Löytyykö jatkoajasta muita täysin raittiita?

[kiwipilot]

En kuulu täysin raittiiden kerhoon, koska naukkaan muutaman oluen tai siiderin silloin tällöin. Mitkään persekännien vetämiset ei voisi vähempää kiinnostaa. Muiden päihteiden osalta onkin sitten nolla-toleranssi.

Samat.

 

[Olpa]

En kuulu täysin raittiiden kerhoon, koska naukkaan muutaman oluen tai siiderin silloin tällöin. Mitkään persekännien vetämiset ei voisi vähempää kiinnostaa. Muiden päihteiden osalta onkin sitten nolla-toleranssi.

Yhdyn tähän sanasta sanaan.

Tuo "perskänni" voisi olla toki joskus paikallaan, mutta eipä ole ollut siihen tarvetta. Edes koulun (AKK) bileissä tule vedettyä mitään hirveetä määrää kun silloin tällöin siellä käyn. Tätä se uhkapelaaminen teettää ; ) (no, on siihen parempiakin syitä :D)

 

[Ghost]

En ole täysin raitis, tai oikeastaan en ole sellainen ollenkaan. Tosin pitkään olin. Taisin olla noin 22 tai 23-vuotias, kun ensimmäistä kertaa kallistin kuppia. Sekään ei tapahtunut mitenkään ykskaks, noin vajaan vuoden ajan join jotain kuohuviinia tai konjakkia silloin tällöin, jos tarjottiin. En kuitenkaan juonut itseäni humalaan. Vasta sitten vähän myöhemmin.

Aika lailla sama itselläni, paitsi että ensimmäinen humalatila tuli hankittua nelisen vuotta aiemmin. Täysi-ikäisyyden puolella jokatapauksessa. Nykyisin tulee juotua ehkäpä kerran kuussa hieman enemmän. 1-2 saunakaljaa menee toki tuon lisäksi kerran pari viikossa.

Nykytilanne on varsin pitkälle sellainen johon olen tyytyväinen. Humalassa on silloin tällöin ihan mukavaa olla, kunhan pysyy sellaisessa kunnossa, että pystyy pitämään jonkun kontrollin päällä. Muutaman kerran on tullut vedettyä liikaa, joskaan silloinkaan en ole sammumiseen asti juonut. Krapula sen sijaan on sellainen olotila, että sille en henkilökohtaisesti haluaisi uhrata päivääkään elämästäni.

Kenties jonain päivänä tulee vielä jätettyä alkoholi lopullisesti taakse. Toistaiseksi pysyy mukana seurustelujuomana. Kavereiden itseäni reilumpi juominen ei itseäni haittaa niin kauan kuin eivät muille tai itselleen aiheuta ongelmia juomisellaan.

Mitä tuohon makkaran ja alkoholin vertaamiseen tulee, niin kovin moni tuskin on tässä maassa kuollut sen jälkeen kun puoliso on kiskonut kirveen esiin vedettyään kaksi pakettia HK:n sinistä. Alkoholin käyttö on toki oma asia niin kauan kuin siitä ei muille aiheudu haittaa, mutta riskit muihin kohdistuvan haitan aiheutumisen suhteen voitaneen kait myöntää hieman rasvaista ruokaa suuremmiksi.

 

[ms.qvist]

Hienoa, että joku löytää sen oman kultaisen keskitiensä. Suomi ja maailma on täynnä niitä ihmisiä(entisiä juoppoja), jotka ovat löytäneet raittiuden jeesuksen kautta ja nyt levittävät jeesuksen ilosanomaa lähimmilleen ja samalla julistavat miten alkoholi on saatanasta.

Alkoholi on pullosta ja sen käyttö on täysin riippuvainen ihmisestä itsestään. Sitä voi ottaa myös vähän. Sitä voi nauttia yhden viskinaukun tai lasin viiniä - pullon avaaminen ei tarkoita sitä, että se pitää juoda tyhjäksi.

