsena on kaikkein tärkeintä että oppii sen liikkumisen.

Avauksessa jo ihmetytti se, miksi lapset eivät saisi leikkiä lastenvaunussa. Ideahan siinä on juuri se, että ne lapset leikkivät siellä lastenvaunussa, eivätkä niissä muissa vaunuissa. Harmi tietysti ettet muualle saanut lippua, mutta sillehän ne lapset eivät voi mitään. Lasten leikeistä nyt välillä tulee sitä meteliäkin.
 

Byvajet

Jäsen
Sentään TosiFani uskaltaa sanoa sen ääneen, lapset eivät mene rikki niin helposti kuin kuvitellaan.

Lue linkittämäni juttu (Aseman lapset). Minua ei ole koskaan kasvatettu väkivallalla. Sen sijaan ihan tavalliseen lapsen käytökseeni on reagoitu kohtuuttomilla reaktioilla hyvän käytöksen vaatimuksiin vedoten. Seurauksena on se, että käyn nykyään terapiassa, jossa opettelen määrittämään omia rajojani ja hallitsemaan omaa käytöstäni.

Terapeuttini arvelee, että ongelmieni taustalla on se, että vanhempani eivät ole osanneet tulkita lapsuudessa temperamentiani, mistä on seurannut, että heidän käyttämänsä keinot ovat olleet minulle pelottavia, kun ne taas vanhemmilleni ovat olleet tavanomaista kasvatusta.

Kaikkia lapsia ei voi kasvattaa samalla tavalla.

"Aikuisen tulisi tarjota lapselle tukea tilanteissa, joissa lapsi ei itse pysty käsittelemään tunnereaktiotaan. Lapsi ei päätä reaktionsa suuruutta ja saattaa itsekin pelästyä vahvaa tunnettaan. Silloin aikuisen tehtävä on rauhoitella tilannetta.

-Jos jo pienestä ärsykkeestä syttyy valtava roihu ja käytössä on vain pikkuinen kastelukannu tulen sammuttamiseen, ovat lapsen omat keinot vähissä. Pieni lapsi ei osaa rauhoittaa itseään vaan tarvitsee aikuisen tukea."

Minä olen nykyään tuollainen aikuinen. Pelkään vähän kaikkea, säikähdän vähän kaikkea ja huolestun vähän kaikesta, koska lapsuudessa minua on rangaistu temperamentiini nähden ankarasti verbaalisesti pienistäkin rikkeistä. Sisarukseni, joilla on erilainen temperamentti, eivät ole kyseisestä kasvatuksesta häiriintyneet. Heillä on vanhempiini normaalit välit. Minulla ei ole, vaan rehellisessä miehen iässä pelkään vanhempiani edelleen.

Aseman Lapset ry - Elämänasenne opitaan kotona
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Lue linkittämäni juttu (Aseman lapset). Minua ei ole koskaan kasvatettu väkivallalla. Sen sijaan ihan tavalliseen lapsen käytökseeni on reagoitu kohtuuttomilla reaktioilla hyvän käytöksen vaatimuksiin vedoten. Seurauksena on se, että käyn nykyään terapiassa, jossa opettelen määrittämään omia rajojani ja hallitsemaan omaa käytöstäni.

Terapeuttini arvelee, että ongelmieni taustalla on se, että vanhempani eivät ole osanneet tulkita lapsuudessa temperamentiani, mistä on seurannut, että heidän käyttämänsä keinot ovat olleet minulle pelottavia, kun ne taas vanhemmilleni ovat olleet tavanomaista kasvatusta...

Onneksi olet kuitenkin poikkeustapaus, suurinosa suomalaista kasvattaa lapsensa fiksusti. Vedät oman taustasi takia turhan suoria johtopäätöksiä.
 

Musta_Kyy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Vapaa kasvatus, nykytrendi?

