Lainaisitko kenellekään rahaa?

[finnjewel]

Viime aikoina olemme saaneet lukea erilaisista huijareista, jotka ovat saaneet hyväuskoiset hellittämään kukkaronnyörejään jopa sadoilla tuhansilla euroilla.

Jatkoaikalaisten kirjoituksista voi päätellä, että moista toimintaa pidetään käsittämättömän tyhmyyden osoituksena. Vai onko hyväuskoisuus sama asia kuin tyhmyys?

Mutta kenelle, kuinka paljon ja millä ehdoilla olisit itse valmis lainaamaan rahaa?
Sukulaiselle, avokille, työkaverille, naapurille, luokkakaverille, jota et ole vuosiin tavannut, nettituttavalle, baarissa juuri tapaamallesi tyypille? Et koskaan mitään kellekään?

Jos perheenjäsenet (omat vanhemmat, puoliso, omat lapset) jätetään pois, en lainaisi kenellekään enempää kuin 20 euroa. Enkä sitäkään kuin oman listani neljälle ensimmäiselle. Itse voisin pyytää max 50 euron vippiä, poislukien perheenjäsenet.

Tuon pari kymppiä olen tosin pari kertaa lahjoittanut ihan säälistä ilman toivoa saada sitä takaisin.

 

[Ted Raikas]

20 euroa on aika lailla se raja, mitä kerralla lainaan. Näin olen myös tehnyt ja on tullut takaisin, joskus pienellä vapaaehtoisella korollakin. Täytyy kyllä olla ns. pitkän ajan tuttu tai lähisukulainen, että lainaan. Kerta pari on ollut, että vähän tuntemattomampi tuttavuus on rahaa yrittänyt lainata, mutta en ole siihen lähtenyt. Ei tässä niin rahoissa uida, että olisi varaa ottaa riskiä, ettei saa omiaan takaisin. Se ei ole henkilökohtaista, mutta ihmisen vaan pitää olla kunnolla tuttu, että lähden tuohon rumbaan. Edes pikkusummista.

 

[Tähtipakki]

Itse olen aika tarkka rahoistani ja isompia summia olisin valmis lainaamaan oikeastaan ainoastaan vanhemmilleni sekä joissain olosuhteissa sisaruksille. Tyttöystävällekin olen sanonut, että minulta ei rahaa kannata pyytää, jos isompaa puutetta ilmaantuu. Se ei vaadi kuin yhden riidan, eron ja sitten rahojen takaisin saaminen onkin aika vittumaista puuhaa.
Hyville kavereille ja (luotettaville) sukulaisille voin sen parikymppiä lainata, jos perusteet kunnossa. Hyvän päivän tutut ja siitä alaspäin taas on nollalinjalla.

 

[attendo]

Ensinnäkin heti alkuun rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että olen siinä onnellisessa asemassa tässä elämässä, että ei juurikaan ole mistä lainata ja kaikki minut tuntevat myös tämän tietävät eikä lainapyyntöjä juurikaan tule. Hypoteettisesti asiaa kuitenkin tarkastellessa lainaisin aina perheenjäsenille rahaa niin paljon kuin pyydetään/voin antaa, mutta kavereiden ja puolituttujen kohdalla maksimi olisi 30-50€. Naapureille en lainaisi mitään, koska haluan pitää vittumaisen naapurin maineeni yllä. Mitään lainaehtoja en jaksaisi asettaa.

 

[Roku]

Kyllä minä sukulaisille ja todella luotettavalle vanhalle tuttavalle voin rahaa lainata, ja olen lainannutkin. En ole joutunut pettymään takaisin saamisen kanssa, eikä kyse ole sellaisista summista että henkilökohtaiseen bankrottiin olisin mennyt toisen vaihtoehdon toteutuessakaan.