Vuosia sitten päätin useamman vuoden rankan ryypiskelyn jälkeen, että nyt riittää minulle (osaltaan päätöksentekoa helpotti mt-ongelmani). Alkuun olin absolutisti noin ½ vuoden ajan ja sen jälkeen aloitin opettelmaan kohtuukäyttöä ja omia rajojani ja sillä tiellä olen edelleen ja hyvin on mennyt viimeiset viisi vuotta. Ei ongelmia suuntaan eikä toiseen, minulle etenkin sopii hyvin tämä tapa jossa annan itselleni luvan tarpeen tullen juoda lasin viiniä tai ottaa muutaman siiderin - rajat on kaiken aikaa tiedossa.

Olet harvinaisen oikeassa sen suhteen ettei sen pullon avaaminen tarkoita sitä, että se pitää juoda tyhjäksi. Tämän kultaisen säännön minäkin opettelin ja sen opin pidän varmaan mielessäni lopun elämääni.

Kyllä minä sen ymmärrän, että joku on juomatta viinaa, mutta viinan demonisointi on perseestä. Ei se ole sen enempää saatanasta kuin rasvainen makkarakaan - molemmat tappavat pitkällisen käytön ja suurien kerta-annoksien johdosta.

Vaikka minullakin on ikäviä henkilökohtaisia kokemuksia alkoholista niin kaikesta huolimatta olen pyrkinyt välttämään viinan demonisoimista - ei vika ole ollut viinassa vaan minussa näin karkeasti ottaen (suvussani äidin puolelta on ehkäpä pientä taipumusta alkoholisoitumiseen mutta en ryhdy sitä ts. geenejä syyttämään vaan minua ja halujani). Eniten minua puistattavat kaikki jotka pyrkivät demonisoimaan jonkin asian, olipa kyse viinasta, tupakasta, Israelista tai ihan mistä tahansa.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Eniten minua puistattavat kaikki jotka pyrkivät demonisoimaan jonkin asian, olipa kyse viinasta, tupakasta, Israelista tai ihan mistä tahansa.

Niin, se on sitä ovelaa oman vastuun kiertämistä.

"Enhän nyt minä, mutta nuo muut..."

Jokainen tekee sen ihan itse.

 

[Sonny Burnett]

Luonani kävi kylässä hyvä tuttuni jonka näen kerran vuodessa. Ennen nämä parin päivän vierailut ovat menneet enemmän tai vähemmän keskikaljaakin juodessa. Koitti ruokailun aika ja tiedustelin ruokajuoman laatua, niin kieltämättä yllätyin kun vastaus oli että maitoa.

Mies oli tehnyt raittiuslupauksen joka oli kestänyt jo yli puoli vuotta. Vaimokin oli ryhtynyt miestään peesaamaan raittiustalkoissa. Tämän kaiken taustalla oli miehen ankara kaksiviikkoinen Lapinmatka jossa oli kaikki perisuomalaiset viinaan liittyvät lieveilmiöt käyty läpi.

Kieltämättä vuotuinen tapaamisemme oli erilainen kuin ennen kun alkoholia ei mies nauttinut. Itse toki keskarin makkaran kanssa join, mutta se ei onneksi heitä haitannut. Odotan mielenkiinnolla ensi kesän vastavierailua ja toivottavasti kaverin jano ei ole yltynyt.

 

[mixu]

Aika vaikeaa se tuntuu muutamille olevan jos joku tunnustautuu raittiiksi.
Hirveät selittelyt siitä miksi juon sitä tai tätä.

Itse en ole mennyt olut- tai viski ketjuun kertomaan raittiuden ihanuudesta mutta tänne pitää sitten tulla kertomaan että raittiit tyrkyttää ideologiaansa muille vaikka Suomessa on ihan toisinpäin eli raittiita katsotaan vinoon ja ryyppyä tarjotaan puoliväkisin joka kissanristiäisissä.

