La 23.4.2022 TPS - Tappara

[KovaT]

Nyt ryöst

Kannattaa liittyä mukaan. Yhtyynkuuluvuutta ja alavastaajana olemista (Tapola, Trap ja jäähytasapaino viturallaan, niinkun tänään?). Mutta harmi, kun se ei taaskaan tuu riittään.

Miks pitäs?

 

[doktorkoo]

Kuka? Se Plätseri oli ainakin ihan eri paikassa kuin mihin se Bertrandin syöttö olis mennyt ilman Rafkinin koipia.

Ei joona plätzeri vaan Joona Luoto

 

[Laiska pakki]

Ei joona plätzeri vaan Joona Luoto

Sekoitan aina noi Joonat. En nähny Luotoa ku keskityin Plätserin sijoittumisen tiirailuun…

 

[KovaT]

Ei suinkaan! Tappara vaan nyt on “narrit” nykyään... Ansiosta!

Siinä oli pari muutakin joukkuetta.

 

[TPS4ever]

Sekoitan aina noi Joonat. En nähny Luotoa ku keskityin Plätserin sijoittumisen tiirailuun…

Mitä hidastuksena nyt tuota näin niin olihan siinä Hults myös takatolpalla ja todennäköisesti saanut sen syötön katki. Sen ohella, että ihan normisti katkottavissa jo Rafkiniltakin.

 

[peksa]

Nyt kun pelistä on jo tovi mennyt ja tunteet ovat rauhoittuneet,niin täytyy myöntää, että TPS oli tänään todella hyvä. Se olisi tästä voiton ansainnut. Nyt meni näin.
Tappara on osittain onnellakin siirtynyt 2-0 johtoon sarjassa?
Tai no molemmat voittomaalit ovat tulleet pompulla.
Mutta ei näissä finaaleissakaan kaikki ole tuurin varassa.
Kun molemmat ottelut ovat päättyneet 2-1, on silloin molemmat joukkueet tehnyt jotain oikein

2-0 johto sarjassa ei merkkaa vielä mitään. Kaikki on vielä auki. Ryöstö Tampereelta maanantaina niin kaikko on TPS omissa käsissä.

Täytyy nyt muistaa että Tepsillä oli riittävästi ylivoimaa toisessa erässä ratkaista peli, ei maistunut. Sen lisäksi neljään viime peliin Tampereella Tepsin saldo on yks voitto. Tepsin täytyy voittaa kaksi kertaa Tampereella joka nähdyn neljän viime pelin (3x Ilves toki) niin on kaikkea muuta kuin helppo.

Vaihtoedun turvin Tepsin ykköskentälle saa päällystakin joka entisestään vaikeuttaa hommaa.

Mutta kun on maalin pelejä kyseessä niin ei tämä ohi vielä ole

 

[Risa]

Siinä oli pari muutakin joukkuetta.

Oli toki, olet oikeassa! Peilaan omaan kontekstiin ja nykytilanteeseen! Peace :-)

 

[Kapo 00]

Ei sitten käy?

Ensi kaudella TPS täyttää 100 v. eli luulen että vetävät ALL IN

JYP täyttää 100 v. kaudella 23/24

:)

 

[Taapertaja73]

Täytyy nyt muistaa että Tepsillä oli riittävästi ylivoimaa toisessa erässä ratkaista peli, ei maistunut. Sen lisäksi neljään viime peliin Tampereella Tepsin saldo on yks voitto. Tepsin täytyy voittaa kaksi kertaa Tampereella joka nähdyn neljän viime pelin (3x Ilves toki) niin on kaikkea muuta kuin helppo.

Just näin. TPS:llä oli voiton avaimet käsissään. Tape oli hyvä ekan erän ja näytti tosi vahvalta. Johtomaali kuitenkin passivoitti pelaamista ja TPS sain otetta pelistä 2. ja 3. erään.

Huomenna Tampereella varmasti taas aktiivisempi Tappara ja TPS jatkaa "all in" -moodissa.

 

[peterra]

Huomenna Tampereella varmasti taas aktiivisempi Tappara ja TPS jatkaa "all in" -moodissa.

TPS:n on jatkettava "all-in"-moodissa ja Tapparan on pelattava aktiivisemmin. Toivottavasti Tapparakin sai nyt tästä ensimmäisestä Turun reissusta oppia siitä, että yhden maalin puolustaminen ei ole vieläkään voittava strategia jääkiekossa. Sinänsä eilisen tappio olisi ollut jossakin määrin helpommin varmaan hyväksyttävissä Tappara-faneille, koska niin hampaattomaksi peli meni erityisesti kolmannessa erässä. Toki TPS pelasi yhdellä ketjulla melkein erän puolesta välistä loppuun. TPS:llä kesti tuon verran etsiä se keino, jolla Tapparan puolustusta murrellaan - pelin lopussa voittivat todella pahoissa paikoissa kaksinkamppailuja, mutta Heljanko piti Tapparan hengissä noissa. Tapparankin on hyvä pitää itsensä hereillä ja ainakin ottaa tämä oppi mukaan, ettei peli noin pahasti mene pelkäksi puolustukseksi. Todella paljon yritettiin ottaa kiekkokontrollia, kun olisi pitänyt nöyremmin purkaa tilanne.

 

[Tapsuttelija]

Toivottavasti Tapparakin sai nyt tästä ensimmäisestä Turun reissusta oppia siitä, että yhden maalin puolustaminen ei ole vieläkään voittava strategia jääkiekossa.

Niin, kolikollahan on aina kaksi puolta. Eipä näistä koskaan oikein voi tietää, että mihin suuntaan se kiekko pomppii. Kuten tiedämme, niin aika useinhan se on kuitenkin tuota voittavaa strategiaakin Tapparalla ollut, vaikka ihan liian passiivisen moodiin monesti johtoasemassa ovatkin menneet ja pienimuotoinen paniikki ja sähläys omalla alueella alkanut - ja Heljanko usein pelastanut pahimmalta.

Eipä sitä eilenkään olisi tarvinnut kestää enää kuin se viitisen minuuttia, niin pari erää harrastettu yhden maalin puolustaminen olisi ollut sitä voittavaa strategiaa. Tosin eilen olivat kolmannen jälkipuoliskon sen verran paineessa, että aika pitkä 5 minuuttia olisi joka tapauksessa ollut, vaikka ensimmäisen 5 minuuttia siitä erän loppupuoliskosta kestivätkin. Mutta sen verran vaikea Tapparalle on ollut maaleja kuitenkin tehdä, että usein se on myös kantanut loppuun asti. Totta toki, että eilisellä peli-ilmeellä varustettua TPS:ää vastaan ei kuitenkaan kannata enää jatkossa ihan noin passiviseen moodin heittäytyä.

 

[Torsti]

Tappara lopetti eilen siniviivan kunnioittamisen. Todella monta kertaa kiekko hukattiin tai menetettiin sinisen alla ja peli kääntyi takaisinpäin. Siinä oli muutama ylimielinen kneppailu, jotka tulisi jättää pois.

 

[vdx mua zorbas]

Siinä oli muutama ylimielinen kneppailu, jotka tulisi jättää pois.

Ainakin Levtchi on näissä yllättävän lepsu ja huolimaton.

 

[tylerdurden]

Vittu miten huono ilma eilen Elysee areenalla. Veitsellä olis voinut leikata.

 

[vdx mua zorbas]

Vittu miten huono ilma eilen Elysee areenalla. Veitsellä olis voinut leikata.

Näin vanhoissa navetoissa ei pitäisi enää pelata.

 

[Torsti]

Ainakin Levtchi on näissä yllättävän lepsu ja huolimaton.

Ja ulkomuistista Taunus. Jos lähdetään kiekottelemaan alaspäin, niin sillon syöttöjen laatu on oltava korkea. Ja apu lähellä

 

[peterra]

Vittu miten huono ilma eilen Elysee areenalla. Veitsellä olis voinut leikata.

Pakko myöntää, että oli kyllä todella hikinen tunnelma vrt. siihen, mihin on oikeasti tottunut. Toki toi nyt on vaan myönnettävä tosiasia, ettei näitä halleja oikein taideta nykyään sen enempää suunnitella tuohon maksimikuormitukseen vaan enemmänki normikuormitukseen. 10 500 ihmistä tuplasti isommilla käytävillä kuin esim. nykyisellä Tampereen areenalla ja tästä huolimatta oli kyllä taas prosessi jaksaa lähteä erätauolla mihinkään. Ilma ei kiertänyt yhtään - yläkatsomoissa saatiin jatkoerän alkuun ilmeisesti jostain joku toimiva kone, koska tunsin hetken aikaan erän aivan alussa ilmaa katsomossa. Itse katsomossa ei oo kyllä noin karmeisevaa saunaa ollut missään ennen tätä.

 

[Kirveellä töitä]

Itse katsomossa ei oo kyllä noin karmeisevaa saunaa ollut missään ennen tätä.

Waltteri Merelä mainitsi myös asiasta haastattelussa jotenkin tyylin: "miten täällä voi olla näin kuuma?"

 

[Salming]

TPS - Tappara 1-2 ja. 23.4.2022, toinen loppuottelu

Ostin lipun yläparvelle vain siksi, että näkisin vielä toistamiseen paikan päällä tulevan NHL-draftin TOP10-varauksen J. Slafkovskyn. Ensimmäinen kertahan oli runkosarjan lopussa Kärppiä vastaan. Toki Tapparassakin oli muutama kiinnostava yksilö kuten Levtchi ja Tuulola, jonka näin kaiketi viimeksi livenä U20-finaalissa 2016, mutta suurin huomioni oli olympialaisten MVP:n seuraamisessa ja hänen pelinsä yksityiskohtien aistimisessa. Eikä pidä unohtaa Steenbergeniä, jonka näin monesti viime kaudella pelaavan AHL:ssä Tucsonin riveissä Vegasin farmijoukkue Silver Knightsia vastaan ja kurittavan hopearitareita varsinkin ylivoimalla. Hän oli Kärpät-pelistä poissa, mutta nyt kehissä Pärssisen tavoin. Jo lämmittelyissä Steenbergenin sähäkkä rannelaukaus vakuutti ja toi tulvahduksen viime kauden muistoista AHLTV:n välityksellä. Valkoinen erkkari vielä korosti laukauksien napakkuutta yläkulmiin viiksiltä. Vastustajan leiristä puolestaan Tanus nakutti pari kertaa riman kautta kiekon sisään b-pisteiden välistä.