 

[Murkula]

Minä lainailen vähän enemmän kuin olisi viisasta, tällä hetkellä neljä eri ihmistä on pystyssä, 50€, 150€, 400€ ja 7300€. Lainat olen antanut kavereille. Tuosta isosta on tietysti paperit, kaveri tarvitsi auton niin annoin erittäin kohtuuhintaisen lainan. Noita 50€ ja 150€ pidän melko pieninä ja tiedän saavani ne varmasti takaisin. Samoin käy noille isommillekin. Ei ole luultavasti koskaan jäänyt saamatta yhtään lainaa takaisin. Noista edellä kertomistani vipeistä vain tuo 400€ laina on parhaalle ystävälleni jonka kanssa on puolin jos toisin makseltu toistemme menoja ja kuluja ihan muksusta asti. Tämän kaverin kanssa en aina edes tiedä olenko saamassa 10€ tai 100€, mutta toisaalta en siitä välitäkään. Ollaan niin paljon yhdessä rymytty ja menty, että ei tässä keskinäisiä menoja voi ihan pennin päälle yrittääkään laskea. Eikä kiinnosta jos vaikka olenkin sen miehen elämää joskus rahoittanut, koska se on ystävä jollaisia ei monella ole.
Perheestä jos puhutaan niin voin pyydettäessä lainata(antaa) rahaa niin paljon kuin voin sitä ilman itse liriin joutumistani lainata. Tähän menee sitten vanhemmat ja veljet, sekä vaimo. Näin on tosin helppo sanoa kun kukaan näistä ei melko suurella varmuudella ole mitään vippejä vaillakaan. Jälkikasvu ei vielä paljon rahoja kysele.

 

[Leelian Lepotuoli]

Sanontahan kuuluu et lainaa rahaa ihmiselle josta haluat päästä eroon.

Olen lainannut rahaa ja sujauttanut huomaatta sellaisen taskuun joka lainarahasta on kieltäytynyt. 250€ taitaa olla suurin summa kaverin vuokravakuuteen ja osissa maksoi takasin. Tästä ollaan käyty myös mieheni kanssa muutama kitkerä keskustelu, hän on rahanlainaamista täysin vastaan ja minä makselen kassajonossakin jonkun ostoksia jos näillä ei rahat riitä. Mieheni ei tykkää ollenkaan. Toisaalta ajattelen, et jospa joku auttaisi vastavuoroisesti minua jos ikävä paikka joskus tulee. Karma ja silleen.

 

[MunkADunk]

Vuosia sitten lainasin 50e vähistä opiskelijan rahoistani melko tuoreelle kaverille, oli niin pitkissä kantimissa takaisinsaanti (4 vuotta) että tuon jälkeen en ole lainannut mitään kellekkään jossei puolisoa lasketa. Kuitenkin aina olen pyrkinyt hoitamaan raha-asiani mallikkaasti niin sitä suuremmalla syyllä loppui vippailut tuon edellämainitun ääliön jälkeen. Sanaakaan ei ole vaihdettu sen jälkeen, kun vittuilun saattelemana sain tuon 50e takaisin, mutta ei kyllä harmita pätkääkään. Nykyiseen elämään ei kyllä mahtuisi tuollaiset sosiaalipummit jotka vain hyväksikäyttävät rehellisiä ihmisiä. Todennäköisesti oman maksukykyni mukaan voisin hyvälle kaverilleni lainata 10-100e sen kummempia mietiskelemättä, mutta tällaista tilannetta ei ole tullut vuosiin vastaan. Mutta otsikon hypoteettiseen kysymykseen, lainaisin ihan muutamille lähimmille kavereilleni, tuon porukan ulkopuolelle en uskoisi lainaavani.

 

[sekolust]

Baarireissut sun muut menevät parhaiden kaverien kesken vähän "lainaperiaatteella". Joku yksin käy tiskillä ja ottaa kaikille, joku voi kuitata narikkamaksun tarjoamalla ensimmäisen ja näin pois päin. Sama homma jos jonkun luona ollaan, yleensä isännällä on jotain tarjota ja kaikkia ei tarvitse roudata. Kirjaa noista ei pidetä ja jokainen tiedostaa jos on jäämässä "liikaa vastaanottavaksi". Hyvin toimii ja pitkässä juoksussa menee kohtuullisen tasaisesti.

Noin muuten lainaisin maltillisia summia vain hyville kavereille tai aivan lähimmille sukulaisille. Se periaate mulla noissa on, että rahan maksamatta jättäminen ei kaada maailmaa: summa on sitä luokkaa, että enemmän vituttaa luottamuksen pettäminen kuin rahan menettäminen. Lähtökohtaisesti kuitenkin merkittävän lainan tarvitseminen yksityishenkilöltä kertoo ongelmista muualla (miksi tarvitaan pikaisesti? Miksi ei saa rahoitusyhtiöstä? Mihin menee? Jne.) ja äkillisin ja pikaisiin yllätyksiin harvemmin paljoa tarvitsee.