Ohmille voin sanoa että muutaman kerran ole nuorena kokeillut mutta hyvin vähäistä se on ollut.

Kuten Ruuskan Pekka on aikanaa kirjoittanut että "Minä valitisin toisen tien ja niin kai minäkin sen loppuun vien, ne on eri miehet jotka seisomaan jää kun joukko ympäriltä häviää"

 

[avatar]

Eikä tuo humalahakuisuus ole vain ihmisten keksintöä. Kyllä ne samat tavat löytyvät eläinkunnastakin.

Juu kyllähän esimerkkinä lukemani mukaan Koalat Australiassa syövät Eucalyptuksen lehtiä ja ovat pienessä pöhnässä pitkin päivää ja kai noita viitteitä on joillain muillakin eläimillä. Joku joka asiasta oikeasti jotain tietää, voi toki valottaa.

Se on sillä tavalla, että tosiaan on ihan hienoa jos joku haluaa olla täysin raitis, mutta tosiaan kunhan ei sitä paasaa päivästä toiseen muille. Oma äitini on täysin raitis enkä toki valita. Eihän siitä kellekään haittaa ole, mutta kyllä minä vain tykkään tuosta oluen maustakin jo niin paljon, että en siitä ikipäivänä kokonaan luovu. Viski on toinen, mutta sitä paljon harvemmin ja yleensä se yksi lasi illassa maksimissaan.

Itsehän lopetin tasan kolme viikkoa sitten tupakan polton ja olen tänä aikana juonut itseni humalaan viisi kertaa, mutta se nyt johtuu vain siitä, että siskoni on käymässä kahden viikon visiitillä Norjasta ja hänen seurassaan pitää lomalla istua terassilla joka toinen ilta, mutta siis olen pystynyt hallitsemaan tupakoimattomuutta hyvin myös kännissä. Pointtini oli itseasiassa se, että en silti joka päivä paasaa kavereilleni, jotka polttavat. Syytä tietysti olisi, koska tupakointi on terveydelle todella haitallista ja uskomattoman typerää, mutta kun itsekin tiedän miltä tuntuu olla saarnaamatta, eikä sitäpaitsi tupakoinnin lopettaminen ala mistään saarnasta. Se alkaa vilpittömästä ymmärryksestä omaa terveyttään kohtaan ja vilpittömästä halusta lopettaa sen tuhoaminen. Vain ja ainoastaan silloin ihminen lopettaa tupakoinnin. Minä tiedän, että en aloita uudestaan, koska välitän itsestäni liikaa tehdäkseni sitä virhettä uudestaan.

edit: kirjoitusvirheitä

 

[Ted Raikas]

Juu kyllähän esimerkkinä lukemani mukaan Koalat Australiassa syövät Eucalyptuksen lehtiä ja ovat pienessä pöhnässä pitkin päivää ja kai noita viitteitä on joillain muillakin eläimillä. Joku joka asiasta oikeasti jotain tietää, voi toki valottaa.

Kissoilla kissanminttu. Lehmillä lantatatit. Tilheillä käyneet pihlajanmarjat. Apinoista monet oppivat juopottelemaan ja röökaamaan, tosin ihmisella lienee vaikutuksensa siinä.

Varmasti moni muukin eläinlaji päihdyttää itseään jollain tavalla. Mikäs siinä, päihtyminen voi olla kivaa ja avartavaa. Kohtuus kaikessa kuitenkin, ettei viehätys katoa.

Olen sitä mieltä, että ilo tulee löytyä elämään ilman päihteitäkin. Jos ilon löytäminen niiden kautta on se ainoa keino, niin tilanne on jo suhteellisen vakava.

 

[Snakster]

Hyvän ja asiallisen avauksen jälkeen ketju on mennyt ihan älyttömäksi. Täällä käydään vuoron perään toteamassa, että saa olla raitis kunhan ei aatettaan muille tuputa ja itse kyllä juon.

Noiden asemesta minä haluaisin lukea enemmän raittiuden valinneiden ihmisten perusteista ja esimerkiksi ikävistä tilanteista, joihin nämä ovat joutuneet. Tottahan nimittäin tosiaan taitaa olla, että raitis saa alati selittää valintansa syitä. Koska perustelut ovat yksilöllisiä, niin mielelläni lukisin niistä lisää.

Ja kerronpa minäkin sitten vielä, että en ole raitis, mutta arvostan raittiutta samalla tavalla kuin mitä tahansa yksilöllistä valintaa.

 

[bisnesman]

Arvostan niitä jotka pärjäävät ilman viinaa.
Itse olen sen verran "keskeneräinen", ettei minulla ole mitään syytä raskaan työviikon jälkeen kieltää itseltäni sitä hyvän olon tunnetta joka tulee nousuhumalassa.

Jos työnä olisi unelma-ammatti, rinnalla unelmien nainen ja sosiaalinen verkosto ei käyttäisi alkoholia, ehkä itsekin voisin olla kuivin suin.

Nostan hattua niille, joiden elämä on niin mallillaan ettei alkoholia tarvitse käyttää. Ovat parempia ihmisiä ihan oikeastikin.

 

[pikkukatti]

Muutama täti ja serkkukin taitaa olla raittiita. Itse juon yleensä sen 1-2 annosta, yleensä siideriä. Ihan vaan maun takia. Ja siinä vähän rentoutuu. Pari kertaa kuussa sitten ehkä enemmän. Jos tietoisesti haluaa humalaan niin vodka on paras. Ei ainakaan miulla aiheuta krapulaa. Olutta ja viiniäkin on "oppinut" juomaan. Tosin ei paljoa. Mausta en erityisesti pidä. En tarvitse viinaa nollatakseni itseäni. Vaan pitääkseni hauskaa, vaikka se kyllä selvinpäinkin onnistuu. Viinan kanssa se on tietysti vähän erilaista. En ole ikinä ollut niin humalassa etten muistaisi illasta mitään, tai en pystyisi kotiin menemään tms.

Ranskassa tuli nähtyä tuota eurooppalaista juomakulttuuria. Olihan siellä hurjempi meno kuin jossain täkäläisillä festareilla. Torvet soi ja raketit paukkui ja soihdut paloi. Mutta ei siellä kukaan ympäri päissään ollut. Ei virtsailtu ympäriinsä. Ja roskiakaan ei löytynyt mistään. Paitsi roskiksesta. Kyllä meitäkin vähän katsottiin kun viimeisenä päivänä paikallisessa baarissa otettiin useampi olut.

Ihan hyvä jos joku haluaa olla raitis. Kunhan tosiaan ei sen takia ole ylimielinen tai tuputa sitä muille. Sama pätee myös toisin päin. Enemmän tosin rasittaa sellaiset tyypit joiden on pakko juoda joka viikonloppu. Tai eihän se miun asia ole, kunhan ei tule minulle siitä paasaamaan. Enemmän säälittävää jos ei osaa olla selvinpäin viikonloppuna tai muulloin. Exä oli sellainen, minkä takia siitä se exä sitten tulikin.

Muita päihteitä ei tule käytettyä. Tupakkaa olen maistanut ja polttanut joitakin kertoja. En vaan saa siitä mitään irti. Parempi niin. En ole saanut riippuvuutta edes kahvista. No, ehkä en ole erityisen riippuvainen ihminen.

 

[Cube]

Taitaa muutamilla olla syyllisyydentunnetta tai jotain vastaavaa omasta juomisestaan, kun pitää kitistä muiden raittiudesta. Ehkä alitajuisesti tiedostatte oman ongelmanne ja siksi hyökkäätte potentiaalisia "saarnaajia" vastaan ennen kuin he ovat ehtineet edes suutaan avata.

Itsehän vedän aika ajoin reippaastikin, mutta minkään aineen orja en suostu koskaan olemaan.

