Läksyjä? -Niin meilläkin!

[tty_01]

Erityisesti lukunopeuden kanssa on ongelmia, koska olen käsittämättömän hidas. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että yritän aina sisäistää asiat liian tarkkaan ja yksityiskohtaisesti.

Omalla kohdallani lukunopeus ei ole ongelma, vaan se, että ne luetut asiat pitäisi vielä sisäistääkin. Kun luen tenttiin, niin hyvin harvoin pysähdyn pohtimaan jotain asiaa, miksi jokin asia on niinkuin se on. Varjon mainitsema tapa kirjoittaa muistiin olennainen tieto materiaalista on varmasti tehokas apu oppimiseen/asian muistamiseen myöhemmin.

Mutta mikä on hyvä lukunopeus? Jos oletetaan, että lukeminen on "kevyttä" eli vaikkapa joku pokkari, niin oma nopeuteni on luokkaa >100 sivua/h, mutta mitä enemmän luettavaa täytyy ajatella, sitä hitaampaa lukeminen on.

 

[Cube]

Jostain syystä opin vain lukemalla paljon ja tarkasti. Lukion kirjat menevät tällä tavalla vielä helpostikin, kun ne ovat kuitenkin niin ohuita lärpäkkeitä. Mutta se, että eteen lyödään 800-sivuinen englanniksi painettu mestariteos, ei tunnu hyvältä, vaikka kielipää minulla kohtalainen onkin.

Edelleen korostaisin kyllä sitä, että kaikkeen tottuu. Ei sinne yliopistoon mentäessä tarvitse olla vielä valmis kohtaamaan kaikkein haastavimpia kirjoja, vaan se taito ja tottumus tulee kyllä ajan myötä. Turha yliopistoa on siis tuossa mielessä ainakaan jännittää. Se ei ole sen kummempi paikka kuin mikään muukaan ja jos lukio on mennyt hyvin, en näe mitään syytä miksei sama meininki jatkuisi myös yliopistossa.

Mutta mikä on hyvä lukunopeus? Jos oletetaan, että lukeminen on "kevyttä" eli vaikkapa joku pokkari, niin oma nopeuteni on luokkaa >100 sivua/h, mutta mitä enemmän luettavaa täytyy ajatella, sitä hitaampaa lukeminen on.

En osaa sanoa mikä on nopeaa ja mikä hidasta, mutta kyllä tuo on jo meikäläisen näkökulmasta aika tajutonta.

 

[varjo]

En osaa sanoa mikä on nopeaa ja mikä hidasta, mutta kyllä tuo on jo meikäläisen näkökulmasta aika tajutonta.

100 sivua/h kaunokirjallisuutta tuntuu kyllä ihan luontevalta itsellenikin, tosin tiedän kyllä olevani nopea lukija. Eli voisi olettaa tuon "satasen" olevan aikalailla ylätasoa lukunopeudessa, mutta tärkeintä on toki huomioida että kyse on siis kaunokirjallisuudesta. Asiatekstejä lontooksi menee huomattavasti hitaammin, 50 sivua/tunti lienee jo aikalailla selailua mistä ei kyllä jää paljoa mieleen. Joskus muistan lukeneeni jotain artikkelia tunnin ja artikkelin pituus oli n. 10 sivua...

 

[sampio]

Tuohon Sampion viestiin viitaten pitää sen verran tuumata, että varsinkin pänttäyskurssien osalta ei mielestäni ole ihmisen älykkyydellä ja tentin arvosanalla mitään tekemistä keskenään.

Jeps, samaa mieltä. Lähinnä hain takaa esimerkilläni sitä, että ahkera lukeminen on taito, josta kannattaa ottaa hyöty irti. Aina ei riitä se, että ymmärtää lukemansa, jos ei vain yksinkertaisesti muista enää nippelitietoa, mitä kirjan alussa käsiteltiin. Itselleni nimittäin kävi juuri näin, kuten tuossa edellisessä viestissäni jo mainitsinkin. Ymmärsin aiheen, osasin peilata sitä kokonaisuuksiin jne, mutta päätin sitten olla muistamatta muutamia oleellisia faktoja.

 

[Aurora]

Siirtyminen yläasteelta lukioon on oikeasti suurimmalle osalle oppilaita todella iso muutos. Yläasteella kun ei tarvitse läksyjä lukea, eikä suurin osa opettajista niitä edes vaadi. Muistan itse hyvin, millainen järkytys oli, kun lukiossa kokeeseen piti lukea koko kirja ja koeviikolla kokeita oli joka päivä. Silloin luin vielä pilkuntarkasti joka kohdan ja olin todella hidas oppimaan.

