Sitten pelaajahuomiot
raporttiosuuden jatkoksi.
TPS
Pyyhtiä 27 - Pärssinen 13 - Nurmi 51
- Nurmi oli kahdessa viime näkemässäni Kärpät-pelissä vuotanut rumasti omalla alueella kiekottomana laidan lähellä aiheuttaen takaiskut joukkueelleen, joten seurasin mielenkiinnolla sitä, miten hän pärjää nyt 1v1-tilanteissa vai myykö hän taas itsensä kuten esim. Tieksolaa vastaan kuukausi sitten. Tällä kertaa tuollaisia oman alueen vuotamisia ei näkynyt, joten eteenpäin oli menty. Kaksi ensimmäistä erää olivat silti hieman vaisuja ja Nurmi pakotti pelaamistaan puskien keskialueella umpikujiin kiekollisena. Päätöserässä hän nosti tasoaan ja ampui ensin kahdesti itse vasemmalta kohti etukulmaa ja takapatjaa tuloksetta, mutta briljantin päätöseränsä hän kruunasi kiilaamalla kiekon irti Rauhalalta ja alustamalla Pärssisen maalin sen jälkeen oikeasta kulmasta. Laukauksia kertyi viisi reilussa 20 minuutissa ja tosiaan päätöserän väkevyys nosti arvion plussan puolelle. Kevään 19. tehopiste nosti hänet Palloseuran tehokkaimmaksi playoffpelaajaksi yhden kauden aikana. Aiempiin livenäkemisiin verrattuna Nurmen luistelussa oli ilmavuutta ja soljuvuutta bambimaisuuteen verrattuna, joten siitä hän ansaitsee myös plussan papereihin. Pyyhtiä jäi viimeksi mieleen napakoista rannelaukauksistaan, mutta myös siitä, että luistelukestävyydessä on yhä petrattavaa, vaikka kiihtyvyys on jo hyvä. Tässä pelissä laadukkaat vetopaikat olivat kyllä vähissä, vaikka vetoja jotenkin kummassa Pyyhtiälle jopa kahdeksan merkittiin, mutta iso osa oli vain vasemmasta laidasta lähteneitä roiskaisuja kohti Heljankoa. Täten Pyyhtiän suorite jäi minusta vähän vajaaksi ja kamppailuvaateeseen vastaamisessakin hänellä oli ajoittaisia ongelmia mielestäni. Siksi hän oli vitjan heikoin lenkki eikä oikein hyökkäysalueellakaan pystynyt irtaantumaan vartioijastaan niin ketterästi kuin parhaimmillaan.
Pärssinen puolestaan viimeksi oli sivussa loukkaantuneena, joten sain nyt ensimaistiaisen hänen tämän kauden vireestään.
Hänen kiilauspelaamisensa vakuutti kaikkein eniten. Hyökkäysalueella hän iski vahvasti tapparalaisia kylkeen ja horjutti vieraiden alakertaa voittaen useita kiekkoja kulmissa itselleen. Ja kuten aiemmin kirjoitin, morozovmainen 1-3 poikittaisen mailan harkittu iskemistaktiikka oli myös hallussa. Sanoisin kiekottomana laidoissa vääntämisen olleen täten lähes jo P-Amerikassa vaadittavaa tasoa. Kiekollisena hän suojasi kiekkoa vahvasti kroppaansa hyväksi käyttäen ja pystyi myös yhdellä kädellä pysymään kiekossa barkovmaisesti ja toisella kädellä pitämään vastustajan loitommalla. Keskikropassa oli voimaa mukavasti tuuppaisujen vastaanottamiseen, jotka eivät häntä horjuttaneet ja itseluottamusta riitti kulmissa kiemurteleen. Yhteenvetona Pärssisen pelaamisesta vastustajan hyökkäysalueella niin kiekottomana kuin kiekollisena jäi todella positiivinen vaikutelma. Ilta kruunautui 1-1 tasoitukseen, kun aiemmin hän oli yhden avopaikan ylivoimalla kakkoserässä hassannut. Plussan voi antaa myös takakarvaamisesta päätöserän ylivoimalla, joka esti Tapparaa ampumasta vastaiskun päätteeksi Erosen kompuroitua siniviivassa. Muiden ketjutoverien tapaan jääaika oli vajaat 21 minuuttia.