Sama tilanne toki toisin päin. En mä halua yksityishenkilöille velkaantua edes nollakorkoisena yhtään sen enempää kuin on aivan pakko. Pakkotilanne voisi olla esimerkiksi mukana olevien maksuvälineiden katoaminen ja tarve päästä himaan "korvaavien" välineiden äärelle. Tuohon sitten harvemmin sitä parikymppistä enempää tarvitsee ja yleensä femmalla maksimissaan selviää. Äärimmäistä tilannetta varten olen pyrkinyt varautumaan siten, että eri kortteja on muutama, valtaosa rahoista kortittomalla tilillä ja käteistä on helposti parin viikon tarpeisiin ilman, että numismaattista arvoa omaavista tarvitsisi luopua.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sellaisen summan voin hyvälle kaverille lainata, minkä takaisin saamatta jäämisellä ei ole väliä. Ei ole mitään tarkkaa summaa paljonko tuo voisi olla, varmaan nyt ainakin satasia. Siipiveikkoja en elätä, mutta jos joku minulle tärkeä ihminen tarvitsee rahaa, niin totta kai avitan. Kaikkien ihmisten kohdalla takaisinmaksullakaan ei ole niin väliksi, tai ainakaan sillä ei ole kiirettä. En ole upporikas, mutta kympeillä tai satasilla ei ole arvokkaissa ystävyyssuhteissa minulle juurikaan väliä, jos jonkun pärjäämistä on tuollaisella pikkusummalla autettu ratkaisevasti. Kyllä kaverit takaisin maksavat aina, joko rahassa tai kuka minkäkinlaisina ystävyyden tekoina. Ja katso - olen aina saanut takaisin enemmän kuin olen lainannut, vaikka en aina rahallisessa muodossa.

Kokonaan vieraille ihmisille en katso voivani kylvää lainkaan fyrkkaa, aivan ilmeistä ja aitoa muutaman kolikon hätätilannetta lukuun ottamatta. Silkka hyväntekeväisyys onkin jo asia erikseen.

 

[TweetyLeaf]

Parhaalle kaverille voin lainata, vaikka olisi itselläkin tiukkaa.
Mutta siinäpä se taitaa tosiaan olla, ellei kyse nyt ole muutamasta eurosta (alle 10 €). Itse niin perseaukinen, että joutuu melkein muilta välillä lainaa pyytämään. Ikinä en siitä ole tykännyt ja aina olen pyrkinyt maksamaan ajallaan takaisin.

Rahan lainaamista enemmän olen sitten kyllä ottanut sen asenteen elämään, että kaveria pyritään auttamaan aina, oli kyseessä muutto tai henkinen tuki jne. Vaikka itsellä olisi ajan kanssa vaikeaa tai muuta, niin kyllä perkele kaveria autetaan.

 

[jussi_j]

Sanontahan kuuluu et lainaa rahaa ihmiselle josta haluat päästä eroon.
....

Sanonta kuuluu myös, että älä lainaa rahaa sellaiselle, joka sitä välttämättä sinulta tarvitsee.

 

[JYP#44]

Itse edustan varmaan vähemmistöä täällä, mutta minä olen aika höveli lainaamaan isojakin summia. Voi kuulostaa aika hauskalta, sillä minä olen varmaan yksi tämän palstan piheimmistä ihmisistä. Ihmiset,joille lainaan rahaa, voidaan jakaa kahteen eri ryhmään. On ne "parhaat kaverit", joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä. Olen tuntenut kaikki vähintään 10v, eli puolet elämästäni. Heille lainaan ilman mitään kyselyjä ja suht suuriakin summia. Yksi sankari on minulta lainannut sellaiseen kahteen vuoteen varmaan yhteensä 4000e. Suurin kertaerä on tainnut olla 1400e. Kyseinen kaveri maksaa kyllä korkoa minulle ja ihan mielellään. Hän on itse ehdottanut 10% korkoa, jota olemme yleensä käyttäneet. Laina-aika on ollut joku 1-2kk yleensä.