TPS YV:

Pärssinen
Pyyhtiä Nurmi Lajunen
Eronen

Slafkovsky
Intonen Steenbergen Hults
Viro

TPS AV:
Jasu-Haapanen-Arell-Lajunen/Rafkin
Rodewald-Liukas-Pulli/Viro-Eronen

Tappara YV:

Savinainen
Merelä Tanus Levtchi
Leskinen

Luoto
Kuusela Platzer Morley
Kinnunen

Tappara AV:
Rauhala-Puhakka/Savinainen-Vittasmäki-Tuulola/Leskinen
Luoto-Virta/Merelä-Austin-Seppälä

1. erä

Heti avausvaihdossa Austin antoi kovuutta Jasulle Tapparan alueen kulmauksessa irrottaen tältä kiekon. Samoin toisessa päässä Savinainen vei painavan taklauksen loppuun TPS-maalin takana. Nuo taklaukset antoivat esimakua illasta. Jos joskus Ismo Lehkonen on muun muassa puhunut NHL-pelien suurista taklausmääristä, uskoisin, että tämä peli valmisti varsinkin kotijoukkueen nuorukaisia siihen maailmaan, koska sen verran paljon läpi illan molemmat joukkueet taklasivat ja fyysisellä pelaamisellaan ottivat pois tilan ja ajan. Tuollaista fyysisen pelin vaatimustasoa oli kiinnostavaa seurata, koska sitä ei joka päivä Liigassa näe. Trap-pelaamista nähtiin odottamaani vähemmän ja molemmat pyrkivät karvaamaan ylhäältä pl. ne hetket, kun vastustaja rauhoitti pelin maalinsa taakse, jolloin kummankaan joukkueen hyökkääjät eivät lähteneet sinne väkisin karvaamaan alivoimaisina, vaan ryhmittyivät maalin etupuolelle. Molempien joukkueiden trapmuodostelma oli sama 3-2 tai vielä tarkennettuna 1-2-2. Aika usein esim. keskushyökkääjät olivat vastustajan maalin edessä, laiturit inasen alapuolella ja puolustajat vielä vähän heidän alapuolellaan. Välillä toki sitten sentteri oli samassa linjassa laitureiden kanssa valuneena, jolloin puolustusmuoto oli enemmän 3-2. Tuo 3-2 muoto oli tuttu vaikkapa Tepsin ja Kärppien runkosarjapelistä, jota olin siis myös katsomassa, koska siinä molemmat joukkueet viljelivät sitä ja sama oli tässäkin ottelussa. Etäisyydet olivat tiiviit tuollaisessa jalkapallotermein "puolikorkeassa blokissa". Selustassa oli rutkasti tilaa, kun puolustajat olivat punaviivoilla, mutta eipä kumpikaan joukkue esimerkiksi sen kummempia läpiajoja yrittänyt saada pystysyötöillä vastustajan puolustajien taakse tai hybridipitkää hyödyntämällä, vaan tavoitteena oli ohittaa trap siten, että oman joukkueen puolustaja kuljetti mahdollisimman lähelle vastustajan kolmea hyökkääjää ja avasi sitten näiden taakse keskialueelle vastustajan puolustajien eteen tyhjään taskuun, mutta vaikka nuo syötöt onnistuivat hyvällä prosentilla, pelin jatkumoa ei syntynyt kovinkaan usein, vaan molempien hyökkäykset katkesivat usein hyökkäyssiniviivalle vastustajan puolustajien puolustettua eteenpäin ja suljettua hetkellisen tyhjän tilan taskusta maila- tai vartalopuolustamisella. Seassa oli toki myös onnistuneita päätydumppauksia puolustajien taakse, mutta ne tapahtuivat tosiaan hyökkäyssiniviivan päältä eikä niistä täten läpiajoja voinut saada aikaan. Paineen sen sijaan niillä sai siirrettyä vastustajan puolustusalueelle ja käynnistettyä kulmaralleja päätykamppailuja voittamalla, mikä oli toissijainen päämäärä, jos suorahyökkäys epäonnistui.

Palataan tapahtumiin. Tepsin kakkosketjun, joka oli erityistarkkailussani, avausvaihdosta jäi mieleen se, että Steenbergenillä poltti kiekko lavassa pahoin omalla alueella. Hän menetti kiekon kertaalleen jo siniviivan tuntumassa, mutta sai sen takaisin ja lopulta onnistui dumppaamaan kiekon toisella yrittämällä päätyyn punaviivalta, jonka jälkeen Tepsin kakkonen ryhmittyi tuttuun 1-2-2/3-2 trapiin, kun Rodewald tai Slafkovsky ei ehtinyt keskialueelta millään ajoissa karvaamaan, vaan Tappara ehti rauhoittaa pelin maalin taakse. Tuo Tepsin kakkonen pelasi ainakin avauserässä eniten trapia kotijoukkueesta ja se joutui monessa vaihdossa olemaan täten eritoten vaihtojen alussa kiekotta kohtalaisen pitkiä pätkiä, joten hyökkäyspelin luonti oli vähäistä, kun energiaa kului puolustamiseen. En tiedä, oliko kyseessä vain sattuma, että he sattuivat tulemaan aina jäälle, kun Tappara rauhoitti pelin vai omasta huonosta pelaamisesta, mutta tuo jäi muistijäljeksi avauserästä Tepsin kakkosesta. Neljännellä minuutilla Viro antoi huonon avaussyötön oman alueen kulmasta vasenta laitaa pitkin. Pyyhtiä ei saanut tapettua kiekkoa ilmasta lapaansa ja se meni pitkäksi. Minusta Virolla oli riittävästi aikaa antaa helpompikin syöttö, josta kirjasin tuosta pienen miinuksen papereihini, joissa oli aiemmilta kausilta Virolta nähdyistä peleistä vahvimmin muistissa juuri tuollaiset huonot syötöt. Tuossa tilanteessa avaus ei sentään katkennut vastustajaan kuten monesti aiemmin.

Avauserän puolivälin jälkeen Lajunen sai jäähyn. Se oli aika kevyehkö kiinnipitämisrangaistus maalin takana ainakin yläkatsomoon nähtynä ja jotenkin vähän "pelin hengen" vastainenkin livetulkinnan perusteella, koska kunnon uusintaa en ole nähnyt, mutta tavallaan kun kamppailu- ja fysiikkavaade oli niin tapissa ja tuomareiden linja melko salliva, tuo jäähy tuntui neutraalille katsojalle aika köykäiseltä. Jo aiemmin Lajunen puolestaan pinchasi kertaalleen väärään aikaan vastaan ja hänet ohitettiin helposti laidan kautta biljardisyötöllä, mutta juuri kun Morley oli ampumassa vasemmasta laidasta suoraluistelusta, Viro kavensi ajoissa häneen kiinni ja törkkäsi lavan väliin, joten laukaus lensi päätyverkkoon. Mitä tulee Tapparan ylivoimaan, Leskinen kokeili kertaalleen ampua viivasta ranteella, mutta Kareev näki kudin Savinaisen maskin takaa torjuen sen kilvellä kulmaan. Virolta jäi mieleen yksi hyvä purku, joten hän paikkasi täten ottelun alun hätäisen purkunsa tuolla. Ylivoiman lopussa Kuusela antoi vasemmasta kulmasta harhapudotuksen viivaan kohti Kinnusta. Haapanen aavisti syötön päästen väliin. Vastaiskussa alivoimalla hän haastoi ennakkoluulottomasti Kinnusen päästen puoliksi ohi ja pysyi lopulta kiekossa maalin kulmalle asti, kunnes hän sitten poimi pienellä avustuksella Arellin toisesta aallosta, mutta Heljanko otti erän parhaan torjunnan potkimalla vastaan ja kopaten sitten hanskaan Arellin laukauksen keskeltä avopaikasta.

Jäähyn jälkeen tasaviisikoin Pyyhtiällä oli hyvä paikka vasemmalta takatolpalta, jonne hän hiipi ja Ivarsson näki sen antaen oikeasta laidasta poikittaissyötön, mutta se pomppi liikaa eikä Pyyhtiä saanut viimeisteltyä puolivaikeasta syötöstä laadukkaasti. Toisessa päässä jossain vaiheessa erää puolestaan Morleyn jätöstä oikeasta laidasta Levtchi ampui todella napakasta yli maalin pienestä kulmasta. Muistaakseni tuo oli erän toisella puolikkaalla Lajusen jäähyn jälkeen, mutten muista enää niin tarkasti. Hetkeä myöhemmin Virolta nähtiin vaihteeksi huonompi suoritus, kun hän menetti omalla alueella kiekon Bertrandin paineen alla ja Tappara loi vetopaikan. Juuri tuollaiset Viron vuotamiset kiekollisena olivat muistissani aiemmilta kausilta livenä nähdyistä peleistä. Vartin kohdalta jäi mieleen se, kuinka Pulli toisessa päässä aikaili ampua keskeltä siniviivaa ja lopulta laidassa kiekon käytettyään ampui lopulta toisella yrittämällä, mutta kuti jäi jäänuoliaiseksi katketen Tappara-hyökkääjiin.