Steenbergen 21 - Rodewald 12 - Slafkovsky 60
- Viimeksi kirjoitin Slafkovskysta ja Rodewaldista näin:
60 Slafkovsky - 12 Rodewald - 14 Descheneau
- Olin innoissani nähdessäni Slafkovskyn livenä ensi kerran. Lämmittelyjen napakka rannari ristikkoon jätti hyvän ensimaun kuten myös hänen teränkäyttönsä kulmissa. Käännökset olivat sulavia. Itse pelissä avauserässä hän oli vielä pimennossa, mutta sitten alkoi tapahtua, kun kakkoserän alkupuolella ensin hän pääsi ampumaan yhdellä kosketuksella slotista suorahyökkäyksestä patjaan ja myöhemmin T. Niemelän harhasyöttöjen jälkeen samassa vaihdossa aiheuttamaan uhkaa kahdesti. Byströmin puolittainen ohittaminen ja rystynosto oli hyvä liike kuten myös Musinin ohi pujahtaminen toisessa laidassa, mutta syöttö Rodewaldille katkesi mailaviidakkoon. Päätöserässäkin hän pääsi kokeilemaan kääntolaukausta maalin edestä, mutta se meni yli maalin. Erän lopussa hän luki hyvin Sklenickan jätön ja pääsi siihen väliin ennen Leskistä. Laukaus tämän jaloista kaukaa meni syliin. Jatkoajalla ilta huipentui voittomaaliin maskimiehenä, kun hän hipaisi Erosen lyöntilaukausta matkalla etuyläkulmaan. Vakuutuin eniten Juraj'n kypsyydestä kiekottomana keskialueella. Hän luki hyvin vastustajan syöttöjä trapissa seisten ja pääsi tosiaan pariinkin otteeseen katkojensa jälkeen nostamaan jalalla kiekon hyökkäysalueelle ja ampumaan. Oikeastaan ainoana Tepsin pelaajana Slafkovsky aiheutti edes jotain vastaisku-uhkaa. Kiekon saaminen naamariin toisessa erässä ei puolestaan häntä hidastanut, vaan mies jatkoi pelaamista sitkeästi. En keksi pahemmin mitään negatiivista sanottavaa 17 minuutista ja 50 sekunnista. Kiekonkäsittely oli todella pehmeää ja raamiensa ansiosta hän oli jo nyt ajoittain pitelemätön maalin edessä ja kuten todettua, luistelun käännöspehmeys helli myös silmiäni. Rodewaldista ensivaikutelma oli puolestaan se, että hän on hyvin patukkamainen keskushyökkääjä. Jalka oli hitusen raskas jo lämmittelyissä ja varmaan siksi omien vetopaikkojen luonti ei slafkovskymaisesti onnistunut, kuin kertaalleen T. Niemelää vastaan, mutta ihan kohtalainen syöttölauta hän hyökkäysalueella oli ja syötöt olivat napakoita. Sijoittuminen oli kohtalaista ja sen ansiosta hän katkaisi yhden Sklenickan avauksen. Toki jatkoajalla Juhis huijasi häntä ja Rafkinia helposti. Aloituksiin jäi petrattavaa, kun niistä Rodewald voitti vain 33%.
Tälläkin kertaa avauserä meni vähän ohi Slafkovskylta. Rekisteröin aivoihin vain ne kaksi huonoa siirtokiekkoa lasin kautta, joista toinen meni pitkäksi ja toinen päätyi vastustajan lapaan keskialueelle. Toisesta erästä alkaen hän pysyi kiekossa kiinni paljon paremmin ja myös siirtokiekot menivät päätyyn saakka varmemmin. 25. minuutilla pitkän pyörityksen päätteeksi kääntölaukaus meni hieman ohi takakulman ja puolivälissä ottelua 2v1-vastaiskusta oma ratkaisu kilpistyi takapatjaan. Päätöserässä hän puolestaan väläytteli kiekonkuljetuskykyjään pujoteltuaan ylivoiman loputtua keskialueen yli kulmaan saakka, kunnes seinä tuli vastaan.
