Tänäänkin on jälleen uhriuduttu instassa, niinpä oli hieman tutkittava tätäkin teemaa.
Linkki:
Naisen irtautuminen uhriutumisesta - Naistenkartano
Uhriutumisen juuret
Mikä tahansa henkilökohtaisesti vaikuttava tapahtuma voi johtaa uhriutumiseen. Lapsuudessa koetut traumat, kuten hylkääminen tai heitteillejättö, tai esimerkiksi tiettyyn ikävaiheeseen liittyvät haasteet voivat aiheuttaa uhriutumista. Myös yksilölliset, geneettiset ja oman suvun ylisukupolviset tapahtumat vaikuttavat uhriutumisen kehitykseen. Yhteiskunnallisten tapahtumien ja muutosten vaikutus omaan elämään ja siihen liittyvien tapahtumien kokemiseen on merkittävää omalle uhriutumiselle.
Uhriutumisen juuret löytyvät ihmisen taustahistoriasta. Jokaisen ihmisen elämään vaikuttaa suuri ihmismäärä – vanhempien ja isovanhempien valinnat vaikuttavat myös tulevien sukupolvien elämässä. Myös eri aikakausilla, historialla ja yhteiskunnan ilmiöillä on merkitystä. Erityisesti sodan ja kriisien varjot jatkuvat useiden sukupolvien päähän.
– Eivät nousukaudet ja hyvät ajat jätä samanlaista uhriutumisen janaa kuin sota-ajat, Reinikainen huomauttaa. Kriisit koskettavat kaikkia siinä ajassa eläneitä, eikä syyllisiä kannata lähteä etsimään. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat eläneet siinä ajassa ja tehneet valintojaan niillä voimavaroilla, joita heillä on ollut. Voidakseen suhtautua itseensä armollisesti, on katsottava armollisesti myös historiaa.
Oman uhriutumisen tiedostaminen
Uhriutujan on usein hankalaa tiedostaa ja huomata omaa uhriutumistaan. Muiden ihmisten on kuitenkin helpompi nähdä uhriutujan toisiin kohdistuvan myötätunnon puuttuminen, heikko kyky eläytyä toisen asemaan sekä kuuntelemiseen ja toisten ymmärtämiseen liittyvät puutteet. Tyypillisesti uhriutujan henkilökohtaiset ongelmat ja vaikeudet asettuvat muita asioita tärkeämmäksi, eikä hän osaa ylittää niitä, jolloin ne toistuvat hänen elämässään aina uudelleen. Luottaminen ja toisten hyväntahtoisuuteen uskominen on hankalaa: toisilla ihmisillä ei uskota olevan hyviä tarkoitusperiä. Tämä estää uhriutujaa näyttämästä ja paljastamasta omia todellisia tunteitaan.
– Uhriutuminen on eräällä tavalla luovuttamista, Reinikainen kiteyttää. Uhriutuja ei yritäkään ottaa elämäänsä omaan haltuun ja tehdä siitä itselleen hyvää.
Omaa uhriutumisen asennettaan voi yrittää tunnistaa seuraavien merkkien ja elämänkokemusten avulla:
* hylkäämis- tai heitteillejättökokemus
* osattomuuden tunteet
* koettu epäoikeudenmukaisuus
* vahva puolustusasema – luottamuspula muita kohtaan
* kaikki aina muiden syytä – osan osallisuuden näkeminen ja myöntäminen heikkoa
* todellinen myötätunto ja eläytyminen toisten osaan vähäistä
* hankalat tilanteet toistuvat, kertautuvat ja vahvistuvat
* kateus
* kokemus, että on omassa elämässään objekti