Muistelin ja pakkohan se oli googlaamalla varmistaa, jotta 60-70-luvuilta tämä tyyli on kotoisin, ei pelkästään nykytrendi. Määritelmä menee lyhykäisyydessään:
"Ei rajoja, rakkautta= hemmotteleva, lapsijohtoinen". Lapsi on perheen pomo, joka sanelee tekemiset. Lapsi saa vapauden toimia haluamallaan tavalla. Lapselle ei koskaan esitetä vaatimuksia, vaan toivomuksia, ehdotuksia ja kysymyksiä."
muut kolme "päätyyliä":
ei rajoja, ei rakkautta= laiminlyövä kasvatustyyli
rajoja, ei rakkautta= komenteleva, aikuisjohtoinen kasvatustyyli
rajoja, rakkautta= ohjaava, vuorovaikutteinen, lapsilähtöinen kasvatustyyli

Lähde:MLL-sivut

Muistan jo kahdeksankymmentäluvun alkupuolelta, kuinka isäni aina jaksoi muistuttaa näistä vapaan kasvatuksen älyttömyyksistä. Lapsuudesta asti oli seurannut kuulemma yhtä hieman nuorempaa (40-luvulla syntyneitä) isätöntä kaveria, joka oli kuulemma se ensimmäinen vapaan kasvatuksen tulos ja kokija. Tiedän kaverin ja onhan se aikamoinen oman tiensä kulkija, eikä noudata normeja juttujen mukaan edelleenkään, eikä ole niin tehnyt koskaan, pienimuotoinen kylähullu mielestäni.

Tunteita tuo herättää ja heti jos toinen sanoo toista, rikolliseksi leimataan, ja asiat kärjistetään, kuten tässä ketjussakin. POISTETTU OSA

Itsestäni on selvää, että lapselle ne rajat pitää kertoa ja niiden noudattamista vaalia. Toinen sukulaiseni sanoi, että "jollei vanhemmat opeta, niin maailma opettaa", ja minusta se on väärä tie, että joudut sinne maailman ilman niitä oppeja. Se tulee kalliiksi sille oppijalle (eli lapselle), mahdollisesti vanhemmille ja yhteiskunnalle. Ja pienemmässä mittakaavassa, kuinka ongelmalliseksi se tekee kaikkien elämän vaikkapa naapurustossa, kun osa saa tehdä melkeinpä mitä vaan eikä mitään rajoja kunnioiteta, eikä kunnioiteta sitä, ettei se naapurin sedän tai pikku-Viljamin elämä ole niin kivaa kuin pitäisi, jos sedän auto ja pensasaita on paskana vuorotellen ja mikä milloinkin tai Viljamin lelut ja nokka vuorotelle, kun ei voida sille omalle pikku kullannupulle antaa muuta kuin vapaakasvatusta. Moni asia on muutenkin kaaoksessa, juurikin tämän hyssyttelyn takia, esimerkiksi koulumaailma vaikeutunut, kun tätä vapaatakasvatusta on yhä enemmän. Ja sitä rajojen asettamista ja välittämistä vähemmän. Vaikkapa Avaraa luontoa katsomalla jotakin nisäkästä koskevaa ohjelmaa näkee, kuinka olennaista on vanhemman opetus ja se, että on ne rajat ja auktoriteetti, aivan tätä samaa asiaa varten.

Varmasti on niin monta kombinaatiota painotuksineen tässä maailmassa kuin on vanhempaakin tällä pallolla noista neljästä kasvatustyylistä, mutta kyllä aika kujalla ovat ne vanhemmat, jotka tuolla pelkällä vapaalla kasvatuksella menevät.

EDIT: Henkkohtaiset asiat
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
KK
Mitä helvettiä? Minkä takia lasta pitäisi estää opettelemasta liikkumaan? Se ehtii kyllä elämänsä aikana istumaan ihan tarpeeksi näyttöpäätteellä ja telkkarin edessä, lapsena on kaikkein tärkeintä että oppii sen liikkumisen.

Avauksessa jo ihmetytti se, miksi lapset eivät saisi leikkiä lastenvaunussa. Ideahan siinä on juuri se, että ne lapset leikkivät siellä lastenvaunussa, eivätkä niissä muissa vaunuissa. Harmi tietysti ettet muualle saanut lippua, mutta sillehän ne lapset eivät voi mitään. Lasten leikeistä nyt välillä tulee sitä meteliäkin.

En tarkoittanut mitään vaippaikäistä. Silloin kun oppii puhumaan ja kuuntelemaan, niin kyllä sitä voi pikkuhiljaa harjoitella. En todellakaan istuttaisi 3-vuotiasta aluksi kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta puhutaan vaikka muutama kymmentä sekuntia. Siitä sitten pikkuhiljaa. Kyllä mielestäni on hyvä, että ruokapöydässä istutaan kunnes kaikki ovat syöneet. Itselleni näin tehtiin ja kyllähän se harmitti kun ei päässyt heti leikkimään kun oli valmista. Mutta kyllä siihen äkkiä tottui ja tajusi, että kun hetken malttaa niin ei tarvi edes koko aikaa istua, kun vanhemmat jo antoi luvan mennä.
 

Byvajet

Jäsen
suurinosa suomalaista kasvattaa lapsensa fiksusti.

Fiksu kasvatus ei kuitenkaan ole sitä, että lapsi käyttäytyy kuin kone, vaan sitä, että lapsi aikuisena osaa arvostaa itseään ja muita, toimia rakentavasti ja epäitsekkäästi yhteisössään eli luopua omastaan muiden ihmisten ja esimerkiksi luonnon hyväksi ja pystyy ymmärtämään analyyttisesti syy- ja seuraussuhteita ja tarkastelemaan niitä ilman tunnekuohuja.

Perinteinen suomalainen lapsenkasvatusmalli kasvattaa hyviä sotilaita mutta huonoja ihmisiä. Me mittaamme kasvatuksen onnistumista lapsen käytöksellä, kun oikeampi mittari kasvatuksen onnistumiselle olisi käytöksen kypsyys aikuisena.

Minusta nykynuoret käyttäytyvät keskimäärin paljon sosiaalisemmin ja muita huomioivammin kuin keski-ikäiset. He osaavat sanoa rappukäytävässä kohteliaasti päivää, sietävät erilaisuutta ja heikkoutta ja ymmärtävät, että kerrostalossa kuuluu joskus juhlinnan ääniä. Sodanjälkeisessä ilmapiirissä kasvatetut keski-ikäiset käyttäytyvät selvästi nuoria huonommin. Heissä riittää itsekeskeisiä sääntöjyriä, joille muiden tunteet ovat merkityksettömiä ja säännöt pyhiä. Tällaisia ihmisiä syntyy, kun lapsuudessa asetetaan liian ankaria rajoja.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämä ketju vetää sanattomaksi, ja samalla alleviivaa täydellisesti sen ongelman missä nykyajan ns. vapaan kasvatuksen (=kasvattamatta jättämisen) kanssa mennään. Mistään mitään ymmärtämättömät kukkahattutädit vaahtoavat että perkele lapseen ei kosketa, kasvatuksesta ei saa edes keskustella, ja jokainen pieninkin yksityiskohta olosuhteista ja kokonaisuudesta riippumatta on aina voitava eristää ja tuomittava sellaisenaan.
.

Eli kyseessä olikin joku oman lapsesi frendi, joka riehui teidän rappukäytävässä. Oliko hän siis oikeasti vapaan kasvatuksen tulos? Vai kunnon perheen vesa, jolla oli joku hetkellinen toimintahäiriö? Osasi autossasi kuitenkin näköjään käyttäytyä? Vai oletko omalla toiminnallasi pelastanut hänet vapaalta kasvatukselta ja saanut hänet takaisin konservatiivisen maailmankuvan piiriin? Käytit häntä esimerkkinä vapaan kasvatuksen vaaroista ja nyt hän onkin tervehenkinen hyväkäytöksinen nuori. Joku voisi jopa uskaltaa sanoa "pojat on poikia".