Yliopistossa lukutekniikka on huomattavasti kehittynyt. Voin mennä tenttimään satoja sivuja englannin kielistä tekstiä muutaman päivän lukemisella. Itselläni auttaa valtavasti asioiden tivistäminen muutamaan sivuun muistiinpanoja, jotka muodostavat asian rungon. Tentissä pistän rungon ensin suttupaperille ja muistan sen jälkeen asiasta paljon muutakin eli saan "lihaa luiden ympärille". Toisaalta olen myös yliopistossa oppinut ymmärtämään, että kaikkea ei pidä, eikä voi osata. Sadoista sivuista tekstiä pitää osata nimenomaan poimia ne tärkeimmät asiat eli yksi korkeakoulu-opintojen tärkeimmistä asioista on nimenomaan oppia lukemaan tekstiä kriittisesti ja löytää sieltä oleellinen. On tietenkin selvää, että välillä teksti pitää lukea todella huolellisesti ja ajatuksella, jolloin jonkun kymmenen sivuisen tieteellisen artikkelin lukemiseen voi mennä tunteja.

Tuosta tuli muuten mieleen vielä sellainen seikka, että kun vaikkapa AMK:ssa teki sen neljä vuotta jonkun saman opettajan tenttejä niin vähitellen oppi, että mitä se opettaja kysyy. Oppi siis jotenkin tuntemaan opettajan ajattelutavan niin hyvin, että tiesi sitä aineistoa selaillessa, että mitä se sieltä aikoo kysyä. Ei tämä tietty kaikille toiminut, mutta joillakin se tenttien tekeminen oli niin ennakoitavissa, että ei meinaa todeksi uskoa.

Joidenkin opettajien kohdalla on helppo ennakoida kysymykset ja osa kysyy samat kysymykset joka vuosi. Ainejärjestön sivuille on kerättynä lista vanhoja kysymyksiä, joten sieltä voi aina katsoa, millaista settiä on tällä kertaa mahdollisesti luvassa. Osa yliopiston opettajista myös päästää kaikki läpi laskemalla rimaa niin alas, että jos jotain on yrittänyt, saa sen ykkösen. Pari kertaa olen oikeasti läpipääsyäni jopa hävennyt esitystäni ja kerran käynyt uusimassa yhden omasta mielestäni täysin päin seiniä menneen tentin, joka sitten kuitenkin olisikin mennyt läpi. Osalla puolestaan raja on niin korkealla, että tekemistä on homman klaaraamisessa. Eli jonkinlainen yhteinen sävel olisi mukava.

 

[Chip Whitley]

Omalla kohdallani lukunopeus ei ole ongelma, vaan se, että ne luetut asiat pitäisi vielä sisäistääkin.

Totta, varmaan aika monella sama ongelma. Itsellänikin lukunopeus on ihan tarpeeksi hyvä, mutta kun aihe ei vaan kiinnosta, niin ei siitä sitten mitään päähän jää. Kaikki varmaan on huomannut, että kun lukee jotain itselleen mielenkiintoisesta aiheesta, sitä voi lukea kovallakin tahdilla ja se jää päähän. Mutta kun lukee jotain mikä ei kiinnosta (esim. läksyt), ajatukset lähtevät harhailemaan, eikä mene kauaa niin olet lukenut kaiken mutta päässäsi ei ole mitään muuta kuin hahmotelmia David Hasselhoffista ilman vaatteita.

Olen lukion kolmannella, en tosin pääse vielä pois, sillä joudun mädääntyä koulussa koko lukuvuoden loppuun asti. Tämä lasketaan 3½ vuodeksi, vaikka ei tarvitsekaan mennä kesän jälkeen enää kouluun. Ja mukavintahan tässä on se, että olen käynyt kaikki kurssit mitkä minun "tarvitsee" käydä, kursseja ei vain ole tarpeeksi. Nyt siis makaan tämän 4. jakson lopun, ja koko 5 jakson koulussa suorittaen aivan turhia kursseja, kuten kuvista, ATK'ta, tai kursseja aineista joista nelosen saaminen ei vaikuta poispääsemismahdollisuuksiini. Ei siis ole mitään mielenkiintoa näitä kursseja kohtaan, niitä on vain pakko saada jostain että saa tuon maagisen 75 kurssin rajan täyteen. Kuten varmasti osaatte arvatakin, motivaationi on aivan huipussa. Suurin osa tunneista menee musiikkia kuunnellen, vierustoverin kanssa puhuen tai lehteä lueskellen (Uutislehti 100'ssa hyvät ristikot, suosittelen).