Sen kuitenkin tiedän, että Tappara meni 0-1 johtoon ajassa 17:53. Tepsin nelonen vahvistettuna Slafkovskylla oli asettuneena keskialueelle tuttuun 3-2 trapiin, mutta Tappara mursi sen. Virta keskikaistalla teki tilaa Seppälälle, joka pääsi kuljettamaan punaviivalle asti, kun Virta blokkasi Tepsin keskimmäisen hyökkääjän eli laitureiden välissä olleen Jasun, joka ei päässyt antamaan mailapainetta Seppälään. Tämä sai antaa lyhyeltä etäisyydeltä avaavan syötön oikeaan laitaan Merelälle. Vainionpää ei saanut napakkaa passia katki. Merelältäkin kiekko karkasi päätyyn asti, kun syöttö oli niin painava. Merelä jatkoi kuitenkin liikettään ja sai ahdistettua päätykiekkoon ehtinyttä Pullia sen verran, että tämä käänsi aika hätäisesti kiekon takaisin pystyyn laitaa pitkin. Vainionpää putosi vastaan Seppälä selässään, kun tämäkin oli jatkanut liikettään hyökkäysalueelle kulmaan asti. Siellä Seppälä karvasi kiekon lopulta onnistuneesti ja pudotti ristiin siniviivaan Austinille, joka ampui maalille välittömästi ranteella kuten Tapparan hyökkäyspelisuunnitelmaan näytti kuuluvan läpi illan. Haapasta stuntannut Slafkovsky ei ehtinyt blokkaamaan vetoa. Maalilla Savinainen sitoi maskissa Erosen mailan irti. Pulli puolestaan puolusti Virtaa. Kulmasta maalille liikkunutta Merelää ei sen sijaan kukaan merkannut, kun Vainionpään ja Jasun kommunikaatio petti. Koska Vainionpää oli ollut kulmassa pelaamassa Seppälää vastaan, oli Jasu jäänyt laituriksi siniviivan lähelle. Kun Seppälä syötti kulmasta viivaan, Vainionpää tuijotti vain kiekollista pelaajaa Austinia eikä hoitanut hetkellistä sentterivelvoitettaan loppuun asti, jolloin lopulta maalin edessä Tapparalla oli 3v2-ylivoima ja vapaa mies Merelä vippasi kiekon oikeaan yläkulmaan. Maalinteon tukitoimet olivat kunnossa, kun irtokiekossa oli koko hyökkäysvitja. Kakkoskiekkoihin panostaminen yhden kosketuksen viivalaukausten jälkeen toimi täydellisesti tuossa maalissa. Tapparan puolustajista seiskapakki Jürgens kunnostautui avauserässä eritoten ahkerassa ampumisessa. Heti kun hän sai kiekon siniviivan vasempaan kulmaan, hän ampui kohti maalia.

Avauserä oli tosiaan aika vauhdikas ja fyysinen. Vain ajoittain nähtiin trappelaamista, koska tosiaan jos tilaisuus välittömään riistoon takaisin oli edes kohtuullinen, molempien joukkueiden hyökkääjät karvasivat päätyyn asti pyrkien voittamaan kiekon nopeasti takaisin eivätkä ryhmittyneet 1-2-2/3-2 trapiin kuin täysin vastustajan kontrollissa olleissa hetkissä esimerkiksi ketjuja vaihtaessa. Jos Tepsiltä Rodewaldin vitja turvautui eniten trapiin pääsemättä Tappara-puolustajien iholle ajoissa, vierailta niin ikään kakkosketju Savinainen-Virta-Merelä pelasi eniten trapvaihtoja, vaikka Savinainenkaan ei kaihtanut karvaamista maalin taakse, mutta hän myös ymmärsi oikeissa hetkissä jäädä ylimmäksi pelaajaksi Tepsin maalin eteen peittämään avaussyöttöä maalin takaa, kun Virta ja Merelä olivat vähän alempana monesti.

2. erä

Muiden erien kertaukset ovat lyhyempiä ennen pelaajahuomioita. Toisen erän alussa Vainionpää vastaanotti ristipiston vasemmalle ja pyörähti taitavasti ohi Seppälän jakaen sitten rystyltä kiekon keskelle, mutta Jasu ampui patjaan ranteella. TPS sai ensimmäisen ylivoimansa sekunteja tuon jälkeen Merelän oltua väkivaltainen. Eronen ampui alkuun ranteella viivasta Heljangon syliin. Kakkosylivoiman oltua jäällä Slafkovsky otti yhden Seppälän rystypurun kädellään alas ilmasta, mutta b-pisteiden välistä ei sitten sen kummempaa uhkaa kuitenkaan vieraille syntynyt. 25. minuutilla Tepsin ykkönen aloitti todella pitkän pyörityksen Tapparan-alueella. Pärssinen pysyi kiekossa pitkän tovin päädyssä sitä yhdelläkin kädellä välillä suojaten ja kroppaansa hyväksi käyttäen ottaessaan vastaan puolustajan horjuttavia iskuja. TPS vaihtoi lennosta jäälle kakkosketjunsa ja Steenbergenkin otti maalin takana yhden hyvän taklauksen vastaan ja jatkoi kiekon Slafkovskylle, joka lopulta päätti tuon pakkopelinomaisen pyörityksen siihen, että kääntölaukaus oikeasta laidasta meni hieman ohi takakulman. 28. minuutilla puolestaan Vainionpää jatkoi hyvää eräänsä oikea-aikaisella oman alueen iskulla vastustajaan, joka päätti Tapparan kakkosketjun kulmarallin ja TPS pääsi omalta alueelta ulos. Puolivälissä erää Pullin avaus paineistettuna oman maalin takaa päätyi vastustajan lapaan. Jatkotilanteessa Levtchi punnersi vasemmasta laidasta maalille, mutta nousu päättyi rystynostoon päin Kareevia. Kiekko jäi peliin ja TPS pääsi 2v1-vastaiskuun jopa, kun Tapparan tasapaino ei ollut kunnossa. Slafkovsky ampui itse vasemmalta puolustajan jaloista takapatjaan. Steenbergen oli matkalla reboundiin, mutta Virta veti hänet nurin takaa päin.

Seuranneella ylivoimalla Lajunen ampui ensin oikeasta siivestä päin Tapparan ykkösalivoimahyökkääjäparin Rauhalaa. Sitten hän liikkui vasempaan siipeen ja ampui Erosen levityksestä one-timerin yli etukulman. Uusi laukaus vasemmalta tuon jälkeen kilpistyi puolestaan Puhakkaan, mutta kimposi sopivasti oikeaan siipeen liikkuneelle Pärssiselle, joka ampui kohti puolityhjää maalia, mutta Heljanko ehti liukua eteen räpylöineen jään pinnassa. Kakkosylivoimasta Hultsille siunaantui samanlainen paikka oikeasta siivestä, kun Steenbergen ensin ampui napakasti keskeltä ja Heljanko torjui sivulle, mutta jotenkin kummassa Hults onnistui tuhlaamaan avopaikan. Tuon jälkeen vielä Virta karkasi läpiajoon jäähyaitiosta, mutta Kareev pysäytti läpiajon varmasti pysyen mukana sivuttaisliikkeessä ja kopaten rystynoston. Erän lopussa 37. minuutilla Bertrand sai onnistuneen avauksen alhaalta edellä mainitsemaani tyhjään taskuun Tepsin puolustajien ja hyökkääjien väliin takasiniselle. Ahtaassa tilassa ranskalainen letkeine lanteineen sai kiihdytettyä vauhtia sen verran, että ylitti sinisen ja ampui sitten Arellin jaloista oikeasta laidasta napakasti Kareevia olkapäähän. Tällä oli hieman ongelmia torjunnassa, mutta Kuusela tai Platzer ei reboundiin ehtinyt. Kaikkinensa aika vaikeaa keskialueen ylittäminen järkevästi oli molemmilla tässä erässä. Kuten todettua, puolustajien ykkössyötöt löysivät lapaan kuten Bertrandin tilanteessa, mutta sitten hyökkäyssiniviivalla ahtaassa tilassa Liiga-tason hyökkääjille vaade kävi liian suureksi ja puolustava joukkue hidasti hyökkäyksen, koska rikkominen on aina helpompaa kuin hyökkääminen. Avauserän torjunnat olivat muuten 11-7 ja toisessa erässä 8-11 ja nuo päinvastaiset lukemat kuvastivat minusta erien voimasuhteita. Tapparan hyökkäyspelaaminen oli laimeampaa kuin toisessa erässä ja TPS oli ehkä ohuesti pelin päällä.

3. erä

Päätöserän toisella minuutilla Tappara toteutti taas siniviivassa olleen tilan hyödyntämistä eli Tuulola ampui nopeasti maalille kiekon saatuaan ja Morley oli ohjaamassa, mutta Kareev torjui. Tukitoimet olivat kunnossa taas. 43. minuutilla Intonen sen sijaan kiersi hyökkäysalueen lyhyen kulmapelin lopuksi keskustaan, mutta kääntörannelaukaus keskeltä oli marja Heljangolle, kun ketään ei ollut maskissa. Seuraavassa vaihdossa Tapparan kakkosketju näytti taas mallia tehokkaasta maalineduspelaamisesta. Ensin Leskinen ampui viivasta ranteella maalille. Merelä sitoi muistaakseni Viron tai Rafkinin irti kiekosta ja Savinainen ampui kilpeen paluukiekon. Aloitus jäi Tepsin alueelle. Jasu hävisi sen Virralle. Leskinen ampui saman tien vasempaan tolppaan oikeasta laidasta. Savinainen oli irtokiekossa keskellä ja kiepautti Viron kahville, mutta Kareev otti jään pinnasta ison torjunnan venyttäen kätensä vedon tielle.

44. minuutilla Intonen tai Liukas katkaisi Tapparan hyökkäyksen keskialueella. Hults nappasi irtokiekon vasemmasta laidasta ja yritti punnertaa maalille ohi Austinin, mutta tämä puolusti tyylikkäästi ja Hultsin lavasta kiekko lirui Heljangolle. Seuraavassa sitten Liukas kuitenkin onnistui hankkimaan jäähyn Seppälälle väkevyydellään maalin kulmalla, kun tämä roikkui liiaksi kiinni. Ylivoima oli kuitenkin surkea ja alueelle pääseminenkin oli vaikeaa. Ylivoiman kruunasi Erosen kompurointi siniviivalla ja Tappara sai 2v1-vastaiskun, mutta Pärssinen polki upeasti omiin päin ja pelasti tilanteen saamalla lapansa viime hetkellä väliin. Olisikohan Merelä-Virta kaksikko ollut tuossa vastaiskua juonimassa, mutta laukausta ei ikinä nähty Pärssisen ansiosta. Ylivoiman juuri loputtua Slafkovsky vuorostaan pujotteli tyylikkäästi keskialueen 3-2 trapin läpi, mutta hyökkäysalueella hän ajautui umpikujaan oikeaan kulmaan. Sain tuon nousun kuitenkin nauhalle:



Onnistuneen alivoiman jälkeen Tappara pitkälti viimeiset 12 minuuttia pyrki jäädyttämään peliä ja vetäytyi entistä enemmän 3-2 trapiinsa eikä karvannut enää ylhäältä, vaan antoi Tepsin tulla keskialueelle ja katkaisi sitten hyökkäykset siellä. Puolivälissä päätöserää TPS oli kuitenkin päässyt hyökkäysalueelle. Viro liikkui viivassa sivuttain, mutta lahjoitti kiekon Levtchille, kun rystysyöttö kulmaan jäi vajaaksi. Jälleen yksi virhe kiekollisena lisää. Letvchi lähti nostamaan jalalla vastaiskua lainaten kiekon vasemmalle Tanusille. Tämä leikkasi keskelle, mutta ajoi miinaan ja joutui Viron ja Rafkinin väliseen nakkisämpylään. Ihme, ettei hän loukkaantunut jäätyään niin pahasti jyrän alle. Levtchi ampui irtokiekon Kareevin syliin oikealta puolelta. Minuutti myöhemmin Intonen ampui kaukaa Heljangon hanskaan kiekon, kun keskeltä ei läpi päässyt Tapparan tosiaan ryhmityttyä entistä tiiviimmäksi. 53. minuutilla Rodewald puolestaan puski umpikujaan hyökkäyssinisen päällä. Steenbergen nappasi irtokiekon ja haastoi Tuulolan sen jälkeen. Hän syötti rystyltä oikeasta laidasta suojauksesta maalille, mutta Heljanko katkoi. Hetken päästä Nurmi punnersi vasemmasta kulmasta kohti maalia ja ampui kohti etukulmaa napakasti tuloksetta. Jo aiemmin erässä suoraan aloituksesta hän ampui takapatjaan kertaalleen.

