Itse edustan varmaan vähemmistöä täällä, mutta minä olen aika höveli lainaamaan isojakin summia. Voi kuulostaa aika hauskalta, sillä minä olen varmaan yksi tämän palstan piheimmistä ihmisistä. Ihmiset,joille lainaan rahaa, voidaan jakaa kahteen eri ryhmään. On ne "parhaat kaverit", joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä. Olen tuntenut kaikki vähintään 10v, eli puolet elämästäni. Heille lainaan ilman mitään kyselyjä ja suht suuriakin summia. Yksi sankari on minulta lainannut sellaiseen kahteen vuoteen varmaan yhteensä 4000e. Suurin kertaerä on tainnut olla 1400e. Kyseinen kaveri maksaa kyllä korkoa minulle ja ihan mielellään. Hän on itse ehdottanut 10% korkoa, jota olemme yleensä käyttäneet. Laina-aika on ollut joku 1-2kk yleensä.
Toinen ryhmä on "opiskelukaverit", jotka olen tuntenut vasta 2v, mutta lainaan silti heille rahaa. Olen heidänkin kanssa suht aktiivissa tekemisissä ja he ovat parhaita kavereitani opiskelupaikkakunnalla. Kyllä heillekin lainaan helposti sen 20e jos vain kysyvät. Aina olen saanut rahani takaisin edellämainituilta kavereilta. Välillä myös lainaan heiltä rahaa. Jos lainaan, maksan ne aina heti pois ilman muistutteluja. Kaveripiirini on myös ymmärtänyt sen miten tärkeää luottamus on ja että asiat kannattaa kanssani hoitaa sovitusti, tai loppuu nämä hövelit lainaamiset.
Tämä löyhä lainaaminen on ehkä tullut perintönä meiltä kotoa. Vanhemmat ovat suht varakkaita ja heidän kanssaan on saanut tottua siihen, että jos tulee yllättäviä tilanteita niin aina heiltä saa rahallista apua. Itse asiassa tälläkin hetkellä autoni seisoo huollossa, kustannusarvio on paljon ja en tiedä riittääkö tilillä olevat rahat. Minkäänlaista stressiä tai huolia asiasta ei ole, sillä tiedän että vanhemmilta saan rahaa kunhan vain kysyn. Käyn opiskelujen ohessa suht paljon töissä ja viimeistään palkkapäivänä kyllä kuittaan takaisin vanhemmilleni sen remontin. Tämäkin perustuu tosin äärimmäiseen luottamuksellisuuteen. Kaiken mitä on sovittu olen maksanut vanhemmilleni joskus takaisin. Enkä ole myöskään ikinä, edes lapsena tai teininä lainannut/kinunnut vanhemmiltani rahaa "turhuuksiin", vain välttämättömyyksiin.
Luottotappioista ei sen suurempia kokemuksia ole. Okei joskus on joltain jäänyt femma tai jopa kymppi saamatta, mutta äkkiäkös nuo unohtuu. Välillä olen luottotappioita kuitannut takaisin pienen huijaamisen avustuksella. Nämä siis lähinnä yläasteen kavereilta, joille lukiossa lainasin heille rahaa (he olivat siis amiksessa). Monesti jos joku oli minulle velkaa, saatoin pyytää tätä kuskiksi ja sovittiin joku summa. Sen jälkeen kun kaveri oli saattanut minut kotiovelle, miinustin illan taksasta aiemmat velat. Joskus jopa sanoin että taisi mennä ilmaisiksi kyydeiksi. Tai sitten toinen kikka oli kun joku kaveri lainasi minulta 50e, kuulemma puhelinlaskuun. Sen jälkeen kun rahat olin velaksi antanut, ja maksupäivä koitti, kaveri ei enää vastannut viesteihin. Noh, tiesin että kaveri on kova nuuskamies ja laitoin tälle viestiä, että lähden Ruotsin-laivalle, voin tuoda tornin nuuskaa jos maksat ennakkoon. Ihmeellistä mutta totta, 50e sattuikin löytymään ja kaveri kiikutti sen minulle ihan kotiovelle asti. Todellisuudessa en ollut edes aikeissa lähteä laivalle. Ehkä vähän ilkeästi tehty, mutta sainpahan rahani takaisin. Toisaalta eivätpä kyseiset kaveritkaan sen suuremmin suuttuneet noista tempauksista. Toki vähän satuttaa kun lapsuudenkavereita nämäkin, mutta ei tule enää pidettyä oikein yhteyttä kun pojat ovat ajautuneet vähän kyseenalaisiin porukoihin.
Tätä viestiä kirjoittaessa tuli mieleen että toinen yllämainituista kavereista on minulle velkaa edelleen 55e, ollut sitä jo vuodesta 2012 asti. Viimeksi olen velasta muistuttanut vuosi sitten ja tämä lupasi hoitaa asian, mutta ei ole rahaa kuulunut. Toisaalta sen verran on kuitenkin myötätuntoa entisellekin kaverille että ehkä hänelle tuo raha nyt suotakoon anteeksi, hänellä ei mene niin hyvin rahallisesti kuin minulla. Vaikkakin tämän rahaongelmat johtuvat laiskuudesta työn ja koulun suhteen sekä aktiivisesta alkoholin, tupakan ja huumeiden käytöstä.