Pluto Nash kirjoitti:
Älkää nyt hyvät ihmiset yhden lukion takia itteänne piippuun ajako!
macnevis kirjoitti:
Itse mietin ihan samaa, että aika rankka elämä tiedossa jos lukio stressaa jo noin paljon.
Totta turisette. Onneksi olen oppinut jo viimeisen vuoden aikana löysäämään kokeisiin valmistumisesta. Tähän on vaikuttanut kyllä se, että olen löytänyt oman tasoni lähes kaikissa aineissa. Kirjoituksestani saattoi saada ehkä hieman väärän käsityksen ja ehkä hieman kärjistinkin. Paremmin kokeita edeltävää tunnetta voisi kuvata jännityksen ja epävarmuuden sekaiseksi tunteeksi. Vaikka olen valmistautunut kokeisiin hyvin, olen toisaalta jatkuvasti epävarma omasta osaamisesta, mikä tuo jännittämisen mukanaan.
Parempaan päin menoa olen voinut huomata siinä että usein kun on taas tullut mieleen kysymys: "Kysyyköhän se opettaja tuosta asiasta, vai ehkäpä tuosta", olen usein saanut päälle ns. "hällä väliä -asenteen": Olen kerrannut mitä olen ja näillä mennään. Kieltämättä tämä on tuonut helpotusta moneen asiaan. Todistusta katsoessa voi huomata, että joidenkin aineiden osalta arvosanat ovat laskeneet, mutta eipä se minua juuri haittaa. Oikeastaan tunnen itseni nykyään itsevarmemmaksi kuin ennen. Nykyään kun näen jonkun porukan viimeisillä hetkillä pläräilemässä kirjojaan ennen koesuoritusta, ajattelen että ähäkutit, minäpä osaan, tepä ette. Lapsellista? Voi olla, mutta saa olon tuntumaan paremmalta ja saa hyvän fiiliksen päällä ennen kokeeseen menoa. Kun kokeet ovat sitten ohi, ajattelen usein, että eipä minun nyt noin paljon olisi tarvinnut opiskella. No, tämä usein unohtuu jo seuraavan viiden viikon aikana.
Stressistä kärsiminen ei ole suinkaan vain minun henkilökohtainen ongelma. Mielestäni on hieman harmillista, että kolmannen asteen koulutukseen hakeminen on niinkin arvosanasidonnaista. Esimerkiksi matematiikan ja fysiikan numeroiden painoarvo on liian suuri verrattaessa lukiossa saatujen taitojen tarpeellisuuteen yliopistoissa. Onkin tullut joskun tuttujen kanssa puheltua, että lukioon ei tulla oppimaan vaan saamaan hyviä arvosanoja. Valitettavaa, mutta niin totisen totta.
macnevis kirjoitti:
Ei siitä kannata turhaa stressiä ottaa. Kyllä asiat menee eteenpäin omalla painollaan, ja kunhan tekee sen tarvittavan, niin kyllä sieltä aina läpi pääsee. Kannattaa panostaa niihin kirjoituksiin, niillä kuitenkin haet eteenpäin.
Pääsee varmaan kyllä läpi, mutta kun omat vaatimukset ovat niin korkealla, ei kestä luonto ottaa todistukseen kurssista huonoa numeroa. Ja eikös se ole helpompi valmistautua kirjoituksiin, kun kurssit on kerrattu jo ennen kirjoituksia.
Mietin vielä jonkin aikaa sitten, että yliopisto olisi minulle ainut ja oikea vaihtoehto. Olen kuitenkin havainnut, että oma oppimiseni ei perustu juuri nimeksikään tunnilla kuunteluun tai osallistumiseen. Jostain syystä opin vain lukemalla paljon ja tarkasti. Lukion kirjat menevät tällä tavalla vielä helpostikin, kun ne ovat kuitenkin niin ohuita lärpäkkeitä. Mutta se, että eteen lyödään 800-sivuinen englanniksi painettu mestariteos, ei tunnu hyvältä, vaikka kielipää minulla kohtalainen onkin. Mutta kuitenkaan en tunne itseäni myöskään mielellään lukevaksi ihmiseksi. Onneksi ainereaalin vuoksi lukio-opiskeluni venynevät neljännen vuoden puolelle, joten saan hieman lisää aikaa miettiä tulevaisuuden suunnitelmia. Ammattikorkeakoulu tuntuu tällä hetkellä todennäköisimmältä vaihtoehdolta.