Toinen ryhmä on "opiskelukaverit", jotka olen tuntenut vasta 2v, mutta lainaan silti heille rahaa. Olen heidänkin kanssa suht aktiivissa tekemisissä ja he ovat parhaita kavereitani opiskelupaikkakunnalla. Kyllä heillekin lainaan helposti sen 20e jos vain kysyvät. Aina olen saanut rahani takaisin edellämainituilta kavereilta. Välillä myös lainaan heiltä rahaa. Jos lainaan, maksan ne aina heti pois ilman muistutteluja. Kaveripiirini on myös ymmärtänyt sen miten tärkeää luottamus on ja että asiat kannattaa kanssani hoitaa sovitusti, tai loppuu nämä hövelit lainaamiset.

Tämä löyhä lainaaminen on ehkä tullut perintönä meiltä kotoa. Vanhemmat ovat suht varakkaita ja heidän kanssaan on saanut tottua siihen, että jos tulee yllättäviä tilanteita niin aina heiltä saa rahallista apua. Itse asiassa tälläkin hetkellä autoni seisoo huollossa, kustannusarvio on paljon ja en tiedä riittääkö tilillä olevat rahat. Minkäänlaista stressiä tai huolia asiasta ei ole, sillä tiedän että vanhemmilta saan rahaa kunhan vain kysyn. Käyn opiskelujen ohessa suht paljon töissä ja viimeistään palkkapäivänä kyllä kuittaan takaisin vanhemmilleni sen remontin. Tämäkin perustuu tosin äärimmäiseen luottamuksellisuuteen. Kaiken mitä on sovittu olen maksanut vanhemmilleni joskus takaisin. Enkä ole myöskään ikinä, edes lapsena tai teininä lainannut/kinunnut vanhemmiltani rahaa "turhuuksiin", vain välttämättömyyksiin.

Luottotappioista ei sen suurempia kokemuksia ole. Okei joskus on joltain jäänyt femma tai jopa kymppi saamatta, mutta äkkiäkös nuo unohtuu. Välillä olen luottotappioita kuitannut takaisin pienen huijaamisen avustuksella. Nämä siis lähinnä yläasteen kavereilta, joille lukiossa lainasin heille rahaa (he olivat siis amiksessa). Monesti jos joku oli minulle velkaa, saatoin pyytää tätä kuskiksi ja sovittiin joku summa. Sen jälkeen kun kaveri oli saattanut minut kotiovelle, miinustin illan taksasta aiemmat velat. Joskus jopa sanoin että taisi mennä ilmaisiksi kyydeiksi. Tai sitten toinen kikka oli kun joku kaveri lainasi minulta 50e, kuulemma puhelinlaskuun. Sen jälkeen kun rahat olin velaksi antanut, ja maksupäivä koitti, kaveri ei enää vastannut viesteihin. Noh, tiesin että kaveri on kova nuuskamies ja laitoin tälle viestiä, että lähden Ruotsin-laivalle, voin tuoda tornin nuuskaa jos maksat ennakkoon. Ihmeellistä mutta totta, 50e sattuikin löytymään ja kaveri kiikutti sen minulle ihan kotiovelle asti. Todellisuudessa en ollut edes aikeissa lähteä laivalle. Ehkä vähän ilkeästi tehty, mutta sainpahan rahani takaisin. Toisaalta eivätpä kyseiset kaveritkaan sen suuremmin suuttuneet noista tempauksista. Toki vähän satuttaa kun lapsuudenkavereita nämäkin, mutta ei tule enää pidettyä oikein yhteyttä kun pojat ovat ajautuneet vähän kyseenalaisiin porukoihin.

Tätä viestiä kirjoittaessa tuli mieleen että toinen yllämainituista kavereista on minulle velkaa edelleen 55e, ollut sitä jo vuodesta 2012 asti. Viimeksi olen velasta muistuttanut vuosi sitten ja tämä lupasi hoitaa asian, mutta ei ole rahaa kuulunut. Toisaalta sen verran on kuitenkin myötätuntoa entisellekin kaverille että ehkä hänelle tuo raha nyt suotakoon anteeksi, hänellä ei mene niin hyvin rahallisesti kuin minulla. Vaikkakin tämän rahaongelmat johtuvat laiskuudesta työn ja koulun suhteen sekä aktiivisesta alkoholin, tupakan ja huumeiden käytöstä.