Tästä pelistä päällimmäisenä yksityiskohtana jäi edeltäväänkin tilanteeseen liittyen se, miten lennokas luistelija hän oli ja kykeni vaihtamaan nopeasti painopistettä kehonsa puolelta toiselle, joka vaikeutti vastustajan puolustajan suorahyökkäyspuolustamista ja etäisyyden hallintaa, kun tämä ei pystynyt selkeästi lukemaan kummalta puolelta Juraj yrittää ohitse. Päätöserän lopussa puolestaan hän otti ammattimaisesti taklauksen vastaan aitioiden edessä ja jatkoi siirtokiekon laitaa pitkin eteenpäin Rodewaldille, joka sitten onnistuneen harhautuksen jälkeen petasi sen Steenbergenin takatolppapaikan. Mitä tulee kiekottomana pelaamiseen, pelin edetessä yhä paremmin Slafkovsky oli ytimessä ja pärjäsi kamppailupelaamisessa. Avauserä oli siltäkin osin vähän haastava, kun pari kertaa ratkaisut kestivät tosiaan liiaksi. Kärpät-pelin tavoin kuitenkin hän alusti asti hoiti oman ruutunsa trapissa seisoessa kunnialla eikä vuotanut omalta laidaltaan ollenkaan, joten sikäli häneen voi luottaa puolustuspelaamisessa. Vieraiden avausmaalissakin Tappara mieluummin murtautui Vainionpään kuin hänen puoleltaan. Austinin viivavetoa Slafkovsky ei ehtinyt blokata, joten siitä voi pienen miinuksen antaa, mutta kahden viimeisen erän ansiosta kyllä tässäkin esityksessä oli Kärpät-pelin tavoin rutkasti hyvää. Olen tyytyväinen lipunostoon. 22 euroa oli käypä hinta siitä, että opin Slafkovskysta taas muutaman uuden asian kuten tuon puolelta toiselle keinumisen kiekkoa kuljettaessa ja vastustajan puolustajia suorahyökkäyksissä haastaessa.
Lisäksi poikittaisen mailan käyttö Pärssisen tavoin laitakamppailuissa kiekon irrotustarkoituksessa oli hallussa ja se näkyi muun muassa jatkoerän riistotilanteessa Rodewaldin avustamana. Tuon jälkeenhän Lajunen viritti lyöntilaukauksensa Steenbergenin pudotuksesta rahtusen ohi maalin. Jääaikaa kertyi lopulta 16:24 ja laukauksia kolme. Luisteltu matka oli symmetrinen 4040 metriä.
Slafkovsky ei ollut kuitenkaan ketjunsa paras pelaaja, vaan Rodewald. Jos viimeksi hänellä oli vähän raskas jalka, nyt siitä ei ollut tietoakaan, vaan hän läpi illan pysyi liikkeessä hyökkäysalueella ja suojasi kiekkoa erinomaisesti lusikkapuolellaan ja päästen kertaalleen päätöserän puolivälissä jopa ampumaan suoraan suojauksesta maalin edestä, mutta Heljanko oli edessä. Rodewald vakuutti joka vaihdossa, kun Tepsin kakkonen vain pääsi kulmarallien makuun. Loistopeli oli huipentua kaksi minuuttia ennen loppua, kun hän hassutti Tappara-puolustajan, mutta Steenbergeniä ei kiinnostanut viimeistellä tyhjiin. Aloituksetkin hoituivat sentään 40-prosenttisesti, joten edistystä oli viime näkemään tapahtunut seitsemän prosenttiyksikköä. Mitä tulee Steenbergeniin, jo lämmittelyissä tosiaan viime kaudella AHL:ssä ylivoimalla tuhoa niittänyt rannelaukaus jäi verkkokalvoilleni maineensa veroisena. Hän oli avauserässä vähän jäässä Slafkovskyn tavoin ja avausvaihdossa mm. kiekko poltteli lavassa pahoin, mutta toisesta erästä eteenpäin Steenbergenkin paransi peliään. Ylivoimalla häneltä nähtiin yksi todella painava rannelaukaus keskeltä, mutta Heljanko sai varusteitaan eteen eikä Hultsille kelvannut reboundista viimeistely oikeasta siivestä. Päätöserässä Steenbergen missasi sitten vielä paremman maalipaikan Rodewaldin esityöstä ja se tuhosi haaveeni