Ensimmäisen vuoden parin ensimmäisen jakson jälkeen oppikirjat eivät ole juurikaan kotona auennut. Koeviikolla vähän selaillut kirjaa läpi, ehkä jotain muistiinpanoja lueskellut. Oikeastaan jokainen ns. kurssityö (=tutkielma/essee tai äidinkielessä kirjan luku) on hoidettu netin kautta, Wikipedialle lähtee suurimmat kiitokset. Jokaisella pakollisella äidinkielen kurssilla on kirja pitänyt lukea (6 pakollista kurssia), enkä ole kertaakaan käynyt kirjaa lainaamassa. Netistä on aina löytynyt jotain, mikä on mahdollistanut tämän kirjan "lukemisen" ilman itse sitä kirjaa.

Melkein pitää sanoa, että tämä lukio-aika on ollut helpointa tähän mennessä kouluhistoriassani. Ehkä suurimmaksi osaksi sen takia, koska en ole asettanut itselleni muita tavoitteita kuin "pääse kurssi läpi", joten paineitakaan ei tästä oikein kasaannu. Näistä kovista tavoitteista kärsitään (ehkä?) sitten myöhemmin...

Englanti on kirjoitettu, C napsahti, ihan tyytyväinen olen. Englannin numeroni koostuvat seiskoista, joten C olikin aika odotettu. Tosin tässäkin pitää todeta se, että mahdollisuuksia parempiinkin numeroihin olisi ollut...

Edit: Toiselta vuodelta kolmannelle. Aika mennyt näköjään nopeaa tahtia...

 

[sampio]

Kaikki varmaan on huomannut, että kun lukee jotain itselleen mielenkiintoisesta aiheesta, sitä voi lukea kovallakin tahdilla ja se jää päähän.

Enpä ole huomannut tätä. Lukunopeuteni on nimittäin hidas, oli teksti puisevaa tai kiinnostavaa. Kiinnostavan erottaa puisavasta vain se, että sitä jaksaa lukea pidempään.

Plagioinnista kehottaisin pyrkimään irti, saatat joutua ongelmiin jatko-opinnoissasi ja ylipäätään oman oppisesi kanssa.

 

[Creed Bratton]

Torstaiksi pitäisi kirjoittaa neljän sivun mittainen essee englanniksi aiheesta "Tackling Trends in the Business Environment". Aineistona tuohon on 5 20sivun mittaista lehdistä otettuja artikkeleita, joista osa on aivan helvetin tylsiä. Noh eihän tuo mahdoton ole, mutta vastenmielinen tehdä.

Vitsit kun on sankari olo kun tuon sain vihdoin valmiiksi. 4,5sivua aikamoista paskaa, mutta onneksi en itse joudu lopullista arvosanaa antamaan. Huomenna pitää kyllä nollata totaalisesti tämä shitti pois mielestä juomalla oikein urakalla taas vaihteeksi.

 

[Jippo]

Kommenttina noihin läksyihin ja niiden aiheuttamaan vaivaan.

Aika monella tuntuu jääneen yläasteelta päälle tuo tapa, ettei läksyjä juuri tehdä. Myös itselleni kävi näin. Kuuntelemalla tunnilla ja pikkasen edellisiltana kirjaa vilkaisten lukion (ja tietenkin yläasteen) selvittää kyllä kuka vaan. Eihän sillä mitään kymppejä saa, mutta perus-ok-arvosanoja kuitenkin.

Yllätyksekseni sama meno jatkoi yliopistossa, jonka olin kuvitellut olevan se paikka, jossa oikeasti pitää tehdä jotain. Samaa pelottelua kuuli ennen sitä kuin kuuli ennen lukiota / yläastetta / kouluun menemistä ylipäätään. Eikä se millään portaalla ollut kuitenkaan niin. Kuuntelemalla ja järkeilemällä pärjää.

No, tuo yliopiston iisiys johtui tietysti siitä, että satuin olemaan humanistisessa tiedekunnassa. Sehän on kaiketi akateemisissa piireissä se lepokoti. Kuvittelisin, että jollain muulla alalla joutuu pänttäämäänkin.

 

[Twite]

Itse toivon, että omaa työnantajaani kiinnostaa enemmän, että osaanko tehdä tarvittavat työt vai lukeeko paperissa business lawn kohdalla 3

Aina ei oikein ole keinoa arvioida 'osaako tehdä'. Numero kertoo kuitenkin jotakin. Tosin ei minua mikään lukion yksittäisen kurssin arvosana kiinnosta pätkääkään, mutta sen viimeisimmän koulun kylläkin. Siis juuri siinä tilanteessa kun ollaan vaikkapa tulossa tekemään opinnäytetyötä tai muuten juuri siirtymässä työelmään, niinkuin alkuperäinen tilanne oli johon arvosanojen kiinnostavuudella viittasin. Ei sitten enää niinkään silloin kun on jo näyttänyt kyntensä muissa töissä ja koulusta on aikaa vuosia.