 

[Klose16]

Lainaajilla on paha taipumus viilata linssiin. Puolin ja toisin, etenkin puolin. Tämä ei myöskään riipu lainattavasta summasta. Itse lainasin mm. kouluaikoina pari markkaa enkä saanut takaisin. Toisaalta siis halpa keino selvittää kenen kanssa ei halua olla tekemisissä. Muina kertoina enemmänkin, ja lähes aina ne on pitänyt itse karhuta takaisin mikä on onnistunut yleensä heti...

 

[Shardik]

Muutamalle parhaalle kaverilleni voisin kuvitella lainaavani ainakin kolmenumeroisia summia, mikäli oikeaa tarvetta olisi. Näiltä tyypeiltä luottaisin saavani rahani takaisin satavarmasti. Vielä ei tällaista tarvetta ole kuitenkaan ilmaantunut, enkä usko tulevankaan. Toki aina jotain muutaman euron/kympin velkoja on suuntaan tai toiseen. Siskolle olen muutaman satasen pari kertaa lainannut, kun hänellä talous veti tiukoille. Takaisin maksoi molemmilla kerroilla ilman mitään vilunkipelejä. Huonommin tuntemilleni ihmisille en kyllä lainaisi varmaan tuota 20 € enempää.

 

[lunar]

Olen lainannut ja antanut lainaksi useaan otteeseen kolmenumeroisia summia, koskaan ei ole ollut vaikeuksia maksaa takaisin tai saada rahoja kavereilta takaisin.

 

[pettter]

Mua ihmetyttää miten kukaan aikuinen voi käyttäytyä raha-asioissa niin typerästi, mitä juttuja näkee ja kuulee tosi usein. Kaikkihan me tietenkin joskus mokataan, mutta mun mielestä sellaista ihmistä voi sanoa tyhmäksi, joka usein toistelee sitä samaa hölmöä virhettä.

Sellaisille ei mun mielestä oikein kannattaisi lainata, jotka omaa tyhmyyttään ajautuu usein niihin tilanteisiin, missä tarvitsee rahaa ja siis lainaa. Kyllä mulla ainakin sen verran rullaa järki päässä että väkisinkin tiedän minkä verran suunnilleen on rahaa ja paljonko siitä menee laskuihin ja paljonko pitää jättää ruokaan ja muihin sellaisiin, ja tietenkin myös milloin sitä tulee lisää. Ja jos taas siitä seuraavasta rahasta ei ole varmuutta, niin väkisinkin mä varaudun siihen jotenkin.

Toisaalta eihän niillä tosi usein lainaavilla tavallaan ne rahat ole edes loppuneet kun aina voi lainata lisää. Maksaa sitten seuraavan kuun palkasta blaa blaa. Hitto vaan kun toi on tyhmä kierre. Ottaisivat kerran sen kierteen kiinni, pienen hetken kun olisivat ostamatta hölmöjä juttuja niin sitten taas voisi jatkaa sillä vanhalla tavalla, omilla rahoilla vaan. Fiksu ihminen nyt tietenkin pitää jonkinlaista puskuriakin yllättäville tilanteille. Tai no eihän monetkaan niistä oikeastaan edes ole yllättäviä kun aina tietää kaikkea pientä sattuvan, kodinkoneet ja autotkin menee joskus rikki jne.

 

[Rixa88]

Olen viime vuosien aikana koittanut viimeiseen asti välttää rahan lainaamista. Kyllä sen tietää miten siinä käy jos köyhälle lainaa rahaa. Miten hän sen muka maksaa takaisin jos menot ovat suuremmat kuin tulot? Minulle on niin moni velkaa etten edes muista ketkä kaikki ovat minulle velkaa ja kuinka paljon tarkalleen ottaen. Ärsyttää kun on ollut niin kiltti rahan suhteen, toivottavasti onnistun pitämään pääni kylmänä ja olemaan lainaamatta enää rahaa noin vaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sellaisille ei mun mielestä oikein kannattaisi lainata, jotka omaa tyhmyyttään ajautuu usein niihin tilanteisiin, missä tarvitsee rahaa ja siis lainaa. Kyllä mulla ainakin sen verran rullaa järki päässä että väkisinkin tiedän minkä verran suunnilleen on rahaa ja paljonko siitä menee laskuihin ja paljonko pitää jättää ruokaan ja muihin sellaisiin, ja tietenkin myös milloin sitä tulee lisää. Ja jos taas siitä seuraavasta rahasta ei ole varmuutta, niin väkisinkin mä varaudun siihen jotenkin.