pelivalintani osumisesta. Kertaalleen hän itse otti myös kiekon suojaukseen ja syötti ohi Tuulolan rystypuolelta luukulle osoitteetta. Pidin Steenbergenin pehmeistä käsistä ja laukauksesta, mutta samalla jotkin ratkaisut olivat silti vähän hätäisiä ja epävarmoja eritoten avauserässä. Pelaaminen oli vaivalloista pakottamista hetkittäin eivätkä ratkaisut tulleet luontevasti selkäytimestä. Toisin sanoen peli ei hidastunut hänen ympärillään kuten vaikkapa Slafkovskyn ollessa kiekossa näytti käyvän. Mitä tulee liikkeeseen, periaatteessa Steenbergen pörräsi kivasti hyökkäysalueella ja pystyi ottamaan taklauksiakin vastaan, mutta kiekkoa suojatessa vauhti uupui ajoittain kesken toisin kuin vaikkapa Rodewaldilla, jonka liuku jatkui aina pidempään. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen nähtyäni Steenbergenin livenä ja lasermaista rannelaukausta en ikinä unohda, kun se alkulämmittelyissä pari kertaa oikeaan yläkulmaan suorastaan porautui. Jääaikaa Tylerille kertyi 14:17 ja laukauksia neljä. Luisteltu matka oli reilut 3400 metriä.
Liukas 72 - Hults 86 - Intonen 41
- Liukas jäi Kärpät-pelistä positiivisesti mieleen napakasta laukauksestaan, kamppailupelaamisestaan laidoissa ja mailapuolustamisestaan trapissa seisoessaan. Kahden suunnan laiturius toi mieleen Mika Pyörälän. Tässä pelissä plussaa oli se, että hän tosiaan kykeni voittamaan hyökkäysalueella syvyydessä oman miehensä useaan otteeseen ja luomaan etua omalla joukkueelle siten. Yhden jäähynkin hän Seppälälle onnistui hankkimaan ja avauserässä liukkaudellaan päädyssä petaamaan tekopaikan siniviivaan.
Kun niin monet vastustajat pelaavat miestä omalla alueella alakolmikon voimin, on tärkeää pystyä voittamaan oma miehensä syvyydessä 3v3-tilanteissa ja tuossa niin kävi kuten päätöserän jäähyn hankinnassakin. Kiekollisena anti jäi muutoin vähäiseksi, vaikka pari vetoa Liukakselle merkittiin. Toinen oli puolen kentän kammolämäri päätypleksiin. Teholukema jäi pakkaselle voittomaalin takia, kun Kuusela hänen vierestään jatkoi kiekon laitaan. Eipä tuossa Liukas tehnyt mitään väärin, vaan pysyi miehen ja maalin välissä. Tepsille ei pitkässä juoksussa eduksi, jos hän pelaa vain 11:42, joten peliaika on saatava nousuun, mutta ehkä kyse oli vielä flunssan parantelusta. Hultsilla oli yksi avopaikka Steenbergenin laukauksen jälkeen, mutta sen hän tuhlasi eikä pelivalintani otteluun täten osunut, pirskatti. Noin muutoin Hultsista jäi mieleen sama kuin viimeksi Kärpät-pelin lämmittelyissä eli napakka laukaus ja varmaan siksi hän olikin kakkosylivoiman oikeassa siivessä. Hults on aika raakile fysiikaltaan ja heiveröinen, joten päätöserän 1v1-haasto Austiniakin vastaan päättyi siksi tuloksettomana tietenkin. Aloituksista hän sentään voitti puolet. Intonen operoi ylivoimalla puolestaan vasemmalla saamatta mitään aikaan. Päätöserässä hän kertaalleen kiersi kulmasta viivaan ja ampui sitten kääntörannarin Heljangon hanskaan. Jatkoajalta jäi puolestaan mieleen yksi leikkaus suorahyökkäyksessä laidasta keskustaan, mutta kääntö luukulle ei löytänyt enää omia. Fyysiseen peliin Intonen pystyi vastaamaan sinällään hyvin ja otti taklauksia vastaan miehekkäästi ja kykeni myös niitä vastaanottaessaan samalla jatkamaan kiekot eteenpäin laitaa pitkin vuotamatta, mikä on tärkeä taito.
