Lainaisitko kenellekään rahaa?

[alwahla]

Ainoa henkilö, jolle olen viime vuosina lainannut rahaa, on äitini. Muuten olen erittäin tarkka siitä, kenelle rahojani lainaan. Kavereita kun ei ole eikä edes tuttuja, niin ei tarvitse heille rahaa lainata. Muistaakseni edellisen kerran lainasin jollekin muulle kuin äidilleni rahaa kahdeksan tai yhdeksän vuotta sitten. Noita rahoja en ole vieläkään saanut takaisin.

 

[Noitarumpu]

Lainaa, jos vain voin tai autan muulla tavoin. Esim. jos osaan tehdä jotain, jonka lainaaja joutuisi rahalla muuten maksamaan, niin autan, enkä odota rahana takaisin, vaan oletan ,että jos itse tarvin joskus apua, niin hänkin auttaa minkä voi.En kylläkään muistuttele asiasta. Tämä tapa on mielestäni parasta, mitä voi tehdä, ilman että kukaan joutuisi jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan.

 

[ernestipotsi]

En lainaa, koska ei ole rahaa mitä lainata!

 

[Silkkeri]

Lainaan, jos kysytään ja on mitä lainata. En tosin koskaan sellaisia summia, mitä en olisi valmis menettämään. Varmasti joskus on jotain velkoja jäänyt saamatta, toisaalta uskon että olen itsekin jotain unohtanut joskus maksaa takaisin. Eipä noista jaksa stressata, rahaa se vain on.

 

[Wod]

Lainaan kyllä aika useasti. Hyville kavereille lainaan rahaa. Summat pyörivät 20-100 eurossa. Aina olen saanut kahden viikon aikana takaisin. Mutta jos kerrankin jätetään maksamatta ja laina-aika venyy liikaa niin se on sitten viimeinen kerta, kun minulta saa lainaa. Siksi minulla on ne tietyt kaverit kenelle lainaan, koska he aina maksavat takaisin. Toivottavasti lainaavat sitten minullekin, jos joskus lainantarve iskee.

 

[Kerouac]

Kerran voi lainata oikeastaan kelle vain, joskaan ei paljoa viittäkymppiä enempää ihan randomille. Kun se kymppi - kaksikymppiä ei edes näillä palkoilla ole kovin iso raha, mutta jollekulle silläkin voi olla oikeasti juuri silloin käyttöä. Se jos jonkun kympin heittää jollekin ja sitä ei sitten takaisin takaisin saisikaan, niin se on vain oikeastaan sen rahan arvoista huomata että tuo ihminen ei ollut sen luottamuksen arvoinen. Lähimmille ihmisilleni, sellaisille, joihin voi luottaa voi sitten lainata vaikka tonnista ylöspäin, kun tiedän ne sitten takaisin saavani.

 

[pernaveikko]

En tietenkään. Suomalainen ei rahaa lainaa eikä kaveria auta. En myöskään ikinä pyytäisi keneltäkään, koska suomalainen ei rahaa lainaa.

 

[iki-ilves]

Olen vertaislainannut tuiki tuntemattomille tämän hetken saldon mukaan 3100 e. Mukava nähdä kuinka moni jättää maksamatta...

 

[Prof. Puck]

Kaikkein lähimmille ihmisille tuskin on mitään muuta rajaa kuin oma varallisuus, mitä en en olisi valmis lainaamaan tai maksamaan, jos tilanne oikeasti sen vaatisi. Kyllä sitä fyrkkaa voi sitten tehdä lisää myöhemmin. Mutta näissä tilanteissa ei tietenkään kyse ole varsinaisesti lainaamisesta. Tällaisia ihmisiä on elämässäni tasan 7 kappaletta, vanhemmat ja lapseni mukaanlukien, joten kohtuu pienestä piiristä kuitenkin puhutaan. Mutta toisaalta taas jo esimerkiksi lapseni tulisi kysymään minulta lainaa, niin olisin kyllä kovasti kiinnostunut kuulemaan, mitä käyttötarkoitusta varten? Turhanpäiväiseen en rahaa missään tapauksessa lainaisi edes lapselleni. Jos turhanpäiväistä haluaa, niin sellainen raha täytyy ensin ansaita, eikä ostaa velkarahalla. Kyse ei tietenkään ole rahasta tai sen määrästä, vaan periaatteesta.