Jos ollaan dokaamassa tai edes hivenen kosteissa tunnelmissa, niin lähden siitä että noissa tilanteissa pois annettua rahaa ei tarvitse edes odottaa takaisin. Siksi en lämpene kenenkään ehdotukselle kännivipistä, joka sitten pyhästi luvataan maksaa takaisin. Jos joku erehtyy minulta tällaista kysymään, mutta kuitenkin on asiallinen tyyppi eikä vilunki, niin voin tarjota oluen tms., sillä ajatuksella että tarjotkoon toinen sitten joskus takaisin. Tosin en ole sitten 90-luvun opiskeluaikojeni liikkunut sellaisissa porukoissa, joissa olisi joukossa rahanvippaajia.

Oppi on saatu käytännön kautta. Joskus noin 1994 lainasin rahaa entiselle lukiokaverilleni, kun nähtiin pitkästä aikaa. Tai ei niin pitkästäkään, olimme kyllä tavanneet kouluvuosien jälkeen säännöllisesti silloin tällöin. Menimme sitten Helsingin keskustaan, ja tarkoitus oli ottaa parit tuopit. No yhdet otettiin, puoli tuntia siinä meni. Tuossa kohdassa jannu pyysi fyrkkaa lainaksi, ja ajatus oli että otetaan vähän lisää yhdessä. Takaisinmaksun hän hoitaisi käymällä kotonani muutaman viikon sisällä, ennen kuin olisi aloittamassa uuden duunin toisaalla. No mikäs siinä, annoin kaverille muutaman satamarkkasen käteen. Vartin päästä tyyppi sanoi, ettei huomannutkaan kertoa tapaamisestaan yhden naisen kanssa, jonne olisi itse asiassa jo kiire. Homma haisi vähän, mutta minkäpä asialle mahtoi. Moikattiin, ja sovittiin että nähdään tosiaan seuraavan kerran luonani.

No ei sillä saatanalla mitään naista ollut. Täysin sattumalta minulle selvisi myöhemmin, että tyyppi oli mennyt vaan "parempien" kavereidensa kanssa ottamaan perseet, ja tarjoili ravintolassa minulta lainaamillani rahoilla juomia näille toisille tutuilleen. Näimme kyllä tuon jälkeen, emme kylläkään kotonani heti perästä, mutta vasta noin vuotta myöhemmin. Eipä ottanut typpi enää vippiään puheeksi. Välimme hiipuivat, kuten ymmärtää saattaa. En penännyt rahojani takaisin, mutta kun viimeisen kerran tapasimme noin 20 vuotta sitten, niin huijasin häneltä vähän helvetin pitkän autokyydin. Tuon perusteella katsoin, että ollaan nyt sitten sujut. Emme ole tavanneet sen koommin.

 

[Rautapohkeet]

Itse lainaisin rahaa vanhemmilleni ja sisaruksille. Sekä parhaille kavereille kyllä lainaan rahaa jos he sitä kysyvät ja oma taloudellinen tilanne ei siitä liikaa kärsi. Eipä tälläisiä tilanteita ole tullut kuin kaksi kertaa eteen ja molemmilla kerroilla rahat on löytänyt tiensä takaisin juuri siten kuin oli sovittukin. Itse olen kerran lainannut kaverilta rahaa vuokratakuuta varten ja sekin suoritettiin seuraavassa kuussa takaisin kuten puhe oli. Vanhemmilta on rahaa tullut lainattua ja ne on maksettu aina takaisin. Toki tällä hetkellä ollaan sinnepäin auton remppa pystyssä, mutta se on sovittu maksettavaksi takaisin kun olen valmistunut ja työllistynyt.

Yleisimmät tilanteet missä meidän kaveriporukassa jäädään "velkaa" on esimerkiksi dokausreissut, jossa jokainen tarjoilee juomia vuoron perään tai jollain mökkireissulla joku saattaa tuoda viskipullon mukanaan ja seuraavalla kerralla joku muu tuo taas jotain jne. Myös kaiken maailman pizzojen ja röökiaskien ostelut kuuluvat normaaleihin maneereihin, eikä niistä jakseta edes muistuttaa sillä kyllä ne takaisin tulee.