 

[Cube]

Alkoholi on pullosta ja sen käyttö on täysin riippuvainen ihmisestä itsestään. Sitä voi ottaa myös vähän. Sitä voi nauttia yhden viskinaukun tai lasin viiniä - pullon avaaminen ei tarkoita sitä, että se pitää juoda tyhjäksi.

Kyllä minä sen ymmärrän, että joku on juomatta viinaa, mutta viinan demonisointi on perseestä. Ei se ole sen enempää saatanasta kuin rasvainen makkarakaan - molemmat tappavat pitkällisen käytön ja suurien kerta-annoksien johdosta.

Tämä oli hyvin sanottu, vaikkakin vähän kärjistettyä paikoittain. Mutta tosiaan: demonisointi on perseestä. Tämä ei missään nimessä koske pelkkää alkoholia, vaan kaikkia päihteitä.

 

[Vipu]

mutta minkään aineen orja en suostu koskaan olemaan.

Addiktio on addiktio, oli sitten alkoholi tai tuo mainittu makkara. Yksi haluaa rakkautta koko ajan, vaikka väkisin. Toinen kiipeilee yhä korkeammilla vuorilla. Kolmas vetää uutta viivaa varauksetta. Niin, onko sillä väliä? Tosiaan, toisten tekemisien moralisointiin perustuu koko nykyinen maailmamme. Ehkä uusi tulevaisuus hyväksyy individualismin itsessään.

Mainittakoon tässä myöskin, että vaikka hyppäänkin kohta katolta, niin aion varmistaa sen, että alleni ei jää yhtään poloista maapallomme asukkia.

 

[Optimisti]

Olen keskitien kulkija. Tai ehkä ennemmin pysyn reilusti rajojen sisäpuolella; itsekontrolli on säilytettävä kaikissa tilanteissa (paitsi joskus nukkuessani annan itselleni erivapauksia).

Itselleni kaksi ravintola-annosta on ehdoton maksimi vuorokaudessa, yksi yleensä se todellinen määrä. En ole ikinä kokenut humalan päihdyttävää vaikutusta. Tuskin olen menettänyt mitään oleellista.

En saarnaa, mutta minua säälittää ihmiset, jotka hakevat halpaa humalaa litkulla millä hyvänsä. Suomalainen olut... yyh! Itse valikoin tarkkaan, mitä kurkkuuni kaadan. Ja se ei ole punaviiniä se. "Ei sitä alkoholi maun takia juoda!" No eipä...

En tupakoi, ja alkoholi on ainut päihdyttävä aine, jota käytän satunnaisesti - 6-12 kertaa vuodessa. En myöskään juo kahvia enää nykyisin, viimeksi joskus myöhäisteini-iässä. Alkoholi on ainut paheeni, mutta minut potkittaneen kerhosta kuitenkin sen vuoksi... En ois halunnutkaan.

Itsekin näen asian niin, että pikemminkin juomisen puolesta saarnataan. Tai ainakin katsellaan vinoin silmin, jos ilmoittautuu kohtuukäyttäjäksi. "Ootko sä joku uskovainen?" on kysymys, johon eri muodoissaan törmää tällaisen ilmoituksen jälkimainingeissa. Sen jälkeen kerrotaan, että kyllä sitä alkoholia heiltä kuluu ja ettei siinä mitään väärää ole. Ihan kuin olisin sanonut niin.

Ei minulle ole annettu valtuuksia tuomita yhtäkään. En tarvitse enkä kaipaa sellaista valtaa. Voin ja haluan kontrolloida vain itseni. Ja sen toki teen niin pitkään kuin mieli pysyy terveenä ja kurissa.

 

[Hemingway]

Noiden asemesta minä haluaisin lukea enemmän raittiuden valinneiden ihmisten perusteista ja esimerkiksi ikävistä tilanteista, joihin nämä ovat joutuneet.

En ole enää raitis, mutta niin kauan olin, että voin tähän jotain sanoa.

