Matsistahan jää monelle, etenkin peliä näkemättömille mieleen se, että ensin sikailtiin Mooses ja myöhemmin Juudas pihalle törkeyksien hallitsemassa taistelussa.
Tosiasiassa molemmissa taklauksissa oli rutkasti epäonnea että johtivat kohteidensa loukkaantumisiin. Moses ajettiin Järventien toimesta puhtaasti laitaan ja taisi valitettavasti olkapää ottaa osumaa, vaikka ensin luulin ilmojen menneen pihalle kun meni ilkeästi kylki edellä mainoksiin.
Peltonen puolestaan oli epäedullisessa asennossa Nordlundin osuessa, taklaaja ei hypännyt eikä nostanut nähdäkseni kyynärpäätään, eli tuomitsen puhtaaksi osumaksi valitettavin seuraamuksin.
Oikein kohtalon ivaa kaiken syksyllä tapahtuneen jälkeen, että tässä odotetussa paikallisessa kaksi jätkää lähti sairastuvalle ja että pitikin taas osua juuri Peltoseen. Pudotuspelit lähenevät, IFK ei todellakaan kaipaa Peltosen loukkaantumista nyt, eikä myöskään liiga tarvitse keväthuipennuksen ja kaiken lasten pahoinpitelykohujen keskelle lisää ns. kohuotsikoita kuinka stadin paikallisessa TELOITETTIIN taas Ville Peltonen täysin polla pimeäksi.
Matsista ei suurempaa spektaakkelia syntynyt, päällimmäisenä jäi mieleen IFK:n tuhlailu maalipaikoissa joka yllätyspyllätys kostautuu noin vähämaalisessa matsissa. Kilpeläinen toki pelasi myös erinomaisen matsin kuin myös Ortio jolla hommaa olikin vähemmän. Ekassa erässä Kibellä oli paikat laittaa ainakin se yksi sisään, lähempänä loppua puolestaan pelattiin puoli vuotta saatana ylivoimalla mutta plekseihin paukkui skodet tai sitten pyöriteltiin aikansa ja päätettiin kuvio alivoimamiesten lapaan.
Yksi piste, ei tyydytä.
Moses ja Peltonen, pikaista paranemista.