Nurmi kruunasi briljantin kolmoserän alustaen 1-1 tasoituksen ajassa 54:31. Isäntien ykkösketju karvasi Rauhalalta kiekon Tappara-maalin takana takaisin mustapaidoille blokatun laukauksen jälkeen. Nurmi kiilasi hyvin Rauhalan laitaan ja Pyyhtiätä stuntannut Vainionpää otti irtokiekon haltuun oikeassa laidassa. Hän syötti keskelle Pärssiselle, joka palautti oikeaan kulmaan Nurmelle. Tämä pääsi vapaasti nousemaan kohti maalia ja syötti ohi Seppälän luukulle liikettään jatkaneelle Pärssiselle. Kuusela ei puolustanut tilannetta riittävän huolellisesti loppuun asti, vaan päästi Pärssisen kävelemään vapaasti maalille ja viimeistelemään läheltä ylös Nurmen syötöstä. Toki Viro oli hänen varsinainen miehensä viivassa, mutta kun hän oli laskeutunut painottomalta puolelta jo keskustaan asti kolmen muun pelaajan oltua laidassa ml. toinen puolustaja Austin, olisi hän voinut loppuun saakka tilanteen pelata kurinalaisemmin.

Maalinjälkeisessä vaihdossa Tepsin nelonen riisti kiekon hyökkäysalueella siniviivan tuntumassa. Vainionpää siirsi vasemmalta viereen keskelle Haapaselle, mutta tämä ei ampunut, vaan namutteli ja haki syöttöä vielä takaisin, mutta Vainionpää ei ennättänyt vasemmalle takatolpalle puttaamaan kiekkoa sisään. 58. minuutilla puolestaan vielä TPS loi yhden paikan. Slafkovsky otti mainiosti taklauksen vastaan aitioiden edessä ja jatkoi siirtokiekon omalta alueelta oikeaa laitaa pitkin eteenpäin. Rodewald kiihdytti vauhtiin keskialueella ja harhautti kauniisti vastustajan puolustajan käyttäen kiekon tämän längeissä. En ole ihan varma, oliko kyseessä Tuulola vai kuka. Noh, Rodewald kuitenkin päätti suorahyökkäyksen takatolppatarjoiluun Steenbergenille, jonka tehopiste minulla oli illan pelivalintana kertoimella 2.62, mutta Steenbergen ei saanut putattua kiekkoa tyhjään rysään, kun Leskinen takakarvasi takaa päin ja osin kamppasikin ex-tucsonilaisen. Olisihan tuosta silti maali pitänyt kyetä viimeistelemään, mutta edessä oli lopulta jatkoaika. Kareev torjui vain kuudesti päätöserässä, mikä kertoo juuri Tapparan liiallisesti passivoitumisesta johdossa viimeisten 12 minuuttien ajan. Toki ilman yhtä nukahdusta sumppu olisi voinut kestää loppuun asti.

Jatkoerä

Jatkoerän aluksi Rafkin ehti päätykiekkoon ensin, otti taklauksen hyvin vastaan ja siirsi kiekon viereen Virolle, joka jatkoi sen oikeaa laitaa pitkin eteenpäin rystyllä ohi pinchanneen vastustajan. Noita suorituksia lisää, kiitos. Kerrankin syöttö ei katkennut vastustajaan. Ykkösketjun suorahyökkäys päättyi Pyyhtiän vasemmasta laidasta maalille heittämään epätoivoiseen lättyyn, johon kukaan ei ehtinyt. Toisella minuutilla Slafkovsky karvasi erinomaisesti kiekon Tepsillä. Hän iski oikea-aikaisesti vastustajaa vasemmassa laidassa ja sai stopin aikaan laitaan. Isku oli juuri sellainen poikittaisella mailalla, ettei siitä tullut jäähyä. Aliarvostettu taito. Kun olin aikoinaan katsomassa KHL:ää Hartwallilla ja scouttaamassa Golden Knightsin lupausta Ivan Morozovia ottelussa Jokerit-SKA, hän kahden suunnan sentterinä jäi mieleen juuri tuosta kyvystään eli antaa 1-3 poikittaisen mailan iskua vastustajaan laidan lähellä ja täten horjuttaa sekä lopulta riistää kiekko omille. Slafkovsky sai avukseen Rodewaldin, jonka kanssa he voittivat kiekon Tepsille. Lyhyen pyörityksen lopuksi Steenbergen pudotti oikeasta kulmasta kiekon viivaan ja Lajunen ampui painavan lyöntilaukauksen vastakiekkoon ohi vasemman takakulman ränniin. Seuraavassa vaihdossa Intonen leikkasi suorahyökkäyksessä oikeasta laidasta keskustaan taitavasti ja pysyi kiekossa puolustajan häirinnästä huolimatta, mutta kääntö lopulta vasemmasta laidasta luukulle ei tavoittanut omia. Hetki tuon jälkeen sitten nähtiin voittomaali ajassa 62:41, kun Bertrandin toimitus maalille oikeasta laidasta kimposi Rafkinin luistimesta omaan maaliin. TPS yksi, Tappara kaksi. Ottelusarja 0-2. Osumaa edelsi Bertrandin oma laukaus vastahyökkäyksestä oikeasta laidasta puolustajan jaloista ohi maalin, mutta Jürgens oli hyvin rännikiekkoa vastassa ja syötti sen ohi Intosen keskustaan Kuuselalle, joka Liukaksen vierestä jatkoi kiekon takaisin ranskalaiselle oikeaan laitaan, jonka jälkeen loppu oli historiaa.

 

[Salming]

Sitten pelaajahuomiot raporttiosuuden jatkoksi.

TPS

Pyyhtiä 27 - Pärssinen 13 - Nurmi 51
- Nurmi oli kahdessa viime näkemässäni Kärpät-pelissä vuotanut rumasti omalla alueella kiekottomana laidan lähellä aiheuttaen takaiskut joukkueelleen, joten seurasin mielenkiinnolla sitä, miten hän pärjää nyt 1v1-tilanteissa vai myykö hän taas itsensä kuten esim. Tieksolaa vastaan kuukausi sitten. Tällä kertaa tuollaisia oman alueen vuotamisia ei näkynyt, joten eteenpäin oli menty. Kaksi ensimmäistä erää olivat silti hieman vaisuja ja Nurmi pakotti pelaamistaan puskien keskialueella umpikujiin kiekollisena. Päätöserässä hän nosti tasoaan ja ampui ensin kahdesti itse vasemmalta kohti etukulmaa ja takapatjaa tuloksetta, mutta briljantin päätöseränsä hän kruunasi kiilaamalla kiekon irti Rauhalalta ja alustamalla Pärssisen maalin sen jälkeen oikeasta kulmasta. Laukauksia kertyi viisi reilussa 20 minuutissa ja tosiaan päätöserän väkevyys nosti arvion plussan puolelle. Kevään 19. tehopiste nosti hänet Palloseuran tehokkaimmaksi playoffpelaajaksi yhden kauden aikana. Aiempiin livenäkemisiin verrattuna Nurmen luistelussa oli ilmavuutta ja soljuvuutta bambimaisuuteen verrattuna, joten siitä hän ansaitsee myös plussan papereihin. Pyyhtiä jäi viimeksi mieleen napakoista rannelaukauksistaan, mutta myös siitä, että luistelukestävyydessä on yhä petrattavaa, vaikka kiihtyvyys on jo hyvä. Tässä pelissä laadukkaat vetopaikat olivat kyllä vähissä, vaikka vetoja jotenkin kummassa Pyyhtiälle jopa kahdeksan merkittiin, mutta iso osa oli vain vasemmasta laidasta lähteneitä roiskaisuja kohti Heljankoa. Täten Pyyhtiän suorite jäi minusta vähän vajaaksi ja kamppailuvaateeseen vastaamisessakin hänellä oli ajoittaisia ongelmia mielestäni. Siksi hän oli vitjan heikoin lenkki eikä oikein hyökkäysalueellakaan pystynyt irtaantumaan vartioijastaan niin ketterästi kuin parhaimmillaan.

Pärssinen puolestaan viimeksi oli sivussa loukkaantuneena, joten sain nyt ensimaistiaisen hänen tämän kauden vireestään. Hänen kiilauspelaamisensa vakuutti kaikkein eniten. Hyökkäysalueella hän iski vahvasti tapparalaisia kylkeen ja horjutti vieraiden alakertaa voittaen useita kiekkoja kulmissa itselleen. Ja kuten aiemmin kirjoitin, morozovmainen 1-3 poikittaisen mailan harkittu iskemistaktiikka oli myös hallussa. Sanoisin kiekottomana laidoissa vääntämisen olleen täten lähes jo P-Amerikassa vaadittavaa tasoa. Kiekollisena hän suojasi kiekkoa vahvasti kroppaansa hyväksi käyttäen ja pystyi myös yhdellä kädellä pysymään kiekossa barkovmaisesti ja toisella kädellä pitämään vastustajan loitommalla. Keskikropassa oli voimaa mukavasti tuuppaisujen vastaanottamiseen, jotka eivät häntä horjuttaneet ja itseluottamusta riitti kulmissa kiemurteleen. Yhteenvetona Pärssisen pelaamisesta vastustajan hyökkäysalueella niin kiekottomana kuin kiekollisena jäi todella positiivinen vaikutelma. Ilta kruunautui 1-1 tasoitukseen, kun aiemmin hän oli yhden avopaikan ylivoimalla kakkoserässä hassannut. Plussan voi antaa myös takakarvaamisesta päätöserän ylivoimalla, joka esti Tapparaa ampumasta vastaiskun päätteeksi Erosen kompuroitua siniviivassa. Muiden ketjutoverien tapaan jääaika oli vajaat 21 minuuttia.