Syy raittiuteeni oli lapsuudenkoti. Kaikki paha alkoi aina viinasta ja päättyi viinaan. Pakenin viinan pahaa raittiuteen. Päätös oli osittain pelkoon perustuva ja osittain rationaalinen. Toinen vaihtoehto olisi kenties ollut paeta viinan pahaa viinaan, päätyä itsekin juopoksi.

Ikävintä oli se, että suomalainen sosiaalinen tapakulttuuri näyttää rakentuvan melkein aina alkoholin varaan. Jos kokoonnutaan, niin jostain pullot löytävät tiensä pöydälle. Ja kun ei itse juo, niin juovan porukan typeryyttä ja turtuneisuutta on ikävä katsella. Tämä on mielestäni suomalaisuuden surkein piirre. Sen sijaan, että tehtäisiin jotain tai vaikka keskusteltaisiin eloisasti, juodaan viinaa. Lopuksi ehkä tapellaan, ainakin joskus.

Tottahan nimittäin tosiaan taitaa olla, että raitis saa alati selittää valintansa syitä.

Ei se minusta ihan noinkaan ollut. Toisissa porukoissa raittius oli täysin luonteva valinta. Ei sitä ihmetelty tai korostettu, vaan se koettiin yhdenlaisena valintana samaan tapaan kuin kasvissyönti tai vegaanius. Nimitän tätä porukkaa yleistäen humanisteiksi.

Humanistien vastapainoksi oli porukka, jota nimitän insinööreiksi. Heille juominen oli suoritus. Humalatila oli tavoite. Jos suoritukseen ei ryhtynyt, niin se koettiin ikään kuin porukan pettämisenä. Toki ymmärtäviä yksilöitä oli joukossa.

Raittius on hyvä ja perusteltu valinta. Ilo viinan kanssa on teeskentelyä.

 

[Borgie]

Puoli 4:jä, baarista kotiuteeena: my opinion

Miksi ihminen haluaa juoda itsensä tiedottomaan tilaan ja kärsiä siitä aamulla helvetin pahana olona?

Jaa-a, keksin tähän kolme syytä nyt:

1. Ns. nollaus, eli viinasta haetaan ratkaisua tai apua ongelmien seurausten voittamiseen tai unohtamiseen (viimeiset sanat voi korvata haluamillaan).

Tämän olen tehnyt muutamia kertoja, niin perseeleen menneen (vakavan) suhteen kuin muutamien muidenkin ongelmien suhteen. Heikkoutta, ehkä, mutta näin ainakin itse teen. Miksi? Saa pään tyhjäksi, ja voi nukkua, sitten aletaan analysoimaan kannataako asiaa murehtia vai ei.

2. Ympäristön painostus?

Pääsääntöisesti teinitauti.

3. Sairaus

Nuff said...

Nollaus-termiä pohtiessa, niin sitähän kovan humalan otto todellakin on. Ei positiivisessa mielessä niin, että jotenkin huolet poistuisivat tai ihmiselle tulisi parempi olo. Jos vaikka lauantaina otan kunnon humalat, niin sunnuntaina olo on yleensä aika nollissa. Tarkoitan fyysisesti. Sitten maanantaina alkaa itsensä keräily ja ehkä keskiviikkona on jo fyysisesti ensimmäinen normaalipäivä. Torstaina ja perjantaina olo on asteikolla 0-10 maksimissa. Ehkä juuri tämän hyvän olon takia tekee mieli sitten lähteä taas ulos. Harvemmin sitä väsyneenä jaksaa baariin lähteä.

Allekirjoitan.

Niin, se on sitä ovelaa oman vastuun kiertämistä.

"Enhän nyt minä, mutta nuo muut..."

Jokainen tekee sen ihan itse.

Totta, mutta tässä asian yhtydessä tulee osata erottaa tuuri/tapa/jokumuu/juopot ja alkoholismi sairautena keskenään. Alkoholismia sairastavaa ei voi tuomita samalla tavalla kuin perinteistä viikonloppu"juoppoa".