Sitten on pieni joukko ihmisiä, joille olisin valmis lainaamaan paljonkin rahaa, tuhansista jopa joihinkin kymmeniin tuhansiin mikäli tarve on aito. Näihin ihmisiin luotan oikeastaan yhtä paljon kuin kaikkein läheisimpiin tuossa ensimäisessä kategoriassa ja tiedän, että he olisivat vastavuoroisesti valmiita tukemaan minua, enemmänkin, koska varakkaampia ovat. Kuitenkin raja siinä, toisin kuin kaikkein läheisempien kohdalla, etten ota riskiä oman taloudenpidon mahdollisesta tuhoutumisesta, eli sen mitä lainaisin, olisin valmis myös menettämään ilman täyttä varmuutta takaisinmaksusta. Tiedän kyllä, että kyseiset kaverit kyllä maksaisivat lainan takaisin, jos vain kykenevät. Summa riippuu täysin myös syystä, mihin lainaa kysyttäisiin.. Mutta kenenkään, läheisen ystävänkään, businesta tai kämpän ostoa en lähtisi sadoilla tuhansilla takaamaan. Siinä voi oma elämä mennä vituralleen...

Muuten en sitten rahaa tykkää lainata... Toki aina silloin tällöin joku tuttava on kysynyt voinko vipata muutamasta kympistä max sataseen illan aikana jos ei kortilla ole pystynyt siinä paikkaa maksamaan ja käteisautomaatitkin ovat olleet kauempana. Jos tunnen edes jollain tapaa ihmisen entuudestaan, niin vippaan toki.. ei se ole mikään ongelma. Olen samoilla linjoilla nimimerkki Kerouacin kanssa, että tuollainen on kuitenkin hemmetin halpa hinta oppia tuntemaan, kuinka luotettavasta kaverista on loppujen lopuksi kyse. Toki matkan varrella on jonkin verran rahaa tullut menetettyä tätä periaatetta läpielettäessä, mutta lasken sen silti mitättömäksi kustannukseksi, etten ole aikaani ja rahaani sen enempää moisiin otuksiin tuhlannut. Näissä tapauksissa max kerran kysyn vippiä takaisin, sillä helpostihan sitä voi unohtaa lainanneensa rahaa humalaisen illanvieton päätteeksi. Mutta jos homma ei hoidu kertamuistutuksella, niin se on sitten adios. Ei ole asiaa sen jälkeen mun tuttavapiiriin. Läheisten ystävien kanssa millekään vippilinjalle ei ole edes tarvetta lähteä. Minä tarjoan ruoat, juomat ja muut aktiviteetit siihen asti, kunnes kaveri pääsee nostamaan rahaa ja sitten hän tarjoaa muutaman seuraavan kierroksen tai illan.

Ihan tuikituntemattomalle en koe mitään tarvetta lainata rahaa, enkä lainaakaan. Voin antaa max muutaman kympin, jos syy ja tarve on vakuuttava, mutta silloin ei ole lainaamisesta kyse, vaan lahjoituksesta. Kerrain annoin yhdelle aussi-huijarille kaksikymppiä ihan pelkästään siitä syystä, että performanssi oli niin hemmetin vakuuttava. Jätkä pystyi tirauttamaan aidot kyyneleetkin tarinansa päätteeksi. Pakkohan tuollaista näyttelijäsuoristusta oli arvostaa. Vieläkin, vuosikausien jälkeen, naurattaa kun tuota muistelee, eli ei mennyt raha hukkaan.

 

[John Copter]

Olen vertaislainannut tuiki tuntemattomille tämän hetken saldon mukaan 3100 e. Mukava nähdä kuinka moni jättää maksamatta...

Kuinka moni jätti maksamatta? Itselläni ainakin toistaiseksi on kaikki maksettu mitä on lainattu. Ja varsin hyvällä korolla on tullut palautusta.

 

[Ribals]

Perheenjäsenillä ja hyville kavereille kyllä. Ei niin hyville kavereille on lainattu, mutta enpä lainaa enää. Piti tulla rahat takaisin parissa viikossa mutta taisi tulla parissa kuukaudessa. Eikä ollut isosta summasta kysymys.

 

[Aunt Wang]

En. Menköön töihin, mokomat lusmut. Bensoista voin heittää vähän extraa jos kaveri lähtee taksikuskiksi ja tiedän että hällä on taloudellisesti vaikeaa. Tai no ehkä en, mitä helvettiä se ajaa autolla jos ei ole rahaa.

 

[Ollakseni]

Johan minä pankille lainaan rahaa jatkuvasti. Veljille ja tietyille kavereille voi lainata rahaa.

 

[Sämppäri]

Lainaan kerran ja en kysele rahan perään ikinä sen jälkeen. Jos raha ei palaudu minulle suhteellisessa ajassa ilman muistuttelua, en lainaa toiseen kertaan.

 

[Malkkinen]

Lainaan kerran ja en kysele rahan perään ikinä sen jälkeen. Jos raha ei palaudu minulle suhteellisessa ajassa ilman muistuttelua, en lainaa toiseen kertaan.

Yksi ärsyttävimmistä asioista on muistutella velallista, että olisikohan jo maksun aika. Kavereiden kanssa nyt vippaillaan puoleen ja toiseen ihan sillä meiningillä että jos mä nyt tarjoon ni sä sit tarjoot joskus ja hyvin toimii. Sitten on myös niitä peräröörejä jotka muistuttelee esim. baaritiskillä: "hei muistatsä sillon 2015 keväällä ku mulla oli rahaa ja sulla ei ja tarjosin yhen tuopin, voisitko nyt tarjota mulle".

 

[Sämppäri]

Kavereiden kanssa nyt vippaillaan puoleen ja toiseen ihan sillä meiningillä että jos mä nyt tarjoon ni sä sit tarjoot joskus ja hyvin toimii. Sitten on myös niitä peräröörejä jotka muistuttelee esim. baaritiskillä: "hei muistatsä sillon 2015 keväällä ku mulla oli rahaa ja sulla ei ja tarjosin yhen tuopin, voisitko nyt tarjota mulle"

Kyllä siis nää on asia erikseen. Tarkotin lähinnä jos joku tuttu kysyy, että vippaatko kolme hunttii nii saa korjattuu auton. Tämmöset rahat haluaisin takaisin, vaikka en koskaan kyselekkään perään. Kavereiden kesken tarjoileminen on asia erikseen. Niitä ei lasketa.

 

[Baldrick]

Lainaan aika helposti myös ihmisille, jotka eivät ihan täysin tuttuja ole. Viikonloppuna n. 40€ arvosta paikallista valuuttaa toiselle suomalaiselle, jonka olen tavannut vain kerran aiemmin. Kavereille olen lainaillutkin satoja euroja ja olen myös itse ottanut heiltä samanmoisia lainoja.

Toki kyllä sitä yleistä habitusta ja takaisinmaksuolettamaa tulee arvioitua ja olen kyllä jättänyt joillekin lainaamattakin, kun korkea todennäköisyys maksamatta jäämiselle on ollut. Kerran yhdelle ghanalaiselle jampalle annoin vajaa 10€ junalippuun, kun taustalla oli melkoinen kidnappausstoori yms., jonka oletin ja oletan vieläkin olevan kusetusta, enkä rahojani ole takaisin saanutkaan. Se oli kuitenkin sellainen rahamäärä, josta olin valmis luopumaan, jos jollain ilveellä tarina olisikin ollut tosi.

 

[Kiekkokatsoja]

En lainaa. Tarvittaessa voisin lahjoittaa rahaa, itselle tärkeälle ihmiselle, erityisen painavasta syystä. Maksimi 100e. Tarjoan kyllä ruokaa, yösijaa, taikka keskustelua tarvittaessa.

 

[Barcelona]

Mulla on pari kaveria jotka elää tulojensa kanssa kädestä suuhun. Noille on nyt tullu lainailtua noin 50-250 euron pikavippejä jotta saavat ruokaa kaupasta. Noi velat olen aina kyllä saanut takas kun pojilla on ollu palkkapäivä. Lisäksi joskus maksan säbäjoukkueeni laskuja omalta tililtä enakkoon ja keräilen sitten joukkuekavereilta rahat myöhemmin.

 

[Peltinen]

Lainasin joskus kaverille baariin mennessä 40,- ihan siksi, että kun yhdessä ollaan liikkeellä niin saa ostettua muutaman tuopin. Olisi pitänyt tarjota vaan niitä juomia, meinaan raha meni johonkin vitun jokeripokeriin ja samalla selvisi syy ainaiselle rahattomuudelle. Onneksi meillä on rahapelimonopoli, joka suojelee peliongelmaisia.

 

[Cloaca Maxima]

Kertaalleen olen useamman satasen lainannut rahaa hlölle jonka oletin maksavan takaisin "satavarmasti" ja joka vakuuttavasti kertoi tarvitsevansa rahat vuokratakuuseen. Jälkikäteen sitten selvisi että rahat olivat menneet puhtaasti viinaan ja ikinä en tule rahoja takaisin saamaan - aikaa tästä on kulunut jo sen 10 vuotta. Lienee itsestäänselvää että välit tähän hlöön ovat myös täysin katkenneet.

Nykyisellään lainailen muutamia kymppejä kerrallaan parille tutulle silloin tällöin ja näistä olen joka ikinen kerta omani saanut takaisin pienellä korolla varustettuna mutta yli 100e summia tuskin enää koskaan kenellekään lainailen.

 

[teppana]

Avovaimolle lainaisin vaikka jokaisen euron pankkitililtä. Luotto on niin kova.

Muuten en oikeastaan kovin herkästi lähtisi lainaamaan. Veljille ja isälleni lainaisin, mutta he eivät koskaan rahojani tarvi. Tai no, ostin pikkuveljelle iPhonen tuossa muutama kuukausi sitten kun se oli jokin rajoitettu erä ja hänellä ei ollut vielä palkka silloin tullut. (on siis 20-vuotias juuri lukiosta päässyt pätkätyöläinen) En ole perään huudellut kun tiedän että rahat tulee kunhan tilanne on hänellä vähän helpompi.

Yksi työkaveri on johon luotan niin paljon, että muutamia satasia voisin lainata jos hän pyytäisi. En tiedä onko oikeastaan sen enempää ihmisiä joille lainaisin. Ei varmaankaan.

 

[teppana]

Kyllä siis nää on asia erikseen. Tarkotin lähinnä jos joku tuttu kysyy, että vippaatko kolme hunttii nii saa korjattuu auton. Tämmöset rahat haluaisin takaisin, vaikka en koskaan kyselekkään perään. Kavereiden kesken tarjoileminen on asia erikseen. Niitä ei lasketa.

Tämä kavereiden kesken tarjoilu on ainakin omasta kokemuksestani vähän enemmän miesten hommaa kuin naisten. Enkä siis tarkoita että toinen tyyli olisi parempi. Erilainen vain. Oltiin sellaisella sekajengillä kuukausi reissussa Australiassa vuosi sitten ja kuitenkin vähän enemmän vietettiin aikaa siten, että miehet lähti päivisin kaupungille yhdessä ja naiset sitten altaalle tai biitsille ja sitten iltaisin oltiin kimpassa. Päivisin oli tosi rentoa kun joku porukasta kävi hakemassa kannullisen olutta terassille eikä niitä mitenkään laskettu. Jokainen tiesi suurinpiirtein sen, milloin on oma vuoro maksaa. Eikä siitä sen enempää keskusteltu.

Toisaalta, avovaimo sanoi että heillä oli ihan selvä systeemi. Jos laskua ei saanut jaettua (mikä on sielläpäin joskus käytäntö) yksi henkilö maksoi pankkikortilla ja muut sitten maksoivat jälkikäteen tilille. Mikä on sinänsä myös aivan hyvä systeemi. Enemmänkin vain sellaista eroa kahden sukupuolen välillä.

Eikä ainakaan meidän kaveriporukassa ole koskaan lähdetty jälkikäteen "perimään" jotain baarissa ostettuja juomia. Ne tasottuu ajan myötä.

 

[Euro71]

En kovin kauhean herkästi lainaa, mutta jonkun verran olen kavereille antanut tuollaista 20€ vippiä sillä oletuksella, etten tod näk koskaan saa niitä takaisin. Olen sanonut, että ei tarvitse maksaa takaisin, mutta olisi kiva jos muistaisi sitten jos mulla on vaikea tilanne. Vielä sellaista ei kyllä ole tullut. Joka tapauksessa rahan antamisessa mulla raja menee siinä, että mun pitää kestää sen menetys (jos siis ei ala takaisinmaksua kuulua) eli se ei saa kaataa mun taloutta: aika turha tulla multa pyytämään satojen tai tuhansien eurojen lainoja millään verukkeella. En mielelläni lainaa lähipiirille, koska iso laina voisi alkaa vaikuttamaan sitten ihmissuhteisiin, jos talous alkaa molemmin puolin tökkiä. Mutta varmaan höllemmin tarjoan asioita lähipiirille pitämättä niistä mitään lukua.

 

[Sonny Burnett]

En lainaa. Mutta yksi tapaus oli vuosia sitten kun yksi ihan hyvä kaveri kysyi satasta lainaksi ruokakauppaa varten. Sanoin että en lainaa rahaa, mutta voin tulla maksamaan ostokset. Ei kelvannut tämä järjestely vaan herneet otti nenuun. Olin kyllä hajulla että ruokaostokset oli tekosyy rahan pummaamiselle.