Steenbergen 21 - Rodewald 12 - Slafkovsky 60
- Viimeksi kirjoitin Slafkovskysta ja Rodewaldista näin:

60 Slafkovsky - 12 Rodewald - 14 Descheneau
- Olin innoissani nähdessäni Slafkovskyn livenä ensi kerran. Lämmittelyjen napakka rannari ristikkoon jätti hyvän ensimaun kuten myös hänen teränkäyttönsä kulmissa. Käännökset olivat sulavia. Itse pelissä avauserässä hän oli vielä pimennossa, mutta sitten alkoi tapahtua, kun kakkoserän alkupuolella ensin hän pääsi ampumaan yhdellä kosketuksella slotista suorahyökkäyksestä patjaan ja myöhemmin T. Niemelän harhasyöttöjen jälkeen samassa vaihdossa aiheuttamaan uhkaa kahdesti. Byströmin puolittainen ohittaminen ja rystynosto oli hyvä liike kuten myös Musinin ohi pujahtaminen toisessa laidassa, mutta syöttö Rodewaldille katkesi mailaviidakkoon. Päätöserässäkin hän pääsi kokeilemaan kääntolaukausta maalin edestä, mutta se meni yli maalin. Erän lopussa hän luki hyvin Sklenickan jätön ja pääsi siihen väliin ennen Leskistä. Laukaus tämän jaloista kaukaa meni syliin. Jatkoajalla ilta huipentui voittomaaliin maskimiehenä, kun hän hipaisi Erosen lyöntilaukausta matkalla etuyläkulmaan. Vakuutuin eniten Juraj'n kypsyydestä kiekottomana keskialueella. Hän luki hyvin vastustajan syöttöjä trapissa seisten ja pääsi tosiaan pariinkin otteeseen katkojensa jälkeen nostamaan jalalla kiekon hyökkäysalueelle ja ampumaan. Oikeastaan ainoana Tepsin pelaajana Slafkovsky aiheutti edes jotain vastaisku-uhkaa. Kiekon saaminen naamariin toisessa erässä ei puolestaan häntä hidastanut, vaan mies jatkoi pelaamista sitkeästi. En keksi pahemmin mitään negatiivista sanottavaa 17 minuutista ja 50 sekunnista. Kiekonkäsittely oli todella pehmeää ja raamiensa ansiosta hän oli jo nyt ajoittain pitelemätön maalin edessä ja kuten todettua, luistelun käännöspehmeys helli myös silmiäni. Rodewaldista ensivaikutelma oli puolestaan se, että hän on hyvin patukkamainen keskushyökkääjä. Jalka oli hitusen raskas jo lämmittelyissä ja varmaan siksi omien vetopaikkojen luonti ei slafkovskymaisesti onnistunut, kuin kertaalleen T. Niemelää vastaan, mutta ihan kohtalainen syöttölauta hän hyökkäysalueella oli ja syötöt olivat napakoita. Sijoittuminen oli kohtalaista ja sen ansiosta hän katkaisi yhden Sklenickan avauksen. Toki jatkoajalla Juhis huijasi häntä ja Rafkinia helposti. Aloituksiin jäi petrattavaa, kun niistä Rodewald voitti vain 33%.

Tälläkin kertaa avauserä meni vähän ohi Slafkovskylta. Rekisteröin aivoihin vain ne kaksi huonoa siirtokiekkoa lasin kautta, joista toinen meni pitkäksi ja toinen päätyi vastustajan lapaan keskialueelle. Toisesta erästä alkaen hän pysyi kiekossa kiinni paljon paremmin ja myös siirtokiekot menivät päätyyn saakka varmemmin. 25. minuutilla pitkän pyörityksen päätteeksi kääntölaukaus meni hieman ohi takakulman ja puolivälissä ottelua 2v1-vastaiskusta oma ratkaisu kilpistyi takapatjaan. Päätöserässä hän puolestaan väläytteli kiekonkuljetuskykyjään pujoteltuaan ylivoiman loputtua keskialueen yli kulmaan saakka, kunnes seinä tuli vastaan. Tästä pelistä päällimmäisenä yksityiskohtana jäi edeltäväänkin tilanteeseen liittyen se, miten lennokas luistelija hän oli ja kykeni vaihtamaan nopeasti painopistettä kehonsa puolelta toiselle, joka vaikeutti vastustajan puolustajan suorahyökkäyspuolustamista ja etäisyyden hallintaa, kun tämä ei pystynyt selkeästi lukemaan kummalta puolelta Juraj yrittää ohitse. Päätöserän lopussa puolestaan hän otti ammattimaisesti taklauksen vastaan aitioiden edessä ja jatkoi siirtokiekon laitaa pitkin eteenpäin Rodewaldille, joka sitten onnistuneen harhautuksen jälkeen petasi sen Steenbergenin takatolppapaikan. Mitä tulee kiekottomana pelaamiseen, pelin edetessä yhä paremmin Slafkovsky oli ytimessä ja pärjäsi kamppailupelaamisessa. Avauserä oli siltäkin osin vähän haastava, kun pari kertaa ratkaisut kestivät tosiaan liiaksi. Kärpät-pelin tavoin kuitenkin hän alusti asti hoiti oman ruutunsa trapissa seisoessa kunnialla eikä vuotanut omalta laidaltaan ollenkaan, joten sikäli häneen voi luottaa puolustuspelaamisessa. Vieraiden avausmaalissakin Tappara mieluummin murtautui Vainionpään kuin hänen puoleltaan. Austinin viivavetoa Slafkovsky ei ehtinyt blokata, joten siitä voi pienen miinuksen antaa, mutta kahden viimeisen erän ansiosta kyllä tässäkin esityksessä oli Kärpät-pelin tavoin rutkasti hyvää. Olen tyytyväinen lipunostoon. 22 euroa oli käypä hinta siitä, että opin Slafkovskysta taas muutaman uuden asian kuten tuon puolelta toiselle keinumisen kiekkoa kuljettaessa ja vastustajan puolustajia suorahyökkäyksissä haastaessa. Lisäksi poikittaisen mailan käyttö Pärssisen tavoin laitakamppailuissa kiekon irrotustarkoituksessa oli hallussa ja se näkyi muun muassa jatkoerän riistotilanteessa Rodewaldin avustamana. Tuon jälkeenhän Lajunen viritti lyöntilaukauksensa Steenbergenin pudotuksesta rahtusen ohi maalin. Jääaikaa kertyi lopulta 16:24 ja laukauksia kolme. Luisteltu matka oli symmetrinen 4040 metriä.

Slafkovsky ei ollut kuitenkaan ketjunsa paras pelaaja, vaan Rodewald. Jos viimeksi hänellä oli vähän raskas jalka, nyt siitä ei ollut tietoakaan, vaan hän läpi illan pysyi liikkeessä hyökkäysalueella ja suojasi kiekkoa erinomaisesti lusikkapuolellaan ja päästen kertaalleen päätöserän puolivälissä jopa ampumaan suoraan suojauksesta maalin edestä, mutta Heljanko oli edessä. Rodewald vakuutti joka vaihdossa, kun Tepsin kakkonen vain pääsi kulmarallien makuun. Loistopeli oli huipentua kaksi minuuttia ennen loppua, kun hän hassutti Tappara-puolustajan, mutta Steenbergeniä ei kiinnostanut viimeistellä tyhjiin. Aloituksetkin hoituivat sentään 40-prosenttisesti, joten edistystä oli viime näkemään tapahtunut seitsemän prosenttiyksikköä. Mitä tulee Steenbergeniin, jo lämmittelyissä tosiaan viime kaudella AHL:ssä ylivoimalla tuhoa niittänyt rannelaukaus jäi verkkokalvoilleni maineensa veroisena. Hän oli avauserässä vähän jäässä Slafkovskyn tavoin ja avausvaihdossa mm. kiekko poltteli lavassa pahoin, mutta toisesta erästä eteenpäin Steenbergenkin paransi peliään. Ylivoimalla häneltä nähtiin yksi todella painava rannelaukaus keskeltä, mutta Heljanko sai varusteitaan eteen eikä Hultsille kelvannut reboundista viimeistely oikeasta siivestä. Päätöserässä Steenbergen missasi sitten vielä paremman maalipaikan Rodewaldin esityöstä ja se tuhosi haaveeni pelivalintani osumisesta. Kertaalleen hän itse otti myös kiekon suojaukseen ja syötti ohi Tuulolan rystypuolelta luukulle osoitteetta. Pidin Steenbergenin pehmeistä käsistä ja laukauksesta, mutta samalla jotkin ratkaisut olivat silti vähän hätäisiä ja epävarmoja eritoten avauserässä. Pelaaminen oli vaivalloista pakottamista hetkittäin eivätkä ratkaisut tulleet luontevasti selkäytimestä. Toisin sanoen peli ei hidastunut hänen ympärillään kuten vaikkapa Slafkovskyn ollessa kiekossa näytti käyvän. Mitä tulee liikkeeseen, periaatteessa Steenbergen pörräsi kivasti hyökkäysalueella ja pystyi ottamaan taklauksiakin vastaan, mutta kiekkoa suojatessa vauhti uupui ajoittain kesken toisin kuin vaikkapa Rodewaldilla, jonka liuku jatkui aina pidempään. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen nähtyäni Steenbergenin livenä ja lasermaista rannelaukausta en ikinä unohda, kun se alkulämmittelyissä pari kertaa oikeaan yläkulmaan suorastaan porautui. Jääaikaa Tylerille kertyi 14:17 ja laukauksia neljä. Luisteltu matka oli reilut 3400 metriä.