 

[Kumielvis]

Suurin summa minkä olen lainannut kaverille on 300e ja itse olen lainannut 200e. Molemmat noista lainoista tulivat tarpeeseen ja olivat pelkästään hyvä juttu. Kavereitten kanssa kun lainailee niin ei meillä mitään korkoja ole tarvinnut maksaa, kyse on aina ollut siitä että toinen on pa ja toisella on varaa.
Tuntemattomille en lainaisi mutta harvemminpa kukaan tuntemattomilta yrittääkään rahaa lainata.

 

[Rixa88]

Tuntemattomille en lainaisi mutta harvemminpa kukaan tuntemattomilta yrittääkään rahaa lainata.

Haha, minulta yritti eräs tuntematon henkilö juuri viime syyskuussa lainata 20 euroa. Onneksi pidin pääni enkä lähtenyt lainaamaan ja ei kieltäytyminen oikeastaan ollut millään lailla vaikeatakaan. Onneksi uskoi heti ettei mennyt juupas-eipäs-väittelyksi, siinä tapauksessa olisin vain häipynyt paikalta. Vaikka en tyyppiä tuntenutkaan niin "tiesin" samantien ettei tulisi koskaan maksamaan kahtakymppiä takaisin vaikka taisi oikein päivämääränkin ilmoittaa milloin maksaisi. Eli reaktioni oli sama kuin joku sanoisi "lahjoita 20 euroa"

 

[Squit]

Voin heittaa 20€ kaverille tai perheenjasenelle jos on tarve. 50 € myos voin heittaa. Sitten siita ylospain kun puhutaan isoista summista, niin en lahde. Ei sen takia etta en voisi, vaan olen pienen ikani nahnyt, etta riita rahasta hajoittaa kuinka vankan suhteen tahansa. Isani lahti aikoinaan takaamaan perhetutun yritysta varten. Hyvin yritys pyori noin vuoden verran, mutta sitten kyseinen kaveri ei enaa jaksanut menna toihin. Siis motivaatio vain petti. Siita sitten isalle lasku plus parille muulle ja meidan perhe meni periaatteessa konkkaan. On se hienoa kuinka neljan lapsen perhe joutui karsimaan, kun joku ei vaan enaa jakasnut menna toihin. Aikuisialla eras kaverini halusi ostaa auton ja hienon auton ostikin. Siihen pari muuta hyvaa kaveriani takaamaan. Eras paiva tama auton ostanut vittuuntui toistansa ja otti lopputilin. Toki ei sen jalkeen enaa ollut rahaa maksaa autoa ja auton arvo kerkesi tippumaan aika helvetisti. Toinen kaverini joka oli takaamassa sanoi, etta menisi nyt takaisin toihin. Tahan lainanottanut kaveri kehui nauraen "mitas pistit nimen alle". Tappeluksi meni tuon kommentin jalkeen (fyysiseksi) ja kaveripiiri hajosi. Naista olen saanut hyvin oppia.

 

[Musta Nuoli]

Sellaisen summan voin hyvälle kaverille lainata, minkä takaisin saamatta jäämisellä ei ole väliä. Ei ole mitään tarkkaa summaa paljonko tuo voisi olla, varmaan nyt ainakin satasia. Siipiveikkoja en elätä, mutta jos joku minulle tärkeä ihminen tarvitsee rahaa, niin totta kai avitan. Kaikkien ihmisten kohdalla takaisinmaksullakaan ei ole niin väliksi, tai ainakaan sillä ei ole kiirettä. En ole upporikas, mutta kympeillä tai satasilla ei ole arvokkaissa ystävyyssuhteissa minulle juurikaan väliä, jos jonkun pärjäämistä on tuollaisella pikkusummalla autettu ratkaisevasti. Kyllä kaverit takaisin maksavat aina, joko rahassa tai kuka minkäkinlaisina ystävyyden tekoina. Ja katso - olen aina saanut takaisin enemmän kuin olen lainannut, vaikka en aina rahallisessa muodossa.

Kokonaan vieraille ihmisille en katso voivani kylvää lainkaan fyrkkaa, aivan ilmeistä ja aitoa muutaman kolikon hätätilannetta lukuun ottamatta. Silkka hyväntekeväisyys onkin jo asia erikseen.

