Katsos mokomaa, tälläinen ketju täällä. Onneksi tätä lukiessa olin vanhepieni luona, joten päätinpä laskea omat kokoelmani nopeasti läpi:
SM-Liiga-kortteja minulla on yht 407kpl, uusimmat jostain kaudelta 2004-05. Osa taas reilusti yli 20v vanhoja.
Sitten löytyy JYP-postikortteja 48kpl (ei sisällä kaksois- tai kolmoiskappaleita), osa nimmareilla ja osa ilman. Nämä on näitä mitä saa erilaisista fanitapaamisista, osa on vissiin ihan tältäkin kaudelta. Tuskin näillä montaa euroa saisi. Paitsi että yksi taitaa olla Timo Jutilan ja Tapolan makkaroiden postikortti, mutta aidot nimmarit löytyvät kyllä.
Maajoukkuekorttini ovat pääasiassa kisoista '94 ja '95. Tuskin valehtelen paljoa jos sanon omistavani koko sarjan. Näitä kortteja on yht 299kpl.
NHL-kortteja löytyy 498kpl, näistä uusimmat ovat varmaan vuodelta 2003. Vähän sitä sun tätä, eri sarjoja eri vuosilta. Vanhimmat jostain ysärin alulta.
Elitserienistäkin löytyy 6 kortta. Ei mitään käryä mistä näitä on tullut. Osa tuli ilmeisesti Kellogsin murojen kylkiäisenä joskus ja yksi kortti on Sinuhe Wallinheimo signature, joka päätyi minulle Sinkulta itseltään, tosin parin mutkan kautta. Kun Sinkku palasi Jyväskylään 2004, tämä muutti silloisen opettajani naapuriin ja oli ilmeisesti antanut tälle n 10kpl kyseisiä kortteja. Opettaja taas antoi kortit luokkakaverilleni syntymäpäivälahjaksi, joka taas jakoi osan kavereilleen, mm. minulle.
Nopealla matematiikalla kortteja löytyy siis 1204kpl. Korteista valehtelematta 99% on loistavassa kunnossa, koska minä ja veljeni säilytimme lätkäkorttejamme aina sellaisissa muovitaskuissa, jossa ne tälläkin hetkellä makaavat. Osa korteista on sitten ostettu kirppareilta tai vaihdeltu, joten niiden kunnot saattavat olla huonompia. Sellainen hauska yksityiskohta, että joskus 10-15v sitten kun ne olivat itselle kova juttu, niin jo silloin ala-asteiässä olin hyvin tarkka korttien järjestyksestä. Kaikki korttini ovat järjestyksessä. Joukkueet ovat vähän miten sattuu, mm. JYP on Liigan kansiossa ensimmäisenä (jostain kumman syystä), mutta muuten olen järjestäneet kaikkien joukkueiden kortit samalla kaavalla. Ensin tulevat "joukkueen omat kortit". Checklistit, mitalikortit jne. Sitten tulee hyökkääjät numerojärjestyksessä (mikäli samaa numeroa on useammalla hyökkääjällä, vanhimman kauden kortit tulevat ensin. Sitten sama juttu pakeille ja maalivahdeille. Valmentaja-korttejakin taisi olla muutama, ne sijoitettiin perälle. Siis on oikeasti järjestyksessä. Jos joku keräilijä haluaisi etsiä jotain tiettyä korttia, niin varmasti löytäisi sen hetkessä.
Lätkäkorttien keruu oli yksi lapsuuteni mielenkiintoisimmista harrastuksista. En muista mistä se lähti rullaamaan. Sen muistan että kun isä oli aikanaan viikot työreissulla, niin tämä kävi hakemassa matkan varrelta Ärrältä jotain NHL-kortteja minulle ja veljelleni tuliaisiksi (mutta vain jos olimme kilttejä!). Sitten suuri osa on ostettu kirpputoreilta. Jostain syystä kesämökkipaikkakuntamme paikallisella kirpparilla myytiin noita maajoukkuekortteja avaamattomissa pusseissa vielä vajaa 10v kyseisten kisojen jälkeen. Eikä hintakaan ollut paha. No ei tietenkään voinut olla jos kaksi ala-asteikäistä poikaa ostelee niillä 10mk/2e viikkorahoilla 300 korttia. Tietenkin kirpputoreilta on tullut ostettua sitten ihan "avattujakin" korttipusseja. Me emme koskaan keränneet mitään erityistä, lähinnä katsoimme korttien kunnon ja määrä korvasi laadun. Joskus ala-asteen lopulla ostin "naurettavan halvalla" isoja nippuja lätkäkortteja luokkalaisiltani, kun nämä oliva tulossa teini-ikään ja korttien keruu oli lapsellista. Muistan kun kerran vierailimme jossain lätkäkorttien keräilytapahtumassa ja kyselimme joltain aikuisilta kortteja myyviltä miehiltä paljonko JYP-kortit maksoivat. Kaverit latelivat jotain jopa 10e hintoja kortille kappaleelta, olivatko halvimmatkin useampaa euroa kappaleelta. Muistan miten veljen kanssa naureskelimme että eihän noista kukaan nyt noin paljoa maksa.