Liukas 72 - Hults 86 - Intonen 41
- Liukas jäi Kärpät-pelistä positiivisesti mieleen napakasta laukauksestaan, kamppailupelaamisestaan laidoissa ja mailapuolustamisestaan trapissa seisoessaan. Kahden suunnan laiturius toi mieleen Mika Pyörälän. Tässä pelissä plussaa oli se, että hän tosiaan kykeni voittamaan hyökkäysalueella syvyydessä oman miehensä useaan otteeseen ja luomaan etua omalla joukkueelle siten. Yhden jäähynkin hän Seppälälle onnistui hankkimaan ja avauserässä liukkaudellaan päädyssä petaamaan tekopaikan siniviivaan. Kun niin monet vastustajat pelaavat miestä omalla alueella alakolmikon voimin, on tärkeää pystyä voittamaan oma miehensä syvyydessä 3v3-tilanteissa ja tuossa niin kävi kuten päätöserän jäähyn hankinnassakin. Kiekollisena anti jäi muutoin vähäiseksi, vaikka pari vetoa Liukakselle merkittiin. Toinen oli puolen kentän kammolämäri päätypleksiin. Teholukema jäi pakkaselle voittomaalin takia, kun Kuusela hänen vierestään jatkoi kiekon laitaan. Eipä tuossa Liukas tehnyt mitään väärin, vaan pysyi miehen ja maalin välissä. Tepsille ei pitkässä juoksussa eduksi, jos hän pelaa vain 11:42, joten peliaika on saatava nousuun, mutta ehkä kyse oli vielä flunssan parantelusta. Hultsilla oli yksi avopaikka Steenbergenin laukauksen jälkeen, mutta sen hän tuhlasi eikä pelivalintani otteluun täten osunut, pirskatti. Noin muutoin Hultsista jäi mieleen sama kuin viimeksi Kärpät-pelin lämmittelyissä eli napakka laukaus ja varmaan siksi hän olikin kakkosylivoiman oikeassa siivessä. Hults on aika raakile fysiikaltaan ja heiveröinen, joten päätöserän 1v1-haasto Austiniakin vastaan päättyi siksi tuloksettomana tietenkin. Aloituksista hän sentään voitti puolet. Intonen operoi ylivoimalla puolestaan vasemmalla saamatta mitään aikaan. Päätöserässä hän kertaalleen kiersi kulmasta viivaan ja ampui sitten kääntörannarin Heljangon hanskaan. Jatkoajalta jäi puolestaan mieleen yksi leikkaus suorahyökkäyksessä laidasta keskustaan, mutta kääntö luukulle ei löytänyt enää omia. Fyysiseen peliin Intonen pystyi vastaamaan sinällään hyvin ja otti taklauksia vastaan miehekkäästi ja kykeni myös niitä vastaanottaessaan samalla jatkamaan kiekot eteenpäin laitaa pitkin vuotamatta, mikä on tärkeä taito.

Vainionpää 50 - Jasu 61 - Haapanen 77
- Haapanen täytti viime näkemällä ruutunsa AV-pörrääjänä ja Jasu 63-prosenttisesti aloituksia napsineena kahden suunnan sentterinä. Tässä pelissä heidän rinnallaan oli Vainionpää eikä enää Liukas. Vainionpää pelasi muutoin erinomaisen ottelun, mutta vuoti 0-1 maalissa trapissa ja sitten vielä omalla alueella Seppälää sekä Merelää vastaan, joten tuo vaihto meni ihan vihkoon. Muutoin hän esiintyi edukseen alustaen pyörähdyksellään mm. paikan Jasulle kakkoserän alussa ja päätöserässä riiston jälkeen tekopaikan Haapaselle, joka päätti vielä syöttää takaisin tuloksetta. Toisesta erästä jäi myös mieleen Vainionpäältä yksi oikea-aikainen isku laidassa vastustajaan, kiekonriisto ja Tapparan kakkosketjun paineen selvittäminen täten. Jos 0-1 maalin tapahtumat unohdetaan, Vainionpää oli ketjunsa paras pelaaja, koska olihan hän sitten värkkäämässä 1-1 tasoitusta saaden siihen kakkossyötön. Raamit yhdistettynä melko kivaan liikkeeseen tekivät pienen vaikutuksen. Haapanen puolestaan oli yhä Jasun AV-parina kuten Kärppiä vastaan ja hoiti sen tehtävän ongelmitta. Illan kohokohtana oli AV-vaihdon loppu, kun hän katkaisi Kuuselan syötön viivaan ja kahvitteli sitten Kinnusta alustaen tekopaikan Arellille, jonka tämä tuhlasi. Päätöserässä Vainionpään syötöstä Haapasen olisi pitänyt itse ampua, mutta muutoin iltapuhteesta en moitittavaa löydä. Molemmat nelosen laiturit täyttivät paikkansa isossa kuvassa. Jasu kaapi aloituksista 47% ollen heikompi sillä osa-alueella ja yksi tappioista johti Leskisen tolppakutiinkin päätöserässä. Teholukema jäi pakkaselle, kun hän oli jäällä avausmaalin aikana, mutta sinällään kyllä syytön siihen, koska ei hän voinut ehtiä pudota hetkelliseltä laiturin paikaltaan takaisin sentteriksi ajoissa ja merkkaamaan täten Merelää, vaan se oli Vainionpään vastuulla. Yksi maalipaikka Jasulle itselleen siunaantui, mutta kakkoserän alun veto keskeltä kilpistyi vasempaan patjaan. Kiekottomana Jasu kamppaili tutun väkevästi, mutta jotenkin hän oli pari kertaa tavallista enemmän myöhässä tilanteista jalkanopeuden puutteen vuoksi eikä esim. keskialueella saanut stoppeja aikaan kiilaamalla niin useita kuin parhaimmillaan.

Arell 44 - Lajunen 47
- Kärpät-pelissä Arellin suorahyökkäyspuolustaminen ja etäisyyden hallinta hyökkääjään teki vaikutuksen. Lajuselta puolestaan odotin dynaamisuutta ja siniviivassa vastustajan laitureiden haastamista rohkeasti sekä omien laukauspaikkojen luontia, kun se oli ennenkin onnistunut, mutta sitä en Kärppiä vastaan saanut nähdä. Tässä pelissäkään Lajuselta ei nousuja syvyyteen nähty, vaan hän tyytyi pommittamaan siniviivasta paikan saatuaan. Peliaikaa kertyi tasan 20:00 ja siinä ajassa hän ampui kuudesti. Ylivoimalla tarkkuus oli hakusessa ja liian moni kilpistyi tapparalaisiinkin. Jatkoerän tykitys Steenbergenin pudotuksesta vastakiekkoon hieman ohi takakulman oli paras yritys jopa täten. Lievän miinuksen voi antaa yhdestä huonosti ajoitetusta pinchauksesta ja isäntien ainoasta jäähystä, mutta se oli toisaalta vähän heppoinen. Sanotaan näin, että kaipasin yhä Lajuselta rohkeampaa pelaamista hyökkäysalueella ja edun luontia itse haastamalla, koska hänellä riittäisi taitoa vastustajan laiturin ohittamiseen ja se avaisi sitten tilaa ampua joko itse lähempää tai syöttää jollekin vapaalle pelaajalle parempaan asemaan. Mukiinmenevä iltapuhde Lajuselta kokonaisuutena. Arell puolestaan jäi mieleen päätöserän taklauksestaan Puhakkaan puolustussiniviivalla. Siinä oli taas osoitus hyvästä suorahyökkäyspuolustamisesta ja oman siniviivan suojelusta. Hän mailapuolusti taas myös läpi illan vahvasti ja rouhi kulmissa kiitettävästi. Jääaikaa kertyi lopulta 18:17, mutta teholukema jäi pakkaselle, kun hän oli jäällä voittomaalin aikana. Avauserässä Haapasen esityöstä Arell olisi voinut maalata, mutta peruspuolustajan viimeistely meni suoraan räpylään.

Viro 5 - Rafkin 6
- Kärpät-pelistä Rafkinilta jäivät mieleen peruspuolustamisen lisäksi muutamat yllättävät nousut syvyyteen kiekollisena oikeaa laitaa pitkin ja sellaisen jälkimainingista syntyi tuossa pelissä maalikin. Tässäkin pelissä 14. minuutilla muistaakseni Rafkin lähti siniviivasta liikkumaan kohti päätyä ja sai jätön laidassa itselleen, mutta päädystä mies ei sillä kertaa syöttöpaikkaa löytänyt. Tuo oli sellainen liike, jollaisen haluaisin nähdä Lajuselta myös. Ylipäätään nyt kun en istunut niin piippuhyllyllä kuin tavallisesti, Rafkinin liikkeestä sai paremman käsityksen vähän lähempää nähtynä ja se oli positiivinen yllätys, kun hän välillä liisi jopa aika taloudellisesti jäällä. Hän ehti hyvin päätykiekkoihin, meni taklausten alle ja siirsi kiekot omille viereen. Pidin täten hänen esityksestään, vaikka voittomaali epäonnisesti luistimesta kimposi omaan maaliin. Mitä tulee Viroon, aika paljon olennaista kirjoitin jo hänestä ylempänä raporttiosuudessa. Hänellä oli yhä edelleen viime kausilta tuttuja ongelmia kiekollisena paineen alla. Syöttövarmuus ei ollut riittävän hyvä ja Tappara sai pari kertaa käännettyä pelin suunnan hänen huonoista avauksistaan/syötöistään, kun Bertrand karvasi ja Levtchi katkoi onnistuneesti. Kiekonmenetystilastoon on tultava parannus, jos hän haluaa joskus pelata Pohjois-Amerikassa menestyksekkäästi, koska siellä on vielä vähemmän aikaa ja tilaa operoida paineen alla. Kertaalleen Viro oli myös Savinaisen juoksupoikana päätöserän alussa maalin edessä, kun Vellu kieputti hänet kahville, mutta Kareev otti paraatipelastuksen. Plussaa voi puolestaan antaa suorahyökkäyspuolustamisesta, kun hän muun muassa kavensi ajoissa kertaalleen blokkaamaan Morleyn vedon ja päätöserässä pysäytti yhdessä Rafkinin kanssa Tanuksen leikkauksen keskelle. Takaperinluistelu oli sulavaa. Ainoalla alivoimalla Viro myös purki kertaalleen ongelmitta näyttävästi. Summa summarum, Rafkinin varmuus takasi sen, että hän oli tästä kaksikosta parempi osapuoli mielestäni.