Ette muuten arvaa kuinka monta kertaa piti oikolukea että korjata tätä tekstiä humalapäissään, että sain typot edes nykyiselle tasolle. Miten niin juopottelu ei ole hastavaa puuhaa ;)

 

[pettter]

Nii-in. Se että juoko vai eikö juo, on tietenkin jokaisen oma juttu. Joidenkin suussa kalja tai viina maistuu pahalta. Jotkut muuttuvat humaltuessaan erilaiseksi kuin toiset. Jotkut eivät pidä ollenkaan humaltumisen tunteesta jne.

Vaikka mä tiedän, mitä hyviä ja huonoja puolia juomisella on, niin siltikin valitsen sen että juon. Kyllä mä pystyisin elämään ilman kaljaa tai viinaa. Kyllä mä pystyisin elämään ilman seksiäkin, tai ilman musiikkia, mutta mä en tee niin, kun mä tykkään niistä ja niissä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia mulle. Noi nyt oli tosi huonoja esimerkkejä, kun noissa ei niinkään ole huonoja vaikutuksia. Tyhmäähän se siis on juoda. Mutta toisaalta, mä saan siitä mielihyvää, että saatu hyvänolontunne on suurempi, kuin negatiiviset asiat ja siis varsinkin alkoholin haittavaikutukset. Onhan esimerkiksi karkin syömisessäkin hyvät ja huonot puolensa, tosin reilusti pienemmässä mittakaavassa kuin viinassa. Esimerkiksi, karkkiin kuluu paljon rahaa, se vie ruokahalun ja siitä huononee hampaatkin jne. Mutta siltikin mä valitsen sen että syön karkkia.

Viina on samalla sekä kuningasjuoma, että myöskin heikkous ja erittäin paska juttu. Itseasiassa, mullakin toisaalta tekisi vähän mieli olla kokonaan juomatta, mutta toisen olkapään päällä on se piru joka sanoo toisin. Mä arvostan sellaista tyyppiä joka ei juo ollenkaan. Mä nostan hattua sille.

 

[laredo]

Mitta täyteen

Äsh miten tän nyt selittäisi. Jotenkin oon vaan kyllästynyt siihen että kaikkeen illanviettoon tms. on aina liittynyt tuo alkoholi. Ihan tarpeeksi on tullut otettua ja vaikka mitään ihmeempiä ylilyöntejä ei ole päässyt tapahtumaan niin nyt ovat fiilarit sitä että katsotaas minkälaiselta näyttää maailma ilman päihteitä. Jos sais vaikka tuon aina lykätyn treenauksenkin taas aloitettua...

Ja mihin helvettiin mä sitä viinaa tarviin? Lähinnä kun työn puolesta joutuu "maistaneiden" juttuja kuuntelemaan niin alkaa tehdä mieli itsekin alentaa hieman juttujen tasoa. Siinä sitä sitten otetaan muutama ja odotellaan... Röökiäkin kuluu sitten kun tulee putkeen poltettuna ja aamulla sitten yskitään limoja ulos keuhkoista. Tätä jos jatkaa muutaman vuoden niin eipä hyvältä näytä.

Olen nyt ollut vähän aikaa ilman mitään skeidaa (tupakka ja viina), syöden hyvin ja varovaisesti liikunnan uudelleen aloittanut. Katsotaan mitä tuleman pitää...

 

[Metalwarrior]

Yksi vituttava piirre on semmoiset illanvietot joidenkin tuttavien/sukulaisten kanssa jotka on vähän vanhempaa väkeä. Itse kun juon vain olutta enkä väkeviä juuri laisinkaan, niin eikös pöytään aika äkkiä ilmaannu pullo jotain helkkarin tiukkaa viinaa. Sitten kun sanoo, että ei ota kuin bisseä/lonkeroa niin alkaa tulla kommenttia "tosimiehet juo vaan 80-prosenttisia" tai "homojen juomia tommoset kaljat ja lonkerot, äijä juo vaan kirkasta ja puoli pulloa yhdellä ryypyllä..."

