1-0
Iso voitto. Ensimmäinen kiinnitys on aina tärkeä.
Alku oli molemmin puolin aika hermostunutta peliä. Kärpät onnistui kuitenkin valmistautumisessaan viikon tauon jälkeen Jokereita paremmin. Sisäänajo peliin suoritettiin hyvällä jalalla ja tunneherkällä tilannekovuudella. Eritoten hyökkäyspään aktiivinen häirintäpeli antoi oikeita signaaleita, sillä Jokereiden heikko avauspeli puuroutui viimeistään keskialueen 1-2-2 -ohjauspelin alle. Kärpät hallitsi muutenkin keskustaa läpi pelin. Kiekonriistoista tuli yksi ottelun kulminaatiopiste. Se heijastui näin ollen lopputulokseen sekä kiekollisesti vahvojen jokerikentällisten alisuorittamiseen.
Muuten 1. erä oli tyypillistä finaalikiekkoa kyttäilyn ja jännityksen paistaessa ääripäistä läpi. Jokerit teki kuitenkin aloitteita, jonka johdosta myös Kärppien liikkuvuus parani koko ajan. Mielestäni Jokerit karvasi ensimmäisessä erässä yliaktiivisesti jopa kahdella miehellä, jolloin liigan paras vastaiskujoukkue hyökkäsi lyhytsyöttöpelin ansiosta vastaan. Kärppien peliä edistävä syöttö oli malliikkaalla tasolla. Etäisyydet pysyivät lyhyinä ja kiekollisen apu oli aina lähellä. Kärpät pääsi hyökkäämään keskustan kautta laadukaiden keskushyökkääjien avustuksella. Mikä tärkeintä, näin ollen myös hyökkäyksien kenttätasapaino säilyi, joka näkyi esimerkillisesti Kärppien 1-0 -maalissa.
Toiseen erään Doug Shedden reagoi hienoisella pelitapamuutoksella. Jokerit tiputti karvausta kiekottomana. Enää ei karvausta nostettu liian syvään, vaan linja tipahti keskialueelle - pääosin yhden laiturin hoitaessa hyökkäyspään painepelaamisen. Tämä auttoi pelillisesti selvästi. Narrilauman systeemi selkiintyi ja mikä tärkeintä, kiekollinen hallinta siirtyi auttamattomasti jokeripakan hallintaan. Joukkueen etäisyydet pienenivät, joka helpotti työskentelyä organisoidussa lyhytsyöttöpelijärjestelmässä. Portit aukesivat hyökkäyksen painepelaamiseen, koska Jokerit sai myös keskustaan tarvittavasti tilaa. Kamppailupelaaminen oli hyökkäysalueella intensiivisempää kuin Kärpillä. Helsinkiläislegioona liikutti kiekkoa ja Kärpät alistui juoksemaan omalla puolustusalueella. Se on melko harvinaista. Aluepelaaminen ei ollut omalla tasolla. Jokerit teki kaksi maalia sota-alueelta.
No, kolmanteen erään tuli tuttu Kärpät. Henkinen hyvinvointi leimasi joukkueen otteita, vaikka narri oli tullut 2-2 -tasoihin kaksi sekuntia ennen erätaukoa. Identiteetti löytyi. Keskustan ohjauspeli toimi jälleen moitteettomasti ja Kärpät sai ansaittuja kiekonriistoja, josta paine siirrettiin nopeasti hyökkäysalueelle. Tilannekovuus kulmapelaamisessa oli valovuoden edellä Jokereita. Kärpät oli halukkaampi - ennen kaikkea liikkuvampi osapuoli. Yhtälö oli Jokereille myrkkyä. Kiekon kontrolloiminen parani ja oma tekeminen löydettiin uudestaan. Janne Pesosen voittomaali kiteytti pelin kokonaisjuonen aika hyvin; kiekonriisto keskialueella, kova vauhti kohti maalia ja suoraviivainen, laadukas laukaus ohi jokerimaalivahdin.
Kaiken kaikkiaan ottelu meni käsikirjoituksen mukaan. Jokerit ylitaklasi, pieksi Kärppiä välillä jopa niin kovaa, että pelaajisto linkitti itsensä ulos pelin ytimestä. Välillä Kärpät sirpaloitti jokerileirin yliaktiivisen häirintäpelipaketin täysin. Juonikas vauhtijoukkue iski eittämättä kovalla teholla vastaan. Käänsi nopean ykkössyötön ja upean lyhytsyöttöpelin turvin virtauspisteen nopeasti omalle hyökkäysalueelle. Kärppien tilanne- ja kaksinkamppailukovuus oli kovasta tunnepelaamisesta johtuen mallikasta. Maalin eteen saatiin usein miesylivoima, paine, joka aiheutti Jokereille tulenarkoja vaaratilanteita. Kärpät oli kypsän valmis kotijoukkue, joka halusi voittaa. Niinkuin pitääkin.
Sota jatkuu tiistaina. Marginaalit ovat joukkueiden kesken erittäin pienet. Pienillä pelitaktisilla muutoksilla Jokerit olisi ollut lähellä täysosumaa. Onneksi Kari Jalonen osasi reagoida pelin sisäisiin olosuhdemuutoksiin täydellisesti. Järkeä käyttäen.