Vainionpää 50 - Jasu 61 - Haapanen 77
- Haapanen täytti viime näkemällä ruutunsa AV-pörrääjänä ja Jasu 63-prosenttisesti aloituksia napsineena kahden suunnan sentterinä. Tässä pelissä heidän rinnallaan oli Vainionpää eikä enää Liukas. Vainionpää pelasi muutoin erinomaisen ottelun, mutta vuoti 0-1 maalissa trapissa ja sitten vielä omalla alueella Seppälää sekä Merelää vastaan, joten tuo vaihto meni ihan vihkoon. Muutoin hän esiintyi edukseen alustaen pyörähdyksellään mm. paikan Jasulle kakkoserän alussa ja päätöserässä riiston jälkeen tekopaikan Haapaselle, joka päätti vielä syöttää takaisin tuloksetta. Toisesta erästä jäi myös mieleen Vainionpäältä yksi oikea-aikainen isku laidassa vastustajaan, kiekonriisto ja Tapparan kakkosketjun paineen selvittäminen täten. Jos 0-1 maalin tapahtumat unohdetaan, Vainionpää oli ketjunsa paras pelaaja, koska olihan hän sitten värkkäämässä 1-1 tasoitusta saaden siihen kakkossyötön. Raamit yhdistettynä melko kivaan liikkeeseen tekivät pienen vaikutuksen. Haapanen puolestaan oli yhä Jasun AV-parina kuten Kärppiä vastaan ja hoiti sen tehtävän ongelmitta. Illan kohokohtana oli AV-vaihdon loppu, kun hän katkaisi Kuuselan syötön viivaan ja kahvitteli sitten Kinnusta alustaen tekopaikan Arellille, jonka tämä tuhlasi. Päätöserässä Vainionpään syötöstä Haapasen olisi pitänyt itse ampua, mutta muutoin iltapuhteesta en moitittavaa löydä. Molemmat nelosen laiturit täyttivät paikkansa isossa kuvassa. Jasu kaapi aloituksista 47% ollen heikompi sillä osa-alueella ja yksi tappioista johti Leskisen tolppakutiinkin päätöserässä. Teholukema jäi pakkaselle, kun hän oli jäällä avausmaalin aikana, mutta sinällään kyllä syytön siihen, koska ei hän voinut ehtiä pudota hetkelliseltä laiturin paikaltaan takaisin sentteriksi ajoissa ja merkkaamaan täten Merelää, vaan se oli Vainionpään vastuulla. Yksi maalipaikka Jasulle itselleen siunaantui, mutta kakkoserän alun veto keskeltä kilpistyi vasempaan patjaan. Kiekottomana Jasu kamppaili tutun väkevästi, mutta jotenkin hän oli pari kertaa tavallista enemmän myöhässä tilanteista jalkanopeuden puutteen vuoksi eikä esim. keskialueella saanut stoppeja aikaan kiilaamalla niin useita kuin parhaimmillaan.
Arell 44 - Lajunen 47
- Kärpät-pelissä Arellin suorahyökkäyspuolustaminen ja etäisyyden hallinta hyökkääjään teki vaikutuksen. Lajuselta puolestaan odotin dynaamisuutta ja siniviivassa vastustajan laitureiden haastamista rohkeasti sekä omien laukauspaikkojen luontia, kun se oli ennenkin onnistunut, mutta sitä en Kärppiä vastaan saanut nähdä. Tässä pelissäkään Lajuselta ei nousuja syvyyteen nähty, vaan hän tyytyi pommittamaan siniviivasta paikan saatuaan. Peliaikaa kertyi tasan 20:00 ja siinä ajassa hän ampui kuudesti. Ylivoimalla tarkkuus oli hakusessa ja liian moni kilpistyi tapparalaisiinkin. Jatkoerän tykitys Steenbergenin pudotuksesta vastakiekkoon hieman ohi takakulman oli paras yritys jopa täten. Lievän miinuksen voi antaa yhdestä huonosti ajoitetusta pinchauksesta ja isäntien ainoasta jäähystä, mutta se oli toisaalta vähän heppoinen. Sanotaan näin, että kaipasin yhä Lajuselta rohkeampaa pelaamista hyökkäysalueella ja edun luontia itse haastamalla, koska hänellä riittäisi taitoa vastustajan laiturin ohittamiseen ja se avaisi sitten tilaa ampua joko itse lähempää tai syöttää jollekin vapaalle pelaajalle parempaan asemaan. Mukiinmenevä iltapuhde Lajuselta kokonaisuutena. Arell puolestaan jäi mieleen päätöserän taklauksestaan Puhakkaan puolustussiniviivalla. Siinä oli taas osoitus hyvästä suorahyökkäyspuolustamisesta ja oman siniviivan suojelusta. Hän mailapuolusti taas myös läpi illan vahvasti ja rouhi kulmissa kiitettävästi. Jääaikaa kertyi lopulta 18:17, mutta teholukema jäi pakkaselle, kun hän oli jäällä voittomaalin aikana. Avauserässä Haapasen esityöstä Arell olisi voinut maalata, mutta peruspuolustajan viimeistely meni suoraan räpylään.
Viro 5 - Rafkin 6
- Kärpät-pelistä Rafkinilta jäivät mieleen peruspuolustamisen lisäksi muutamat yllättävät nousut syvyyteen kiekollisena oikeaa laitaa pitkin ja sellaisen jälkimainingista syntyi tuossa pelissä maalikin. Tässäkin pelissä 14. minuutilla muistaakseni Rafkin lähti siniviivasta liikkumaan kohti päätyä ja sai jätön laidassa itselleen, mutta päädystä mies ei sillä kertaa syöttöpaikkaa löytänyt. Tuo oli sellainen liike, jollaisen haluaisin nähdä Lajuselta myös. Ylipäätään nyt kun en istunut niin piippuhyllyllä kuin tavallisesti, Rafkinin liikkeestä sai paremman käsityksen vähän lähempää nähtynä ja se oli positiivinen yllätys, kun hän välillä liisi jopa aika taloudellisesti jäällä. Hän ehti hyvin päätykiekkoihin, meni taklausten alle ja siirsi kiekot omille viereen. Pidin täten hänen esityksestään, vaikka voittomaali epäonnisesti luistimesta kimposi omaan maaliin. Mitä tulee Viroon, aika paljon olennaista kirjoitin jo hänestä ylempänä raporttiosuudessa. Hänellä oli yhä edelleen viime kausilta tuttuja ongelmia kiekollisena paineen alla. Syöttövarmuus ei ollut riittävän hyvä ja Tappara sai pari kertaa käännettyä pelin suunnan hänen huonoista avauksistaan/syötöistään, kun Bertrand karvasi ja Levtchi katkoi onnistuneesti. Kiekonmenetystilastoon on tultava parannus, jos hän haluaa joskus pelata Pohjois-Amerikassa menestyksekkäästi, koska siellä on vielä vähemmän aikaa ja tilaa operoida paineen alla. Kertaalleen Viro oli myös Savinaisen juoksupoikana päätöserän alussa maalin edessä, kun Vellu kieputti hänet kahville, mutta Kareev otti paraatipelastuksen. Plussaa voi puolestaan antaa suorahyökkäyspuolustamisesta, kun hän muun muassa kavensi ajoissa kertaalleen blokkaamaan Morleyn vedon ja päätöserässä pysäytti yhdessä Rafkinin kanssa Tanuksen leikkauksen keskelle. Takaperinluistelu oli sulavaa. Ainoalla alivoimalla Viro myös purki kertaalleen ongelmitta näyttävästi. Summa summarum, Rafkinin varmuus takasi sen, että hän oli tästä kaksikosta parempi osapuoli mielestäni.