Ihmettelen muutenkin tuota monivalinta kysymystäsi. Minä ainakin pyytäisin anteeksi, käskisin lapsen pyytämään Sinulta anteeksi ja korvaisin/korjaisin vahingon. Uskallan väittää, että suurinpiirtein näin toimii suurin osa vanhemmista.

Muuten tekstisi onkin vain oman elämantapasi ja omien arvojesi ylistämistä.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Perinteinen suomalainen lapsenkasvatusmalli kasvattaa hyviä sotilaita mutta huonoja ihmisiä. Me mittaamme kasvatuksen onnistumista lapsen käytöksellä, kun oikeampi mittari kasvatuksen onnistumiselle olisi käytöksen kypsyys aikuisena.

Minusta nykynuoret käyttäytyvät keskimäärin paljon sosiaalisemmin ja muita huomioivammin kuin keski-ikäiset. He osaavat sanoa rappukäytävässä kohteliaasti päivää, sietävät erilaisuutta ja heikkoutta ja ymmärtävät, että kerrostalossa kuuluu joskus juhlinnan ääniä. Sodanjälkeisessä ilmapiirissä kasvatetut keski-ikäiset käyttäytyvät selvästi nuoria huonommin. Heissä riittää itsekeskeisiä sääntöjyriä, joille muiden tunteet ovat merkityksettömiä ja säännöt pyhiä. Tällaisia ihmisiä syntyy, kun lapsuudessa asetetaan liian ankaria rajoja.

Boldattu osuus on sinun kokemaa, mutta ei yleistettävä totuus. Valtaosa suomalaisista kasvattaa fiksuja, hyvin käyttäytyviä lapsia ja nuoria. Heillä on tilaa liikkua ja riehua, mutta myös ne rajat. Rajat ja rakkautta on ollut jo vähintään kolmekymmentä vuotta lastenkasvatuksen johtoajatus.

Sodan käyneet isät toivat oman jälkensä lasten kasvatukseen ja se ei ollut aina kovin kaunis. On tietysti ymmärrettävää, että traumatisoituneet miehet eivät välttämättä pystyneet osoittamaan myös rakkauttaan niiden rajojen ohella.
 

Tuamas

Jäsen
Lapsen käytännössä koko elämänpituisen työ-elämän uravalintamahdollisuus rajataan vanhempien toimesta jo varhaislapsuudessa sinne palkkahaitarin alapäähän. Mutta se on ok. Pääasia ettei sitä perkeleen luunappia ole käytetty. Tai sitten se että lapsi on ylilihava, ei pärjää missään liikunnassa, ja tulee elämään todennäköisesti koko teini-iän ilman tyttö-/poikaystävää ja päätyy sosiaalisesti rajoittuneeksi. Sekin on ok, katsos kun se luunappi vältettiin!

Noniinno, empiriaa on monenlaista.

Ainakin yläasteella (koska se on viimeinen kouluaste, jossa on jonkinlaista isompaa diversiteettiä) joskus ysärillä muistan että ne jotka jäivät kokonaan ilman jatko-opiskelupaikkaa tai päätyivät keskeyttämään amiksen, olivat niitä joita kotona oli kasvatettu melkoisella kurilla ja jopa väkivallalla.

Meillä taisi olla samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla yhteensä kolme tai neljä todella selkeästi vapaamman kasvatuksen saaneita, joiden vanhemmat olivat jonkinmoisia hippejä, näiden yhteinen keskiarvo taisi olla siellä 9,5:n pinnassa.

Toki nämä ovat naurettavia hymyileviä bussikuskeja kaikki, kuten sinunkin esimerkkisi, mutta on melkoista paskaa puhua siitä kuinka ruumiillinen kuritus ratkaisisi mitään tai olisi jotenkin oikea tapa toimia. Yleensä se on merkki kasvattajan epäonnistumisesta tehtävässään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös