Jess.
Onhan sitä muitakin hyvän ruoan ystäviä. Itse olen aloitellut kokkaamisen jo 16-vuotiaana ikäänkuin pakon sanelemana. Osittain työni takia olen sitten joutunut, anteeksi, saanut seurata monien huippukokkien työskentelyä, ja vaikka itse sanonkin on minusta tullut aikamoinen kotikokki, ja olen oppinut monta ruokalajia heiltä.
Nykyisen vaimoni hellin melkein piloille ruoillani jo ennen naimisiin menoa, ja nykyisin meillä onkin jo lähes kiistaa, kumpi saa laittaa ruokaa, kun kumpikin on niin innokas.
Niinpä aloitimme yhteisen "kokkisodan". Vuorotellen toinen hankkii raaka-aineet viidellä kympillä, tietenkin toisen näkemättä. Ja sitten, yleensä perjantai-iltana, toisen tehtävänä on valmistaa niistä kolmen ruokalajin illallinen. Aikarajoitusta ei toki ole, ei se kotikonstein muuten onnistuisi. Kuten tv:ssäkin, sallittua on tietenkin käyttää joka kodin perustarvikkeita, kuten Cointreau:ta, eli siis niitä tarvikkeita jota kotoa löytää. (Jos on ovela, voi jo viikolla hankkia jotain pientä, mutta sitä ei saa vaimolle kertoa.) Ja kas kummaa, joka kerran olemme saaneet nauttia erittäin hyvän illallisen kynttilän valossa viinin kera. Ruoat ovat siten hyvinkin omalaatuisia, mutta erinomaisia. Ainoastaan mielikuvitus on rajana, jos on.
Huono puoli hommassa on, että kahden yhteisen vuoden jälkeen painoa on tullut liki 20kg lisää...