Kaikkein lähimmille ihmisille tuskin on mitään muuta rajaa kuin oma varallisuus, mitä en en olisi valmis lainaamaan tai maksamaan, jos tilanne oikeasti sen vaatisi. Kyllä sitä fyrkkaa voi sitten tehdä lisää myöhemmin. Mutta näissä tilanteissa ei tietenkään kyse ole varsinaisesti lainaamisesta. Tällaisia ihmisiä on elämässäni tasan 7 kappaletta, vanhemmat ja lapseni mukaanlukien, joten kohtuu pienestä piiristä kuitenkin puhutaan. Mutta toisaalta taas jo esimerkiksi lapseni tulisi kysymään minulta lainaa, niin olisin kyllä kovasti kiinnostunut kuulemaan, mitä käyttötarkoitusta varten? Turhanpäiväiseen en rahaa missään tapauksessa lainaisi edes lapselleni. Jos turhanpäiväistä haluaa, niin sellainen raha täytyy ensin ansaita, eikä ostaa velkarahalla. Kyse ei tietenkään ole rahasta tai sen määrästä, vaan periaatteesta.
Sitten on pieni joukko ihmisiä, joille olisin valmis lainaamaan paljonkin rahaa, tuhansista jopa joihinkin kymmeniin tuhansiin mikäli tarve on aito. Näihin ihmisiin luotan oikeastaan yhtä paljon kuin kaikkein läheisimpiin tuossa ensimäisessä kategoriassa ja tiedän, että he olisivat vastavuoroisesti valmiita tukemaan minua, enemmänkin, koska varakkaampia ovat. Kuitenkin raja siinä, toisin kuin kaikkein läheisempien kohdalla, etten ota riskiä oman taloudenpidon mahdollisesta tuhoutumisesta, eli sen mitä lainaisin, olisin valmis myös menettämään ilman täyttä varmuutta takaisinmaksusta. Tiedän kyllä, että kyseiset kaverit kyllä maksaisivat lainan takaisin, jos vain kykenevät. Summa riippuu täysin myös syystä, mihin lainaa kysyttäisiin.. Mutta kenenkään, läheisen ystävänkään, businesta tai kämpän ostoa en lähtisi sadoilla tuhansilla takaamaan. Siinä voi oma elämä mennä vituralleen...
Muuten en sitten rahaa tykkää lainata... Toki aina silloin tällöin joku tuttava on kysynyt voinko vipata muutamasta kympistä max sataseen illan aikana jos ei kortilla ole pystynyt siinä paikkaa maksamaan ja käteisautomaatitkin ovat olleet kauempana. Jos tunnen edes jollain tapaa ihmisen entuudestaan, niin vippaan toki.. ei se ole mikään ongelma. Olen samoilla linjoilla nimimerkki Kerouacin kanssa, että tuollainen on kuitenkin hemmetin halpa hinta oppia tuntemaan, kuinka luotettavasta kaverista on loppujen lopuksi kyse. Toki matkan varrella on jonkin verran rahaa tullut menetettyä tätä periaatetta läpielettäessä, mutta lasken sen silti mitättömäksi kustannukseksi, etten ole aikaani ja rahaani sen enempää moisiin otuksiin tuhlannut. Näissä tapauksissa max kerran kysyn vippiä takaisin, sillä helpostihan sitä voi unohtaa lainanneensa rahaa humalaisen illanvieton päätteeksi. Mutta jos homma ei hoidu kertamuistutuksella, niin se on sitten adios. Ei ole asiaa sen jälkeen mun tuttavapiiriin. Läheisten ystävien kanssa millekään vippilinjalle ei ole edes tarvetta lähteä. Minä tarjoan ruoat, juomat ja muut aktiviteetit siihen asti, kunnes kaveri pääsee nostamaan rahaa ja sitten hän tarjoaa muutaman seuraavan kierroksen tai illan.
Ihan tuikituntemattomalle en koe mitään tarvetta lainata rahaa, enkä lainaakaan. Voin antaa max muutaman kympin, jos syy ja tarve on vakuuttava, mutta silloin ei ole lainaamisesta kyse, vaan lahjoituksesta. Kerrain annoin yhdelle aussi-huijarille kaksikymppiä ihan pelkästään siitä syystä, että performanssi oli niin hemmetin vakuuttava. Jätkä pystyi tirauttamaan aidot kyyneleetkin tarinansa päätteeksi. Pakkohan tuollaista näyttelijäsuoristusta oli arvostaa. Vieläkin, vuosikausien jälkeen, naurattaa kun tuota muistelee, eli ei mennyt raha hukkaan.