Pulli 19 - Eronen 63
- Pullin näin nyt toistamiseen livenä. Viimeksi raamit ja hyökkäysten tukeminen toisessa aallossa jäivät positiivisesti mieleen eikä hän omissa tehnyt virheitä, vaan pysyi toisteisesti miehen ja maalin välissä. Tällä kertaa Pullille kirjattiin yksi laukaus 11 minuuttiin ja hän oli enemmän ongelmissa kuin Kärppiä vastaan. Ainoassa vetopaikassa avauserässä hän ensin siirsi vastuun muille, mutta kun hän sai syötön takaisin keskelle siniviivaa, sitten hän lopulta ampui jäänuoliaisen, joka katkesi vastustajan luistimiin. Muutoin hän ei tukenut hyökkäyksiä niin aktiivisesti ja kiekkokin poltteli lavassa enemmän kuten vaikkapa kakkoserän harhasyötössä suoraan vastustajalle, jonka jälkeen Levtchi pääsi puolittaiseen maalipaikkaan. Avausmaalissakin hän pelasi ehkä vähän pehmeästi Merelän paineen alla. Toki hän teki tarvittavan eli syötti eteenpäin ohi selässä olleen karvaajan ja Vainionpää sitten varsinaisesti menetti kiekon, mutta aika kiire Pullille tuossakin tuntui tulevan. En tiedä, minusta ihan ansaitusti Pulli pelasi vähiten puolustajista ja Ivarsson sai enemmän jääaikaa, kun kerran Pullilla oli vähän hankalampi iltapuhde ja fyysisyyteen vastaavissakin oli ongelmia raameista huolimatta, kun hujoppimainen Pulli horjui liiaksi laitojen lähellä. Eroselle jäi vuorostaan Kärpät-pelistä parannettavaa huolellisuudessa siirtokiekoissa, mutta sen hän paikkasi hurjalla laukauksellaan etuyläkulmaan jatkoajalla. Tässä pelissä Eronen oli parempi ja ykkösylivoimassa liikutti kiekkoa hyvin viivasta siipiin yli 20 minuutin jääajalla. Päätöserän kompurointi toki tuo pienen loven arvosanaan, mutta Pärssinen pelasti hänet. Laukauksia kertyi kaksi, joista toisen ainakin Heljanko liimasi varmasti, kun se oli maskiton rannelaukaus heti avausylivoiman alkajaisiksi. Eronen pärjäsi paineen alla ihan mukavasti ja siirtokiekkovarmuus oli Kärpät-peliä parempaa. Fyysiseen haasteeseen hän myös kykeni vastaamaan ongelmitta.

Ivarsson 7
- Kärpät-pelistä kommentoin, että vuodessa Ivarssonin liike oli parantunut ja siten oman miehen seuraaminen oli helpompaa puolustusalueella. Sama välittyi yhä tässäkin pelissä hänen raataessaan 16 minuuttia sen suuremmin loistamatta tai pettämättä. Kohokohtana oli takatolppasyöttö Pyyhtiälle, johon tämä ei kunnolla kuitenkaan osunut.

Kareev 1
- Kärppiä vastaan Kareev vakuutti sivuttaisliikkeellään pitäen paketin aina nätisti kasassa ja liimaten one-timereita jopa syliinsä. Tässä pelissä one-timerliimauksia ei nähty, kun niitä Tappara ei pahemmin viljellyt, mutta muutaman kerran sivuttaisliikkeeseen jouduttaan Kareev yhä edelleen piti paketin koossa kuten Virran läpiajossa ja Levtchin nousussa kulmasta maalin eteen. Herrojen rystynostot jäivät venäläiskassarin hyppysiin. Irtokiekkokontrolli oli sen sijaan Heljankoa heikompaa ja se aiheutti joitakin ongelmia oman maalin eteen, mutta en häntä silti päästetyistä maaleista moittisi, kun hän kuitenkin ruuhkan läpi taisteli näkökentän vapaaksi ja torjui ykköskiekot.

 

[Salming]

Tappara

Levtchi 76 - Morley 86 - Tanus 27
- Aloitetaan kultakypärästä. Levtchi teki vaikutuksen suoraluistelussa pariinkin otteeseen. Hänen potkunsa olivat todella eteenpäin vieviä ja vahvoja, hyvä. Vauhti todella kiihtyi ja jää natisi, kun hän nosti jalalla kiekkoa yli keskialueen tai ajoi keskikaistaa pitkin maalille kiekottomana. Rannelaukaus oli napakka ja lyhytviritteinen kuten avauserässä Morleyn jätöstä jäi mieleen pienestä kulmasta ammuttuna. Kaksinkamppailijana hän oli jämäkkä ja peliasento oli hyvä. Muutamassa maalipaikassa maalin läheisyydessä viimeistelyssä oli petrattavaa, kun kaikki yritykset menivät Kareevin syliin, mutta kokonaisuutena hän oli ketjunsa paras. Toisella laidalla Tanus ajoi pahaan miinaan päätöserässä selviten hengissä. Lämmittelyissä rannelaukaus teki vaikutuksen, mutta pelissä lyhytviritteistä kutia ei kertaakaan oikeastaan nähty. Jääaika jäi vain 13 minuuttiin, kun kiekottomana Tanuksella oli ehkä ajoittaisia haasteita omalla alueella laitojen läheisyydessä. Kokonaisuus jäi tasapaksuksi. Morley puolestaan ei hänkään erikoisia esittänyt. Kertaalleen hän oli ohjaamassa Tuulolan viivatoimitusta, muttei saanut kunnon osumaa, jos ollenkaan. Liike oli peruspörräämistä. Aloituksista hän voitti vain joka kolmannen. Jotenkin tuntui, että hän jäi pelin ulkopuolelle liiaksi, vaikka sinällään hyökkäysalueella kiekossa pysyikin ihan mukavasti, muttei saanut luotua mitään aikaan laidoista. Yhtäkään laukausta ei vartissa hänelle merkitty.

Savinainen 95 - Virta 11 - Merelä 19
- Tämä ketju loisti maalinteon tukitoimillaan viivalaukausten jälkeen. Savinainen oli härkämäinen painija, joka voitti tukun maalinedustilanteita, muttei päätöserässä kyennyt itse viimeistelemään kahdesta tekopaikastaan, vaan Kareev ryösti hänet jään pinnastakin. Avausmaalissa hän kuitenkin sitoi hyvin Erosen pois pelistä tehden tilaa Merelälle. Kiekottomana Savinainen vei taklaukset loppuun asti luonteenomaisesti ja karvatessa liike oli myrkkyä myös ajoittain Tepsin alakerralle johtaen pysäytyksiin TPS-päädyssä. Hän näytti siltä kuin KHL-pelaajan pitikin näyttää Liigassa eli fysiikaltaan ajoittain ylivertaiselta ja maalineduspelaaminen oli tosiaan taidetta, kun hän Viroakin kertaalleen kieputti juuri siinä parhaassa maalipaikassaan. Olin vakuuttunut koko jääajan 17:20. Merelä kamppaili myös vahvasti ja luistelullaan pystyi livahtamaan ahtaistakin väleistä läpi kuten vaikkapa 0-1 osuma osoitti, kun hän Seppälän avaussyötön jälkeen eteni hyökkäysalueelle ja lopulta viimeisteli maalin edestä. Alivoimavastuutakin tuli joitakin vaihtoja Luodon kanssa ja olisikohan hän yhden vaihdon pelannut Virrankin kanssa, kun Eronen kompuroi ja seurauksena oli 2v1-vastahyökkäys. Yhtä kaikki, näin Merelän nyt kaiketi ensimmäistä kertaa livenä ja pidin näkemästäni. Laukauksia kertyi 18 minuutissa vain yksi, joka meni maaliin ja olisin halunnut nähdä hänen one-timerinsa vielä ylivoimalla, mutta kun TPS otti vain yhden jäähyn, ei siihen tilaisuutta auennut. Yhteenvetona liike ja kamppailupelaaminen Savinaisen tavoin vakuuttivat. Virta puolestaan keskellä otti aika paljon oman pään aloituksia etenkin avauserässä, mutta pärjäsi niissä voittaen 58% arvonnoista ja varmaan siksi Tapola häneen luotti Rauhalan vitjan ohella. Laukauksia kertyi kaksi 17 minuuttiin. Hän oli ehkä vähän laitureidensa varjossa tasapainottavassa roolissa ja teki näkymätöntä työtä kuten avausmaalissa blokaten Jasun avaussyötön tieltä pois. Yhden maalipaikan Virta kuitenkin sai jäähyltä vapauduttuaan, mutta läpiajosta rystyratkaisu oli vaisu. Jäähyhän tuli, kun hän kaatoi Steenbergenin takaa päin. Se oli hyvä jäähy otettavaksi, mutta siinä tilanteessa näkyi se, että potkut olivat vähän vajanaisia suoraluistelussa ja Virta joutui hieman töksähdellen potkimaan itselleen vauhtia pysyäkseen Steenbergenin perässä, joten tuo yksityiskohtana mieleen. Yhteenvetona Virta hoiti aika luotettavasti eri roolit niin alivoimalla kuin tasakentin, mutta ei ollut niin dynaaminen luistelija kuin oletin.

Bertrand 9 - Platzer 88 - Kuusela 71
- Platzer oli ehkä vaisuin Tappara-hyökkääjä. Kiekollisena hän oli kesy ja pehmeä, jopa flegumainen. Kamppailupelaaminenkaan ei vakuuttanut ja luistelu oli keskinkertaista. Syötöt olivat vähän pakotettuja eikä hän ollut ytimessä. Jääaika jäi ansaitusti 12 minuuttiin. Bertrand sen sijaan oli vitjan paras yksilö. Hän luisteli todella energisesti ja kykeni pari kertaa luomaan suoraluistelusta itselleen puolittaisen vetopaikan puolustajan jaloista letkeillä lanteilla ja vartaloharhautuksilla. Jalat tikkasivat lujaa kuten Kärpissä parhaimmillaan. Voittomaali kruunasi hyvän iltapuhteen. Reilussa 11 minuutissa hän ehti ampumaan peräti kuudesti ja olisi ansainnut pelata enemmänkin. Avauserässä hän myös kertaalleen liikkeensä ansiosta karvasi kiekon Virolta ja seurauksena oli puolikas maalipaikka vieraille. Kuusela puolestaan paikkasi voittomaalin alustuksellaan 1-1 tasoituksen vähän löysän puolustuspelaamisensa Pärssistä vastaan ja avauserän ylivoimalla annetun harhasyötön, jota seuranneesta vastaiskusta Haapasen alustamana Arell sai sen huippupaikkansa. Jääaikaa kertyi 13:21 lopulta ja arvio olkoot aika neutraali hänestä.