Pulli 19 - Eronen 63
- Pullin näin nyt toistamiseen livenä. Viimeksi raamit ja hyökkäysten tukeminen toisessa aallossa jäivät positiivisesti mieleen eikä hän omissa tehnyt virheitä, vaan pysyi toisteisesti miehen ja maalin välissä. Tällä kertaa Pullille kirjattiin yksi laukaus 11 minuuttiin ja hän oli enemmän ongelmissa kuin Kärppiä vastaan. Ainoassa vetopaikassa avauserässä hän ensin siirsi vastuun muille, mutta kun hän sai syötön takaisin keskelle siniviivaa, sitten hän lopulta ampui jäänuoliaisen, joka katkesi vastustajan luistimiin. Muutoin hän ei tukenut hyökkäyksiä niin aktiivisesti ja kiekkokin poltteli lavassa enemmän kuten vaikkapa kakkoserän harhasyötössä suoraan vastustajalle, jonka jälkeen Levtchi pääsi puolittaiseen maalipaikkaan. Avausmaalissakin hän pelasi ehkä vähän pehmeästi Merelän paineen alla. Toki hän teki tarvittavan eli syötti eteenpäin ohi selässä olleen karvaajan ja Vainionpää sitten varsinaisesti menetti kiekon, mutta aika kiire Pullille tuossakin tuntui tulevan. En tiedä, minusta ihan ansaitusti Pulli pelasi vähiten puolustajista ja Ivarsson sai enemmän jääaikaa, kun kerran Pullilla oli vähän hankalampi iltapuhde ja fyysisyyteen vastaavissakin oli ongelmia raameista huolimatta, kun hujoppimainen Pulli horjui liiaksi laitojen lähellä. Eroselle jäi vuorostaan Kärpät-pelistä parannettavaa huolellisuudessa siirtokiekoissa, mutta sen hän paikkasi hurjalla laukauksellaan etuyläkulmaan jatkoajalla. Tässä pelissä Eronen oli parempi ja ykkösylivoimassa liikutti kiekkoa hyvin viivasta siipiin yli 20 minuutin jääajalla. Päätöserän kompurointi toki tuo pienen loven arvosanaan, mutta Pärssinen pelasti hänet. Laukauksia kertyi kaksi, joista toisen ainakin Heljanko liimasi varmasti, kun se oli maskiton rannelaukaus heti avausylivoiman alkajaisiksi. Eronen pärjäsi paineen alla ihan mukavasti ja siirtokiekkovarmuus oli Kärpät-peliä parempaa. Fyysiseen haasteeseen hän myös kykeni vastaamaan ongelmitta.
Ivarsson 7
- Kärpät-pelistä kommentoin, että vuodessa Ivarssonin liike oli parantunut ja siten oman miehen seuraaminen oli helpompaa puolustusalueella. Sama välittyi yhä tässäkin pelissä hänen raataessaan 16 minuuttia sen suuremmin loistamatta tai pettämättä. Kohokohtana oli takatolppasyöttö Pyyhtiälle, johon tämä ei kunnolla kuitenkaan osunut.
Kareev 1
- Kärppiä vastaan Kareev vakuutti sivuttaisliikkeellään pitäen paketin aina nätisti kasassa ja liimaten one-timereita jopa syliinsä. Tässä pelissä one-timerliimauksia ei nähty, kun niitä Tappara ei pahemmin viljellyt, mutta muutaman kerran sivuttaisliikkeeseen jouduttaan Kareev yhä edelleen piti paketin koossa kuten Virran läpiajossa ja Levtchin nousussa kulmasta maalin eteen. Herrojen rystynostot jäivät venäläiskassarin hyppysiin. Irtokiekkokontrolli oli sen sijaan Heljankoa heikompaa ja se aiheutti joitakin ongelmia oman maalin eteen, mutta en häntä silti päästetyistä maaleista moittisi, kun hän kuitenkin ruuhkan läpi taisteli näkökentän vapaaksi ja torjui ykköskiekot.