Vaihtelua emme harrastaneet niinkään kovin paljoa. Vaihdoimme ainoastaan kaksoiskappaleemme pois, mutta muuten vaikka sieltä olisi kuinka arvoton ja paskan pelaajan kortti, niin pidimme sen suosiolla itsellämme. Minä ja velipoika olemme aina olleet kauppamiehiä, ja olisiko se juuri noista lätkäkorteista saanut alkunsa. Muistan miten monesti kun vaihtelin noita kaksoiskappaleita pois, niin tuli tingittyä aina pari korttia extraa. "Anna nyt ihan mikä tahansa kortti niin tehdään kaupat". Ja kaupat tuli. Sellainenkin muisto korttikaupoista tuli nyt mieleeni kun olin neljännellä luokalla ja minulla oli kaksoiskappaleet Brian Leetchin korteista. Tarjosin sitten luokkalaiselleni sitä että kiinnostaako vaihdella. Lopulta vaihdoin Leetchin Ilveksen Bruce Racineen. Seuraavana päivänä koulussa yksi toinen luokkalainen tuli vittuilemaan että mikä saatanan idiootti vaihtaa Leetchin Racineen. Itseä kiinnosti tuolloin enemmän kotimaan Liiga kuin rapakon takaiset, joten en pitänyt/pidä edelleenkään kyseistä vaihtoa mitenkään överityhmänä. Muutenkin pikkuveli tunsi jostain syystä suurta sympatiaa Ilvestä kohtaan, hän tykkäsi kyseisestä vaihdosta paljon.
En tiedä yhtään paljonko tuohon harrastukseen on uponnut euroja. Veikkaan että kuitenkin suht vähän, olisiko ehkä 300e max. Kuitenkin niin monet kortit on ostettu kirppareilta tai kavereilta, tai sitten vaihdeltu kavereiden kesken yksi kortti viiteen "huonopaan" pelaajaan. Enkä kyllä toisaalta tiedä yhtään paljonko noiden korttien arvo olisi nyt. Paha sanoa mitkä kortit ovat sitten oikeasti harvinaisia. Eipä taida muita nimikirjoitus (pikku-)kortteja olla kuin se yksi Wallinheimo.Tai ainakaan aidolla signeerauksella. Mitään ajatusta noiden myymisestä ei ole, sen verran paljon muistoja noihin kortteihin liittyy. Mutta jos ne myisi niin uskoisin että väh euro per kortti pitää saada. Sisältää sitten nuo muovitaskut valmiine järjestyksineen. Voi olla melko alakanttiin tuo arvio. Luulisi että ehjillä ja vanhoilla korteilla olisi arvoa vaikka painatusmäärät olisivat olleet suuria. Nuo eivät kunnossa varmasti häpeile uusille paljoa yhtään ja arvaa vain moniko noista 20v sitten painatetuista korteista on kadonnut tai mennyt muuten vain huonoon kuntoon kun niillä on leikitty, vaihdeltu paljon ja pidetty ties missä repun pohjalla. Ja eipä tarvitse kuin prosentti tuosta korttimäärästä olla edes vähän arvokkaampia, puhutaan parin kympin hinnasta kortilta, niin siinähän se 1200e tulee jo kasaan. Eikä nuo taskutkaan täysin ilmaisia ole.
Mutta tosiaan, melko vaikea noiden kansioiden arvoa on arvioida ilman tarkempaa perehtymistä. Villi veikkaus että jos palsanmäelle veisin, niin voisi olla 100e tiukassa noista kansioista. Kuten jo sanoin, pidetään kortit itsellä muistoja ja odotellaan vaikkapa toiset 20v arvon nousemisia.