Luoto 68 - Rauhala 42 - Puhakka 91
- Rauhala-Puhakka kaksikko dominoi alivoimalla. Molemmat blokkasivat pari vetoa toisessa erässä ja päätöserässä Puhakka kertaalleen kulutti hyvin aikaa kellosta kiemurtelemalla hetken keskialueella. Pienikokoiselle pelaajalle elintärkeä osa-alue eli luistelu vakuutti. Kiihtyvyys oli hyvä ja kaarrokset teräviä. Hän oli luotettava eikä vuotanut kiekollisena ja karvasi myös tehokkaasti pari kertaa matalan painopisteensä ansiosta. Mailankäyttö oli sujuvaa puolustaessa, mutta tietysti voimaa hän tarvitsee vielä lisää kyetäkseen taklaamalla irrottamaan vastustajia kiekosta. Kertaalleen hän itse vastaanotti kovan niitin Arellilta keskialueella, muttei ollut siitä moksiskaan. Jääaikaa tuli 16 minuuttia, koska Tapola luotti nelosketjuunsa mm. oman pään aloituksissa monesti. Rauhala puolestaan sijoitti viisaasti läpi illan eritoten alivoimilla. Aloitukset hän kaapi 66-prosenttisesti. Teholukema jäi pakkaselle, kun hän oli jäällä 1-1 maalin aikana, mutta en siitä häntä moiti, kun se oli TPS:ltä hyvin sahattu ja Kuuselakin olisi maalin voinut estää. Toki Rauhala oli se, joka kiekon Nurmelle kulmassa menetti sekunteja ennen tasoitusta ehkä vähän aikailtuaan purkukiekossa, joten siitä on annettava pieni miinus, mutta AV-pelaamisen ansiosta kokonaisuus oli vähintäänkin tyydyttävä. Rungossa oli kivasti voimaa, joten laitojen lähellä Rauhala väänsi hyvin. Luoto puolestaan ei minulta saanut merkintöjä illan aikana. Tunnistin hänet kyllä jäällä, mutta aika vähän hän sai sitten lopulta aikaan 17 ja puolessa minuutissa. Olemus oli sinällään hyvä eli hän oli raamikas voimahyökkääjälaituri, jonka luistelu oli mallikasta ja hän pari kertaa laidan puolelta pujahti ohi vastustajien, mutta lopputuote jäi uupumaan. Pari kertaa hän myös oli kyttäämässä reboundeja maalin edessä painien, mutta niinä hetkinä Kareev ei pomputellut. Kiekollisena odotin siis vähän enemmän, mutta kiekottomana en löytänyt hirveästi moitittavaa, vaan Luoto oli hyvä karvaaja ja kiilaaja.

Austin 57 - Seppälä 5
- Austin oli paranneltu versio Vittasmäestä. Hän oli todella voimakas, mutta liikkui samalla aika terävästi kokoisekseen neljään suuntaan. Taklaukset omalla alueella irrottivat vastustajia kiekosta tehokkaasti. Hän oli mukana myös värkkäämässä avausmaalia saaden siihen ykkössyötön viivatoimituksestaan. Muiden puolustajien tavoin hän yritti heti ampua kiekon maalille siniviivasta sen lapaan saadessaan ja tuostahan V. Rantanenkin on Twitter-tilillään meuhkannut eli modernin jääkiekon maalipaikkojen luonnista yhden kosketuksen viivalaukausten jälkeisistä paluukiekoista. Austin toteutti sitä kirjaten jopa kuusi vetoa 18 minuutissa. Hän jätti positiivisen vaikutelman, vaikka olikin jäällä myös 1-1 tasoituksen aikana kulmassa möyrimässä. Seppälä puolestaan pelasi peräti 22 minuuttia. Hän alusti komeasti avausmaalin antaen ensin avaavan syötön ohi trapin laitaan ja sitten liikettään jatkaen voitti kulmassa kaksinkamppailun pudottaen viivaan Austinille. Avauserässä hän myös omalla alueella pysyi aika hyvin kiekossa karvauksen alla ja houkutteli vastustajia viime hetkeen asti itseensä ennen syöttöä viereen. Tuo tyyli toki kostautui myöhemmissä erissä pari kertaa, kun kiekko hukkuikin hänen luistimiinsa ja paine jäi omalla alueelle. Lisäksi 1-1 maalissa hän ei saanut katkottua Nurmen syöttöä Pärssiselle, vaan oli sivussa syöttölinjalta, joten siitä tulee pieni miinus, mutta ihan hyvä maku Seppälän pelaamisesta jäi. Hän oli Austinin tavoin melko patukkamainen leftin puolustaja, jota ei heitelty seinille omalla alueella.

Vittasmäki 33 - Leskinen 28
- Vittasmäki puursi alivoimaa kiitettävästi ja oli omalla alueella tutun jämäkkä kaksinkamppailuissa. Ehkä pienen miinuksen voi antaa siitä, että ajoittain takaperinluistelu oli vähän vaivalloisen oloista ja kulmikasta. Jääaikaa kertyi reilut 18 minuuttia. Leskinen jäi mieleen puolestaan viivatoimituksistaan, joista yksi kilahti tolppaankin päätöserän alussa. Hän pelasi 19:31. Jotenkin odotin Leskiseltä vielä dynaamisempaa suorittamista, mutta en sitä saanut. Luistelu oli sinällään sulavaa ja hän kykeni pyörähtämään pois paineen alta omalla alueella, mutta silti kaipasin vielä väkevämpää pelin rytmittämistä. Hän paikkasi sen puutetta koukkaamalla riittävän puhtaasti Steenbergeniä varsinaisen peliajan lopussa tämän avopaikassa, mikä takasi Tapparalle mahdollisuuden voittaa.

Tuulola 63 - Kinnunen 72
- Odotin Tuulolalta enemmän. Ensimmäinen muistijälki oli pitkä kiekko avauserässä, kun ristipisto karkasi ohi leveäksi. Myöhemmissä erissä avaussyötöt trapin sisään olivat jotenkin pakotettuja ja katkesivat turhan usein TPS-pelaajiin. Kiekollisena siis Tuulola oli vähän löperö ja huolimaton, vaikka ainakin ennen se on hänen jonkinlainen vahvuus ollut. Alivoimalla hän sinällään puursi mukavasti Vittasmäen parina, mutta ei sitten fysiikallaan dominoinut siten kuin Amerikan vuosien jälkeen oletin. Keskivartalossa oli sinällään kivasti voimaa, mutta luistelu ei tosiaan niin lennokasta ollut kuin ajattelin etukäteen. Kinnunen oli puolestaan puolustuksen ainoa right, joka pyöritti kakkosylivoimaa. Hänestä merkinnät jäivät lähes nolliin pelin aikana pl. Haapasen veiveihin meneminen Tepsin alivoiman lopussa. Jos jokin yksityiskohta pitää nostaa esiin, se olisi se, että omalla alueella hän meni kulmiin irtokiekkotilanteisiin todella suurella energialla ja muistutti siten jossain määrin esim. Ristolaista tai Hakanpäätä rymistelevällä pelityylillään. Hyökkäysalueellakaan hän ei kaihtanut eteenpäin pinchaamista ja taklauksien loppuun saattamista. Kiekollisena hän oli perusvarma, muttei häikäissyt. Jääaikaa tuli 16 minuuttia ja laukauksia ehti kertya viisi, muttei niistä yksikään suurempia ongelmia aiheuttanut muistini mukaan. Tuulola puolestaan pelasi minuutin enemmän ampuen kertaalleen kohti maalia. Se oli kaiketi se päätöserän alun ohjurikiekko, johon Morley sai tai sitten ei saanut lapaa väliin.

Jürgens 61
- Jürgens ampui todella ahkerasti avauserässä siniviivan vasemmasta kulmasta heti kiekon saadessaan, mutta laukausmäärä jäi lopulta kahteen, kun muissa erissä hän jäi vähän enemmän pimentoon ollen kuitenkin sitten alustamassa voittomaalia samoilta jalansijoilta, mutta laukauksen sijaan hän poimikin keskustasta Kuuselan, joka jatkoi Bertrandille. Pelicansissa aikoinaan näin hänet livenä pari kertaa eikä olemuksessa ollut muutosta tapahtunut, vaan Casimir oli perusjämäkkä leftin puolustaja. Jääaikaa kertyi lopulta vajaat 13 minuuttia.

Heljanko 30
- Heljanko oli minusta vakuuttava 30 torjunnalla. Reboundkontrolli oli erinomaista ja kaikki rannelaukaukset kauempaa hän poimi räpyläänsä. Avauserän kohokohtana oli Arellin nollaus keskeltä ja tuossakin vedossa räpylä oli tiellä, vaikka se läheltä tulikin. Toisessa erässä Heljanko kunnostautui alivoiman viimeisenä lukkona nollaten mm. Pärssisen ja en tiedä, että ottiko Hultsinkin laukaus häneen, kun istuin periaatteessa toisella puolella, joten en kunnolla pelaajameren takaa erottanut sitä, mihin Hults lopulta ampui. Tepsin ainoalle maalille hän oli voimaton. Voittava esitys.

 

[Centre Bell]

Huikeaa ja ammattitaitoista analyysiä Salmingilta. Mutta teksti on pakko olla kirjoitettu katsoen ottelu uusintana TV:stä. Eihän kukaan pysty muistamaan noin paljon detaljeja pelistä yhdellä katsomisella. Eikä sillä sitäpaitsi ole mitään väliä.
Todella ammattitaitoista kirjoitusta.
Hattu päästä.

 

[Salming]

Huikeaa ja ammattitaitoista analyysiä Salmingilta. Mutta teksti on pakko olla kirjoitettu katsoen ottelu uusintana TV:stä. Eihän kukaan pysty muistamaan noin paljon detaljeja pelistä yhdellä katsomisella. Eikä sillä sitäpaitsi ole mitään väliä.
Todella ammattitaitoista kirjoitusta.
Hattu päästä.

Kiitän, lepo. En kuitenkaan omista C Morea, vaan käytän hyväkseni erätaukoja ja älypuhelimen muistiota ottelutapahtumissa.