Iso voitto. Ensimmäinen kiinnitys on aina tärkeä.
Alku oli molemmin puolin aika hermostunutta peliä. Kärpät onnistui kuitenkin valmistautumisessaan viikon tauon jälkeen Jokereita paremmin. Sisäänajo peliin suoritettiin hyvällä jalalla ja tunneherkällä tilannekovuudella. Eritoten hyökkäyspään aktiivinen häirintäpeli antoi oikeita signaaleita, sillä Jokereiden heikko avauspeli puuroutui viimeistään keskialueen 1-2-2 -ohjauspelin alle. Kärpät hallitsi muutenkin keskustaa läpi pelin. Kiekonriistoista tuli yksi ottelun kulminaatiopiste. Se heijastui näin ollen lopputulokseen sekä kiekollisesti vahvojen jokerikentällisten alisuorittamiseen.
Muuten 1. erä oli tyypillistä finaalikiekkoa kyttäilyn ja jännityksen paistaessa ääripäistä läpi. Jokerit teki kuitenkin aloitteita, jonka johdosta myös Kärppien liikkuvuus parani koko ajan. Mielestäni Jokerit karvasi ensimmäisessä erässä yliaktiivisesti jopa kahdella miehellä, jolloin liigan paras vastaiskujoukkue hyökkäsi lyhytsyöttöpelin ansiosta vastaan. Kärppien peliä edistävä syöttö oli malliikkaalla tasolla. Etäisyydet pysyivät lyhyinä ja kiekollisen apu oli aina lähellä. Kärpät pääsi hyökkäämään keskustan kautta laadukaiden keskushyökkääjien avustuksella. Mikä tärkeintä, näin ollen myös hyökkäyksien kenttätasapaino säilyi, joka näkyi esimerkillisesti Kärppien 1-0 -maalissa.
Toiseen erään Doug Shedden reagoi hienoisella pelitapamuutoksella. Jokerit tiputti karvausta kiekottomana. Enää ei karvausta nostettu liian syvään, vaan linja tipahti keskialueelle - pääosin yhden laiturin hoitaessa hyökkäyspään painepelaamisen. Tämä auttoi pelillisesti selvästi. Narrilauman systeemi selkiintyi ja mikä tärkeintä, kiekollinen hallinta siirtyi auttamattomasti jokeripakan hallintaan. Joukkueen etäisyydet pienenivät, joka helpotti työskentelyä organisoidussa lyhytsyöttöpelijärjestelmässä. Portit aukesivat hyökkäyksen painepelaamiseen, koska Jokerit sai myös keskustaan tarvittavasti tilaa. Kamppailupelaaminen oli hyökkäysalueella intensiivisempää kuin Kärpillä. Helsinkiläislegioona liikutti kiekkoa ja Kärpät alistui juoksemaan omalla puolustusalueella. Se on melko harvinaista. Aluepelaaminen ei ollut omalla tasolla. Jokerit teki kaksi maalia sota-alueelta.
No, kolmanteen erään tuli tuttu Kärpät. Henkinen hyvinvointi leimasi joukkueen otteita, vaikka narri oli tullut 2-2 -tasoihin kaksi sekuntia ennen erätaukoa. Identiteetti löytyi. Keskustan ohjauspeli toimi jälleen moitteettomasti ja Kärpät sai ansaittuja kiekonriistoja, josta paine siirrettiin nopeasti hyökkäysalueelle. Tilannekovuus kulmapelaamisessa oli valovuoden edellä Jokereita. Kärpät oli halukkaampi - ennen kaikkea liikkuvampi osapuoli. Yhtälö oli Jokereille myrkkyä. Kiekon kontrolloiminen parani ja oma tekeminen löydettiin uudestaan. Janne Pesosen voittomaali kiteytti pelin kokonaisjuonen aika hyvin; kiekonriisto keskialueella, kova vauhti kohti maalia ja suoraviivainen, laadukas laukaus ohi jokerimaalivahdin.
Kaiken kaikkiaan ottelu meni käsikirjoituksen mukaan. Jokerit ylitaklasi, pieksi Kärppiä välillä jopa niin kovaa, että pelaajisto linkitti itsensä ulos pelin ytimestä. Välillä Kärpät sirpaloitti jokerileirin yliaktiivisen häirintäpelipaketin täysin. Juonikas vauhtijoukkue iski eittämättä kovalla teholla vastaan. Käänsi nopean ykkössyötön ja upean lyhytsyöttöpelin turvin virtauspisteen nopeasti omalle hyökkäysalueelle. Kärppien tilanne- ja kaksinkamppailukovuus oli kovasta tunnepelaamisesta johtuen mallikasta. Maalin eteen saatiin usein miesylivoima, paine, joka aiheutti Jokereille tulenarkoja vaaratilanteita. Kärpät oli kypsän valmis kotijoukkue, joka halusi voittaa. Niinkuin pitääkin.
Sota jatkuu tiistaina. Marginaalit ovat joukkueiden kesken erittäin pienet. Pienillä pelitaktisilla muutoksilla Jokerit olisi ollut lähellä täysosumaa. Onneksi Kari Jalonen osasi reagoida pelin sisäisiin olosuhdemuutoksiin täydellisesti. Järkeä käyttäen.
Viimeksi muokattu: