Minulla on iso läjä vanhoja O-Pee-Chee-kortteja (ilmeisesti 1987 vuodelta), O-pee-chee-mini sarjaa samalta vuodelta ja vähän pari vuotta uudempiakin. Löytyy Gretzkya, Lemieuxii Christian Ruuttua Mark Messieria yms yms...
Onko näillä sen verran arvoa että niitä kannattaa alkaa jossain kaupata? Odotukset ei siis ole kovin isot, tyyliin 5€ per kortti kun esim saa niin jaksaa nähdä vaivan...
Mikäli ensin puhutaan teoriassa, niin 80-luvun kortit ovat siitä mukavia, että etenkin Suomessa niitä ei ole jokainen niemen notko väärällään 90-luvun buumin jäljiltä. Toisaalta 80-luvun lopun kortit eivät ole mitenkään kovin haluttuja, eivätkä monenkaan mielestä kovin hienoja. No makuasioita, itse 80-luvun lapsena pidän kaikesta kasarista. Suurin ongelma 80-luvun korteissa on se, että siihen aikaan käytännössä julkaistiin vain perussarja, eikä mitään erikoista, joten käytännössä kortit eivät iästään huolimatta ole kovin harvinaisia.
Internet mullisti kaiken ja on iso syy sille, miksi aika harva kortti on kovin kallis, toki yhdessä valtavien painosmäärien ja yleisen kiinnostuksen puutteen (kysynnän puutteen) lisäksi. Kun netistä käytännössä saa milloin tahansa vaikka sen 1987-88 Gretzkyn, hinnatkaan eivät pääse kuumenemaan. Vrt. vaikka buumin aikoihin vaikka Selänteen RC:stä Suomessa pyydettyihin hintoihin.
Mikäli korttisi ovat 1987-88 O-Pee-Cheeta, sarja ei ole mikään kovin arvostettu, mutta ei aivan surkeakaan. Tuota vitosen per kortti voisi kuvitella saavansa suurimmista staroista ja rookiekorteista. Käytännössä Lemieux, Gretxky ja Roy ovat sellaisia pelaajia, joista en itse ehkä luopuisi vitosella, kenestäkään muusta ei voi kuvitella saavansa vitosta. Paitsi siis rookiekorteista, joita ovat mm. Luc Robitaille, Ron Hextall, Mike Vernon, Adam Oates. On siellä muitakin rookieita, mutta noista voisi ehkä kuvitella saavansa vitosen tai enemmän. Jos sinulla onkin 86-87 O-Pee-Cheeta, siellä on Patrick Roy'n RC, jolloin puhutaan jo muutamasta kympistä. Tuota 87-88 OPC:tä liikkuu avaamattomissa factory seteissä vielä nykyäänkin alle 150 dollarin, joten eipä siinä yksittäiselle kortille paljoa jää hinnaksi.
Mutta kun siirrytään käytäntöön teoriasta, asia muuttuu joka tapauksessa huonompaan suuntaan. Yksinkertaisesti siksi, että on aika vaikea löytää ketään, jota nuo kiinnostaisivat niin paljon, että rahaa liikkuisi. Korttifriikit.fi on varmasti oikea paikka lähteä asiaa harkitsemaan. Suomessakin on edelleen säännöllisesti pienimuotoisia korttimessuja, joilla noista voisi eroon päästä, mutta se alkaa olla sitten jo melko vaivalloista. Jos kortit ovat oikeasti keräilykunnossa, kyllä niitä ulkomaisten korttifoorumeiden, Ebayn, tai Comc.comin kautta voisi myös saada liikkumaan, mutta 80-luvun korttien "kuuluu" nykyään olla greidattuja ammattilaisten toimesta, ennen kuin niihin oikeasti mitään kiinnostusta massoittain alkaa löytyä. 80-luvun kortteja myös väärennetään nykyään melko paljon, mikä myös sataa greidausfirmojen laariin, tosin enpä tiedä väärennetäänkö juuri 87-88 kortteja juurikaan. Ja onhan noilla mainituilla sivustoilla toki vaikka sitä -87 Gretzkyä satasella myynnissä, mutta ei siellä mitään kauppoja synny, mutta voi kai sitä aina yrittää.
Mitä lähemmäksi 90-luvua mennään, sitä halvemmiksi peruskortit muuttuvat. Eli uudemmista 80-luvulta ei oikein löydy enää mitään, paitsi pari RC:tä, esim. Brett Hull, Brendan Shanahan ja Joe Sakic jos löytyy rookiekortteina, voi vitonen ehkä irrota, jos sattumalta löytyy joku hullu, jota vielä kyseiset äijät kiinnostavat. Niilläkin hulluilla todennäköisesti on jo nippu noita laatikoissa ja kansioissa. Minit ovat lähtökohtaisesti myös arvokkaampia ihan vaan katsella itse kuin myydä, minejä saa senteillä.