Olen aika lailla samoilla linjoilla. Hyviä kavereita tai oikeastaan ystäviä (kaveri on jotain muuta) ei ole muutenkaan kovin monta, mutta olen valmis heitä avittamaan eri tavoilla jos tarve vaatii. Useimmiten avun tarve voi olla ja onkin jotain muuta kuin rahallista, mutta kyllä sitä setelirahaakin olisin valmis antamaan. Puolin ja toisin on autettu, viimeksi olen ollut vahvasti saamapuolella erilaisissa asioissa kun olen sairastellut ja ollut tähystysleikkauksen takia kykenemätön kovempaan fyysiseen rasitukseen. Aivan helvetisti sain läheispiiriltä apua ja tukea taannoisessa muutossani, ei siitä olisi muuten mitään tullut muuttofirman miehien palkkaamisesta huolimatta.

Puoliso on tietysti myös asia erikseen, nyt kun minulla avopuoliso on. Periaatteessa pyrimme kulut jakamaan puoliksi, mutta ei se niin noko nuukaa ole enkä lähde Intrum Justitian avulla saataviani perimään vaikkapa taannoisesta isommasta huonekaluhankinnasta jonka maksoin kokonaan. Tuota nyt ei ehkä oikein lasketa edes miksikään vippaamiseksi vaan perheen sisäiseksi taloudelliseksi päätökseksi.

Hyvänpäiväntutuille, pikkuserkkujen kummipojille ja erilaisille joojoo-miehille en rahaa jakele, enkä periaatteesta myöskään katukerjäläisille ynnä muille onnenonkijoille ja/tai rikollisille. Saa olla aikamoinen ääritapaus, että antaisin edes kotimaiselle "bussirahan" kerjääjälle sitä bussirahaa, viinalta haiseva spugge ei ainakaan kolikoitani saa. Feissarit ja muut riesat eivät saa minulta välttämättä edes vastausta tervehdykseen, rahoistani puhumattakaan. Viimeisen kahden vuoden aikana olen lahjoittanut kaksi kertaa kertasumman hyväntekeväisyyteen, kummallakin kerralla kohteena olivat simpanssit ja Jane Goodallin säätiö eli ennemmin annan rahani apinoille kuin homo sapiensille.

Ns. vastikkeelliset yksittäistapaukset voivat olla asia erikseen. TuTon keskiviikkoisessa pelissä ostin puuhelmikorun, jonka on tehnyt 11-vuotias TuTo-junnu Aleksi, jonka haaveena on elämän ensimmäinen ulkomaanmatka rankkojen syöpähoitojen ja siitä seuranneen halvaantumisen jälkeen. Aleksi yrittää rahoittaa matkaansa myymällä itse tekemiään puuhelmikoruja. Aika paatunut saa olla, jos ei sydän yhtään sula näin sinnikkään kaverin auttamiseksi kun Aleksin tarinasta lukee.

Asiasta oli juttu TuTon sivuillakin viime vuonna, ja vaikka en Facebookia käytäkään, niin sielläkin on asialle oma FB-sivusto. Jos kiinnostaa, niin siitä vain muutkin tukemaan Aleksin haavetta. Rannekorukin oli tyylikäs, annoin sen avovaimolleni lahjaksi.

 

[Hippi Hiiri]

Minä voin lainata sellaisen summan sellaiselle ihmiselle, että takaisinmaksulla ei ole niin väliä. Aina olen tainnut lainata, kun on pyydetty. Takaisinmaksukin on ainakin isommista summista tullut, koska en pyöri hampuusien kanssa. Pyytäjät ovat tätä mennessä olleet ihan sitä lähimmäistä rinkiä. Ei kai kukaan mene hyvänpäiväntutultaan rahaa ruinaamaan?

En ole myöskään mikään innokas velkasuhteiden alulle panija. Tuossa vappuna esimerkiksi maksoin omasta pussistani viidenkympin pizzat, kun ei kiinnostanut lähteä kinuamaan niitä kolmejapuolieuroisia eri osapuolilta, eikä talous ole onneksi tällä hetkellä muutamasta kympistä kiinni. Kymppiä pienempiä summia on minusta muutenkin vähän pikkusieluista lähteä keräämään.

Yhden kauppiskaverin kaveripiiri pitää exceliä siitä, kuka on maksanut kenellekin minkä hintaisen juoman, ja myöhemmin he sitten tilisiirtävät hilujaan keskenään, että summat menevät tasan. Ihan käsittämätöntä.