Just nuo 60-80 volttiset on semmoisia myrkkyjä, että liskojen öitä on tiedossa ainakin itsellä jos niitä alkaa vetämään. En siis ota vaikka miten tyrkytettäisiin.

 

[Ted Raikas]

Sitten kun sanoo, että ei ota kuin bisseä/lonkeroa niin alkaa tulla kommenttia "tosimiehet juo vaan 80-prosenttisia" tai "homojen juomia tommoset kaljat ja lonkerot, äijä juo vaan kirkasta ja puoli pulloa yhdellä ryypyllä..."

Jep. Itseäni vituttaa tuo ihan samainen juttu, tuo suomalainen alkoholin juomisella rehvastelu ja egonkohottelu. Kuvottavaa. Itse en ole kovinkaan hyvä juomaan kirkkaita ja muitakaan väkeviä raakana, jos muutenkaan. Joskus on vaikea saada alas ja rupeaa vaan kuvottamaan. Usein mieluiten pysyttelen niissä olueissa ja viineissä ja kenties yhdessä naukussa konjakkia/viskiä. Haluan tiedostaa omat rajani ja tolkuttomassa kaatokännissä on harvoin mukava olla.

 

[Aatos]

Onpas harvinaisen fiksuja kirjoituksia tässä ketjussa - mukavaa.

Itse otan joskus reilumminkin, kuitenkin kun ikää on alkanut tulla, alkaa loppu illasta miettimään jo seuraavaa päivää. Kunnon kohmelo on inhottava olotila.
Väkeviä en juo (joskus joku poikkeus), oluella kontrolli pysyy ja hyvä näin.

Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että kaveripiiristä löytyy pari ystävää jotka eivät ota lainkaan, ja käyvät silloin tällöin pubissa. Oikeastaan nuo selvät heput ovat parasta kuppilaseuraa, vaikka itse muuta tuopin ottaisinkin.

Rasittavia ovat vanhat kaverit, jotka ovat juuttuneet kahdenkympin bailutielle. Tarjoavat auliisti seuraa ja tyrkyttävät juotavaa. Jos kohteliaasti kieltäytyy, ymmärrystä ei heru. Penseät kommentit eivät tilannetta paranna.

Noh, jokainen vastaa itsestään.

 

[Sininen Lanka]

Ikävintä oli se, että suomalainen sosiaalinen tapakulttuuri näyttää rakentuvan melkein aina alkoholin varaan. Jos kokoonnutaan, niin jostain pullot löytävät tiensä pöydälle. Ja kun ei itse juo, niin juovan porukan typeryyttä ja turtuneisuutta on ikävä katsella. Tämä on mielestäni suomalaisuuden surkein piirre. Sen sijaan, että tehtäisiin jotain tai vaikka keskusteltaisiin eloisasti, juodaan viinaa. Lopuksi ehkä tapellaan, ainakin joskus.

Tietääkö kukaan, millainen vaikutus kieltolailla oli suomalaisten alkoholitottumuksiin. Muuttiko kieltolaki suomalaisten juomatottumuksia enemmän humalahakuiseksi?

 

[Cube]

Addiktio on addiktio, oli sitten alkoholi tai tuo mainittu makkara. Yksi haluaa rakkautta koko ajan, vaikka väkisin. Toinen kiipeilee yhä korkeammilla vuorilla. Kolmas vetää uutta viivaa varauksetta. Niin, onko sillä väliä? Tosiaan, toisten tekemisien moralisointiin perustuu koko nykyinen maailmamme. Ehkä uusi tulevaisuus hyväksyy individualismin itsessään.

Enpä oikein tästäkään viestistä saanut mitään otetta. Ehkä olit humalassa kun kirjoitit sen?